Malvina

Jäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About Malvina

  • Rank
    Aloittelija

Recent Profile Visitors

614 profile views
  1. Esikoisesta säilytin yhtä monta vuotta, itse asiassa en ole varma, onko se vieläkin tallessa jossain. Silloin tein useammaniin testin, kun en meinannut uskoa, että olen raskaana. Tässä toisessa raskaudessa nakkasin testin heti roskiin. Jos esikoisen testi on vielä jossain niin luovun siitäkin, jos tulee vastaan.
  2. Mullakin maha alkoi pullottaa melko alussa, mutta oli varmasti vasta turvotusta ja tuskin se muille näyttäytyi mitenkään erikoisena, vaikka itse sen huomasikin. Puolen välin tienoilla pullahti sitten ihan kunnolla esille ja nyt loppusuoralla kasvatellaan iloisesti.
  3. Miusta paras ikä on se, kun tuntee olevansa itse valmis ja omaa edellytykset (henkiset ja taloudelliset) huolehtia jälkikasvusta. Itselle oli tärkeää tehdä erinäisiä asioita ennen lapsia, joten niinpä ensimmäinen on tulossa näin yli kolmikymppisenä. Täydellinenhän elämäntilanne ei ole varmaan koskaan, mutta sanotaanko että sopiva.
  4. Mulla ois jo laukkukin pakattuna, mutta eipä taida miehelle tulla sellasta tilaisuutta että ulkomailta tarjoutuis töitä. Ehkä sitten itse joskus päädyn sellaiseen työhön että voisin viedä meidät porukalla asumaan johonkin uuteen paikkaan.
  5. Samaa mieltä muutaman muun kanssa, että en ymmärrä miks pitäis jotenkin erityisesti "suhtautua" ihmiseen, olipa hällä sitten lapsia tai ei. Eli henkilökohtaisesti suhtaudun kyllä lähtökohtaisesti ihan ihmisenä, en ihmisenä joka on päättänyt olla tekemättä lapsia. Mutta ymmärrän tuon velojen selittelyn tarpeen, koska ilmeisen moni tässäkin yhteiskunnassa pitää lasten tekemistä normina ja pitää olla joku pätevä syy, jos ei lapsia ole. Samaa kategorisointia toki käytetään monessa muussakin asiassa.
  6. Meilläkin minua kutsutaan nimellä, lapsilla on äiti ja kaikki tietää että se on oo minä. : D Isi tulee sitten olemaan isi kaikille lapsille luonnollisesti. Itse ajattelen myös, että sisarukset ovat sisaruksia keskenään riippumatta biologisesta siteestä, mutta pitää tästä vielä varmaan miehen kanssa tarkemmin keskustella, miten haluaa lapset tähän kasvatettavan. Äitinsä luona lapsilla on pikkuveli, vaikka heillä ei yhteistä isää olekaan - ei siis käytössä mitään puolikkaita.
  7. Meillä ollaan vielä odotusvaiheessa, mutta miehen lapset on ainakin tähän asti suhtautuneet positiivisesti uuteen tulokkaaseen. Lapset oli itse kertoneet äidilleen, joka sitten kysyi mieheltä laskettua aikaa - en tiedä onnitteliko, mulle asti onnittelut ei oo ainakaan kantautunu.
  8. Meillä ei oo asiasta mitään selkeetä päätöstä. Miehellä jo kaksi aiemmasta parisuhteesta, nyt tulossa eka yhteinen joka samalla mulle eka. Mies alunperin sitä mieltä, että haluaa vaan yhden yhteisen. Nyt kuitenkin vihjaillut joskus toisestakin kun tietää että jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että toivoisin ainakin kahta... Mutta tällä hetkellä oon niin keskittynyt tähänn tulevaan esikkoon, että en osaa yhtään ajatella vielä mahdollista toista lasta. Eli en siis osaa vastata tähän kysymykseen yhtään. Sanotaanko, että katsotaan lapsi kerrallaan.
  9. Mä täytän kohta 32, mies on vuoden nuorempi ja hienovarainen yritys aloitettu nyt. Kyllähän sitä joskus miettii, että olisi nuorempana saattanut olla helpompaa niin raskautuminen kuin lapsen saavuttua yövalvomiset ym. mutta toisaalta koen että vasta nyt on mulle/meille oikea aika. Täydellistä hetkeä ei varmasti olekaan, mutta nyt tää vaan tuntuu oikealta. Kunpa vaan vielä saatais se lapsi alulle ja tänne maailmaan.
  10. Me ollaan molemmat kolmenkympin paremmalla puolella, useampi vuosi yhdessä, äskettäin mentiin naimisiin ja vauva saa tulla jos/kun on tullakseen. Miehellä vakityö, itsellä määräaikainen (päättymässä). Oma (pankin) asunto. Nyt on vaan oikea aika.
  11. Täällä kanssa elellään uusperheessä, meitä minä, mies ja miehen kaksi alakouluikäistä lasta vuoroviikoin. Ja toiveissa yhteinen vaavi lähitulevaisuudessa! Melko seesteistä elämää vietetään, takana jo monta yhteistä vuotta joten pahimmat särmät jokaiselta tainneet hioutua jo pois. Katsotaan sitten miten käy jos ollaan niin onnekkaita että meidän perhe vielä tästä kasvaa.... Itselläkään ei lähipiirissä muita samassa tilanteessa olevia, joten tällainen virtuaalinen vertaistuki on aina välillä tarpeen! Ja tämä oli mun eka kommentti tälle palstalle, tästä se lähtee!