Kohtu tyhjäksi. Pillerit vaiko kaavinta?

[P.L.]

^Toisaalta kaavintakin voi epäonnistua, kuten mulla ja tulla komplikaatioita, kuten mulla (normaalia suurempi verenvuoto operaation yhteydessä sekä kohtutulehdukset). Toisesta, eli siitä onnistuneesta, kaavinnasta toivuin kyllä supernopeasti ja toimenpide oli kaikkineen helppo (lukuunottamatta supertörkeää anestesialääkäriä, joka oletti minun tekevän aborttia).

 

Mun mielestä hurjaa on se, että suurin osa lääkkeellisistä tehdään ilmeisesti kotona? Porvoossa, jossa minua tm-raskauden aikana hoidettiin, olisi lääkkeellinenkin tyhjennys aloitettu sairaalassa. Mulle sanottiin, että pyritään siihen, että suurin vuoto ja pahimmat kivut tulevat sairaalassaoloaikana, jotta mahdollisiin komplikaatioihin voidaan reagoida ja kipuja lääkitä kunnolla. Porvoossa myös multa kysyttiin suoraan kumpaan haluan eikä kukaan yrittänyt "käännyttää" lääkkeellisen puoleen.

 

Kurjaa, että käytännöt vaihtelevat noin rajusti ja eivät suinkaan suurimmassa osassa tapauksia ilmeisesti potilaan eduksi Tarpeeksi kurja kokemus muutenkin ilman, että sairaalassakin saa hoitoa sen mukaan, mikä on kaikkein kustannustehokkainta...

 

Solille tätäkin kautta paljon tsemppiä

[Sol]

Ehkä tuossa eniten vielä otti päähän se, että se yksi lääkesatsi ei saanut aikaan mitään. Kätilö oli sitä mieltä, että se kyllä antaa jo jonkinlaista osviittaa siitä, ettei se toinenkaan satsi välttämättä toimi. Lääkärihän sanoi mulle sitten, että voivathan he antaa niitä lääkkeitä mulle vielä enemmän. Joo no kiva hei. Kotiinhan ne mut olisi niiden nappien kanssa lähettänyt kaiken muun hyvän lisäksi.

 

Toivottavasti kaavinta onnistuu ensimmäisellä yrittämällä ja voin jättää tämän taakseni.

 

P.L. Aivan uskomaton tuo anestesialääkäri! Mä olen myös kerran tavannut todella törkeän anestesialääkärin. Se oli silloin, kun ekassa raskaudessa makasin tipassa urosepsiksen takia. Mulla alkoi ne kanyylit mennä tukkoon ja alkoi jokainen suoni olla jo puhkipistettynä. Kätilöt ei enää löytäneet suonia, joten oli pakko kutsua anestesialääkäri paikalle. Hän hyvin ylimielisesti teki selväksi, että tämä olisi kätilöiden hommaa, "siitähän niille maksetaan". Hän myös valitti mulle, että ei saa vain maata paikoillaan, että pitää liikutella käsiä, ettei mene tukkoon (olin kyllä liikutellutkin). Suihkun ajaksi mulla irrotettiin tippapussit ja siihen lääkäri tiuskaisi, että "ei sinne suihkuun pidä jäädä lotraamaan, ei tämä mikään kylpylä ole!". Aijaa, ei vai? Kyllä ihan kylpylälomalta on tuntunut tähän mennessä. Helvetti.

[tahdenlento]

Ööh, ei hyvää päivää taas.

Ja yks pieni piipittävä kysymys niille lääkäreille: Eikö se keskenmeno ole se traumaattinen kokemus jo itsessään? Ihan sama kuinka se sieltä ulkoistuu niin kyllä tässä kriisissä jo ollaan.

[Maletti]

^Toisaalta kaavintakin voi epäonnistua, kuten mulla ja tulla komplikaatioita, kuten mulla

Totta, tietysti. Itsekään en toipunut kaavinnasta kuten olisi pitänyt, mutta mun tapaus oli sen verran erikoinen, etten ollutkaan ns. normipotilas. Mutta itse operaatio oli fyysisesti niin helppo kuin nyt tuollainen voi olla.

