vaapsi

Jäsen
  • Content count

    94
  • Joined

  • Last visited

About vaapsi

  • Rank
    Tavis
  • Birthday 03/16/87

Profile Information

  • Location
    Luvia
  1. Mä en pysty vieläkään juomaan mitään hiilihapollista, nousee samantien ylös. Tai no, supervarovaisesti muutaman kulauksen, mutta siinä se. Ovat siis kaikki limut ja vissyt sunmuut olleet pannassa koko raskausajan. Vesi onneksi menee hyvin ja mehut laimeina. Yö-syömistä täytyy harrastaa täälläkin, edelleen. Ei nyt joka heräämisellä tartte mitään ottaa (onneksi, koska herään 4-5 kertaa pissalle), mutta jos aion sen 10h nukkua minkä lepoa tarvitsen niin kyllä vähintään kerran täytyy syödä jotain, edes banaani tai jogurtti tai jotain muuta pientä. Syöminen on sujunut aika kivasti nyt tässä loppuraskaudesta. Kunhan syö tarpeeksi usein ja välttelee liikoja sokereita niin olo pysyy ok:na. Ja syömisasento on kanssa aika tarkka, tuolilla istuminen ei onnistu, sohvalla pitää röhnöttää. Tsemppiä kaikille, joilla vielä vähän pidemmästi pahaa oloa tiedossa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, vaikkei sitä epätoivon hetkinä uskokaan! Ja tosiaan - ajoissa vaan nesteytykseen jos vähänkin tuntuu tarvetta olevan. 37+4
  2. Suosittelen hakemaan nesteytystä siinä vaiheessa kun alkaa mietityttää, että olisiko tarpeen. Silloin voi selvitä vielä ihan vaikka parin tunnin reissullakin, eli tiputetaan pari litraa ja pääsee takas kotiin. Mulla se viimeisin sairaalareissu oli viikon mittainen, kun tilanne oli mennyt niin vakavaksi, olin jo vaikeasti kuivunut. Oireena oli jatkuvan oksentamisen lisäksi koko kropan levottomuus, uneliaisuus, pissaa tuli huonosti. Käytännössä katsoen makasin sängyssä ja vaikersin, välillä vähän sekavanakin. Ihan omaa vikaa että pitkitin hoitoon hakeutumista, jotenkin se oma kynnys vaan nousi kun tila jatkui viikkoja. Miehellä oli aika kova syyllisyyden tunne kun ei ollut "vienyt väkisin", tätä käsiteltiin sitten yhdellä neuvolakäynnilläkin.
  3. Mitäs tälle porukalle kuuluu? Mulla oli rv 27 pari oksentelupäivää, sitten aika hyvääkin vointia, kunnes pahoinvointi paheni taas rv 31, jolloin oksensin kolmena päivänä viikon sisään. Sitten oli taas se parin viikon tauko ja eilen rajua oksentamista. Ei siis onneksi vaivaa kokoaikaa, mutta kokonaan eroonkaan ei ole päästy. 33+3.
  4. Mulla rakenneultrassa todettiin, että istukka edessä ja alhaalla, ei kuitenkaan näyttäisi tulevan kohdunsuun yli. Kontrolli varattiin varuiksi rv 30+4 ja siellä käytiin siis viikko sitten, istukan mitattiin olevan nyt 5cm kohdunsuulta. Mulle ainakin sanottiin ru:ssa että jos vähänkin on rajoilla niin kontrolloidaan ja annettiin lisäksi ohjeet, jos tulee kipeitä supistuksia rakenneultran ja kontrolliultran välillä (täyslepoon ja jos ei helpota niin heti näytille).
  5. Uskallankohan vastata... Olen viimeisen kahden viikon aikana oksentanut kerran ja sekin oli sokerirasituksen jälkeen. Huonoa oloa ja "melkein oksentamista" on ollut muutamina päivinä, mutta pääsääntöisesti pahoinvointi on pysynyt poissa. Monet kuulemma kärsivät tässä raskauden vaiheessa ns. toisesta aallosta pahoinvoinnin suhteen, saa nähdä miten itselle käy. Tuo huonosti nukkuminen on kyllä ihan selkeä pahoinvoinnin aiheuttaja itselläkin. Jos yöunet jää liian lyhyiksi niin seuraavana päivänä tuntee kyllä voinnissaan koko päivän. Unentarve olisi sellainen 9-10h/yö nyt selkeästi. Ei vaan kauhean helppo toteuttaa silloin kun pitää töihin raahautua klo 07. Toinen on tietysti se, jos ruokaväli pitkittyy liiaksi. Tuntuu että pitäisi vaan syödä ja syödä ja syödä. Määrätkin saisivat olla aika suuria. Syödään vissiin nyt sitten alkuraskaudenkin edestä rv 26+6
  6. Pakkaus saatiin viime viikolla ja se on kyllä aivan ihana! Miehen kanssa tippa linssissä hypisteltiin ja kiiteltiin Suomen (tässä asiassa) upeaa sosiaaliturvaa. Jotain noin hienoa saa ihan ilmaiseksi
