mystikki

Meillä nyt alkututkimukset julkisella (NKL) puolella takana. Kesäkuussa oltiin kuulemassa "tuomiomme". "Tuomiona" "selittämätön lapsettomuus" ja koska olemme "vasta"(!) 1v 4kk yrittäneet raskautua kehoitti lääkäri yrittämään vielä ilman mitään apuja syksyyn saakka. Kuulemma mahdollisuuden luomuraskauteen hyvät. Kuinka turhauttavaa! Kun vähän yritin tentata eikö MITÄÄN apua voida saada ennen syksyä totesi lääkäri vähän tylysti että oikeastaan meidän pitäisi päästä hoitoihin vasta 02/15 koska sillon tulee kaksi vuotta yritystä täyteen. Noh.. Te jotka olette julkisella puolella (etenkin NKL:n tilanne kiinnostaa) päässeet hoitoihin (lähinnä inseminaatioihin) asti niin kuinka kauan diagnoosin jälkeen kesti että pääsitte tosi toimiin? Kuinka kauan teille siihen mennessä yritystä takana? Jouduitteko aloittamaan pelkällä hormonaalisella hoidolla ennen inssejä vai otettiinko inssit heti ovulaation induktion kylkeen käyttöön? Jos ensin pelkkä hormonaalinen hoito niin kuinka monta kiertoa jouduitte pelkällä lääkityksellä yrittämään ennen inseminaatioita? Niin paljon kysymyksiä pyörii mielessä tällä hetkellä. Kiitos jo etukäteen teille jotka vaivaudutte lievittämään tiedonjanoani

Maikki: Oletteko/ olitteko julkisella vai yksityisellä hoidoissa? Epäilen että meillä julkisella meinaavat ensialkuun kokeilla ainoastaan clomeja ennen inssien aloittamista vaikka mielellään itse ottaisin inssit heti samaan syssyyn. Hurjasti teille onnea tärpistä "heti ensimmäisellä" !

Olemme vielä toistaiseksi (toivottavatsi ei enää kauaa) kaksin mutta toki näistä asioista on meillä(kin) keskusteltu. Koska mies tienaa reilusti tuplaten oman palkkani verran ei oikeastaan tulisi kyseeseenkään että mies jäisi kotiin ja itse lähtisin töihin. Tosin meillä muutoinkin ehkä nykyaikaista konservatiivisemmat ajatukset tämän tyyppisten asioiden suhteen, joten vaikka mies ei tienaisikaan selkeästi enempää hän tuskin jäisi kotiin. Itseasiassa meidän kohdalla naurattaakin koko ajatus; joutuisin todennäköisesti itse työpäivän jälkeen hoitamaan sekä lasta/ lapsia että miestä ja vielä kodinkin siinä sivussa...

Molemmat 29v, vakituiset työpaikat, rutosti asuntolainaa (pitäähän niitä huoneita olla valmiina tuleville lapsille...). Naimisiin asti kun päästään tuolloin 26 vuotiaina alkoi yritys välittömästi häämatkalla. Yhteistä taivalta kaikenkaikkiaan tuolloin 4v takana. Saman katon alla asumista 3,5 vuotta.

...Söin pillereitä viimeisimmällä kerralla 7v putkeen. Lopettamisen jälkeen pari kiertoa olivat poikkeuksellisen epäsäännölliset, tämän jälkeen kierrot tasoittuvat normaalille tasolle. Ovulaatiotkin ilmeisesti käynnistyivät heti. Sivuoireina mainittakoon rasvoittuva iho& tukka. Tämän ongelman pahinta vaihetta kesti muutaman kuukauden, nyt vuoden jälkeen tilanne onneksi tasoittunut.

Itse olen ollut asian suhteen erittäin avoin. Meidän molempien perheet tietää asiasta, samoin oikeastaan kaikki kaverini ja jopa useat tuttavani... Lisäksi töissä olen asiasta avoimesti puhunut- myös esimiehelleni, samoin on mieheni tehnyt. Sen lisäksi että olemme vauvahaaveiden suhteen avoin olemme myös lapsettomuustutkimusten ja mahdolllisten tulevien hoitojen suhteen avoin. Näin ei ainakaan synny kiusallisia tilanteita vauvauteluiden, yms. suhteen. Toki tällainen tyyli ei sovi kaikille, itse tykkään vaan pelata avoimin kortein tässäkin asiassa

En ole ostanut yhtään vauvantavraa/ -vaatetta vaikka yritystä jo jonkin aikaa takana ja olenkin vauvanvaateliikkeiden sivuilla ajoittain netissä shoppaillut ja haaveillut kaikenlaisesta. Myös lastenvaunut, -sängyt, yms. on toki valmiiksi valittuina. Kunhan se plussa vaan pärähtäisi tikkuun niin sitten lähtee vauvantarvikeshoppailuvimma valloilleen...