 

Hertsilei, Sol on kyllä tavannut lääkäreitä urpoimmasta päästä.

Edited April 6, 2011 by Maletti

[P.L.]

Sol Tottahan toki selkeästi alle kolmekymppinen kaavintaan tuleva nainen on siellä abortin takia Anestesialääkäri laittoi vielä ensihoitajaharjoittelijan laittamaan tippaa ja kun kolmannen yrittämän jälkeen aloin itkeä (mikä ei niinkään johtunut kivusta, vaan lähinnä anestesialääkärin aiemmasta kommentista ja siitä, että siinä mä makasin ketarat levällään tunteettomien ihmisten tökittävänä) hän tokaisi: "Heidänkin täytyy harjoitella, olet ehkä onnellinen joku päivä, jos ensihoitajaa tarvitset ja hän osaa laittaa sinulle tipan." Ensinnäkin olin vähän sitä mieltä, että (miespuolisen) ensihoitajaharjoittelijan oikea paikka ei välttämättä ole tällainen gynekologinen operaatio ja toisekseen kommentti oli täysin asiaton. Onneksi edellisestä kaavinnasta tuttu hoitaja oli aivan ihana ja silitti mun hiuksia ja kuiskasi mun korvaan väliaikatietoja "Nyt taisi suoni löytyä. Nyt tippa on sisässä". Lopulta taisi kuudennella yrittämällä tämä kundi siis saada tipan käteen. Käsi oli operaation jälkeen kamalan kipeä ja hirveillä mustelmilla. Mutta tämä nyt meni jo totaalisen ot:ksi ja sopisi paremmin johonkin "valita huonosta sairaalakohtelusta" -ketjuun

 

Ihan kamalaa kohtelua olet saanut, aarrgghh! Toivottavasti (ja varsin todennäköisesti) kaavinta sujuu hienosti ja pääset jatkamaan toipumista tästä kurjasta kokemuksesta. Haleja

 

 

 

Kovasti jaksamista kaikille, minkä tahansa vaihtoehdon itse kukin sitten valitseekin Itse halusin vain omalla kommentillani tuoda esiin sen, että ei se kaavinta aina ole ns. oikotie onneen. Tietysti esim. tuollainen verenvuotokeissi kuin mulla on tosi harvinainen, mutta yksi niistä riskeistä, jotka kaavintaan liittyvät. Pahimmillaan se saattaa kuitenkin johtaa kohdun poistoon, mikäli verenvuotoa ei saada hallintaan.

[Sol]

Ja yks pieni piipittävä kysymys niille lääkäreille: Eikö se keskenmeno ole se traumaattinen kokemus jo itsessään? Ihan sama kuinka se sieltä ulkoistuu niin kyllä tässä kriisissä jo ollaan.

 

No niinpä.

 

Sol Tottahan toki selkeästi alle kolmekymppinen kaavintaan tuleva nainen on siellä abortin takia

 

Ah, tietenkin. Miten tämä ei itselleni tullut mieleen? Mulla oli myös harjoittelija salissa ja vähän pelotti kun hän oli itsekin hermostuneen oloinen, mutta kanyyli meni onneksi paikoilleen ensiyrittämällä. Kämmenselät tulee kyllä tosi kipeäksi, jos paljon tökitään. Se kipu on vielä reilun kolmen vuoden jälkeenkin hyvin muistissa...

 

 

Kaavinta on nyt ohi ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että se oli oikea ratkaisu. Illalla otetut kaksi Cytoteciä eivät saaneet aikaan jomotuksen jomotusta, joten varmaan olisin niitä saanut melkoisen määrän nappailla ennen toivottua tulosta. Mulle ei mitään traumoja jäänyt. Mua kohdeltiin koko ajan asiallisesti ja sopivan empaattisesti. Kaikki sujui hienosti ja olisin ollut valmis lähtemään kotiin heti heräämöstä. Eipä mun kauan tarvinnut odottaakaan. Söin välipalan, kävin vessassa ja sain luvan kutsua hakijan paikalle. Nyt tietysti toivon, ettei mitään ongelmia tule (esim. kohtutulehdus) ja pääsemme jatkamaan yrittämistä. Ja normaalia elämää.

