eloli

Mitä nyt kannattas tehdä? Tyttö 11kk on ollut muutaman päivän kuumeessa ja yskässä, ollut virkeä ja jotain saanut syötyäkin. Viimeyönä kuume sahasi eestaas, eikä oikeen nukuttu, eikä jaksanut oikeen tissilläkään olla.. Aamulla ei kuumetta enää, mutta muuten ollut tosi kiukkuinen ja väsynyt, vaippakaan ei kovin märkä ollut. Ei suostu syömään eikä juomaan, paitsi rintaa jossa roikkuisi ihan kokoajan. Pitäiskö jo soitella lääkärille, vai onko nyt vaan väsynyt kun kuume vihdoin poissa. Koitin ruiskulla antaa vettä, nyt nukkuu. Päivystyksessä saattaisi vierähtää useampikin tunti, mukaan lähtis myös 2,5v TOSI virkeä isoveli, matka taittuisi vaunuilla kun autoa ei ole.. matkaa tosin onneksi vaan vajaa kilometri. Huoh.. kauhea huoli, tuntuis ikävältä alkaa raahaamaan ulos kun selvästi tosi väsynyt. Mutta jos onkin jotain muuta.

olinki vastannu jo

Meillä 2 vuotiaalla ei oo ongelma päivällinen tai lounas, ne syö yleensä hyvin. Aamu- ja iltapala sitten, nykertää ja närppii, ei oo syönyt puuroa ku ehkä vuos sitten viimeks, nykyään jos tarjoaa, yökkäilee ekan lusikan jälkeen. Ei syö leipää, ei karjalanpiirakoita, ei juustoa tai leikkeleitä. Ei oo oikeestaan mitään varmaa, hedelmiä kausittain, hedelmäsosoista sillon tällön.. Nyt on kausi ettei murotkaan maistu. Eilenillalla suostui banaania haukata kaks kertaa, sitten "m mmmm". Ei tässä muuten mitään, mutta kun TOSI usein alkaa yöllä kiljua täyttähuutoa "LEIPÄÄÄÄÄÄÄÄ, LEIPÄÄÄÄÄ, NÄLKÄ.. jne" viimeyönä kilju vartin ja aamulla oli ekana kinuamassa ruokaa, kun oli nälissään. Siitä huolimatta EI SYÖ Joi maitomukillisen, yökkäs puurot (keitin testiks kuukausien tauon jälkeen) ja haukkas puolikkaan siivun sinistä lenkkiä, ei mitään muuta. Voiko isänsä tyyli syödä periytyä? Lapsen isä kun ei aamuisin juuri syö, hänellä vissiin ihan pahaa tekee aamulla edes miettiä aamupalan syömistä. Iltaa kohden sitten syö enempi. Mutta tyyli syödä on jotenkin tosi outo välillä, pitkiä taukoja ettei syö mitään, eikä tunnu missään.. Laiha mies on myös. Itse taas tarvin säännöllisin väliajoin ruoan, koska nälkä vaikuttaa mulla ihan jokaiseen asiaan. Kaiken lisäks, mulle on ihan kauhea stressi tää pojan syömättömyys tai nälkäisyys! Synnärillä ei imetys alkanut heti sujua, ja poju joutui huutaa sydäntäriipivästi ties kuin kauan, kun en vaan (omasta mielestäni) tarpeeks yrittäny. Lopulta kätilöt antoi pullolla maitoa, että vauvan sai rauhoittumaan. Siitä alkaen mulla on kauhea pakkomielle tää pojan syöminen.. Lisäks ei vauva aikana paino väliin noussu, huideltiin alakäyrillä jne. En haluais että joutuis ikinä olemaan nälässä, aina olis mahdollisuus syödä ja olis kaapissa jotain jonkun varalta jne. Ja jokapaikkaan lähdettäessä on rusinoita tai naksuja, ettei VAAn nälkä iske En kuitenkaan mitenkään pakkomielteisesti tyrkytä ruokia! Tää vaan stressaa mua ihan älyttömästi, hyvä kun en viimeyönä alkanut sitä leipää tehdä. Tyttö on kohta 4kk vanha, hänen kanssa ei mitään ongelmaa, painokäyrä on ihan suora tasanen viiva.

Meillä 2v1kk herää lähes poikkeuksetta 07-07.30. Nukkumaanmenot riippuu siitä nukkuuko päiväunia, jos nukkuu niin se tapahtuu yleensä kahden kolmen aikaan ja yöunille meno siirtyy klo.22. Jos päikkäreitä ei nuku niin simahtaa ku saunalyhty 19-19.30. Omaa aikaahan se tietää jos ei päikkäreitä nuku, mutta väkisin ei viitsi hereillä pitää Toisaalta sama, nukkuuko vai ei, koska pikkuneiti 4kk nukahtaa yöunilleen iltaisin 21-22.

