Adele.

Mua mietityttää, kun joka puolella sanotaan, että ovulaatiosta aika kuukautisten alkuun on samalla naisella aina saman pituinen? Eli ns. luteaalivaihe. Mulla on täysin säännöllisen menkat ollut aina eli se on 32 päivää ja sen saman ollut nuoresta asti, ellen ole sitten ollut raskaana. Olen tikuttanut ovista ja tytöstä aikoinaan ovisplussa tuli vasta kiertopäivänä 20, silloin ovis tapahtui aina noin 19-21 päivän paikkeilla. Tytön jälkeen tilanne muuttui ja ovisplussa on tullut tikuttaessa nyt jo kiertopäivinä 14-15, mutta kierto on pysynyt kuitenkin 32 päiväisenä. Toisaalta sanotaan, että luteaalivaihe ei olisi yli sitä 16 päivää, joka mulla nyt sitten olisi. Jossain jopa sanotaan, että menkat alkaa aina 12-14 päivän kuluttua oviksesta. Mutta mulla on kuitenkin niin selkeät ovisplussat tulleet ja toisaalta myös ovisoireet; toisen puolen juilimiset, limat, halut jne. Mihin luottaisin, yleisiin tietoihin että ovis tulee aina 12-16 pvä ennen menkkoja ja samalla naisella samalla lailla. Vai omiin tuntemuksiini ja noihin ovisplussiin?

Meillä pojalla ollut usein tuo esinahan tulehdus, jolloin pippelin pää punoittaa ja voi turvota jopa moninkertaiseksi. On tosi kipeä ainakin meillä ollut, joten siinä mielessä suosittelen heti lääkärillä käyttämistä. Me ollaan saatu siihen aina antibioottirasva, samaa mitä silmätulehduksessa laitetaan silmiin. Mutta se on tietysti reseptilääke, joten ilman lekuria sitä ei saa. Voi sitä varmaan kotikonstein katsoa kotona huomiseen, jos ei ole kovin kipeä eikä ala panttaamaan pissaamista (joka sattuu).

Meillä on tuolla melkein 3-vuotiaalla vielä tosi sitkeässä tuo karsta päälaella. Poistelin sitä vauvana useinkin, mutta aina se kasvoi takaisin! Nykyään on hiuksia aika paljon enemmän, mutta kyllä sen katsoessa sieltä näkee.

Tämä on kyllä lisääntymisikäiselle vähän haastavaa, kun pitäisi tietää eteen- ja taaksepäin noita taukoaikoja. Kait sitä pitäisi vaan joskus uskaltaa. Itsellä on näkö kyllä muuttunut ekan raskauden aikana huonommaksi ja toisen aikanakin ehkä vähän, mutta se kyllä palautui. Esikoisen aikana ei. Toisaalta olin aika nuori, joten voi olla että huononeminen ei ollut ylipäätään vielä pysähtynyt.

Olen kyllä samalla linjalla tuosta, että 6-kuukautinen on vähän liian pieni vielä jäämään vain isän kanssa. Meillä ainakin ovat olleet täysimetettyjä eikä pulloa ole huolinut kumpikaan lapsista, joten aika heikkoa olisi ollut nesteiden saanti, jos ois puolivuotias pitänyt jättää koko päiväksi isän kanssa. Kait ne sitten olisi oppineet, jos ei muuta olisi tarjolla ollut. Mutta kyllä minä ainakin imetin 6-9 kk ikäistä helposti vielä useamman kerran päivässä. En tiedä; vaikka tällä nyt pyrittäisi tasaamaan kuluja mies/naisvaltaisten alojen välissä, nostamaan tasa-arvoa ja auttamaan naisten urakehitystä/tulotasoa, niin ei tämä vain oikein tunnu hyvältä systeemiltä. Jotain muuta kuin pelkkää keppiä olisi toivonut. Aika vähälle on jäänyt kyllä keskustelu siitä osittaisesta hoitorahasta ja en ole itsekään siihen tutustunut, josko se toisi jotain porkkanaa enemmän sitten...

