katinkulta

Tyttövauva 1kk - Ihan ollaan miehen kanssa pusuteltu vauvan kaikki pusuteltavat paikat, myös suulle pusuttelu on sallittu (pikku muiskuina tietty, eikä siihen liity mitään sellaista mitä miehen ja naisen välinen suutelo on). Uskon, että kuitenkin saisi kariesbakteerin ennemmin tai myöhemmin jos sellainen on tullakseen Poika 4v - Pusuttelen poskelle. Välillä muisku osuu myös suulle, muttei enää niin usein kuin silloin vauva-aikana. Kukaan muu ei lapsiamme saa suulle suukotella kuin me vanhemmat itse (ei siis isovanhemmat tai sisaruksetkaan).

^Huh, synnytettyä tuli -mies mukana! Enkä kadu tuota päätöstä, kyllä oli korvaamaton tuki siellä ..vaikka "vain" oli ja piti seuraa höpsöillä jutuillaan

Esikoisesta lähdin ihan meikittä kun lähtö tuli keskellä yötä, mutta pikkukakkonen syntyi päivällä ja olin ehtinyt kevyen meikin heittää naamaan ennen synnärille lähtöä. Seuraavaksi meikkasin kun lähdettiin sairaalalta kotiin.

Otso on aika symppis nimi ja annan arvosanaksi 8½. Hän joka tämän nimen omistaa ei voi olla muuta kuin mukava Mitä enemmän nimeä makustelee, sitä paremmalta se kuulostaa. Voisin jopa harkita omalleni. Lumi?

Mies haluaa tulla synnytykseen mukaan, mutta itseäni epäilyttää mihen tarpeellisuus siinä touhussa. Kyse on siis nimen omaan tästä miehestä. Esikoiseni isä oli aivan toista luokkaa ja mahtava tuki synnytyksessä, pakko myöntää! Hän oli mukana neuvolakäynneillä ja ultrassa, helli minua ja oli selvästi kiinnostunut voinnistani. Ei näin tietenkään sais vertailla, mutta jos nyt ihan suoraan puhutaan niin mieheni ei ole tukenut/kannustanut minua koko raskauden (tai koko suhteemme) aikana pätkän verttaa, niin miksi tilanne muuttuisi yhtäkkiä itse synnytyksessä?! Siksi olenkin nyt vahvasti sitä mieltä, että meinaan mennä synnyttämään ilman miestä Harmi... *MUOKS: Höh...Täällä on yksi äippä joka itkeä vollottaa kun on ristiriitaiset ajatukset mihen mukana olemisesta. Taitaa vasta itse h-hetkenä tietää miten tässä loppuen lopuksi käy, että pääseekö mies mukaan ja tuntuuko hänen läsnäolonsa hyvältä.*

Shoppailu Siivous Silittäminen SAUNA Näillä käynnistyi heti yöllä! Suosittelen. Kunnon saunomisen uskon auttaneen eniten ja kaupungilla shoppailemisen :-)

Kalvojen puhkaisemiseen asti mentiin että vedet meni. Ei sattunut, oli oikeastaan ihan kivan lämmin tunne

Esikoiseni synnytin lähes makuuasennossa, eli siis kutakuinkin puoli-istuvassa. Siinä ei ollut aikaa miettiä synnytysasenoja kun oli ponnistamisen tarve heti kun saliin pääsimme. Poika tuli nopeasti ulos ja ponnistaminen oli helppoa siinä asennossa. Kivunlievityksiä en tarvinnut. Väliliha leikattiin, repeämiä ei tullut. Hyvät muistot :-)

Synnytys kesti 2h8min ja siitä tuo 8min oli ponnistamista. Nopea oli synnytys näin ensisynnyttäjältä, mutta voin sanoa että kivuliasta se oli ilman minkäänmoista kivunlievitystä (kun en ehtinyt saamaan)! Avautumisvaihe oli tuskaista, supistukset tulivat 2min välein ja ne tuntuivat alavatsassa sekä kamalana paineena takapuolessa. Ja kun pääsimme sairaalaan, niin olin jo 9cm auki ja siinä mentiin kiiruulla saliin jossa minulle tulikin heti jo kova ponnistamisen tarve. Muistan kun saliin mentäessä olin kysynyt kouristuksissani, että onko mahdollista saada minkämoista kivunlievitystä vielä tässä vaiheessa, niin kätilö sanoi "Sinun kivunlievityksesi on tämä synnytys". Ja niin sitä mentiin ihan luomuna loppuun asti. Välilihan leikkaus ei sattunut, inha "rasahdus" siitä kyllä kuului. Itse ponnistaminen tuntui alapään räjähtämiseltä ja ajattelin että eikö se nyt sieltä tule vaikka kuinka pää (kirjaimellisesti) punaisena punnersin. Kätilö osasi kannustaa (tai oikeastaan käskeä) hienosti minua ponnistamaan, vaikka minulta meinasi mennä toivo muutaman kerran. Luulin, että ponnistamisten välissä olisi saanut luvan kanssa hengähtää, mutta kätilö vain käski ponnistaa ponnistamisen perään. Kun vauvan pää oli ulkona, tuli helpotuksen tunne ja loppu vartalo tulikin ulos kuin itsestään Todella kivuliasta oli välilihan tikkaaminen, nappasin automaattisesti kätilön kädestäkin kiinni pari kertaa kun sattui niin kirpeästi. Itse en muista, mutta mies kertoi että olin siinä huutanut kunnolla tuskissani. Myös kohdun painelu sattui, muttei läheskään yhtä paljon kuin nämä muut operaatiot. Ihmeellistä miten kipua voikin kestää noin hyvin, toisaalta. Itselläni on erittäin korkea kipukynnys, mutta voin sanoa etten odottanut noin kovia kipuja. Kivut kuitenkin ovat jo unohtuneet ja voisin jopa mennä synnyttämään uudemman kerran luomuna

