Crecerelle

En missään nimessä väitä olevani asiantuntija, mutta jonkin verran tässä on ehtinyt tulla kokemusta koirista (yksi tai useampi oma koira taloudessa viimeiset parikymmentä vuotta) ja vauvasta ja koirista vajaalta vuodelta. Mulla oli ennen vauvan syntymää yksi osaomistuksessa (50-50) oleva koira, jonka olen itse kouluttanut pennusta. Vauvan ollessa kaksi ja puoli kuukautta talouteen muutti toinen osaomistuskoira seitsemänviikkoisena. Ovat siis meillä noin puolet ajasta, parista päivästä pariin viikkoon kerrallaan. Vanhemmalla koiralla oli luonnollisesti enemmän sulattelemista vauvassa etenkin kun se ei ole ollut koskaan paljoa tekemisissä pienten lasten kanssa. Nykyäänkin pysyttelee ennemmin omissa oloissaan ja väistää lasta, mutta ottaa välillä kontaktiakin (nykyään enemmän kun likka alkaa olla enemmän taapero) eikä juokse karkuun. Pentu taas on tottunut likkaan pienestä pitäen ja omalla tavallaan nuo ovat ihan paita ja peppu Molemmat viihtyvät toistensa seurassa ja - hygieniahysteerikot hypätkää seuraavaan kappaleeseen - leikkivät yhdessä koiran leluilla ja nakertelevat sulassa sovussa toinen toistensa käsiä/tassuja. Alusta asti pennulle on tehty selväksi, että lattialla olevan vauvan yli ei juosta (sama sääntö toki vanhemmalla koiralla, mutta tuntui olevan sille itsestään selvää), ettei vauvan käsistä viedä mitään (nykyään tämän säännön ylläpito astetta haastavampaa, kun likka tyrkyttää koiralle mm. ruokaa) ja ettei vauvan omiin leluihin kosketa. Molempien koirien kanssa myös estetty mm. ihmisiä vasten hyppiminen, etteivät kaada lasta. Nyt kun tyttö liikkuu jo paljon ja järkeäkin alkaa pikkuhiljaa löytyä, opetellaan pelisääntöjä toiseen suuntaan eli sitä, ettei syövää/juovaa/nukkuvaa koiraa saa häiritä ja ettei turkista saa kiskoa. Molemmat omat koirat ovat niin pehmeitä, pentukin, että eivät todennäköisesti sanoisi mitään, jos likka tunkisi samalle ruokakupille, mutta en halua ottaa siitä turhaa riskiä. Likka on myös ihan itse oppinut työntämään väärään aikaan lähelle tunkevan koiran pois ja nuo uskovatkin sen - ainakin hetken. Ihmeen hyvin nuo tulevat keskenään toimeen, etenkin pentu ja vauva (lapsi lapsen tuntee, lajista riippumatta?). Keskenään en silti jättäisi vielä pitkään, pitkään aikaan. En nyt eri tiloihin telkeä oman vessareissuni ajaksi, mutta suht tarkka olen. Yksin en ehkä jaksaisi koko palettia pyörittää eli koko perheen mukanaolo on minun mielestäni tärkeää. Sekä vauvan että pennun tultua taloon minulla oli DAP-haihdutin käytössä noin kuukauden. En osaa sanoa, oliko siitä apua ja paljonko, kun vertailukohtaa ei ole, mutta kaikki avut käyttöön Lauman järjestyksestä olen aina ollut sen verran tarkka, että ihmiset ennen elukoita. Ja kuten sanottua, omat koirat ovat pehmeitä paimenkoiria, jotka haluavat miellyttää omia ihmisiään. Jonkun kovapäisemmän koiran kanssa olisi voinut olla huomattavasti hankalampaa, joten rotu kannattaa pohtia tarkkaan ja suhteuttaa sen vaativuus omiin kykyihin/kokemukseen. Näyttelyistä saa harrastajilta ensi käden tietoa roduista ja vielä parempana pitäisin itse kokeita ja kilpailuita, riippuen toki jälleen kerran rodusta. Ehkä triviaalia, mutta koiranomistajien kanssa jutellessa kannattaa vähän käyttää suodattimia, joillekin se oma rotu on niin ainoa oikea ja paras maailmassa ettei siitä kerrota huonoja puolia lainkaan eikä muisteta, ettei mikä tahansa koira sovi mihin tahansa perheeseen. Peruskoulutukseen hakisin ehkä apua jonkin koirakoulun pentukurssilta ja arkitottelevaisuuskurssilta, jos aiempaa kokemusta ei ole, mutta ilmankin pärjää hyvillä lähdeteoksilla ja maalaisjärjellä. Tulihan siinä hajatelma jos toinenkin, toivottavasti saat jotain irti enkä kirjoitellut vain itsestäänselvyyksiä

