ashley

Aktiivijäsen
  • Content count

    1031
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by ashley

  1. @roopsukka isot onnittelut!!!
  2. @sarvis tuu tänne kertomaan sit! Peukut pystyssä!
  3. Taas uudestaan raskaana. Olo on turta. Kamala. Ei jaksais nyt taas pahoinvointi/keskeytys rumbaa...
  4. @Snapper ihania uutisia! Paljon onnea matkaan, toivottavasti kaikki menee ihanasti!
  5. @Mjoutsen kiva kuulla, että olet päässyt pidemmälle tällä kertaa. Mikä on tilanne nyt?
  6. Toivotaan, että tällä kertaa onnistaisi. Itse toivon, että saisin apua mahdollisesti juuri hepariinihoidosta. Mullakin kun on tukostaipumus, mutta ei ole ollut piikkejä tähän asti...
  7. @Mjoutsen onnea huomiselle. Pidän teille peukkuja ja toivon parasta. Tule sitten kertomaan kuulumisia. Minkä ikäinen olet? Vaikeaahan se on, olla raskaana monen keskemenon jälkeen. Kovasti voimia ja positiivisia ajatuksia.
  8. Saatiin aika tutkimuksiin. Vielä en tiedä milloin se on ja mitä siihen kuuluu...
  9. Kiitos @Töhö @Kaijak ja @anjusha! Toivottavasti hoidettavissa oleva syy löytyisi. Kahdesti on kuitenkin jaksanut viikoille 8/9 ennen kkm. Meidän pitäisi päästä tutkimuksiin, mutta sen saa tietää vasta kun päästään naistenklinikalle. Ajan sain ensi viikon maanantaille, eli vielä melkein viikon verran ollaan "raskaana" ja odotellaan tyhjennyksen alkamista. Raskausoireet eivät ole helpottaneet yhtään, ainakaan vielä. Toivottavasti tyhjennys menisi helposti, vaikka vaikea ajatella kun viikkoja on kuitenkin jo enempi... kaavintaa en haluaisi, ettei tulisi mitään ylimääräistä huolta mahdolliseen seuraavaan raskauteen. Mikäli mies siis suostuu enää yrittämään... se varmaan riippuu siitä tuleeko mitään hoidettavaa tulosta tutkimuksista. *syvä huokaus* Ihan kamala olo aikaisemmista vuodatuksista, mutta kertoo aika paljon siitä henkisestä pahasta olosta missä joutui elämään. Onneksi on tämä viikko sairaslomaa ja ensi viikolla lisää tyhjennyksen merkeissä.
  10. Ihana ihana neuvolalääkäri otti minut ylimääräisenä vastaan tänään. Sikiö/alkio vastasi viikkoja 7+6 ja sykettä ei löytynyt. Eli just silloin kun oli mulla tosi vaikea yö ja jonka jälkeen olen ollut hulluna huolesta. Nyt ootellaan aikaa naistenklinikalle josta saan sitten lääkkeet ja jatkotutkimukset.
  11. En osaa sanoa mitään varmasti. En vaan löydä sydänääniä, enkä oo pariin yöhön juossut pissalla. Välillä maha tuntuu tyhjälle. Ehkä pää ei vaan kestä ajatusta siitä epävarmuudesta. Ei kestä ajatusta että voisi olla onnellinen ja se otettaisiin pois. Parempi vaan olla sillä mielellä, ettei siellä mitään ole (enää). Muuten alkaa vielä kamalampi ahdistus/toive/ahdistus/pelko rumba. Tää on jo ihan tarpeeksi kauheeta näin.
  12. Anteeksi katkera vuodatus. On vaan vaikeeta olla ihmisiksi kun on näin herkät asiat kyseessä. Päivä kerrallaan vähemmän odottettavaa... kävi miten kävi.