  7. Lapsen pitäminen kait harvoin harmittaa, abortti sitten taas usein. Voi traumatisoida vuosiksi, varsinkin myöhemmin jos raskaaksitulo uudestaan vaikeutuu/estyy. Monet laskevat vielä vuosikymmeniä myöhemmin, että nyt se lapsi olisi sen ikäinen ja tekisi sitä ja tätä. Oma kantani taisi tulla siis selväksi, mutta tarkoitus ei ole todellakaan tuomita muitakaan ratkaisuja. Muistat vaan sen, että omaa sydäntä pitää kuunnella eikä antaa liikaa painoarvoa näkemyksille elämäntilanteesta, toisten mielipiteille jne. Jos lapsen pitäminen tuntuu itsestä oikealta niin sitten se myös on oikein.
  8. Mulla ei tepsi tuo "oksennuksen panttaaminen". Tai voi sen pahoinvoinnin kanssa joissain tilanteissa sinnitellä sen puoli tuntia, mutta kyllä se sieltä sitten tulee jos on tullakseen. Välillä on kyllä toiminut se, että olen vaan sinnikkäästi mennyt yöunille pahasta olosta huolimatta ja ollut mahdollisimman liikkumatta niin olen saattanut nukahtaa pahoinvoinnista huolimatta. Muutamia kertoja kyllä vastaavasti sitten oksentanut sänkyyn kun ei oo ehtinyt mitään tehä (vaikka ämpäri sängyn vieressä onkin). En siis sinänsä osaa ottaa kantaa tuohon. Jotenkin maalaisjärki kyllä sanoisi, että jos pystyy olemaan oksentamatta niin kannattaa olla. Jos se sitten myöhemmin tulee niin onpa kuitenkin yrittänyt. Oksentaminen ei elimistölle mitään kevyttä puuhaa kuitenkaan ole ja vahinkoa se aina aiheuttaa, parempi jos selviää vähemmillä kerroilla. Mä tein taas uuden ennätyksen kun olin tuossa yhdessä välissä 5pv oksentamatta. Sitten tulikin taas kunnon putki perättäisiä huonoja päiviä siihen päälle. Torstaina tehtiin Helsingin reissu kun oltiin Judas Priestin keikalla. Neljä kertaa tuli käytyä sillä reissulla oksentamassa. Oli muuten tosi kiva kuunnella niitä "joku on tuossa kunnossa jo ennen keikkaa" -kommentteja sieltä kopista. No, ehkä sitä itsellekin tulisi ekana mieleen että joku humalaansa oksentaa, mutta silti. Julkinen oksentaminen on niin kurjaa muutenkin 21+4
  9. On sitä varmaan pikkasen pihalla sitten joskus kun pahoinvointi loppuu ja alkaa taas tehdä mieli jotain ruokaa. Joillakin kai synnytyksen jälkeiset hormonimyrskyt voi vielä tyyliin pari viikkoa ylläpitää pahoinvointia, mutta _sitten pitäis_ viimein helpottaa. Mullekaan ei oo enää hetkeen kukaan puhunut pahoinvoinnin loppumisesta raskausaikana. Kaikki normaalit virstanpylväät siinä suhteessa ohitettu. Nyt puhutaan sitten vaan siitä, miten pahoinvoinnin kanssa pystyy elämään mahdollisimman mukavasti ja mahdollisimman vähillä haitoilla. Neuvolasta tiukka ohje syödä 2h välein, totaalimaksimi 3h. Lisäksi suositeltiin Visibliniä tukemaan suolen normaalia toimintaa.
  10. Jännä että on noin erilaisia näkemyksiä. Pakkausselosteessakin kuitenkin lukee, että voidaan tarvittaessa käyttää raskausaikana.
  11. Mulla tepsi Primperan aluksi lähinnä niin, että kun otin sen ennen nukkumaanmenoa niin sain nukuttua tosi hyvin. Välillä auttoi myös estämään pahoinvointia ruokailun yhteydessä. Mulla aloitettiin se siis sairaalassa vk 7+1 ja ohjeena 3 tbl/pv. Söin sitä vk 11 asti, kunnes lakkasi tehoamasta kokonaan. Oksensin siinä kohti lääkkeestä huolimatta 10 kertaa päivässä ja lisäksi lääkkeestä alkoi tulla päänsärkyä. Eleanoora: Mistä sulle on annettu tuo tieto, että saisi syödä 1-2 tbl eikä säännöllisesti? Mulla neljä eri lääkäriä todennut, että tuo 3tbl / pv on ok ja että voi käyttää pari kuukautta putkeen. Zofrania sain toisella sairaalareissulla, mutta siitäkin tuli vaan pökkyrä ja päänsärky ja oksensin ihan yhtälailla, joten jäi yhteen tablettiin tuo kokeilu. Täällä oksennetaan tällä hetkellä joka päivä-joka toinen päivä. Laskujeni mukaan olen oksentanut tämän raskauden aikana n. 400 kertaa. Viime neuvolakäynnillä oli kuitenkin tullut vihdoin plussaa painoon, eli näkyy tosiaan se, että saan kuitenkin syötyäkin sentään. 1,2kg lähtöpainosta oli saldo. 19+5
  12. ^Auttoiko tiputus yhtään?