^^Espoossakin tuon kalenterin sai neuvolasta, mutta sitä piti itse kysyä/pyytää. On mainostuote, niin eivät kuulemma saa "tyrkyttää" sitä. Sekä vanhassa että nykyisessä neuvolassa noita on ollut tarjolla aulan infolappu- ja mainoshyllyssä eli voithan jo ennen ekaa neuvolakäyntiä käydä omassa neuvolassa kurkkaamassa, onko niitä siellä samalla tavalla jaossa. Sykerajoja ei liikunnassa kuulemma enää ole, vaan omaa kroppaa kuunnellen voi mennä ja tehdä. Periaatteessa kaikki lajit, joissa voi tulla iskuja vatsaan (esim. juuri mainitsemasi kamppailulajit, jotkut palloilulajit ja putoamisriskin sisältävät lajit kuten ratsastus ja kiipeily), sisältävät oman riskinsä. Itse seinäkiipeilin puoliväliin asti, mutta en boulderoinut enää plussan jälkeen. Vatsalihaksia tein kroppaa kuulostellen, suorien vatsalihasten rutistukset jäi ekana pois heti kun maha alkoi vähän enemmän kasvaa, eivät vaan enää tuntuneet hyviltä. Odotusklubien puolella on Liikkuvat odottajat -ketju, johon kannattaa tutustua, kun olet saanut vaaditun viestimäärän täyteen.

Mitään suositeltua järjestystä mausteiden aloittamiseen en ole löytänyt, mutta itse aloitin suolattomalla garam masalalla (juustokumina, korianteri, mustapippuri, kardemumma, fenkoli, neilikka, kaneli, cayennepippuri), ei ehkä se tyypillisin aloitusmauste Hyvin kyllä maistui tytölle (oli muistaakseni bataatti-kanaseoksessa). Kuivattuja yrttejä olen käyttänyt useampaa (oregano, minttu, timjami, salvia, rakuuna) etenkin tomaattipohjaisissa ruoissa. Munakkaaseen menee paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, aavistus chiliä ja valkopippuria (samat kuin itsellä, oman annoksen suolan lisään vasta omalla lautasella). Tämänpäiväinen karjalanpaisti sai mausteeksi laakerinlehteä, sipulia ja maustepippuria. Puuron joukossa on välillä kanelia (ceylonia eli aitokanelia, jossa on kumariinia äärettömän vähän cassiaan verrattuna). Jos pakastetussa kasvissoseessa ei ole ollut entuudestaan maustetta, olen saattanut lämmitysvaiheessa lisätä ripauksen maustetta, fiiliksestä ja proteiinista riippuen. Äkkiseltään muisteltuna tuolloin on tullut lisättyä just tuota garam masalaa, juustokuminaa tai maustepippuria. Mun omaan makuun kuivatut yrtit vaatii vähän haudutusta, että niistä lähtee makua, joten niitä en ole käyttänyt tuohon tarkoitukseen. (Ikävä kesää ja tuoreyrttejä!) Mun mielestä itse hyvistä raaka-aineista tehdyt soseet ja sormiruoat maistuu myös sellaisinaan ihan hyviltä, mutta haluan totuttaa vauvaa mausteisiinkin eli ihan pikkuisen lisäilen mausteita ruokiin Mä ihastuin ihan täysin Luomuruokaa lapselle -kirjaan, jossa on paljon ihania reseptejä maustamisvinkkeineen ja variaatioineen niin aamiaiselle, lounaalle, päivälliselle kuin välipaloihinkin. Kaupoista en löytänyt, mutta kirjastoista saa suht hyvin.

Mumm, mulla auttoi ehkä parhaiten aika eli joskus puolenvälin paikkeilla nenän limakalvot eivät olleet niin huonossa kunnossa kuin ekan puolikkaan aikana (normaalia enemmän tai vähemmän tukkoisempi olin kyllä koko raskauden ajan). Keinoista, joihin voi itse vaikuttaa, mulla toimi parhaiten juurikin tuo käyttämäsi nenäkannulla huuhtelu ja heti sen perään nenän limakalvoille laitettu seesamöljy (saa suihkeena apteekista, mutta ekan pullon tyhjennyttyä nopeasti käytin pihinä ihan tavallista ruokakaupasta saatavaa seesamöljyä ja laitoin sen vanupuikolla). Tasainen nesteen nauttiminen auttoi myös (tai kääntäen, huono nestetankkaus kostautui tukkoisempana olona). Snuzzle, ei tuota neuvolaohjeistusta parempaa tietoa, mutta ihan alkuraskaudessa taisin juoda max kaksi pientä kuppia (á 1 dl) päivässä ja aika pian ei maistunut enää ollenkaan. Joskus loppuraskaudesta alkoi taas vähän maistua, kupillinen meni joinain päivinä. Tee maistui koko ajan, ja kyllähän senkin sisältämä kofeiini kannattaa miettiä, colajuomista puhumattakaan.