No joo, 'tuskin kukaan' on aika yleistävästi sanottu. Vaikka tuntuukin, että varmaan aika harva asuntoa ostava kuitenkaan mieltää asunnonostokriteerikseen sen, että on mahdollisesti yhden tai kaksi vuotta hoitovapaalla. Että jos sitä asuntoa jo ollaan joka tapauksessa ostamassa, niin ostetaan tarpeita vastaava ja niitä yleisiä tuloja vastaava asunto. Eikä sitä asuntoa, johon on varaa pelkällä kodinhoidontuella olevalla (jos tiedossa on, että kyseessä on tosiaan vain vuosi/kaksi). Asunto kun usein on aika pitkän tähtäimen juttu. Mutta tosiaan jotkut ehkä niinkin, joten ei auta yleistää. Mutta juu, jospa tä olisi tässä Mun mielestä, mikäli asunnon ostoa harkittaessa tiedossa on, että halutaan myös lapsia, on pelkästään järkevää siinä vaiheessa miettiä, kuinka kauan lapsi haluttaisiin hoitaa kotona ja ottaa se suunnitelmissa huomioon. Ja onhan se joka tapauksessa järkevää mitoittaa laina hiukan pienemmäksi, kun työpaikatkaan harvoin nykymaailmassa ovat kovin varmoja. Tottakai minunkin mielestäni kannattaa laina mitoittaa omia tuloja vastaavaksi ja varautua tietysti jossain määrin myös siihen, että elämässä tulee yllättäviä menoja ja mahdollisesti toinen joutuu työttömäksi tmv. Mutta nämä vuosien pitkäaikaistyöttömyys/sairastuminen/... tilanteet ovat kuitenkin vähän pidempiaikaisia ja vaikuttavat perheen elämään jo muutenkin aikalailla merkittävämmin, kuin vuoden tai kahden hoitovapaa. Emme me ainakaan ole mitoittaneet lainaamme niin, että koko loppuelämän vain toisella on tuloja ja toisella ei. Jos tuloissa tapahtuisi pitkällä aikavälillä merkittää laskua, niin sitten asunto pitäisi vaan yksinkertaisesti laittaa myyntiin. Jos olisimme oikeasti mitoittaneet lainamme toisen työttömyyttä ajattelen vain miehen/minun tulojeni varaan, ei meillä olisi kyllä ollut edes siihen kolmioon varaan täällä ruuhkasuomessa.

OT:tä vielä jatkaakseni... Oman asunnon ostaminen ja siinä asuminen tulee helposti sillä hetkellä kaliimmaksi, kuin vuokra-asunto. Siis jos haluaa ostaa ruuhkasuomesta esim. 3h+k+s reilun kokoisen kerrostalon järkevällä sijainnilla tulee siihen pystyä laittamaan helposti 160000 eurosta ylöspäin rahaa, jolloin kuukausimaksu (laina+vastike+sähkö) tulee helposti olemaan jotain 1200-1400 euroa. Kun pienituloinen voi esim. kaupungin vuokra-asunnon tai opiskelija-asunnon saada esim. 700-800 eurolla sisältäen kaikki. Mikäli palkkasi on 3000 euroa, et ainakaan meidän kaupungissa todennäköisesti saa noita edullisempia asuntoja. Ja silloin asumismenosi samanlaisessa asunnossa ovat helposti sen jopa 500-900 euroa enemmän. (Toisaalta omistusasuminen kartuttaa varallisuutta, eli vähän kuin samalla väkisin säästäisi rahaa. Vuokralla kaikki 700-900 euroa menee "johonkin", kun taas omistusasunnossa korot+vastike+sähkö saattavat edullisimmillaan olla esim. 400 euroa/kk ja loput menee "omaan pussiin" + asunnon nousevasta hinnasta saa tietysti myydessä vielä etua.) Ja sekin kannattaa muistaa, että jos palkka on 3000 euroa saat käteen ehkä noin 2100 euroa. Kun palkka on 2000 euroa, saat ehkä käteen 1600 euroa. Tällöin se toinen tienaa oikeasti vain 500 euroa enemmän. Verot syövät aivan valtavasti euroja, kun palkka nousee. Eli käteen jäävä summa ei todellakaan nouse samalla tahdilla. Mutta siis alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, on minusta edelleen aika ikävää, että valtio alkaa väkisin tuota määräämään, että kuka ne lapset hoitaa. Parempi olisi ollut sitten suosiolla lyhentää koko kodinhoidontuen aikaa (tyyliin max. 2-vuotiaaksi) ja nostaneet samalla sitä kodinhoidontuen määrää vähän. Tuo khh-tuki on kuitenkin ihan naurettavan pieni täällä, missä asunnot maksaa maltaita ja ruoka on hillittömän kallista

Onko teillä siis ihan lainasopimuksissa tälläinen lauseke? Meillä ei ole sopimuksissa mitään mainintaa asiasta, mutta onnistui ihan asiaa kysymällä.

