Karuselli

Aktiivijäsen
  • Content count

    339
  • Joined

  • Last visited

About Karuselli

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

730 profile views
  1. Muutamien samanikäisten ja samassa elämäntilanteessa olevien kanssa olen lasten hankinnasta jutellut melko avoimeisti. Niissä tilanteissa jompi kumpi on ottanut asian esille, ja sitten keskustelun edetessä molemmat osapuolet ovat kertoneet omista suunnitelmistaan. Ja sitten jos joku ystävä suoraan kysyy suunnitelmistamme, ja olen rehellisesti vastannut, niin olen voinut vastakysymyksen esittää. Mutta nämäkin tosiaan vain muutamien läheisten kavereiden kanssa, jotka tunnen riittävän hyvin. Puolituttujen uteluihin en sentään vastaa vastakysymyksillä, vaikka se kai olisikin ihan hyväksyttävää kun itse aloittavat Itse en siis uteluista häiriinny, mutta tiedän että muita ne voivat ahdistaa kovastikin, joten pidän suuni kiinni.
  2. Yrityksestä tietää aika moni kaveri, koska en koe sitä mitenkään salaisuudeksi. Olen muutenkin sillä tavalla aika avoin, että jos joku älyää kysyä niin en ala valehtelemaan, mutta toisaalta en itse asiaa ota puheeksi. Kaikille olen kyllä suoraan sanonut, että kun ei niitä lapsia noin vaan tehdä. Ainakin toistaiseksi ovat kaverit tyytyneet tähän, eivätkä ole sitten sen kummemmin asiasta kyselleet. Sitten jos plussa tulee, niin sitä haluan pimittää vähän pitempään keskenmenoriskin vuoksi. Omalle perheelleni kerroin jokin aika sitten yrityksestä, kun niin kovasti vauvauutisia jo kaipailevat. Mies ei ole perheelleen vielä halunnut kertoa, eivätkä he ole mitään kyselleetkään.
  3. Siitä väliltä. Top 10 -nimeä en valitsisi, vaikka noilla listoilla tosi kivoja nimiä onkin. Nimen pitäisi kuitenkin olla edes jokseenkin vakiintunut ja ehdottomasti sellainen, että se lähtökohtaisesti menee oikein jo ensi kuulemalla. Varsinkaan en ottaisi mitään kirjoitusasulla/ääntämisellä kikkailuja, ettei joka kerta tarvitsisi selittää, että "se kirjoitetaan y:llä/c:llä/yhdellä i:llä tms. Eli ei liian outo, ei kaikkein yleisin, mutta "oikea" nimi, jota ei joka kerta tarvitsisi selventää ja selitellä.
  4. Minulla Mini-pillejä takana vuosi ja sitä ennen Yasmineja kaksi vuotta. Yasmineja söin aina kaksi liuskaa putkeen ja tyhjennysvuodot tuli kiltisti taukojen aikana. Mini-pillien kanssa menkkoja ei ensin kuulunut puoleen vuoteen, sitten tulivat muutaman kuukauden ajan kahden viikon välein (tosi kiva) ja sitten jäivät taas pois. Pillerit lopetin syyskuun alussa, ja ensimmäinen luomukierto kesti 58 päivää. Aika monta negaa ehdin jo testata, ja lääkärille olisin soittanut ylihuomenna, jos ei täti olisi saapunut. Yasminelle turvotti minua pari kiloa ja rinnat kasvoivat yhden kuppikoon verran. Mini-pilleihin vaihtaessani palasin normaalipainooni ja ikävä kyllä myös rinnat palautuivat entisenlaisiksi. Iho reagoi muutaman viikon ajan, mutta rauhoittui melko pian. Mini-pillien lopettamisessa en huomannut oikeastaan mitään sivuvaikutuksia.
  5. Painoindeksini on 19,6. Samoissa lukemissa on pyörinyt teinistä asti. Olen tyytyväinen painooni ja vartalooni, mutta ihan terveellisyyden kannalta pitäisi kyllä urheilla enemmän.
  6. Minun äitini puhuu paljon että haluaisi jo mummoksi ja siskoni että haluaisi jo tädiksi. Tosi usein heittävät "sitten kun teille tulee vauva, niin..." -juttuja. Miehen vanhemmat eivät kauheasti vauvajuttuja puhu, mutta heillä tosin onkin jo lastenlapsia miehen siskon kautta, niin siksi varmaan eivät ole niin malttamattomia asian suhteen. Minun ystäväni myös kyselevät ihan suoraan, että koska aiotaan alkaa yrittää. Tämä siksi, että kaikille läheisilleni on kyllä selvää, että haluaisin lapsia pian. Minua utelut eivät vielä nyt haittaa, vaan aika suoraan olen sanonut, että häiden jälkeen saa tulla. Sitten jos pitkästä yrityksestä huolimatta ei tärppää, niin varmasti tuntuu pahalta. Häiden jälkeen varmaan alkaa se mahan tuijottelu, mutta alkakoon.
  7. Minäkin aion jatkaa normaalia elämää yrityksen aikana, eli toisinaan lasillinen tai pari viiniä ruoan kanssa. Tosi harvoin juon enempää, mutta jos jotain 'dokailubileitä' sattuu kohdalle, niin melko niukasti aion niissäkin juoda. Ihan nollalinjalla en kuitenkaan ennen plussaa aio olla.
