Sisly

Vastasin Pohjola, mutta sit huomasin et kyse oli syntymättömän lapsen vakuutuksesta. Sellaista emme ottaneet, vaan sitten vasta 2kk iässä otimme lapsivakuutuksen Pohjolasta.

Imetin hiukan reilu 5kk. (Tarkennuksena vielä, että ihan tarkoituksella lopetin ja en kokenut siitä huonoa omatuntoa enkä vieläkään koe. Tuskin mahdollisia tuleviakaan imetän kauempaa, jos edes tuota - en tosiaan aio ottaa samoja paineita kuin tän esikoisen kohdalla)

Meillä on nyt syksyks välikausihaalari valmiiks ostettuna, Jonathan-merkkinen ja kosteussuojattu. Mitään kokemusta ei haalareista ole (muksu nyt 1v.) kun viime syksy/kevät meni vain vaunuillessa niin mitään kosteussuojia ei tarvittu vaan ihan erilaisilla fleecehaalareilla ym mentiin.

Puolipotkarit tai sukkahousut oli tosi kätevät pienellä vauvalla Ja sukat ei pysynyt kauheen hyvin meidänkin muksulla jalassa, aina tipahtelivat muuten vaan vaikkei olis potkinutkaan tai mitään. Se mitä mä en tajua ni on potkuhousut, käyttääks joku niitä - kauheen hankalat (vaikka toki söpöt joo mut...) ?!

^ Joo ei niin, mut voihan sen samalla hankkiakin jos tulee joskus muulloin käyttöä. Kuitenkin kiva et on joku henkilöllisyystodistus tuosta pojastakin

Suunnitteilla olis lähteä kesän lopulla sukuloimaan tonne Ruotsin maalle, eli lentomatka onneks lyhyt, mutta mitä pitäis muistaa ja ottaa huomioon matkatessa tuollaisen silloin n 1-vuotiaan kanssa? Rattaiden mukaanotto? Ruuat ym mukaan koneeseen saako ottaa? Miten onks kukaan hankkinut lapselleen sellaista alaikäisen henkilökorttia, onnistuuks se ihan pienelle jo? Kyllähän passinkin toki sais mut tuo olis halvempi ja tuskin matkaillaan ihan pariin vuoteen Schengen-maiden ulkopuolelle.

Vastasin, ettei tasaantunut lainkaan.. Tosin olisin kai voinut vastata myös että tulin heti raskaaksi Söin siis Diane Nova-pillereitä ennen yritystä, kierrot oli jotain 42-59 päivää sen 3. kiertoa mitä yritettiin, sit aloitin Yasmine-pillerit joita söin puoltoista liuskaa kunnes lopetin kesken haittavaikutusten takia ja päätettiinkin jatkaa yritystä, raskauduin heti seuraavasta kierrosta ja olisko ollut about kp 35 kun testasin plussan eli selkeesti olis ollut lyhyempi kierto kuin nuo aiemmat luomukierrot.

Meillä oli kans tosi hankala keksiä ketä muksulle kummeiks, kun tuntuu ettei kukaan kuulu kirkkoon ja yks ketä pyydettiin kieltäny... No kaksi kummia pojalla nyt kuitenkin on ja kastettua saatiin, mutta saas nähä mitä sit jos lapsia lisää tulee ni ketä sitä sitten keksii

Isovanhempia 4, isoisovanhempia oli pojan syntyessä elossa vielä 3 - nyt on enää vain 1. Onneksi molemmat kaksi nyt jo poismennyttä ehtivät ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa nähdä.

Pojalla sama sukunimi kuin isällään, ja mullakin sit häiden jälkeen sama

Tässä meidän murunen elokuun alussa -07. Kotiutumispäivänä satoi vettä.

