ashley

@roopsukka isot onnittelut!!!

@sarvis tuu tänne kertomaan sit! Peukut pystyssä!

Taas uudestaan raskaana. Olo on turta. Kamala. Ei jaksais nyt taas pahoinvointi/keskeytys rumbaa...

@Snapper ihania uutisia! Paljon onnea matkaan, toivottavasti kaikki menee ihanasti!

@Mjoutsen kiva kuulla, että olet päässyt pidemmälle tällä kertaa. Mikä on tilanne nyt?

Toivotaan, että tällä kertaa onnistaisi. Itse toivon, että saisin apua mahdollisesti juuri hepariinihoidosta. Mullakin kun on tukostaipumus, mutta ei ole ollut piikkejä tähän asti...

@Mjoutsen onnea huomiselle. Pidän teille peukkuja ja toivon parasta. Tule sitten kertomaan kuulumisia. Minkä ikäinen olet? Vaikeaahan se on, olla raskaana monen keskemenon jälkeen. Kovasti voimia ja positiivisia ajatuksia.

Saatiin aika tutkimuksiin. Vielä en tiedä milloin se on ja mitä siihen kuuluu...

Kiitos @Töhö @Kaijak ja @anjusha! Toivottavasti hoidettavissa oleva syy löytyisi. Kahdesti on kuitenkin jaksanut viikoille 8/9 ennen kkm. Meidän pitäisi päästä tutkimuksiin, mutta sen saa tietää vasta kun päästään naistenklinikalle. Ajan sain ensi viikon maanantaille, eli vielä melkein viikon verran ollaan "raskaana" ja odotellaan tyhjennyksen alkamista. Raskausoireet eivät ole helpottaneet yhtään, ainakaan vielä. Toivottavasti tyhjennys menisi helposti, vaikka vaikea ajatella kun viikkoja on kuitenkin jo enempi... kaavintaa en haluaisi, ettei tulisi mitään ylimääräistä huolta mahdolliseen seuraavaan raskauteen. Mikäli mies siis suostuu enää yrittämään... se varmaan riippuu siitä tuleeko mitään hoidettavaa tulosta tutkimuksista. *syvä huokaus* Ihan kamala olo aikaisemmista vuodatuksista, mutta kertoo aika paljon siitä henkisestä pahasta olosta missä joutui elämään. Onneksi on tämä viikko sairaslomaa ja ensi viikolla lisää tyhjennyksen merkeissä.

Ihana ihana neuvolalääkäri otti minut ylimääräisenä vastaan tänään. Sikiö/alkio vastasi viikkoja 7+6 ja sykettä ei löytynyt. Eli just silloin kun oli mulla tosi vaikea yö ja jonka jälkeen olen ollut hulluna huolesta. Nyt ootellaan aikaa naistenklinikalle josta saan sitten lääkkeet ja jatkotutkimukset.

En osaa sanoa mitään varmasti. En vaan löydä sydänääniä, enkä oo pariin yöhön juossut pissalla. Välillä maha tuntuu tyhjälle. Ehkä pää ei vaan kestä ajatusta siitä epävarmuudesta. Ei kestä ajatusta että voisi olla onnellinen ja se otettaisiin pois. Parempi vaan olla sillä mielellä, ettei siellä mitään ole (enää). Muuten alkaa vielä kamalampi ahdistus/toive/ahdistus/pelko rumba. Tää on jo ihan tarpeeksi kauheeta näin.

Anteeksi katkera vuodatus. On vaan vaikeeta olla ihmisiksi kun on näin herkät asiat kyseessä. Päivä kerrallaan vähemmän odottettavaa... kävi miten kävi.

