nanuski

Aktiivijäsen
  • Content count

    260
  • Joined

  • Last visited

About nanuski

  • Rank
    Aktiivi
  1. Meidän tyttö kuuluu tänne myös. S. 2490g, 48cm (rv39+1) 18pv 2600g, 50,5cm 5vk 3350g, 53cm 2kk 4180g, 55cm 3kk 5160g, 59cm Ensimmäisinä viikkoina oli imetysvaikeuksia, muuten tyttö on ollut hyvä syömään. Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan paino alkaa nousta. Tähän mennessä painonnousu on ollut hyvää. On äiti sekä neuvola tyytyväisiä.
  2. Me saatiin pojasta yleistä vammaistukea niiltä vuosilta, kun kävi puheterapiassa, opiskeltiin tukiviittomia ja kun tuli suositus integroidusta päiväkotiryhmästä. Joku yli 2 vuotta saatiin tukea. Perusteluksi riitti diagnosoitu puheenkehityksen viivästymä, puheterapeuttikäynnit ja tuo eri päiväkotipaikka.
  3. Ekasta rv17-18, tokasta rv16, kolmas rv15 tuntui yhtenä päivänä, jonka jälkeen parin päivän paussi. Rv16 tuntuu pitkin päivää kuin vesikattila porisisi alavatsassa. Istukan sijainnista ei ole nyt tietoa.
  4. Rv14 kerroin. Tahdoin kertoa ennen kuin ketään muu tietää/huomaa. Kuulemma oli jo odotettukin koska mahdan jäädä. Paljon parempi vastaanotto oli kuin kuvittelin.
  5. Rv7 turposi rinnat ja alkoi jäätävä aristus, joka kesti rv 14 saakka. Joinakin päivinä painontunnetta alavatsalla. Lisääntynyt ruokahalu ja kaikki ruoka tuoksui hyvältä!
  6. Turussa saa kuulemma kahdesta instrusta reisimittaisia tukisukkia. Apteekista voisi myös sitten käydä kysymässä. Pikasilmäyksellä ei yhdessä apteekissa näkynyt kuin tukipolvisukkia.
  7. Olen 158cm, paino ennen raskauksia 53kg ja vyötärönympärys n.66cm. Ensimmäisen kohdalla en mitannut vatsan ympärystä, mutta kakkosesta synnyttämään lähtiessä se oli 115cm! 1.lapsi syntyi rv 42+0, 54cm, 3720g 2.lapsi syntyi rv 40+1 50cm, 3850g Esikoinen käänsi kylkeä viikko ennen laskettua ja toinen käänsi itsensä perätilaan ja seuraavana päivänä takaisin vielä viikko ennen laskettua. Kuulemma oli paljon lapsivettä ja tilavat oltavat.. Sain myös paljon ihmettelyjä vatsani koosta ja valtavahan se oli.
  8. En olisi tiennyt mistään. Rv6-7 olisin vasta alkanut epäillä enemmän kun rinnat turposi ja alkoivat olla niin arat ettei öisin nukkumisestakaan tahdo tulla mitään. Turvotus oli aivan kamalaa, mutta ehkä senkin olisin saanut selitettyä jollain muulla. Ruokahalu parani, mutta muutenkin olen tottunut syömään 2-3tunnin välein, joten en tiedä olisinko siitäkään tajunnut.
  9. Ihana että löysin tämän! Meidän suvussa on suonikohjuja (paljon) ja ensimmäiseni sain 21veenä esikoisesta rv8... Silloin neuvolassa suositeltiin jossain vaiheessa stay up-tukisukkia. Silloiset löysin citymarketista. Jostain saa siis vielä parempia? Mahtaako olla joka apteekin valikoimissa? Edellisissä raskauksissa tuli suonikohjuja lisää tukisukista huolimatta, mutten viitsi edes ajatella paljonko olisi tullut, jollen olisi niitä käyttänyt joka päivä. Nyt on käytössä kaupan perus tukisukkahousut, mutta jossain vaiheessa pitäisi investoida parempiin.
  10. Ensimmäistä kertaa elämässäni otin nyt neuvolassa tuon rokotteen, rv9. Parina viime kesänä mulla on normiflunssatkin jääneet keuhkoihin muhimaan ja viime kesän olinkin astmalääkkeillä. Nyt ei viitsi terveydellä leikkiä. Reilu pari vuotta sitten tuon taudin sairastin ja oli kamalin tauti, missä olen koskaan ollut. Vahingossakaan en tahdo sitä ainakaan raskaana ollessa. En sitten miettinytkään olisiko liian aikaista jo ottaa rokote, kun tällä suunnalla oli influenssaa liikkeellä jo loppuvuodesta. Tärkeämmältä tuntui nyt saada se suoja pian.
  11. Tää on kuin mun kirjoittama. BMI täsmälleen sama, rinnat turposi melkein samantien ja turvotus valtava. Viikkoja nyt 9+6 ja näyttää melkein samalta kuin esikoisesta 18+ .
