Trio

Aktiivijäsen
  • Content count

    185
  • Joined

  • Last visited

About Trio

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

2624 profile views
  1. ^ No se. Me ollaan nyt taas viimeisen puolen vuoden aikana väännetty noista tapaamisista oikein urakalla mutta kun ei niin ei. Pääsääntöisesti näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu, mutta valitettavan usein niihinkin tulee muutoksia. Mitään lomia eivät isällään vietä. Meillä on sinänsä onnellinen tilanne että tulevat ns. tulevan isäpuolensa kanssa hyvin toimeen joten elo kotona rullaa hyvin. Mutta vaikka elo on kotona kuinka sujuvaa, isäänsä kaipaavat silti ihan valtavasti. Jokaisella lapsella on oma puhelin mutta eipä tuo yhteydenpito toimi sitäkään kautta Niin monta kertaa mä olen yrittänyt exälle tilannetta selvittää mutta kun ei halua ymmärtää niin minkäs teet. Edestänsä valitettavasti löytää jossain vaiheessa... Esikoinen alkaa olla jo sen verran teini että tajuaa kyllä itsekin tilanteen ja pahoin pelkään että tällä tyylillä vierailut isän luona loppuvat kohta pian kokonaan lasten omasta tahdosta....
  2. Jotenkin tämä elo ollut niin hulinaa ettei oikein ole ehtinyt päivittämään tilannetta mihinkään. Oma päikky olis tietysti edelleenkin se helpoin tapa purkaa kaikki mutta mä sain ns. julkisesta päikkyilystä tarpeekseni... Kai mun pitää blogi pistää pystyyn jossain vaiheessa Mutta tosiaan, kummasti tämä elo on tasaantunut. Sama mies ollut kuvioissa reilu 2 vuotta, ja edelleenkin musta tuntuu että olen yhdessä elämäni miehen kanssa Tiiviisti ollaan aikaa vietetty yhdessä mutta tähän asti sujuvasti eri osoitteissa. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että yhteistä taloa metsästetään ja jos kaikki menee niinkuin ollaan kaavailtu, kesän/syksyn aikana muutettais. Vauvastakin vähän haaveillaan Ikäähän meillä molemmilla on ihan kiitettävästi, mutta vielä ehtisi... Saas nyt nähdä.... Exän kanssa ei suju, ei sitten mitenkään päin. Tapaamiset takkuaa ja kaikki takkuaa. Lapset kaipaavat isäänsä ja tykkäisivät viettää aikaa hänen kanssaan, mutta vaikeapa tuota on pakottaa kun kaikki muu tuntuu menevän lasten edelle
  3. Uusperheeksi meitäkin saa kaiketi kohta kutsua Minulla kolme lasta, jotka asustelevat luonani (kerran/kaksi kuukaudessa käyvät isällään), tulevalla avopuolisolla kolme liki aikuista lasta. Seurusteltu ollaan reilu kaksi vuotta ja sujuvasti vierailtu toistemme luona Nyt metsästetään ensimmäistä yhteistä asuntoa johon meidän kanssa siis muuttaa vakituisesti minun lapseni, ja mahdollisesti vuoden/kahden sisällä yksi yhteinenkin
  4. Exän kanssa lasten tapaamisia koskevat aikataulut vaihdetaan tekstiviesteillä, muuten ei kommunikoida juuri lainkaan. Asuu eri paikkakunnallakin joten ei edes törmäillä "vahingossa" ja hyvä niin... Lasten puolesta tietysti surku kun isä ei juurikaan heidän elämäänsä kuulu mutta mulla ei henk.kohtaisesti ole mitään tarvetta olla exän kanssa tekemisissä. Ainut mikä meitä nykyään yhdistää on lapset, ja heidän asioissaan olen exän kanssa tekemisissä niin paljon kuin tarve vaatii mutta siihen se sitten jääkin.
  5. Minäkään en ole sinkkuäiti, enkä sanan varsinaisessa merkityksessä yksinhuoltajakaan... Mutta yksin minä kuitenkin yhteishuoltajuudesta huolimatta kaiken vastuun kannan... Lapset tapaavat isäänsä noin 2 kertaa kuukaudessa, eli normiviikonloppu, ympäri vuoden. Pidempiä lomia tms. eivät isällään ole viettäneet (erosta pian 2 vuotta) eivätkä tällä näkymin tule viettämäänkään. Joten voisin sanoa että joo, välillä arki on aika rankkaa, kiireistä, hermoja raastavaa ja vaikka mitä. Mutta samaan aikaan myös paljon antavaa
