Ada.

Meillä alkaa onneksi (*kop kop*) olla pahimmat korvatulehdusajat ohi lapsilla, mutta edelleen nuo isommat pojat (täyttävät tänä vuonna 8v. ja 5v.) sairastavat yhden-kaksi tulehdusta kesällä. Ilmeisesti vedessä lutraamisesta tulee. Nyt oli puhetta korvalääkärin kanssa, että käytettäisiin kesällä uinnin jälkeen Otiborin-tippoja (apteekista ilman reseptiä) ennaltaehkäisynä. Isoimmalla oli juuri tulehdus, ensi viikolla jälkitarkastukseen, mutta voinnin perusteella vaikuttaisi parantuneen.

Minä kävin tänä iltana ostamassa Jesper Juniorista 2,5-vuotiaalle Jonathanin kurahaalarin. Olisin ostanut meidän 4,5-vuotiaallekin, mutta isommat koot oli loppu, perjantaina saavat lisää. Hintaa oli 42,90e. Huomenna sitten testaillaan miten toimii...

vaikka sisko ei itsekään ole päässyt synttäreitä juhlimaan päikyssä kun on heinäkuussa syntynyt.

Useimmissa päiväkodeissa kyllä vietetään toukokuun lopulla ns. "kesäsynttärit", eli juhlitaan yhdessä etukäteen kesä- ja heinäkuussa syntyneitä lapsia (ja ehkä myös elokuun alussa syntyneitä)

Itse olen tainnut ostaa Anttilasta sellaisen itse täytettävän joulukalenterin. Ja kyllä, minäkin olen tuskaillut niiden pienten luukkujen kanssa... Ajattelin, että tänä vuonna voisi olla vaikka joka lapselle sellainen joulusukka, jossa aina olisi sen päivän yllätys.

^Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin  Kana oli Hesarin kuukausiliitteen "missä hän on nyt"-palstalla, ja siinä kertoi lasketun ajan olevan syksyllä.

^Nämä on varmaan kuntakohtaisia juttuja, mutta esimerkiksi tässä kaupungissa vuoropäiväkodissa on kaksi eskariryhmää, aamupäivällä ja iltapäivällä, eli jos lapsi menisi vasta iltapäivällä eskariin hoitopäivä ei ole niin pitkä. Ymmärsin (en ole siis itse tuossa päiväkodissa töissä, mutta keskustellut työntekijöiden kanssa), että toisena päivänä voisi olla aamupäiväryhmässä ja toisena päivänä iltapäiväryhmässä (eli molemmissa olisi suht sama päiväohjelma) vanhempien työvuorojen mukaan.

^ Kyllä mun mielestä nelikuisesta voi jo sanoa onko luonteeltaan enemmän esim. rauhallinen ja tarkkaileva vai temperamenttisempi ja nopeasti tulistuva (varmaan tuollaiseen "Pikku Myyllä" viitataan)

Toinen kysymys noista päiväkerhoista( tai onko niistä eri ketju jossain?) ym, joissa joidenkin esikoiset on käyny? Millasia kokemuksia, onko teidän lapset tykänny? Millaset kerhoajat on ollu, mitä siellä on tehty? Onko lapset saanu siellä solmittua kaverisuhteita jo?

Meillä esikoinen kävi kolme vuotta seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa kaksi tuntia klo 9-11. Tänä syksynä esikoinen aloitti eskarin ja muutama kerhokaveri tuli samaan eskariinkin. Keskimmäinen taasen aloitti nyt kolme vuotta täytettyään kerhon samassa paikassa kuin isoveljensä. Kovasti ovat molemmat pojat tykänneet ja itsekin olen ollut tyytyväinen. Kerhossa on askarreltu lähes joka kerta ja pieni kokoontuminen alussa ja loppusatu kuuluvat ohjelmaan, mutta aikaa on myös vapaalle leikille. Välillä on oman lelun päivää, ulkoilupäivää, nyyttäreitä, naamiasia ym. Kerho on ilmainen.

Olen ostanut käytettynä lähinnä saappaita ja Kuomia, muita kenkiä on kierrätetty sisaruksille (esikoiselle ostettu uutena vähän tällä ajatuksella Eccoa, Vikingiä, Superfitiä ym. että säilyisi hyvänä vielä seuraavalle).