Sattuihan se, mutta en mä nyt sentään luullut kuolevani. Mulla ei ollut koko raskausaikana yhtään ennakoivaa supistusta ja vielä samana päivänä kun synnytys sit illal käynnisty niin mietin et miltäköhän ne supparit sit tuntuu.. No, sit kun ne alko niin erehtyä ei tosiaan voinut, heti alko ihan voimalla ja tosi usein tuli ja kiljuin miehelle jo 1h päästä ekasta supistuksesta et nyt viet koiran hoitoon ja sit mennään synnyttää, et en kestä enää. No, reilu 2h ekasta supistuksesta oltiin synnärillä ja koko matkasta en oikeen mitään muista ku keskityin vaan siihen kivun voittamiseen. Olin siinä vaiheessa kauhuissani kun mietin kavereiden "ne ekat 6h oli ihan iisiä blabla" selityksiä ja ajattelin et miten jos nää kivut tästä kasvaa ni selviän... No, mä pääsinki sit heti synnytysaliin (olin jo 3cm auennut siinä parissa tunnissa) ja sain sit aika nopeesti epiduraalinkin, ja ilokaasua. Kivut helpotti, lähinnä tärinä ja paine oli sellasia tosi inhottavia tunteita. Mutta eipä siinä mennyt kuin 3,5h sairaalaan tulosta niin poika oli maailmassa. Ajantajua ei liiemmin mulla ollut niin meni tosi nopeesti aika siinä ja ponnistusvaihe ei (kiitos epiduraalin joka edelleen vaikutti) ollut niin kivulias kuin olis luullut.. Siinä vaan keskityin ohjeiden mukaan ponnistamaan ja mietin et kohta tää on ohi ja meidän rakkain on tässä. Sanoisin siis et avautumisvaihe oli kivulian mut siitäkin selvis kyllä. Onneks sain itse haluamani kivunlievitykset ja suht nopeasti Nopea synnytys oli mulle kyllä positiivinen juttu, vaikka tosiaan luultavasti nopeuden takia tuo avautumisvaihekin oli niin kivulias. Synnytyksen kesto siis 5,5h, ei kauheen paljon ensisynnyttäjälle.

Mä ostin pojalle (9kk) Lapsimessuilta Sunblock-aurinkolasit, ja ei vielä ainakaan oo saatu jätkää niitä pitämään... Repii heti päästä pois En sit tiedä osuisko ripset ikävästi niihin... Pitää viel harjotella mut voi olla et lippiskin kesällä ajaa aurinkolasien asiaa.

Mä synnytin Jorvissa, mutta ultrissa en siellä käynyt (muutettiin toiselta paikkakunnalta kun olin jo rv:lla 30+). Positiivinen mielikuva jäi, synnytyksessä ollut kätilö oli oikein mukava ja tuli paikalle nopeasti kun tarvitsi. Samaten anestesialääkärin sain paikalle nopeasti kun ei tainnut ruuhkaa olla, kun lyllersin synnärille niin ei näkynyt odotustilassa ketään muita. Isi sai leikata napanuoran ja kylvettää, ja muutenkin osallistua hyvin kaikkeen. Osastollakin oli ihan mukavaa henkilökuntaa, yks hoitaja tosin joka ei nyt ihan ollut mun suosikki. Perhehuoneita ei ollut vapaana, mutta ei me oikeestaan olis sitä tarvittukaan - olin sit tavallisessa 3 hengen huoneessa jossa oli koko 3 päivän ajan myös 2 muuta äitiä, vaihtuivat vaan 1. päivän jälkeen. Eipä ne oikeestaan siinä haitanneet, mies oli mun kanssa melkeen koko ajan paitsi öisin ja ihasteltiin meidän pikkasta nyyttiä Hyvin saatiin opastusta kylvetykseen, vaipan vaihtoon ym kun käytiin vaan kysymässä. Uudestaankin voisin mennä Jorviin siis.

Meillä on jo yksi lapsi, niin tilanne sinällään eri kuin useimmilla täällä, mutta toista lasta ollaan mietitty juu. Tällä hetkellä jos joskus vuonna 2010 sitten Välillä tekis mieli viskata pillerit roskiin heti, mutta onneks järjen ääni sanoo et kyllä mun täytyy tässä välissä saada opinnot valmiiks. Ja toinen motivaattori on tulevat häät 2009, en halua tosiaan olla häissäni iiison mahan kanssa. Syyt, jotka sit välillä saa empimään et haluanko edes toista lasta *Eka lapsi on ollut helppo tapaus, entä jos toinen ei ole? Kyllä mulla on välillä tehnyt mieli hakata päätä seinään jo tän ekan kohdalla ja tosiaan ei ole isompia itkuja/valvomisia/sairauksia ollut. Perustyytyväinen muksu kaikinpuolin meidän esikoinen. *No, riittääkö rahat... Ekan kohdalla ei kauheesti ees mietitty kun päätettiin vaan että pakkohan se on pärjätä ja ollaan kyllä pärjätty.. Mutta jos miettii niin saishan sitä sit kun oman asunnon osto tulee ajankohtaseks ni pienemmällä lainalla kolmion kuin neliön jne.. Mutta aika varmasti vauvakuume vie voiton sit jossain vaiheessa ja toista lasta yritetään. Ei siksikään että lapsi mun mielestä sisarusta tarvis tms, vaan kyllä se takaraivossa kuitenkin on se tunne et haluais vielä kerran kokea odotuksen. Pikkuvauva-ajan vois kyllä skipata