Ei mullakaan ole pc kertaakaan näyttänyt viivanpaikkaa ja kyllä tuossa toinen viiva näkyy ilman näytön kääntelyitä. Vahvistumista ja onnea, saatatpa joutua muokkaamaan hääpukua pikkaisen

Vain parit sukat olen uutena ja normaalihintaisina ostanut, kaikki muu on alemyynneistä ostettuja, lahjaksi saatuja tai käytettyjä lainaan tai omaksi saatuja. Äitiyspaketin vaatteet ei valitettavasti oikein sovi neitokaiselle. Mua ei yhtään häiritse, että suurin osa vaatteista on käytettyjä ja osa niistä pitää palauttaa omistajilleen. Kuten Onda tuossa edellä sanoi, niin esim. bodyissa ja yöpuvuissa käytetyt on jo valmiiksi niin ihanan pehmeitä, siinä ei pari nyppyä haittaa Ystäväni, jolla on pari kuukautta vanhempi tyttö, oli saanut kaveriltaan useita pussillisia käytettyjä vaatteita, jotka kävin penkomassa läpi sen jälkeen, kun hän oli heille jäävät valinnut niistä (eli ns. kermat päältä). Niistä tuli meille varmaan kolme isoa ostoskassillista ihan kelpovaatteita, ei aikanaan mökillä, hiekkalaatikolla tai vastaleikatulla nurmikolla nuohotessa tarvitse miettiä vaatteiden pilalle menemistä

Itse olen testannut imukykyä ihan käytössä ja siirtänyt huonommat pois vaippakäytöstä esim. hoitoalustan suojaksi. Tosin vain yksi tosi vanha (oikeasti yli 30v. kun on ollut itsellä vaippaharsona ) on saanut tuon tuomion. Muuten tuo on totta, että vanhemmat ovat parempia: pehmeämpiä ihoa vasten ja imukykyisempiä. Kai sitä vois kokeilla ihan desin mitasta taiteltuun harsoon lorottamalla katsoa kuinka paljon imee ja missä vaiheessa alkaa tiputtaa?? Mulla on valkoiset perusharsot vaippaharsoina (noin 20kpl, on riittänyt hyvin, 2-3 päivän välein tulee pestyä) ja kaikki kuviolliset puklurätteinä/päänalusina/naamanpesuun/vaunuverhona/imetyssuojana yms. Pikkulikka on nyt vähän alta 3 kuukautta ja lähes tulkoon pelkillä harsoilla olen vaipattanut kuorien kanssa. Tyttö on suht pienikokoinen, joten edelleen taiteltu harso sisävaippana ja ImseVimsen Newborn -kuori ovat toimineet meillä parhaiten ja lisäimuja ei ole vielä tarvinnut (osakestoilen eli yöllä, kyläillessä ja rotarokotteen jälkeen käytän kertistä). Olit saanut erikokoisia harsoja, joten sekin vaikuttaa käyttöön. Nenäliinan kokoisesta ei imuksi tai sisävaipaksi ole Mun vaippaharsot on noin 70-80cm kanttiinsa ja imukohdassa on niissä perinteisesti taiteltuna kahdeksan kerrosta harsoa. Oikein isoja harsoja olen kuullut käytettävän kevyinä kapaloina, mutta niistä ei ole itsellä kokemusta.

Synnytin jakkaralla ja tuntui sopivan mulle tosi hyvin. Tutustuin ennen synnytystä lantion anatomiaan ja pystyhkö asento kuulosti parhaalta mahdolliselta. Ponnistelin vauvaa alemmas polviseisonnassa sängyllä ja seisten sängyn vieressä, josta siirryin jakkaralle "hoitamaan homman loppuun". Ponnistuksen kestoksi on merkitty 19 minuuttia ja ponnistaminen tuntui helpohkolta ja yllättävän kivuttomalta (ei lääkkeellistä kivunlievitystä käytössä). Ponnistuksen suunta löytyi helposti ja painovoiman avusta huolimatta pää syntyi hitaasti ja selvisin lähes ilman repeämiä, vaikka kätilö joutui hieman hoputtamaan sydänäänien hetkittäisten heikkenemisten takia. Jos pääsen toistekin synnyttämään, aion ehdottomasti pyytää taas jakkaraa käyttöön.