  13. No niin... vaikea uskoa että raskautta enää on. Oli iso riita miehen kanssa siitä, menenkö yksityiselle ultraan. No, nyt ollaan taas tilanteessa, että odotellaan vaan sitä keskenmeno ultraa. Neuvolassa on huomenna pakko käydä, jotta saa varata ajan sinne. Ikävää mennä mukamas seulontaultraan kun tosiasiassa on kyseessä pelkkä keskenmenon toteaminen. Kaikki toivo on mennyttä. Mielenterveys heikoilla kantimilla. Neuvolasta ei saa apua. Työterveyslääkäri ei tee mitään. Masennuin näistä jo niin paljon, etten ole enää jaksanut soittaa terveyskeskuslääkärille. Näiden instituutioiden tehtävä on saada pelkästään omat raportit täytettyä eikä pienen ihmisen kokemuksilla tai tunteilla ole väliä. Kuvittelen mielessäni luupilla mitä teen tai sanon kun kkm todetaan, miten se tällä kertaa menee, kuinka kaikki vain laukovat latteuksia suuntaani ja toivottelevat parempaa onnea ensi kerralle (jota ei miehen mukaan enää tule). Se on lanttulomaa ja diapamia kkm toteamisen jälkeen. Niin kuin kehtasivat sanoa neuvolan puhelinpalvelusta "ainakaan et vielä vuoda verta". Niin, että keskenmenoa ilman vuotoa ei ole olemassa? Helppo se on kommentoida paskaa naamalle, kun ei itse ole se joka itkee joka yö, oksenna päivästä toiseen, selitä lapselle ettei pysty leikkimään/lukemaan/tekemään yhtään vittu mitään kun äiti on nyt vähän kipeä. Ei ole se jonka elämän unelmat kaatuu, jolle se pelkkä kkm on tarpeeksi kamala kokemus ilman kyykyttämistä, paskanpuhumista ja nöyryytystä. Ei ole se, joka on jo ollut töistä pois tämän takia, joka tulee olemaan töistä pois tämän takia, joka tarvitsee keskusteluapua tämän takia, jonka parisuhde voi kaatua tämän takia. Elämä on ihan kamalaa. Ainut miten selviän eteenpäin on ajatella, että ei nämä laitokset välitä ihmisestä. Pakko olla vaan iso tyttö ja kärsiä tämä paska pois. Jäädä sille saikulle. Vetää sitten niitä rauhoittavia näiden kaikkien viikkojen edestä. Kärsiä se 8vk vuoto. KOSKA KUKAAN EI VÄLITÄ. Sympatiaa saa kyllä, niitä latteuksia. Voi voi, on se kyllä kamalaa. Juu-u. Miten tässä nyt näin kävi, tosi epätodennäköistä tämmöinen. Ei me voitu tietää. Mutta yksikään taho joka olisi voinut sydänääniä yrittää kuunnella tai ultraa määrätä niin ei välitä. Kun ei vuoda, ei ole keskenmenoa. (Paskamainen naurahdus tähän). Ja tuntuu vielä vääremmälle se, että joutuisin maksamaan vielä 200 euroa lisää omasta pussista kkm toteamiseen, kun ne tahot, joiden mukamas pitäisi pitää ihmisestä ja perheiden jaksamisesta huolta eivät tee mitään. Sori tää vuodatus, mutta on mielestäni niin sairasta, niin väärin, niin epäoikeudenmukaista, kiduttaa ihmistä viikkotolkulla tälläisillä asioilla. Laittaa sinne sikiöseulontayksikköön tuijottamaan niitä onnellisia ihmisiä ja pallomahoja... Ja moni VÄITTÄÄ olleensa varma keskenmenosta ennen ultraaa " olin niin varma ettei siellä enää ole ketään" ynnynnynyy, mussunmussunmussun, mutta harva oikeasti on ihan tosissaan sitä mieltä. Tää on ihan hirveetä. Voi kun voisinkin olla väärässä... Niin ja laitetaan tähän vielä nämä mukamas viikot niin muistaa sitten missä vaiheessa oli varma asiastaan. Eli 9+1 (paskamainen röhönauru päälle)
  14. Onnittelut ja extratarrasukkia matkaan!
  15. Kerrotaan nyt sitten tännekkin. Eli ultrasta saatiin hyviä uutisia. Pikkuinen vastasi 7+2 kun nyt on 7+1 ja sydän löi hienosti. Hetken helpotus odotuksen tuskaan. Ensimmäinen kkm oli tapahtunut viikoilla 7/8 joten vielä en juhli. Mutta helpotti hetkeksi. Nyt on pakko varata neuvola ja en kyllä epäröi varata uutta ultra aikaa jos siltä tuntuu.
  16. @Snapper tämmöisen löysin hussin sivuilta googlaamalla: "Rautalisän käyttö alkuraskaudessa ei lisää sikiövaurion vaaraa, mutta se voi lisätä mahdollista alkuraskauden pahoinvointia."
