Jedi

Tens, ilokaasu, kohdunkaulan puudute ja epiduraali. Tensin koin jonkin verran auttavan, ainakin sai keskittyä johonkin muuhun supistusten aikana. Alkuvaiheessa se oli tosi hyvä, loppua kohden tuntui, että teho loppui kesken. Ilokaasu oli mulle aika turha. Jokainen supistus alkoi tosi kovana, niin en ikinä osannut ajoittaa ilokaasua niin, että olisi auttanut siihen pahimpaan vaiheeseen. Lisäksi kaasun hengittäminen oli mulle tosi vaikeeta. Tuntui, että happi loppuu ja taju lähtee. Kohdunkaulan puudute oli ihan ok, vei kivulta terävimmän kärjen. Teho kuitenkin loppui 20 minuutissa, joten oli sinänsä vähän turha. Epiduraali taas toimi täydellisesti ja vei kivun pois. Ainoastaan paineen tunne jäi. Epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mikä vähän hankaloitti asioita, kun en tuntenut supistuksia tai ponnistamisen tarvetta. Ponnistelin siis kätilön käskystä ja se tuntui aika oudolta. Olin aika kovasti selkäpuudutteita vastaan ja pelkäsin epiduraalia ihan tuhottomasti, joten siinä vaiheessa kun siihen suostuin, olin tosi kipeä. En siis 'olisi selvinnyt' ilman. Jos joskus toisen kerran pääsen synnyttämään, niin siltikin lähtisin sitä yrittämään sillä asenteella, että pärjäisin mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita.

Mulla oli tuulihousut (niissä olin lähtenyt sairaalaan myös), imetyspaita, neuletakki ja miehen jättisuuri talvitakki :-) Kotiintullessa olisin mahtunut pienempäänkin, mutta mennessä piti olla lisätilaa :-)

Me kotiuduttiin, kun vauva oli kolme vuorokautta. 2 vrk iässä oltaisiin muuten päästy, mutta vauvan tulehdusarvoja piti seurata vähän pidempään.

Oli ympärivuorokautista pahoinvointia viikoille 14 tai 15 asti ja sitten vielä uudestaan muutaman viikon ajan ihan loppuraskaudessa. Tyttö tuli :-)

Eka ajatus, kun vauva syntyi ja hänet ekaa kertaa siinä sängyllä nähtiin, oli mulla että sehän näyttää ihan anopilta :-D Ei näytä enää näin kolme viikkoa myöhemmin :-) Kätilö siinä vauvan tutki ja selitti samalla mitä tekee. Mä vaan toistelin miehelle, että 'meillä on vauva', 'se on meidän oma'. Ihan rakastuneita oltiin vauvaan saman tien.

Synnytyssalissa, kun kalvot puhkaistiin.

Aamuyöllä 2.30 alkoi supistukset ekaa kertaa. Ne kuitenkin hiipuivat aamulla ja alkoivat uudelleen sitten iltaa kohti. Klo 19 aikoihin alkoi olla alle 5 minuutin väleillä ja siitä on synnytys merkitty alkaneeksi.

No tosiaan, olipa kurja kätilö. Kylkiasento tuntui mustakin aika helpolta siinä, että kätilö hoiti mun jalan kannattelun ja mun tarvi vaan ponnistaa. Lisäksi synnytysvalmennuksessa meille sanottiin, että kyljellään ponnistaessa vaurioita tulee yleensä vähiten.

Kiloja tuli vajaa 10. Niiden lähtemisestä en osaa vielä sanoa, kun synnytyksestä ei montaa päivää ole. Noi kaikki tuli vasta puolenvälin jälkeen. Ihan alkuun paino tippui, kun ei tehnyt mieli mitään makeeta. Mun mielestä painonnousu kuului asiaan, enkä siitä stressannut. Muut lähinnä päivitteli, kun painoa ei ton enempää ( ? ) tullut ja kun alkuun ei tullut yhtään O.o Neuvolassa ei painoa varsinaisesti kommentoitu, mutta kaiken aikaa muistuteltiin kiinnittämään huomiota syömisiin, kun en suostunut sokerirasitukseen. Se sai vähän ahdistumaan.

Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö ohjasi kääntymään kyljelle. Siinä asennossa pysyin, kunnes kätilö käski kääntymään selälleen (ilmeisesti ohjatakseen vauvan asentoa tms.) ja siinä vauva syntyi yhdellä tai kahdella ponnistuksella. Ponnistusvaihe kesti 18 min. Muutama nirhauma tuli ja niihin sain tikit, mutta isompia repeämiä ei tullut, eikä episiotomiaa leikattu. Olin etukäteen ajatellut, että haluaisin olla pystymmässä asennossa, mutta kylkiasento tuntui hyvältä, enkä enää tuossa vaiheessa edes ajatellut vaihtamista. En kyllä tiedä, olisiko ollut mahdollistakaan epiduraalin vuoksi. Voi olla, että jos olisi vauhdikkaammin mennyt, olisi vauriotkin olleet isommat. Kyseessä siis mun eka lapsi.

Tyttö syntyi torstaina. Maanantaina neuvolassa vauva oli ekaa kertaa kiinnittynyt, reilua viikkoa aiemmin ei vielä ollut. Tiistaina mulla oli kummallisen energinen päivä, lenkkeilin, leivoin ja pesin jopa pari mattoakin. Yhtään ei noiden jälkeen supistellut. Keskiviikkona heräsin klo 2.30 tuntuviin, säännöllisiin (3-10 min) supistuksiin ja aattelin, että tänään mennään. Supistukset vaimeni kuitenkin joskus aamulla. Iltaa kohden ne alkoivat uudelleen, klo 19 alkaen tulivat alle 5 min väein ja siitä on laskettu synnytyksen alkaneen. Eli mulla ei ennakoivia oireita kovin pitkään ehtinyt olla. Kyseessä eka lapsi.

Rv 15+0 tuntui ekat hipsutukset, jotka vähitellen voimistuivat niin, ettei ollut mitään epäilystä, mistä johtuivat :-) 18+ mies tunsi liikkeet vatsan päälle. Itse tunsin muistaakseni viikkoa aiemmin, mutta aina kun mies koitti liikkeitä tunnustella, vauva hiljeni. Mulla istukka on etuseinässä, mutta ei taida olla pahemmin vaikuttanut liikkeiden tuntemiseen.

14+ kuunneltiin neuvolassa ekaa kertaa ja heti kuului hyvin. (Itse olin kuunnellut sykkeitä kotona ja 8+ alkaen ne kuuluivat.)

Meillä mies pohti ennen rakenneultraa äitinsä kanssa puhelimessa, että onkohan tulokas tyttö vai poika. Mies totesi, että eiköhän se tyttö ole, kun Jedi tuolla tavalla leviää joka suuntaan. (Oltiin puhuttu "tyttö-" ja "poikavatsojen" eroista.) Toisella kerralla alkoi kauppareissulla varovaisesti tiedustella, että eikös yleensä raskaana olevien naisten sanota olevan hehkeitä... Kyllä oli kaunis olo :-D

Onko linjoilla vielä kasvissyöjiä? Mun hb oli terveydenhoitajan makuun vähän turhan alhainen viimeksi neuvolassa. Rautatablettien syöminen on mulle muun lääkityksen vuoksi vähän kyseenalaista, ja kuulemma olisi nyt hyvä, jos saisin ruokavalion avulla tuota hb:tä nostettua. Olisiko hyviä vinkkejä tämän suhteen? Th ei oikein osannut muutakuin suositella täysjyväviljoja. Syön ihan monipuolista perusruokaa, mutta rautaboostia näemmä tarvitsisin.