Naapurikaupungissa (Espoossa) kävin avoneuvolassa rv11+4 juurikin kuuntelemassa sydänääniä (töiden takia jouduin kertomaan työnantajalle hyvin varhaisessa vaiheessa ja halusin vielä ennen kertomista varmistaa, että mahassa oli joku). Kovasti neuvolatäti varoitteli, ettei niillä viikoilla välttämättä kuule ääniä, mutta ilman mutinoita kokeili ja hyvin kuuluivat Otti vielä hemoglobiininkin, kun pohdin rautalisän tarvetta. Sanoi vielä lähtiessäni, että avoneuvola on nimenomaan sitä varten, että voi pieniä huolenaiheita käydä tarkistelemassa.

Saisikohan täältä pohdintaan apuja.. Tytölle pitäisi nimi valita ja vahvimman ehdokkaan (Ronja) sopivuutta pähkäilen. Tyttö on vaaleahiuksinen, vähän vaikuttaisi olevan punapigmenttiä ja jos äitiinsä tulee, niin hiukset tummenevat tummanvaaleiksi kouluiässä. Miellän Ronjan tummatukkaisen tytön nimeksi, mutta muuten topakkuudessaan kyllä tuntuisi sopivan tälle tytölle Eli pitäisikö vain unohtaa tuo väriassosiaatio vai tuntuuko häiritsevältä? Muita vahvoja etunimiehdokkaita ovat Pihla ja Verna, muut ovat aikalailla tippuneet pois. Toinen ja kolmas nimi sointuvat näihin kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon kivasti.

Ei tullut yhtään arpia, vaikka teininä tullut arpia lantioon, alaselkään ja reisiin. Rasvailin lähes päivittäin, ekan kolmanneksen Body Shopin kaakaovoidepuikolla ja sen jälkeen iltaisin Bio-Oililla ja suihkun jälkeen (muistaessani ja ehtiessäni) Ceridalilla. Ihon palautuminen synnytyksen jälkeen on ollut todella nopeaa, maha näyttää melkein samalta kuin ennen raskautta vaikka onkin toki vielä pehmeä. En tiedä, auttoiko rasvailu arvettomuuteen ja palautumiseen, mutta varmasti rasvailen taas, jos joskus uudelleen raskaudun.

Kotona sängyssä tunti nukahtamisen jälkeen.

Vedet meni 38+2, tyttö syntyi 38+3.

Synnytin Jorvissa reilu viikko sitten ja kokemus oli kokonaisuutena hyvä. Salissa ollessani neljä muutakin salia seitsemästä oli käytössä, mutta tunnelma oli rauhallinen ja kiireetön. Synnytystä hoitanut kätilö oli aivan loistava ja yhteistyö hänen kanssaan sujui todella hyvin. Kuunteli ja toteutti toiveita sekä tuki ja ohjeisti sopivasti. Synnyttäneiden osastolla kätilöiden välillä oli vähän eroja, mutta apua sai sekä pyytämättä (perusjuttujen opastus) että pyytämällä (imetysasentojen ja imuotteen tarkistaminen/korjaaminen, lypsämisen ja hörppyyttämisen opettaminen). Vähänhän sitä oli aluksi nyytin kanssa hukassa, mutta itselleni koin sopivaksi "näytetään kerran ja sen jälkeen oletetaan, että osaat itse (ainakin jatkaa harjoittelua)" -periaatteen. Kätilöt kävivät melko usein huoneissa pyörähtämässä ja heillä oli aikaa vähän jutellakin, koska osasto ei ollut täynnä. Edeltävällä viikolla joku oli käännytetty Lohjalle ja sekä salit että osastot olivat täynnä (mm. perhehuoneita purettiin kahden hengen huoneiksi), silloin kätilöillä ei kuulemma ollut ollut juurikaan aikaa ylimääräisiin opastuksiin tai jutusteluun.

Kotona 1g Panadol (ei nimellistä hyötyä) ja lämmin/kuuma suihku. Sairaalassa lämmin kaurapussi, lantion keinuttelu ja heijaaminen pystyasennossa, alaselän hieronta ja joku synnytyslaulun tapainen (matalaa vokaalin ääntämistä), jolla pystyi "ratsastamaan" kipuaallon yli. Riittivät hyvin ja toimivat, lääkkeelliselle kivunlievitykselle sairaalassa ei tullut tarvetta.