Mielestäni on ihan ymmärrettävää tuntea katkeruutta ja v*tutusta plussanneita kohtaan. Etenkin jos itsellä on se lapsi ollut tilauksessa jo pidemmän aikaan. Itsekin juuri harkitsen huvittaako edes lähteä tuttavani/ kaverini vauvakutsuille, ts. osaisinko olla näissä juhlissa iloinen kaverini ilouutisista vai menisikö vaan vitutuksen puolelle. Todennäköisesti kuitenkin yritän mennä sillä tämä ihminen on kyllä onnensa ansainnut.

Neljä vuotta aika tarkalleen ehdittiin olla yhdessä ennen yrittämisen aloittamista. Mielestäni ihan passeli aika

Meillä miehellä oli jo vauvakuumetta ilmassa kun en itse edes vielä miettinyt koko asiaa. Nyt kun itsekin olen viimeisen vuoden aikana alkanut kuumeilemaan niin on oikeastaan mukavaa kärsiä samasta "vaivasta" yhdessä miehen kanssa

Molemmat 30v

Täällä ilmottautuu mukaan myös yksi 30- kymppinen ensiyrittäjä. Yhteistä taivalta miehen kanssa takana viitisen vuotta joista vuosi naimisissa. Heti häiden jälkeen jätettiin e-pillerit pois ja toiveet olleet korkealla siitä asti. Nyt kuukausien lisääntyessä ja näiden kuukausien muuttuessa vuodeksi alkaa epäusko iskeä; Alkaako ikä sittenkin painamaan mittarissa kun raskautta ei kuulu vaikka lapsettomuustutkimustenkin mukaan kaikki pitäisi olla ok ja meillä onkin diagnoosina "selittämätön lapsettomuus". Ovulaatiot tulee luomusti, kierrot ovat säännölliset, miehen sperma priimaa. Mutta kun ei niin ei. Turhauttavaa! Ollaan alusta asti rakennettu suhdettamme ja ulkoisia puitteita kohti selkeitä päämääriä. Yksi näistä selkeistä päämääristä on ollut perheen perustaminen johon kuuluisi se kaksi- ehkä kolmekin lasta. Hassua on että asunnotkin on hankittu sitä silmällä pitäen että lapsille olisi omat huoneet lasten kasvaessa. Nyt meillä on sitten kuntosalihuonetta, pukeutumishuonetta, tietokonehuonetta... Kauhean kiva Toisaalta kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin on tässä 3kymppisen yrittäjän arjessa positiivisiakin puolia; on tosiaan ehtinyt jo elämään ja kokemaan ennen mahdollista lapsiperheenarkea ja "kaikki on valmista"- lapsen tuloa ajatellen. Aika monet nykyään tuntuvat ryhtyvän lisääntymään "kevein perustein" (jos tällaista ilmausta saa käyttää) ja useinhan siinä käykin niin että vastaan tulee helpommin kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Useimmat 3kymppiset parit ovat kuitenkin ehtineet jo olla pidemmän taipaleen yhdessä ja tuntevat toisensa ja itsensä ainakin kohtalaisen hyvin. No, ehkä loput avautumiset jätän toiseen kertaan... ;D

Juon jos tekee mieli. Kävisi odottavan aika muuten pitkäksi.. (yritystä takana vuosi)

Foolihappoa olen syönyt yrityksen alkamisesta asti. Greippimehuakin ostin jossain vaiheessa pari purkillista mutta se kokeilu jäi lyhyeen kuten monet muutkin "projektini" Mitään tämän kummempia "vippaskonsteja" en ole edes harkinnut kokeilevani. Painoa toki tarkkailen sivussa mutta sitä tekisin muutoinkin.

Meillä myös diagnoosina "selittämätön lapsettomuus". Vaikkakin itselläni ollut taustalla lievää pco:ta joka tosin nyt lapsettomuuspolin tulkinnan mukaan ei taidakaan olla pco sillä ovuloin luomusti ja kiertokin säännöllinen. Niin kovin turhauttavaa. Kuten monet muutkin tässä ketjussa ovat kirjoittaneet; vaikka turhauttaa niin toisaalta diagnoosina "selittämätön lapsettomuus" on se positiivinenkin puoli ja sointi ! itse koitan lohduttautua sillä että meillä "vasta" vuosi yritystä takana ja tulevan vuoden aikana näillä spkseillä vielä 50% todennäköisyys tulla raskaaksi ilman apujakin.