maisa

Vahvuuttahan tosiaan riittää teilläkin laseissa. Ajan myötä tosiaan toivon että hieman ohueempiinkin laseihin vielä päästään. Meillä lapsen isällä on ollut lapsena karsastusta. Onko teillä jompi kumpi vanhemmista karsastanut lapsena? M

Karsastusta on meidän pikku-neidillä. Tällä hetkellä lasien vahvuus taitaa olla jotain +6- (+7) välillä tai hieman enemmän. Meillä siis karsastetaan edelleen. Parin viikon päästä on seuraava lääkärikäynti, jolloin sitten tiedän taas enemmän. tanssija: Silmän virheasento varmaankin johtuu väsymyksestä, mutta on kuitenkin muistettava että silmien oikea asento on näön kehitykselle erittäin tärkeää, joten sinuna en huolestuisi. Niin ja kun silmälasit otetaan pois, niin onkin jo aika mennä nukkumaan ja silmät saavat tarvitsemansa levon. tai siis ainakin meillä laseja pidetään niin kauan että onkin jo ilta. Niin ja aamulla heti herättyä uudestaan lasit silmille. M

Hienoa! Nopeastihan teillä totuttiin. Meillä on kokemusta laseista n. 1v 6kk iästä lähtien. Nykyisin neiti pitää laseja jo ihan hienosti. Ikää nyt 5,5v. M

Astma on ilmeisesti todennäköisempi atoopikoilla kuin muilla "terveillä". Meidän atoopikko/allergia pojallamme (nyt 1 v 6kk) on ollut ensimmäinne infektioastmaan liittyvä kohtaus, jonka seurauksena olimme pari päivää sairaalassa (diag. obstruktiivinen bronkiitti). Atopia taustan takia lääkäri määräsi meille pariksi viikoksi kortisonia (flixotide) kotona hengitettäväksi. Joten hyväon asia tarkistaa. Astma diagnoosin toki saa vasta kun noita kohtauksia on ollut useampi meidän tapauksessa. Atopiaksi ihottumat todettiin 5 kk iässä ja 11kk jälkeen olemme olleet maidottomalla ja kananmunattomalla (prick-löydös) dietillä.

Itsellä ei ole kokemusta km sykkeen toteamisen jälkeen vaan tuulimunaraskaudesta. Joku kirjoittikin että haluaisi mennä ar ultraan vähän myöhemmin. Itselläni taas on juuri päinvastainen ajatus tuosta tm johtuen. Omalla kohdallani kun kävi niin kurjasti että tm todettiin vasta rv 13, kaupungin tarjoamassa ultrassa. Olo oli jotenkin aika järkyttynyt ja seuraavassa raskaudessa kävinkin yksityisellä (rv 7+0) toteamassa ettei jälleen ole tm kyseessä, kun sekin voi aika pitkälle ehtiä ennenkuin se huomataan. Tavallaan sitä itsekin oli jo "turvallisilla" viikoilla kun matto vedettiin jalkojen alta ja se sattui todella.