^^ Kyllähän vasu-keskustelut pystytään järjestämään juurikin aamuisin tai iltapäivisin, koska siellä ei välttämättä tarvitse olla kuin yhden ryhmän aikuisista. Muita palavereja on niin paljon, ettei viikoittain voi taloa laittaa aikaisemmin kiinni.

Mutta joo, ehkä minäkin jätän aiheen tähän

Tämän ketjun alkupuolella on kuvaa ja juttua Torista, tämä kopsattu sieltä:

"Torilla on kolme lasta: viisi vuotta vanha Liam, kolmevuotias Stella ja neljän kuukauden ikäinen Hattie. Tori alkoi odottaa kolmattaan, kun Stella oli vasta kuukauden ikäinen. Dean McDermottin kiusaksi kaikki syyttävät tilanteesta isää.

- Ystäväni ihmettelevät, ettenkö voi jättää vaimoani hetkeksikään rauhaan? Tanssiin tarvitaan kahta. Tori ei hirveästi vastustellut. Kestän kuitenkin tilanteen kuin mies, McDermott kommentoi ihmisten reaktioita.

Tori Spelling ilmoittaa vain nauttivansa uudesta raskaudesta. Hän haluaa kymmenen lasta, jos se vain onnistuu."

Meillä on esikoisen ja keskimmäisen ikäero 2v10kk ja meillä meni keskimmäisen vauva-aika tosi hyvin! Esikoinen ei ollut oikeastaan yhtään mustasukkainen, reippaana oli auttamassa vauvan hoidossa alusta lähtien, halusi pitää sylissä ja leikittää. Esikoinen oli 2 kertaa viikossa 2 tuntia seurakunnan kerhossa ja muuten kotona. Vauva kulki hyvin mukana arjessa, esim. ulkoilut aamupäivisin sujui, kun vauva nukkui silloin.

Meillä oli tuplarattaat, sellaiset gracon vanhat, jotkat ilmaiseksi sukulaiselta saatiin. Pari kertaa käytettiin, mutta pääasiassa kuljettiin niin, että esikoinen pyöräili ja vauva oli vaunuissa (vauva syntyi heinäkuussa) ja sitten syksyn ja talven tullen oli seisomalauta ja pulkka käytössä.

Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero on 2v. ja kyllä minusta tuo 3v. ikäero on paljon helpompi, kun 3-vuotias on kuitenkin jo omatoimisempi ja hänen kanssaan on myös helpompi keskustella vauvan syntymän tuomista tunteista, ja pahin uhmaikäkin on ainakin meillä ajoittunut enemmän siihen 2v. synttäreiden tienoille. Ihan hyvin meillä kyllä siis sujui keskimmäisen kanssa kuopuksen syntyessä, eikä mustasukkaisuutta juurikaan ollut, mutta kun on vertailukohtaa, niin helpompi minusta on tuo 3v. ikäero. Ja tällä ikäerolla hankittiin myös tuplarattaat, jotka on olleet hyvät.

(pidetään se koko talon palaveri vaikka perjantaisin - isommatkin voivat ehkä sen yhden tai kaksi perjantaita kuussa ne päiväunet nukkua kun edessä on viikonloppu. ei niitä palavreja kai päivittäin tarvita koko talon voimin?)[/size]

Jatkan tätä vähän ot:tä Perjantaisin usein otetaan tunteja pois ja moni työntekijä lähtee jo puolilta päivin. Koko talon palaverejen lisäksi on tiimipalavereja, yhteistyöpalavereja koulun, erityislastentarhanopettajan yms. yhteistyötahojen kanssa ja vanhempien kanssa käytäviä kasvatuskeskustelujakin pyritään mahdollisuuksien mukaan sopimaan tuohon nukkariaikaan. Nukkariaikaan pystytään myös tekemään esim. askartelujen valmistelua. Päiväkodeissa, joissa olen ollut töissä, on ollut kerran kuussa myös iltapalaverit, mutta silti viikottaisiakin koko talon palavereja tarvitaan.