  12. Meiltä löytyy myös yksi myöhään puhumaan oppinut. Ikää hänellä nyt vajaa 7v. Esikoinen alkoi puhua kunnolla 2,5 vuotiaana, joten kuopukselta en odottanut edes sanoja ennen 2vuotispäivää. Kun ei alkanut tulla kunnolla edes niitä äänteitä.. 2,5v neuvolassa koitin tosissani jo pyytää että katsottaisi enemmän, kun pojalta tuli vaan suoraa huutoa kun avasi suunsa ja turhautui kun kukaan ei ymmärtänyt. Meillä myös luettu aina paljon. Yritettiin olla ymmärtämättä, jos näytti. Yleensä tuli, otti kädestä kiinni ja vei näyttämään mitä tarkoitti. Turhautuminen ja kiukku oli arkipäivää muutenkin kun joku ei ymmärtänyt. Korvat oli tosi kovilla, kun poika korotti ääntään meinaten sillä saada itsensä ymmärretyksi. 3v neuvolassa vihdoin laitettiin lähete puheterapiaan. Ei sanan sanaa. Motorinen kehitys oli kuitenkin huimaa, oppi ajamaan polkupyörääkin ilman apupyöriä 3veenä. Ymmärsi kaiken puheen, ohjeet.. Poika aloitti päiväkodissa vajaa 3,5veenä. Samantien ryhmissä kiertävä erityisope huomasi että puten tarve on suuri ja kuukaudessa sai pommitettua meille paikan, jota oltiin puoli vuotta jonotettu. Aloitettiin puten kanssa harjoittelemalla tukiviittomia, itse kävin myös tukiviittomakurssin, jonka kela korvasi. Viittomilla pojalla aukesi uusi tapa saada itsensä ymmärrettyä ja se auttoi turhautumiseen hieman. Diagnoosiksi tuli kielen kehityksen viivästymä. Kuvat otettiin käyttöön sekä kotona että pk:ssa. Pk:n erityisope sai järjestettyä pojalle seuraavaksi vuodeksi paikan eri päiväkotiin integroituun pienryhmään. Sinne poika meni vajaa 4,5vuotiaana. "Puhe" oli edelleen huutoa, vältti usein puhumasta ryhmässä, ei yrittänyt laulaa. Leikkimisestä sai kehuja jo aiemmin. Oli kaikkien kaveri ja kaverit ottivat mielellään leikkeihin. Poika sai kavereille itsensä ymmärretyksi eleillä ja teoilla. Pienryhmässä viitottiin kaikki asiat, joka auttoi paljon. Puhe oli tuolloin "poopopyypy - polkupyörä" tyylistä. Eli meillä tuli sanoista alkutavut ja sekin tuntui niin hienolta! Samaten kun pojan ollessa 5v kuulin ensimmäisen kerran selvästi "äiti". Siihen asti olin ollut "titi". Pienryhmässä oli kaksi vuotta, tehtiin jo koulusuunnitelmia tuetulle luokalle, kunnes juuri ennen 6v synttäreitä viime keväänä alkoi tapahtua ja sanoja alkoi tulla enemmän ja enemmän. Kirjaimia tuli lisää puheeseen harvase päivä. Erityisopettajien kanssa katsottiin, että poika pärjäisi jo normieskarissa. Tuen tarve lukee edelleen papereissa koulua varten, ensi syksynä kouluun mennessä testaillaan heti mm. lukihäiriö. Puheessa on jo kaikki kirjaimet (myös r ja s), kun malttaisi vaan puhua hitaasti että kaikki kirjaimet kuuluisi. Vielä meillä on taivalta että saataisi puhe selväksi, rauhalliseksi. Äänen korottamiseen poika sortuu edelleen herkästi, mutta pahin huutovaihe oli 2-4veenä. Jos miettii esikoista ja kuopusta, niin esikoinen oppi eskarivuonna kirjaimet tosi nopeasti. Toista kiinnostaa kyllä, muttei muista/hahmota niitä ainakaan niin hyvin. Jännityksellä katsotaan ja odotetaan, miten koulu lähtee käyntiin.
  13. Ensimmäisen synnytys kesti melkein vuorokauden. Olin flunssasta, väsymyksestä ja kivusta aivan puhki ja jalat ei edes kantaneet. Makasin vaan ja koitin nukkua kaikki kivuttomat välit. Puoli-istuvassa saatiin vauva lopulta maailmaan. Toisen synnytys kesti vaan vajaa 9 tuntia, josta synnytysosastolla 4 tuntia. Epiduraali poisti tuosta kahdeksi tunniksi kivut kokonaan, jonka jälkeen käytiin kävelyllä. Kun kätilö antoi pikkuhiljaa luvan ponnistaa ja mennä sänkyyn, en päässyt enää. Vauva syntyi kun seisoin sitä sänkyä vasten. Ja tuo asento tuntui itsestä aivan taivaalliselta! Paljon parempi kuin se puoli-istuva. Pieni repeämä tuli kuulemma siitä kun vauva tuli niin vauhdilla ulos.
  14. Meidän syksyllä tullut kodinvaihtaja leikattu uros koira on alkanut olla ykskaks enemmän miehen perään. Juuri plussauksen jälkeen tämä alkoi. Muuttaessaan meille seurasi mua koko ajan. Mietittiin vaistoaako tuo jotain. Edellinen pariskunta luopui koirasta vauvan synnyttyä.