No joo, 'tuskin kukaan' on aika yleistävästi sanottu. Vaikka tuntuukin, että varmaan aika harva asuntoa ostava kuitenkaan mieltää asunnonostokriteerikseen sen, että on mahdollisesti yhden tai kaksi vuotta hoitovapaalla. Että jos sitä asuntoa jo ollaan joka tapauksessa ostamassa, niin ostetaan tarpeita vastaava ja niitä yleisiä tuloja vastaava asunto. Eikä sitä asuntoa, johon on varaa pelkällä kodinhoidontuella olevalla (jos tiedossa on, että kyseessä on tosiaan vain vuosi/kaksi). Asunto kun usein on aika pitkän tähtäimen juttu. Mutta tosiaan jotkut ehkä niinkin, joten ei auta yleistää. Mutta juu, jospa tä olisi tässä

Meillä on isompi ollut kerran. Oltiin menossa hammaslääkäriin yhdeksältä ja jouduin tulemaan yhteen puhelinpalaveriin kahdeksaksi. Lapsi pelasi kännykkää tai piirteli pöytäni vieressä hetken. Ei kyllä varmasti haitannut ketään.

Meillä isomman kanssa meni aika pitkään, kun sai ekan kerran karkkia. Taisi olla lähempänä 2 vuotta. Pienempi taas on isomman perässä päässyt herkkujen makuun jo ihan pienenä. Isoveli tarjosi jäätelötikkua jo 3 kuukautiselle ennenkuin ehdin väliin, oli pienempi jo vähän saanut maisteltua.

Meillä poika halusi unikaverin vasta aika isona, taisi olla jopa 3-4 vuotta. Pienempi on aina ollut nallejen perään ja on tosi pienestä (alle vuoden vanhasta) vaatinut unilelun itselleen. Ja se on myös oltava mukana yökyläpaikoissa/päiväkodin unilla jne.

Meidän 6-vuotias on maistanut pari kertaa. Paljolla maidolla ja sokerilla, mutta ei siltikään pitänyt kyllä.

Toiseen: miksi ei? Mä asun missä asun, jotta voin elää haluamaani elämää nämä vuodet lasten kanssa. Pitkässä juoksussa voisin kuvitella käyväni töissä ja ostavani isomman asunnon mutta mä mieluummin olen nämä vuodet kotona ja asun tässä. Itse ajattelen tuon vuoden tai parin lyhyyden toiselta kantilta eli sieltä, että se on niin lyhyt aika, että ns. seisoo vaikka päällään, jos muuten on kivaa. Ainutlaatuinen lyhyt aika lasten kanssa, myöhemmin ehtii ostaa unelma-asunnon ja tehdä töitä. No emme me ainakaan esikoisen mennessä ensi vuonna kouluun, halunneet hankkia mitään tilapäistä hetken asuntoa. Vaan mieluummin sellainen, johon jäädään ja jossa tullaan toivottavasti asumaan pitkään. Ei se asunnon osto/myynti/muuttoprosessi kuitenkaan ole kovin helppoa. Varsinkin, jos haluaa ettei lapsen tarvitse jatkuvasti vaihtaa koulua. Siksi me hankimme sellaisen asunnon, jossa toivottavasti voimme asua pitkään. Siksi emme tinkineet esim. yhdestä huoneesta (jotta olisimme saanee edullisemmin asunnon), koska tiesin, että vaikka saattaisin vielä jäädä hoitovapaalle, niin se olisi kuitenkin vain vuoden/parin tauko työelämän tuloihin. Ja sen aikana asuntolainan voisi sitten vaikka laittaa niille koroille, jos elämä menisi muuten liian tiukaksi. Ja voimme sitten myöhemmin taas maksaa tästä asunnosta. Mutta nyt lähtee aikalailla sivuraiteille tämä keskustelu. Alunperinhän oli keskustelua kodinhoidontuen uudistuksista ja ne nyt eivät tilanteeseen suurta muutosta tuo. Yhtä pienellä rahalla sitä pitää meidän kaikkien pärjätä sitten siloinkin...

Meillä on samaa henkeä nimissä ja yksi selkeä kirjain nimen keskellä, joka tuo niihin samankaltaisuutta. Mutta siltikään eivät sekoitu toisiinsa/ole toisistaan johdettuja/ala samalla kirjaimella.