ensimmäinen 41+5 toinen 41+2

Tämä aihe on minullekin tuttu. Omasta mielestäni en pelännyt juurikaan ennen ensimmäistä synnytystä, mutta siitä sain kyllä kammon. No tulin uudestaan raskaaksi ja sain keskenmenon . Koko tuon raskauden ajan mietin mielessäni tulevaa synnytystä. No sain kovin karvaasti kokea, että turhaan tuossa vaiheessa vielä synnytystä mietin. Kului jonkin aikaa ja tulin jälleen raskaaksi. Tällä kertaa tietenkin pelkäsin keskenmenoa aika pitkään, edellinen raskaus päättyi viikolla 13. Jotenkin sitä synnytysasiaa ei osannut ottaa neuvolassa puheeksi. Ajattelin että jos sitä ei ajattelisi, niin se menisi ohi . raskaus kuitenkin jatkui n. 35-36 viikoille, kunnes kerran sitten sain kerrottua huoleni ja ajatukseni terveydenhoitajalle. Hänen kanssaan sitten juttelin omista ajatuksistani ja peloistani (mm. että jos synnytys jatkuu monta vuorokautta jne.). Tuo keskustelu helpotti jonkin verran itseäni. Th olisi järjestänyt minulle ajan pelkopolillekin, mutta jotenkin sitä ajatteli että turhasta ruikuttaa... Synnytyksen aikakin sitten lopulta koitti. Synnärillä sain mukavan kätilön ja hänelle kerroin sitten peloistani. Hän osasi rohkaista minua omasta mielestäni hyvin. No tällä kertaa synnytys oli paaaljon helpompi. Jos ekan synnytyksen jälkeen ajattelin että EI ENÄÄ IKINÄ, niin toisen jälkeen olisi ollut valmis vaikka melkein heti samaan hommaan. No olihan tuossakin kipua yms. Mutta tällä kertaa synnytys eteni kohti ihanaa palkintoa. En nyt tiedä vastasiko tämä kertomus ap:lle mitään, mutta neuvoni on että kannattaa ottaa puheeksi, jos vain siihen on mahdollisuus. Nykyisin tosin nuo neuvolakäynnit tuppaavat olemaan niin lyhyitä (seuraava äiti jo odottamassa vuoroaan) että hankalalta tuntuu näiden vaikeiden asioiden esiintuominen olevan joskus.

Vauvauinti/taaperouinti on ollut meidän perheen juttu. Nyttemmin tuo nelivuotiaamme on siirtynyt jo tenavauintiin uusia haasteita etsimään. Vauvakerhoissa tuli joskus oltua. Jumpat yms meilläpäin alkaa 3 vuotiaasta.

Tulihan sitä tosiaan äänneltyä Ja mieskin löysi helposti perille (juuri ennen kuin juniori syntyi). Hän kun tuli mukaan vasta kun oli vienyt esikoisen hoitoon. Mahtavaa, että jossain päin Suomea synnyttämine voi olla ilmaista. Meilläpäin siitä saa maksaa. Toki kannattaa yrittää odotella aina vuorokauden vaihtumista ennen sisäänkirjautumista, jos se on vain mahdollista Niin säästyy yhdeltä vuorokausi maksulta. Illalla klo 23 ei siis kannata olla synnärin ovea pimpottamassa ellei ole ihan pakko.

Meilläkin on ripuli/oksutauti sairastettu ja ei muuten rotarokotteet pahemmin auttaneet. Tauti kesti aika pitkään meilläkin (yli viikon). Yhtenä päivänä pikkuinen (1v ja 1kk) oli vain veltto ja väsynyt, mutta onneksi piristyi kun sain vähän nestettä (mehua + lihalientä) menemään alas. Käytiin lopuksi vielä lääkärillä.

Esikoisella käytin jonkin verran päiväunilla. Juniorilta käyttö on jäänyt vähemmälle. Viime talvena valtava ja nyt vähän jo pieni lisättynä siihen että käyttäjä on valtaisa menijä. Tuollaisella kaverilla ei vaalea toppahaalari oikein toimi . Muuten kyllä pidin puvusta. Olisi vain saaanut olla himpun verran tummempi. Meillä 2007 äp.

Keskenmeno lokakuunlopulla ja uudelleen plussa maaliskuussa. Nyt tuo plussa onkin jo melkoinen menijä

Meilläpäin lääkkeelisen tyhjennyksen (joka tehtiin kotona) ohjeena oli kotona tehtävä raskaustesti . Jos se olisi näyttänyt plussaa 4-6 viikon kuluttua tyhjennyksestä olisi saanut jotain muuta palvelua. Varsin halpa ratkaisu tämä kunnalle, joskin aika kenkku keskenmenon kokeneelle . Itse kävin yksityisellä ultrassa, halusin varmistaa että kaikki oli kunnossa. En oikein ymmärrä miksi km-kokeneet jätetään niin yksin jos raskaus päättyy näin. Neuvolaan kun soitin sanottiin vain että ei tarvitse täällä sitten käydäkän enää. Tuo puhelu ei ainakaan omaa oloa kohentanut.

Tutustumassa foorumiin. Muinainen naikkarilainen minäkin (eri nimellä tosin)