  8. Nyt kun yrityksen aloittamiseen on vielä muutama kuukausi yritän pikkuhiljaa muutta ruokavaliota parempaan suuntaan ja lisätä urheilua. Syön muuten ihan hyvin, mutta herkkuja syön liikaa ja maitotuotteita liian vähän. Paino on normaalipainon alarajoilla, mutta kuntoa olisi hyvä kohottaa reippaastikin, että kroppa kestää raskauden ja synnytyksen aiheuttamat rasitukset. Monivitamiinitabletteja, jotka sisältävät mm. foolihappoa, olen jo alkanut syödä. Muut muutokset tulevat sitten aikanaan jos tulen raskaaksi. Silloin lopetan tietysti alkoholin käytön kokonaan (nyt juon toisinaan viiniä ruoan kanssa ja illanistujaisissa). Vitamiini- ja ravintolisiä katson myös sitten tarkemmin.
  9. Samanlaisia tuntemuksia minulla kuin monella muullakin täällä. Minulle ei ole koskaan iskenyt vauvakuumetta vaan se on kai aina ollut läsnä, mutta toki muokkautunut ja vahvistunut vuosien myötä lapsuuden nukkeleikeistä aikuisuuden oikeaan paloon perustaa perhe. Perheen perustaminen ja äidiksi tuleminen on se suuri haave ja tavoite, elämän tarkoitus. Uran luominen tai 'vapaa elämä' matkusteluineen sun muineen tuntuu täysin toissijaiselta. Kun tutuille syntyy lapsia olen toki kovin onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla mieltä kaihertaa kateus, niin ikävää kuin sen myöntäminen onkin. Varsinkin nuorempana tuntui epäreilulta jos joku tuttu, joka ei lapsista ollut haaveillut, tuli raskaaksi. Samoin jos katselee esim. teiniäidit-dokumentteja. Miksi heille on suotu se onni vaikkeivat he sitä ole edes vielä toivoneet ja odottaneet? Typeriä ajatuksiahan nämä ovat. Eri asia jos on yritystä ja lapsettomuutta, mutta kun emme ole vielä edes alkaneet yrittää lasta! Mutta tosiaan tuntuu kuin elämästä puuttuisi merkittävä pala, vaikka muuten tunnenkin itseni erittäin onnelliseksi. Opiskelen haaveilemaani ammattiin ja olen menossa naimisiin rakastamani miehen kanssa. Kauhea kaipaus on silti hyvin usein läsnä. Sydän tuntuu pakahtuvan onnesta kun vain ajattelenkin syksyä, jolloin vauvalle annetaan lupa tulla, ja sitä mahdollisutta, että pian voin olla raskaana ja saada lapsen.
  10. Mies haluaisi kaksi lasta, minä olen pohtinut yhden ja kahden välillä. Jos nyt edes se yksi ensin saataisiin, niin eiköhän sitä sitten huomaa että alkaako toisen kuumeilu vai tuntuuko perhe "valmiilta".
  11. Tjottailulla meinataan aloittaa syyskuun alussa Luulenpa että silti vähän laskeskelen kiertopäiviä, tuskin maltan kokonaan olla kalenteria katselematta. Ovulaation tikutuksia tms ei kuitenkaan aiota aloittaa. Varmaan siinä puolen vuoden kuluttua yrityksen aloittamisesta aletaan aktiivisemmin yrittämään jos ei heti tärppää
  12. Mies haluaa myös kovasti saada lapsia, mutta on kuumeiluani vähän jarrutellut minun opintojeni takia, ja lisäksi haluaisi ainakin muutaman matkan tehdä vielä kaksistaan. Syksyllä meillä onkin häämatka tulossa ja tammikuussa ajateltiin käydä kaupunkilomalla vielä, eli vähintään kaksi kertaa päästään matkustamaan kaksin. Nyt muutama viikko sitten tuli siihen tulokseen, että on valmis ja syksyllä voimme jättää ehkäisyn pois. Tiedän että jos ehdottaisin alottamisen yrittämistä, suostuisi hän siihen heti. Toisaalta hän on vakuutellut että itsekin ihan oikeasti haluaa lapsia eikä suostu vain minun kuumeiluni takia
  13. Katsoin Mirit samaa! Yhdessä voidaan syksyllä aloittaa jännittäminen
  14. Me päätimme jättää ehkäisyn pois heti häiden jälkeen syyskuussa, 2,5 liuskaa minipillereitä vielä syötävänä. Jännittää kauheasti, ja samalla olen aivan onnessani. Viimeksi viime yönä näin unta että raskaustesti näytti plussaa Olen lapsista haaveillut oikeastaan aina, äidiksi tuleminen on se suurin haave elämässä. Mies on huolissaan minun opiskeluistani ja myös raha-asioista, ja aluksi puhuikin, että odotettaisiin siihen asti että valmistun. Kuitenkin laskeskeli ja käänteli ja sulatteli asiaa ja ilmoitti sitten, että hänelle on OK aloittaa yritys jo nyt syksyllä. Vähintään kandiksi asti pääsen kuitenkin vaikka tärppäisikin heti. Minä olen tietysti tapani mukaan jo nyt huolissani kaikesta mahdollisesta - entä jos en tulekaan raskaaksi, entä jos tulee keskenmenoja, entä jos liukastun viimeisillä kuukausillani ja kaadun mahan päälle, jne. Mies taas tuntuu ajattelevan että lapsia tulee kunhan vain tehdään. No sen todellisuuden näkee sitten kun aletaan yrittää, ja sehän voi olla mitä vaan näiden väliltä tai jotain ihan muuta. Tjottailulla ajateltiin lähteä liikkeelle eli pillerit jätän pois ja katsellaan ensin muutama kuukausi että miten käy.