Aah, tämä taitaakin olla oikea osasto -nimittäin kunnon tilitykselle Lista saattaisi olla lyhyempi, jos kysyttäisiin pikemminkin että "Mikä ei raskaudessa ärsytä?" Elikkäs: - Alkuraskauden ällötysmöllötysolo!!!!! - Liitoskivut - 4 x virtsatientulehdus - Alhainen hemppa => pahat rautalääkkeet => unisuus - KIPEÄ selkä - Käsien puutuminen - Öiset pisuhädät - Vaikea löytää nukkuma-asentoa - Vaikea päästä omatoimisesti sängystä ylös - Vaikea kävellä - Rumat raskausarvet - Vähän valinnanvaraa vaatteiden suhteen - Alapäässä ilkeä paineentunne - Suolen vihlominen => vessassakäyntiongelmat No, siinä nyt oli ainakin pari ärsytystä jotka tulivat mieleeni Ei minua se ärsytä, etteikö saisi esimerkiksi juoda alkomahoolia tai herkutella homejuustoilla eikä myöskään se, että ihmiset olettavat tietysti minun olevan aina kuskina kun en voi juoda, tai se kun raskaudestani keksitään aina jotain vitsailtavaa eikä edes näin loppuraskaudessa ihmisten "jokottelu" ole minua häirinnyt (minusta se on vain mukavaa kun ollaan kiinnostuneita minun voinnistani ja siitä milloin perheeseemme tulee yksi henki lisää). Enemmänkin nuo fyysiset vaivat ovat olleet todellinen ärsytys!! +++ Katinkulta ja kuutti rv 41 +++

Jeah, starilla oikia meininki! Itsekin tässä juur mietiskelin, että mitä ihmeen tekemistä siellä sairaalassa oikein on..muutakuin vauvelin ihastelu/syöttäminen ja teeveen töllötys (jos siellä sellaista saa katsella). Itse kuitenkin suunnitelmista huolimatta varmasti olen niin poikki ja laiska synnytyksen jälkeen, etten jaksa välittää ulkonäöstäni Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nyt mennään jo rv 41, joten pian alkaa olemaan vauva maailmassa täälläkin suunnalla. En sitten käynyt parturissa (mikä tietty harmittaa), ja nyt ei enää uskalla mennä istumaan sinne kampaamon tuolille väriaine päässä. Olisi se kauheeta kun tulisi lähtö kesken kaiken x)

Teresa82: Tosi siisti ja kiva isyyspakkaus! Ja se korikin oli ihan loistoidea Itse kun pakkasin kaikki vain sellaiseen värikkääseen pahviseen koti-säilytyslatikkoon (sekin kyllä tulee ihan käyttöön ja tarpeeseen). Miehesi varmasti yllättyi ja piti lahjasta

^Oukei. Ilmeisesti on joo kuukausina merkattu, siis 0-3kk jne. Itse ehkä ostaisin sitten tuon 3-6kk tai sitten siitä seuraavan koon. En ainakaan ihan pienintä lähtisi ostamaan, kun se kuitenkin jää silmänräpäyksessä pieneksi, lapset kun kasvaa niin kauhian nopeasti

^ Ja mielenkiinnosta utelen, että mitä fanipaitaa sieltä ulkomailta olet hankkimassa? ^^ Itse meinasin myös ostaa bodyn, mutta niitä oli vain vaaleanpunaisina ja -sinisinä, ja meillä ei ole tietoa vauvan sukupuolesta. Niin sitten piti ostaa pienin "junnupaita" mikä löytyi, taisi olla kokoa 110. Ja sehän menee ihan kivasti vauvasta vähän vanhempaan. Vaikka vauvana saattaakin upota paitaansa niin on sitten ainakin isompana ihan hyvän kokoinen

Juuh, H&M:ssa oli ainakin joskus näitä haalareita, mutta juuri tämän kyseisen yksilön ostin Huuto.netin kautta. Mullapa onkin isille ja vaaville Ässien fanipaidat! Ei tartte Ässät-tuttia kun on nämä paidat (ja varmasti tulevat käyttöön ).