Sil00

Mad Max-elokuva.

Hermoilija potenssiin sata ilmottautuu! Rv 7+4 menossa ja 7+0 nähty terve sydämensyke varhaisultrassa. Hullu keskenmenon pelko ei kuitenkaan jätä rauhaan... Oireet tulevat ja menevät, jokainen päivä tosin alkaa yökkäilyllä ja lievällä oksentelulla, joka kuitenkin paranee yleensä aamiaisen jälkeen. Rinnat olivat tosi kipeät mutta ostin tukevammat liivit ja liekö auttanut, sillä pahimmat kivut ovat poissa. No tämähän se vasta sekopäisyyttä ja paranoiaa aiheuttaa. Miehen mukaan reagointini (ulinaa, itkemistä, hysteerisyyttä ja kyyneleitä) oireiden muutoksiin ( = keskenmeno?!? omassa päässäni siis) on vahvempi raskausoire kun mikään muu

Kuumeilen lastenvaunuja. Ei kerrota kellekään että osaan nimetä about kaikki kapungilla näkyvät mallit ja merkit...

Mä alotin jo kertaalleen foolihapon, mutta sitten kävi niin että tajuttiin ettei vielä voidakaan alottaa ees tjottailua, joten ne jäi pois. Mutta valmistaudun jumppaamalla hullun lailla tukilihaksistoa (vatsa, selkä, pakarat jne) kuntoon ehkäistäkseni selkävaivoja. Fyssari tähän kehotti ylinotkean alaselän takia

Samoilla linjoilla mennään - elämää ei voi laittaa jäähylle joten normaalilla mennään. Kunhan aktiivinen yritys alkaa niin ehkä ne lärvit voi kuitenkin jättää vetämättä

Meillä kuumeillaan avoimesti kummatkin omalla tavallaan

23,4. Ihan normaali. Enemmän kun tää niin huolettaa notkea alaselkä - kuumeillessa onkin jo hyvä alottaa vahvistava jumppa kipuja ehkäistäkseen

Mä olen kyllä kertonut avoimesti haaveistani. Tykkään että on ystäviä jotka elää joka vaiheessa mukana eikä kaikki haaveet/kiukut/pettymykset/itkut kaadu vain miehen niskaan Ja uskon että on niin korrekteja tyyppejä etteivät ala utelemaan että "joko joko" Mutta ei täällä vielä aktiivisesti yritetä, eikä edes tjottailla. Vain kuumeillaan

Olen 31 ja esikoishaaveet täydessä vauhdissa.

Toukka, mulla on ihan sama juttu. Ohhoijaa, apurahahakemuksia pitäisi väsätä ja vaikka ja mitä juttuja (väikkäristä puhumattakaan) mutta jotenkin löydän itseni etsimässä "täydellisiä lastenvaunuja" jne... O.o Lisäksi tuli tällainenkin vastaan: apuraha ulkomailta, hyväksymisehdoissa erikseen maininta ettei saa olla raskaana apurahakaudella. Eli katsellaan sitten taas joskus ensi kevään lopulla... Todellakin apurahatutkijan arkea

Heippa! Minäkin liityn tänne kuumeilemaan... 31-vee plakkarissa, vauvakuume iski kovaa ja korkealta tänä vuonna. Viime vuonna naimisiin, ja lapsi varmaan tehtäisiin heti jos työkuviot ei heittelisi ympäri maailmaa ensi vuoden loppukevääseen saakka. Toivottavasti saisimme oman nyytin ennen kun täytän 33, jolloin mieheke onkin jo 38

Heippa! Uusi väikkärin ja vauvan yhdistämisestä haaveileva (slash ahdistunut ) ilmottautuu mukaan. Meillä oli häät viime vuonna ja tehdään kumpikin väikkäriä. Meitsi on nyt 31, joten kummasti kuitenkin nää vauvajutut on tullut ajatuksiin ja pohdintoihin. Mies tekee vakityönsä puitteissa tutkimusta, minä taas tokaa vuotta apurahalla. Tarkoitus olisi "ajoittaa" vauva apurahakausien väliin (jep, näinhän se aina menee että just silloin tulee kun tilataan... I know... ) ja tulevaisuudessa aattelin sitten ottaa miehen ja muksun parin vuoden tutkijarupeamalle ulkomaille. Mulla on tosi hyvä välit toisen väikkäriohjaajan kanssa, joten mainitsin vähän että vauvaa ehkä jossain vaiheessa. Se oli että "vasta väikkärin jälkeen!!!". Lol... Ymmärrän pointin, mutta sittenhän pitäisi olla luomassa jo uraa ja kaikkea. Ja vaikea tällaisia myöskään sitoa jossitteluihin tai "sitten kun"-tyylisiin juttuihin, jos "sitten kun" liittyy rahoituksen saamiseen ja melko arbitraarisiin apurahapäätöksiin... Tilasin juuri kirjan Tutkimusmatkoja äitiyteen! Toivottavasti siellä olisi kaikkea kannustavaa eikä liikaa vaikeuksia Onko tuttu kirja muille akamamoille? (yhdistin tossa akateemiset ja mamat... Perjantaifiilis ehkä liiaksikin.)