  17. Taas sitä ollaan uudelleen raskaana. On kyllä tosi vaikeaa. Vielä pitäisi vähän yli viikko jaksaa, että pääsee ultraan. Ei oikein toivon tunteita tämän jatkumisesta. Nyt pitäisi olla 5+6, mutta maha taas tosi kipeä ja huonot etiäiset. Toki toivon olevani väärässä. Paskaa tämmönen. Tällä kertaa en ole varannut mitään aikoja, ettei sitten tartte niitä peruutella. Se mietityttää, että jos tästä tulee kolmas kkm, niin pitääkö se julkisella puolella mennä toteamaan, että tutkivatko sitten mitään. Mutta en tiedä suostuuko mies mihinkään ja kun on ollut sukset vähän niin kuin ristissä ennen tätä raskautta niin en tiedä ottaako ja lähteekö vain kävelemään. Tää on ihan kamalaa ja vielä viikko pitäis jaksaa...
  18. @Snapper jännää!
  19. Laitanpa tiedon vielä tännekin. Eli olin raskaana, mutta päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon.
  20. Eli tännekkin tiedoksi, ei jatkunut meidän taival. Keskeytynyt keskenmeno taas.
  21. Meillä 2v 11k poika on vaan nii tottunut tekemään asiansa vaippaan, ettei halua potalle. Asiaa hankaloittaa masuongelmat joiden takia kakka-asiat on vähän niin ja näin. Nyt on viimeinkin pientä edistystä tapahtunut kun alettiin käyttämään kotona auto-kalsareita. Tarralahjonta ollut käytössä jo puolisen vuotta. Toivon, että päästään kesällä päiväkuivaksi kun taitoa taitaa jo olla. Todella monesti vaippa on pitkään kuiva. Yölläkin vaippa pysyy kuivana, pitäisikö kokeilla miten se yökuivuus menee? Menisikö samalla kuin tämä päivävaippa, vähän kuin itsekseen? Vaipat vain jäisivät pois? On tässä mietittävää...
  22. Laitanpa itsekin nyt jotain ajatuksia tänne... Viime kesänä oli keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin rv 12. Alkio oli kuitenkin kuollut jo rv8. Alusta alkaen oli tosi epäileväinen olo raskauden suhteen. Olen jo rv 5 sanonut miehelle, että tuntuu, ettei siellä ole ketään (vaikka sikiö sinnitellyt rv 8 asti). Miehen päätöksellä ei menty varhaisultraan, joten kauhuissani odottelin sinne np-ulraan asti, jossa sitten asia todettiinkin. Jotenkin itse keskenmeno ei ollut niin järkytys, olinhan 'tiennyt' asian alusta alkaen. Tyhjennys ja jälkivuoto olivatkin sitten oma lukunsa, vuodin kesähelteillä 8 viikkoa ja jalkovälini hankautui siteistä verille. Oli aivan p**seestä koko kokemus vaikkei kaavintaa tarvittukkaan. Nyt olen uudestaan raskaana ja tunnistan nämä 'en halua soittaa neuvolaan' ym jutut. Lasken koko ajan sen varaan, että kun huonoja uutisia saadaan varhaisultrasta niin on sitten poika niin ja niin hoidossa, piilottelen asiaa niin ja niin töissä ym. Vaikkei samanlaista tuomionpäivä fiilistä ole tullutkaan tästä raskaudesta, niin ovat oireet (vielä?) niin vähäiset ettei se herätä luottamusta. Varhaisultraa en jättäisi välistä mistään hinnasta, vaikka jos siellä jotain näkyykin niin en sittenkään luota siihen, koska viimeksi alkio kuoli rv 8. Jos en myöhemmin kotidopplerilla (mikäli siellä mitään on) löydä sydänääniä, menen kyllä uudestaan ultraan. Pelko persiissä koko ajan, vaikea luottaa raskauteen, vaikea haaveilla tulevasta, ei minkäänlaista uskoa siihen, että joskus toinen lapsi edes saataisiin. Tulevaisuuden näkymissä koen keskeytyneen keskenmenon tai keskeytyneen tuulimunan toinen toisensa jälkeen kunnes en enää jaksa yrittää... Eli hemmetin vaikeaa on. Toivottavasti varhaisultra viikon päästä helpottaa oloa. Ultra siis 7+0, nyt 6+0. Kohtalotovereita? Kävikö lopulta hyvin?
  23. Täällä käyn aina kurkkimassa. Nää on kivoja ihmisten kanssa jännäillä. Plussatuulia tänne!
  24. Kiitos @Timjami! Plussa vieläkin erittäin haalea, mutta menkat ovat pysyneet vielä poissa.
  25. Dpo 15 plussa Haaleahko plussa vielä, mutta nähtävissä. Katsotaan pysyykö mukana. Hmm... aikamoinen vuoristorata ollut tämän viikon verran. Nyt ei vaan jaksa enää stressata. Raportoin tänne jos yllättäviä käänteitä tapahtuu.