5-vuotiaallekin pieni lepääminen kesken päivän tekee hyvää, nukkua ei minunkaan mielestäni tarvitse. Useimmissa päiväkodeissa eskarit lepäävät pienemmän hetken satua kuunnellen, ja jos tilaa on, on "nukkumattomia" viiskareita otettu eskareiden lepohetkelle. Tiloista ja henkilökunnasta riippuen voidaan tehdä myös esim. niin, että 3-5-vuotiaiden ryhmästä 3-4-vuotiaat menevät nukkumaan ja 5-vuotiaille on järjestetty oma, lyhyempi lepohetki. Oma 5-vuotiaani ei ole nukkunut päiväunia enää pariin vuoteen, joten ymmärrän kyllä hyvin Mamaliciouksen kannan päiväuniin ja jospa keskustelujen kautta löytyisi teidänkin päiväkodissa joku ratkaisu, jolla lyhyempi lepoaika järjestyisi. Lähinnä halusin tuoda esiin sen, että nukkariaika ei todellakaan ole vain sen takia, että henkilökunta pääsee kahville juoruamaan.

Riippuu jonkin verran vauvastakin

Esikoisella turhaksi osoittautui kaikkein pienimmät 50-koon vaatteet, kun oli sen verran iso syntyessään, ettei ne oikein enää päälle mahtuneet. Hänellä käytin tosi paljon puolipotkareita ja kietaisubodyja (myös niitä nauhallisia). Olin pakannut kotiutumisvaatteisiin pään yli vedettävän bodyn ja pientä jännitysmomenttia oli siinä lähdössä, kun sitä bodya puin Sairaalassa oli ollut vain kietaisubodyja ja vauvan käsittely oli vielä tuossa vaiheessa vähän epävarmaa.

Toisen lapsen kohdalla yritin olla kaukaa viisas ja en edes hankkinut kaikkein pienimpiä vaatteita. No hänpä syntyi sitten keskosena ja isovanhemmat kävivät ostamassa isot kassilliset 50-koon vaatteita ja niitä käytettiinkin pitkään. Toisella lapsella käytin jo aika paljon pään yli vedettäviä bodeja ja puolipotkareita en juuri lainkaan, kun aina jotenkin potki jalkansa sieltä potkareista pois ja piti käyttää sukkia siinä päällä.

Kolmannen kohdalla koin jo kietaisubodyt hankaliksi ja hitaiksi pukea ja käytössä oli lähinnä vaan pään yli vedettäviä bodeja. Kun kahden pojan jälkeen pääsi pukemaan vauvalle hameita ja mekkoja niitä kyllä käytettiin päivittäin ihan pikkuvauvanakin. Mies hieman valitteli, että ovat epäkäytännöllisiä, minä en

Ollaan menossa Muumilaaksoon, onko siinä Metson lähellä missä parkkipaikkoja?

Esikoisen kanssa oltiin pari ekaa kuukautta aika paljon kotosalla. Minulla vaikutti aika paljon se, että kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, ja olin vähän epävarma vielä vauvan kanssa olosta... Pelkäsin esim. sitä, että vauva alkaa itkeä kaupungilla... Sitten kun oli saanut rauhassa tutustua vauvaan ja olo oli jo hieman varmempi alkoi kaivata kodin ulkopuolista elämää ja esim. aloitettiin vauvamuskari ja liikuttiin kaupungilla ihan vaan huvin vuoksi shoppailemassa

Toinen lapsi syntyi keskosena ja vietti pari ekaa viikkoaan sairaalan lastenosastolla. Meitä ohjeistettiin välttämään kaikenlaisia tartuntoja kotiutuessamme ja siksi pari ekaa kuukautta oltiin lähinnä kotona. Leikkipuistossa ja lenkillä oli vauva välillä mukana hyvin vaunujen suojassa. (Mies oli lomautettuna tuolloin, niin esikoinen kuitenkin sai kodin ulkopuolisiakin virikkeitä toisen aikuisen ollessa kotona vauvan kanssa ja toisen hänen kanssaan).