No niin... vaikea uskoa että raskautta enää on. Oli iso riita miehen kanssa siitä, menenkö yksityiselle ultraan. No, nyt ollaan taas tilanteessa, että odotellaan vaan sitä keskenmeno ultraa. Neuvolassa on huomenna pakko käydä, jotta saa varata ajan sinne. Ikävää mennä mukamas seulontaultraan kun tosiasiassa on kyseessä pelkkä keskenmenon toteaminen. Kaikki toivo on mennyttä. Mielenterveys heikoilla kantimilla. Neuvolasta ei saa apua. Työterveyslääkäri ei tee mitään. Masennuin näistä jo niin paljon, etten ole enää jaksanut soittaa terveyskeskuslääkärille. Näiden instituutioiden tehtävä on saada pelkästään omat raportit täytettyä eikä pienen ihmisen kokemuksilla tai tunteilla ole väliä. Kuvittelen mielessäni luupilla mitä teen tai sanon kun kkm todetaan, miten se tällä kertaa menee, kuinka kaikki vain laukovat latteuksia suuntaani ja toivottelevat parempaa onnea ensi kerralle (jota ei miehen mukaan enää tule). Se on lanttulomaa ja diapamia kkm toteamisen jälkeen. Niin kuin kehtasivat sanoa neuvolan puhelinpalvelusta "ainakaan et vielä vuoda verta". Niin, että keskenmenoa ilman vuotoa ei ole olemassa? Helppo se on kommentoida paskaa naamalle, kun ei itse ole se joka itkee joka yö, oksenna päivästä toiseen, selitä lapselle ettei pysty leikkimään/lukemaan/tekemään yhtään vittu mitään kun äiti on nyt vähän kipeä. Ei ole se jonka elämän unelmat kaatuu, jolle se pelkkä kkm on tarpeeksi kamala kokemus ilman kyykyttämistä, paskanpuhumista ja nöyryytystä. Ei ole se, joka on jo ollut töistä pois tämän takia, joka tulee olemaan töistä pois tämän takia, joka tarvitsee keskusteluapua tämän takia, jonka parisuhde voi kaatua tämän takia. Elämä on ihan kamalaa. Ainut miten selviän eteenpäin on ajatella, että ei nämä laitokset välitä ihmisestä. Pakko olla vaan iso tyttö ja kärsiä tämä paska pois. Jäädä sille saikulle. Vetää sitten niitä rauhoittavia näiden kaikkien viikkojen edestä. Kärsiä se 8vk vuoto. KOSKA KUKAAN EI VÄLITÄ. Sympatiaa saa kyllä, niitä latteuksia. Voi voi, on se kyllä kamalaa. Juu-u. Miten tässä nyt näin kävi, tosi epätodennäköistä tämmöinen. Ei me voitu tietää. Mutta yksikään taho joka olisi voinut sydänääniä yrittää kuunnella tai ultraa määrätä niin ei välitä. Kun ei vuoda, ei ole keskenmenoa. (Paskamainen naurahdus tähän). Ja tuntuu vielä vääremmälle se, että joutuisin maksamaan vielä 200 euroa lisää omasta pussista kkm toteamiseen, kun ne tahot, joiden mukamas pitäisi pitää ihmisestä ja perheiden jaksamisesta huolta eivät tee mitään. Sori tää vuodatus, mutta on mielestäni niin sairasta, niin väärin, niin epäoikeudenmukaista, kiduttaa ihmistä viikkotolkulla tälläisillä asioilla. Laittaa sinne sikiöseulontayksikköön tuijottamaan niitä onnellisia ihmisiä ja pallomahoja... Ja moni VÄITTÄÄ olleensa varma keskenmenosta ennen ultraaa " olin niin varma ettei siellä enää ole ketään" ynnynnynyy, mussunmussunmussun, mutta harva oikeasti on ihan tosissaan sitä mieltä. Tää on ihan hirveetä. Voi kun voisinkin olla väärässä... Niin ja laitetaan tähän vielä nämä mukamas viikot niin muistaa sitten missä vaiheessa oli varma asiastaan. Eli 9+1 (paskamainen röhönauru päälle)

Onnittelut ja extratarrasukkia matkaan!

Kerrotaan nyt sitten tännekkin. Eli ultrasta saatiin hyviä uutisia. Pikkuinen vastasi 7+2 kun nyt on 7+1 ja sydän löi hienosti. Hetken helpotus odotuksen tuskaan. Ensimmäinen kkm oli tapahtunut viikoilla 7/8 joten vielä en juhli. Mutta helpotti hetkeksi. Nyt on pakko varata neuvola ja en kyllä epäröi varata uutta ultra aikaa jos siltä tuntuu.