  6. Ainakin meidän kotipaikkakunnalla riittää koulun aloituksen lykkäämiseen vanhempien päätös. Oma tyttäreni on syntynyt loppuvuodesta ja on lisäksi erittäin pienikokoinen ikäisekseen. Kauhulla ajattelin neitiä koulutielle, ei todellakaan ole omasta mielestäni vielä riittävän kypsä. Kävi toimintaterapeutilla + puheterapeutilla arviointijaksoilla mutta niiltä tahoilta ei mitään "virallista" suositusta koulun lykkäämiseen saatu. Mutta siitä huolimatta haluan neidin käyvän vielä toiseen kertaan eskarin. Epävirallinen "siunaus" asialle saatiin joka taholta, mutta ei tosiaankaan mitään virallista lausuntoa. Täytin vain itse koulutoimeen hakemuksen jossa perustelin toiveeni lykkäykselle.
  7. ^ Usein hakemukset löytyvät kaupungin/kunnan nettisivuiltakin tulostettavina versioina.
  8. Näin myös täällä. Tosin tällähetkellä tuntuu ettei seurakunnankaan puolesta juuri mitään järkätä. Mä luulen että meidän huushollin valtaa esikoisen koulukaverit kesällä Mä kun olen kotona (lue: teen töitä), niin hyvin todennäköisesti saan siinä sivussa huolehtia useammastakin ekaluokkalaisesta. Ja ihan mielelläni porukkaa tänne otankin. Noilla isommilla muksuilla on niin omat kuviot etteivät sinänsä ylimääräistä hommaa aiheuta kuin ruokapöydässä.
  9. Ei se aina tahdo riittääkään muoks* Ei varmaan millään alalla... Mutta orjapalkalla töitä paiskiminenkin voi joskus olla parempi kuin ei mitään Oliko nuo ylläolevat siis kaupungin maksamia liksoja???? Ei joka kaupungissa kyllä saa edes askarteluvälineitä saati vessapaperia...
  10. Seiska ja kasi harjoiteltiin teinikäyttäytymistä, ysi menikin sitten täysin kapinoidessa. Voi äitiraukkaa... Mä olin oikeasti ihan kaamea teini. Monesti olen anteeksi pyytänyt äidiltä ja hartaasti toivon etten vastaavaa tule oman tyttäreni kanssa noin kymmenen vuoden päästä kokemaan .
  11. ^ Ei kaikki kaikkien kanssa ystävysty, en mä nyt ihan sitä tarkoittanut mutta olen mä tuollaisiakin ystävyyksien syntyä todistanut. Ja itsekin saanut uusia ystäviä lasten kautta. Ja nimenomaan ihan sellaisiakin ystäviä joiden kanssa tavataan, soitellaan jne. Jossain hoitopaikoissa voi olla paljon yhteisiä tapaamisia tms, ja sitä kautta vanhemmatkin tutustuvat toisiinsa. Tai jos lapsia haetaan yhtäaikaa hoidosta, ja siinä vaihdetaan kuulumisia. Tai tai tai... Joskus synkkaa niin hyvin että juttu jatkuu, joskus taas ei.
  12. Aika outo kommentti Ei mulle kyllä ole moista tullut vastaan ikinä, ei äidin eikä hoitajan roolissa. Minun omat pojat olivat aikoinaan samalla perhepäivähoitajalla hoidossa kuin ystäväni lapset, eikä meidän välit kyllä siitä kärsineet Ja monesti tuntuu että vaikka samassa hoitopaikassa olevien lasten äidit olisivat ennestään outoja toisilleen, heistä tuleekin ihan hyvät ystävykset lapsiensa yhdessä vietettyjen hoitopäivien ansiosta .
  13. Pokemon-kuvia kaikenlaisia kuvia Ja lisää Värityskuvia Pikku kakkonen
  14. Mun kohdalla ei kuparikierukka tosiaan toiminut ihan suunnitellusti, ehkäisyteho kateissa Eikä hormonaalinen ehkäisy tunnu sopivan, joten vähiin käy vaihtoehdot...
  15. Vastasin 6-8 kk. Esikoinen oli noin puolivuotias omaan huoneeseen siirrettäessä. Siirrettiin ihan siitä syystä että oli lähdössä joka aamu (lue: yö, ennen kukonlaulua) isänsä mukaan töihin Taputteli käsiään ja hihkui innoissaan, ihanaa joku heräsi!! Omaan huoneeseen siirryttyä rytmi palautui ihmismäiseksi samantien ja herättiin vasta ( ) noin seitsemän aikoihin aamulla. Keskimmäinen siirtyi isoveikan kanssa samaan huoneeseen noin 3-4 kk:n iässä, silloin kun lopetti yösyömiset. Tyttö siirrettiin omaan huoneeseen noin 5kk:n ikäisenä (muistaakseni), mutta nukkui sen jälkeen vielä noin kuukauden/kaksi puolet yöstä minun vieressäni. Meillä ainakin yöt olivat kaikille paljon rauhallisempia kun lapset opetettiin pienestä pitäen nukkumaan omissa huoneissaan. Miehen työaikojen vuoksi oli yörauha taattava kaikille.