Esikoinen vauvana vierasti paljon (nyt 2v) ja ollut muutenkin aina tähän päivään asti tosi varauksellinen. Tarvii aikaa ennenku lähtee leikkeihin mukaan jne. Varsinkin miehiä vierasti alkuun, justiin pappaa, mutta mitä enempi nähtiin niin helpotti. Olihan se tympeää, kun eka lapsenlapsi ja olis tahtonu kovasti pitää sylissä jne. mutta poika vaan huutaa. Nykyään pappa kuuluu suosikki-ihmisten joukkoon Itse pidän tätä vierastamista ja ujoutta ihan normaalina, koska itse oon semmonen ollut myös. En koe että olisin itse useampi lapsisessa perheessä aikoinaan saanut tarvitsemaani tukea ja turvaa eri tilanteissa, niin haluan tietty nyt toimia eritavalla oman lapsen kanssa. Mua tympäsee semmoset ihmiset, jotka ei ymmärrä että lapsia on erilaisia ja nää on vaan luonteenpiirteitä. Mun kaveri on just tällänen.. Hän on super sosiaalinen, isoääninen ja menevä lapsineen. Hän mulle suoraan sanonut, että ei se ihme kun sun poika vierastaa, ettehän te missään käy.... Hänen mielestään on typerää pitää kylässä lasta vaan sylissä, pitäs viedä se sinne lasten keskelle ja häipyä itse näköpiiristä. Niin, kukin tyylillään.

Esikoinen nukkui ekat kuukaudet omassa sängyssään, silloin se oli vielä helppoa. 7-8kk ikäisenä alkoi hankaluudet, taistelua joka ilta vaihtelevasti, kunnes ei enää jaksettu. Poika jäi viereen ja nukuttiin perhepedissä 1,5v saakka. Eipä se sitten loppuseltaan ollut kuin helpotus kaikille Siirtyminen omaan sänkyyn tapahtu kyllä ihan oikealla hetkellä, käytiin läpi kaikkien omat paikat ja vaihdoin vielä uudet superhienot lakanat pojulle, joihin mielellään käperty. Kertaakaan ei oo sen jälkeen tapeltu nukkumaanmenosta! Tytön kanssa tehdään ihan samoin.

Varmaan vapautta, unta ja siistiä kotia Mutta silti vaikka saatiin tuollanen muutaman päivän mittanen "loma" ennenku kakkonen oli syntyny, en mä sen alun jalat pöydälle - hetken jälkeen muuta tehny, ku kaipasin lasta kotiin ja ikävöin sitä!

Täysimetän, tyttö nyt 2,5kk ja menkat alko vajaa 2kk synnytyksestä. Tais olla aika sama homma esikoisen kanssa. Olisin mielellään ollu ilman vaikka vuoden!

Mä värjäilen aika laiskasti hiuksia, niin en tämän raskauden aikana kuin ehkä kahdesti värjänny. Ekassa taisin useamman kerran. Muuten en oo kyllä vähentänyt kosmetiikan käyttöä yhtään raskauden takia.

Molempia yrittäessä olisko toisella kerralla tärpännyt!

Mulla oli paljon samoja tuntemuksia, kuin olis menkat alkamassa. Mutta kuitenki vaan jotenki tiesin, että raskaana olen Testiä tehdessä oon ollu satavarma että plussa tulee ja niin on tullut.

Mahan toiminta ja ilmavaivat, närästys, se kun ei jaksa.. ei vaan yksinkertasesti jaksa! Ja nyt kun on la käsillä, tää odottaminen että millon, millon???

Reilu yksi vuotiaana meni meidän pojalla rikki tuo

Me oltiin pahimpaan ruuhka aikaan synnärillä ja samalla myös oli osastolla remontti. Eli jäi vähän semmonen sekava ja rauhaton fiilis tuosta ajasta. Alkuun oltiin perhehuoneessa, siihen saakka kaikki oli ihanaa.. sen typerän remontin takia piti sitten vaihtaa osastoa ja luopua perhehuoneesta. Olin neljän hengen huoneessa joka oli tosi rauhaton, ihmisiä kulki, ei ollu väliverhoja ja mulla oli vastasyntynyt vauva siinä jota olis pitäny osata hoitaa! Imetys alkoi sujua vähän niin ja näin.. lähinnä oman epävarmuuden syytä, ohjausta sain mielestäni ihan kivasti. Syötyä tuli kyllä hyvin! Jos mun synnytyksen jälkeiset hormoonihuurut, lähinnä se kaikki energia jne. olis ollu jotain ihan päinvastasta, en olis jaksanut.. Sitä energiaa vaan oli ja oli

Ekassa voin varmaksi sanoa tunteneeni vasta joskus rv 19-20. Tässä toisessa alkoi hentoisesti tuntua jo rv 14-15. Ekassa istukka oli myös edessä, tokassa on takana.