  13. Tää topikki on niin mainio Meillä oli miehen kanssa toissapäivänä seuraavanlainen keskustelu: m: Sun täytyy muistaa varata se suuhygienisti-aika M: Mhhhh m: Oikeasti rakas, se on ainut toimenpide, joka sulta vaaditaan tässä odotusaikana, mulla niitä on aika paljon M: Mutta se on kaikkein kivulian toimenpide! Voin kertoa, että repesin aika huolella. Naurettiin yhdessä varmaan viisi minuuttia vedet silmissä. Kaikista maailman perusteluista mies sattuikin keksimään tuon.
  14. Mikä Blixenin tilanne nyt? Täällä oli ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana kaksi perättäistä päivää ilman oksentamista, keskiviikko ja torstai. Kolmatta ei toki voinut perään tulla, se nyt olisi ollut jo vähän liikaa vaadittu Selvisin kuitenkin tosiaan kunnialla keskiviikkona työpaikan piknik-risteilystä, vaikka etukäteen jännitti niin päivän pituus, bussimatkat kuin laivallaolokin. Pääsin välillä hyttiin vähän pötköttelemään ja söin usein. Auttaa pääkopan jaksamiseen ihan hirveästi se, että on noita hyviäkin päiviä nykyään välissä, vaikka pahoinvointi vielä jatkuukin ja esimerkiksi lauantai oli todella huono usealla oksennuskerralla. 18+1.
  15. Hyvä että pääsit Blixen tippaan ja hoidetaan heti, eikä ootella että ketoaineet on pilvissä. Niiden normalisoituminen kun ottaa aikansa sitten jos sinne viiteen plussaan päätyy... Mä ostin Yliopiston apteekista noita ketoaineen kotitestausliuskoja silloin kun kotiuduin viimeisimmältä sairaalareissulta. Olin tosiaan viikon tipassa että saatiin ketoaineet nolliin ja testailin sitten sen ekan viikon kotiutumisen jälkeen niitä, ettei vaan takapakkia tule. Neuvolassa on testattu ne nyt kaksi kertaa kotiutumisen jälkeen myös. Kotiuduin sairaalasta siis n. 4vk sitten. Olen ollut töissä nyt 3vk. Sitä ennen siis sairaslomalla yli 2 kuukautta rajun pahoinvoinnin vuoksi. Oksennan edelleen päivittäin, mutta ei ole enää vuorokauden ympäri paha olo. Huimauksen loppuminen oli kanssa suuri helpotus voinnille. Huimausta ei ole ollut enää kuin satunnaisesti siis viimeisen neljän viikon aikana, sitä ennen se oli jatkuvaa. Vähän ongelmaa tuottavat tällä hetkellä vielä alhaiset verensokerit. Päivittäistä oksentelua ollut nyt siis 3kk ja nyt kun olen töissä ollut tuntuu, että saisin syödä kokoajan ettei sokerit laske liiaksi. Oikeastaan en tajunnut heti, että kyse on verensokerista, luulin olevani muuten vaan ihan järjettömän väsynyt ja yhdistin sen siihen, että olen kuitenkin vielä aika toipilas tämän pahoinvoinnin vuoksi. Sitten vihdoin älysin mitata verensokerin kun iski väsymyskohtaus ja sokeri olikin 3,7. Nyt sitten olen mitannut aina väsymyksen iskiessä ja arvot ovat olleet välillä 3,3-3,8. Eilen tuli mitattua tuo 3,3 ja oli kyllä haastava päivä neljän oksennuskerran kanssa. Onneksi tänään on ollut parempi olo. Mutta tosiaan nyt on selkeästi tällainen vaihe, että ruokavalion merkitys voinnille on tosi suuri. Jännä, että silloin kun vaan oksensi ja oksensi eikä saanut syötyä mitään, oli sokerit normaalimmat kuin nyt. Aika paljon multa on kyselty tästä raskauspahoinvoinnista nyt kun olen ihmisten ilmoilla ollut. Pari kertaa on tullut kyyneleet silmiin asiasta kertoessa, onhan tämä niin raskasta aikaa ollut. Mutta mielestäni tästä on tosi tärkeä puhua, että ihmisten ymmärrys asiaa kohtaan lisääntyisi. Useampi ihminen on sanonut, ettei heillä ole ollut pienintä aavistustakaan, että raskauspahoinvointi voisi tällaisiin mittasuhteisiin kasvaa ja useampi ihminen on nolona todennut, että nyt kun tietää mitä se voi olla, niin hävettää, että ovat valittaneet omista etovista oloistaan raskauspahoinvointina. Me ollaan miehen kanssa puhuttu, että jännä nähdä meneekö koko raskausaika oksentaessa. Toivottavasti ei, mutta toisaalta olen kyllä tästä nykyolostani jo niin kiitollinen, kun vertaan siihen, kuinka järjettömän huonossa kunnossa tuli 2kk oltua. 17+1. Tsemppiä taas kaikille pahoinvoiville!