Kolmannen kanssa ei sitten niin paljon kotona oltukaan. Alle viikon iässä oltiin pari yötä mummolassa, kahden viikon iässä mökillä muutama yö ja kaupungillakin pyörittiin alle kuukauden iässä. Ja leikkipuistossa mukana oli päivittäin.

Jotenkin ihana, kun tuolla Estellen vaunuissa on vaunuleluna amppari, jonka ainakin täällä Suomessa saa siitä Libero-kassista synnärillä. Onkohan Victoriakin saanut sellaisen Libero-kassin?

Tulkaahan tänään messuilla käyneet sitten kertomaan fiiliksiä Oliko hyviä tarjouksia? Saiko paljon ilmaista tavaraa? En ole itse menossa, mutta esikoinen on menossa kumminsa (mun sisko) kanssa huomenna messuille ja mietin pitäisikö pyytää tuomaan jotain sieltä.

Onko joku todella kärsinyt kolmilapsisen perheen jäsenenä?

 

Mä olen usein törmännyt ns. keskimmäisen lapsen syndroomaan, joka näkyy kolmilapsisissa perheissä. Keskimmäinen lapsi saattaa jäädä vähemmälle, koska esikoiselle on hankittu kaikki uutena ja esikoinen on muutenkin uusi ja ihmeellinen. Perheen keskimmäinen ei ole enää mikään ihme ja joutuu tyytymään isomman sisaruksen vanhoihin vaatteisiin, tavaroihin jne. Kuopukselle taas usein hankitaan uutta, kun edelliset tavarat on pistetty kiertoon tai ovat niin kuluneita, ettei niistä enää kolmannelle ole. Perheen pienimmäinen jää myös aina perheen pienimmäiseksi, jolla on tiettyjä kuopuksen etuoikeuksia. Keskimmäinen jää siis niin huomiossa kuin maallisessa hyvässä aina vähimmälle. Näin siis karrikoidusti.

Tämä on sellainen asia, mitä olen itse paljon miettinyt. Meillä jotenkin vielä korostuu, kun kolmas lapsi oli kahden pojan jälkeen tyttö, niin pienin saa suurimman osan esim. vaatteista uusina (toki paljon ostan kirpparilta ym.) ja keskimmäinen sitten taasen saa isoveljen vanhat vaatteet, luistimet, pyörät ym. Jonkin verran kannan huolta myös siitä, saako keskimmäinen tarpeeksi huomiota ja kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa.

Olemme miehen kanssa molemmat kolmilapsisesta perheestä, itse ole esikoinen ja minulla on kaksi pikkusiskoa, mies taas on kuopus ja hänellä on kaksi isoveljeä. En tiedä onko sattumaa, mutta molempien perheissä keskimmäisellä on ollut hyvin vaikea murrosikä, nyt kuitenkin aikuisiällä he ovat hyvin rauhallisia tapauksia ja sovittelevia ym. ominaisuuksia mitä usein keskimmäiseen lapseen liitetään.

~~

Muutoin arki kolmen lapsen kanssa sujuu hyvin. Muutos kaksilapsisesta perheestä kolmilapsiseksi ei ollut kovin suuri. Mustasukkaisuutta ei ole ollut juurikaan ja useimmiten lapsilla sujuu leikit yhteen ja viihtyvät yhdessä (esim. pojat ajelevat autoilla automatolla ja pikkusiskollakin on oma auto, jota liikuttelee ja maistelee ) Itsse asiassa helpommallakin pääsee, kun on isompia sisaruksia: silloin kun pojat eivät ole kotona (ovat esim. mummolassa tai isän kanssa puistossa) vauva vaatii jatkuvaa huomiota ja viihdytystä.

Lumiannaa rohkaisisin, että jos pärjäät kahden kanssa pärjäät kyllä kolmenkin kanssa, muutos ei ole niin suuri

^Sektiovauvoilla varmaan on eri juttu tuon kylvettämisen kanssa, meillä toinen ja kolmas lapsi syntyneet sektiolla ja heidät on isä päässyt kylvettämään synnytyssaliin ja isä on saanut sen jälkeen pukea vauvat (isä, vauva ja kätilö ovat siis siirtyneet leikkaussalista synnytyssaliin). Kolmannen kanssa kätilö oli ottanut paljon kuviakin kylvetyksestä.

Itsellä oli suunniteltu sektio KOKSissa. Heräämössä olin yksin ja isä sen aikaa odotteli vauvojen kanssa mua huoneessa.

Minulle on tehty kaksi sektiota KOKSissa. Ekalla kerralla vuonna 2009 vauva joutui sektion jälkeen aika pian vauvateholle ja olin yksin heräämössä siihen asti, kun jalkoihin palasi tunto. Mies oli vauvateholla pikkuisen luona ja tuli sitten käymään osastolla kun pääsin sinne. Vauvan näin vasta seuraavana päivänä (toki siis leikkaussalissa olin nähnyt).

Toisella kerralla heinäkuussa-11 minut vietiin jo leikkaussalista heräämöön, mutta kätilö soitti sinne, että synnytysosastolla on niin rauhallista, että pystyvät tarkkailemaan minua siellä, ja kätilö tuli hakemaan minut sinne miehen ja vauvan luo ja sain vauvan kainaloon. Oltiin rauhassa synnytyssalissa kolmisin pari tuntia ennen vuodeosastolle siirtymistä.

Meillä ei omilla lapsilla ole ollut Lassien Suprafill haalaria, mutta töiden puolesta olen siihen päiväkodeissa törmännyt ja huomannut juuri tuon saman kuin Chimelli, että on hankalaa kun kumiosa loppuu etupuolella polveen. Pakko oli eräällekin kuraleikkejä rakastavalle pojalle pukea siihen päälle kurahousut, koska muuten oli samantien läpimärkä, kun etupuoli ei pitänyt vettä. Mielestäni haalari on myös hiostava, kuten Eiccu mainitsi. Lapsen hikoillessa se kosteus jää sinne haalarin sisäpuolelle ja sitten sisällä kuivuessaan muutama tällainen haalari mielestäni haisi aika pahalle.

Kyselin tässä ketjussa syksyllä kokemuksia KappAhlin Proxtec-vaatteista ja päädyimme esikoiselle ostamaan talveksi housut ja takin. Olen yllättynyt, kuinka hyvin vaatteet ovat 5-vuotiaan pojan menossa kestäneet ja kosteudenkin ovat pitäneet täysin nyt kun on plussakelejä ollut ja poika saattaa touhuta ulkona pari tuntiakin. Ainoastaan jalkalenkkejä kaipailin ja niinpä onpelinkin lumipussien lahkeisiin napit ja laitoin reiällistä kuminauhaa.

Nyt ostettiin sitten kevääksi ja syksyksi KappAhlista kuorihousut ja -takki (housuissakin on jalkalenksut valmiina ). Housut olivat KappAhlin klubikortilla 14,90 ja takkiin käytin 20% alennuskupongin, niin hintaa setille tuli n.50e. Lisäksi meillä on syksyllä alesta ostettu Ticketin vk-haalari.

^Meillä kyllä pysyy ne kuomut auki ihan sellaisenaan, ei ole mitään lukitussysteemiä. Meillä oli joskus Emmaljungan vaunuissa se kuomu vähän löysä ja netistä luin vinkin, että aina aika ajoin pitäisi kiristää ne kuomun alareunan ruuvit ja että ne voi käysä lastentarvikeliikkeessäkin kiristyttämässä, jos itsellä ei ole sopivaa ruuvimeisseliä. Noiden Easywalkereiden kuomun alareunoissahan on myös sellaiset ruuvin paikat, jos niistä saisi jotenkin kiristettyä?

Aiemminkin olen tähän ketjuun kirjoittanut ja edelleen olen tyytyväinen meidän Easywalkereihin. Meillä on nyt talvella ollut vauvalla (7kk) rattaissa Eisbärchenin lämpöpussi ja jos tuntuu että on viimaa, olen pitänyt sadesuojaa rattaiden päällä, kun muuten tuntuu vauvalle jotenkin niin avonaiselta. Hyvin kulki muuten viime viikollakin pienimmät Easywalkereissa auraamattomalla jalkakäytävällä ja samalla vedin esikoista pulkassa.