[tahdenlento]

Lääkkeellisen jälkeen ultra näytti hyvälle, mutta ei kertonut koko totuutta. Isot vuodot johtivat siihen, että tehtiin kaavinta, koska raskausmateriaalia oli vielä paljon jäljellä. Nyt sitten odotellaan kontrollia a.k.a verikoetta. Sen jälkeen mun puolesta ehkäisyn voi unohtaa, jos kaikki on ok. Lääkäri sanoi, että 2 kuukautiskiertoa pitäis ootella, mutta "jos tulet uudelleen raskaaksi ennen sitä niin ei siitä ole YHTÄÄN MITÄÄN HAITTAA". Miksi siis odottaa??!!

[-Iiris]

Minulla oli takana yksi kaavinta, kaksi kertaa yritettiin pillereillä sitä ennen ja välissä tuli vielä kohtutulehdus. Kun näistä toivuin, odotin yhden kuukautiset, ja sitten jo toivottiin uutta onnea. En itse ymmärrä miksi jotkut lääkärit sanoisi että pitäisi monta kuukautta odotella? Muistaakseni hoitaja mainitsi että yhdet kuukautiset olisi hyvä odottaa, lääkäri ei muistaakseni edes maininnut odottelusta...

 

Onnea uuteen yritykseen tahdenlento

[Sol]

tahdenlento Mä ilmoitin sekä kätilölle että lääkärille, ettei me tällä raskautumishistorialla aiota jäädä odottelemaan menkkoja. Sanoivat, että yleensä suositellaan odottamaan yhdet kuukautiset, mutta suositus on sen takia että mahdollisen uuden raskauden kesto on silloin helpompi määrittää. Eli eivät kieltäneet yrittämistä. Tuo kahden kierron odottaminen kuulostaa omituiselta, jos raskautumisesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa.

[tahdenlento]

Iiris/ ja Sol

No näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni, että suurin asia on toi ajanjakson määritys, mutta että keho sitten itse antaa ne olosuhteet voiko raskautua vaiko eikö ja koska...

[P.L.]

Odottamisesta: me aloitimme yrittämisen heti jälkivuodon loputtua ja lopputulos oli se, että plussatestistä samana päivänä alkoi vuoto. (Raskauduin siis uudestaan seuraavasta kierrosta). Polilla olivat sitä mieltä, että limakalvo ei ollut valmis uuteen raskauteen. Nykyisessä kotikaupungissani taas kallistuivat kemiallisen raskauden puoleen. Mulle tehtiin peräkkäin kaksi kaavintaa ja siitä tuo kahden kierron "raskautumiskielto". Mulle sanottiin, että suositus yhdestä yrityskuukaudesta johtuu siitä, että limakalvo on kaavinnan jälkeen niin ohut. Tavallisen km:n jälkeen taas sanottiin, että yksi kierto väliin, jotta mahdollisen seuraavan raskauden kesto on helpompi määrittää.

 

Muakin ärsyttää, että ohjeistukset vaihtelevat niin paljon ja itse on mahdotonta miettiä, mikä olisi järkevintä/turvallisinta

[Sol]

^ No on kyllä tosiaan ihmeellistä, miten paljon ohjeistukset vaihtelee. Mulle ei kukaan sanonut, että raskautumisesta olisi jotain haittaa tai siinä olisi riskejä, vaikka kerroin ihan suoraan ettei me odotella. Tosin tällä mun historialla seuraavaankin plussaan menee vähintään se kaksi vuotta... Mutta omasta historiastani viis, pitäisihän tuohon saada jotain faktaa, mikä annettaisiin kaikille keskenmenon/kaavinnan läpikäyneille.

[NickiJ.]

Mulle yksityisellä puolella gyne sanoi eilen, että mikäli joudun kaavintaa, pitäisi odottaa ainoastaan yhdet kuukautiset ja sitten voisi yrittää uutta raskautumista...

[tuulipuu]

meille sanottiin lapsettomuus-polilla, että jos lääkkellisen tyhjennyksen jälkeen noin kuukauden päästä olevassa jälkitarkastuksessa kaikki ok niin saadaan heti jatkaa hoitoja. Mullahan ei ovulaatiota tule ilman lääkkeitä joten varsinaista yritystä emme sitä ennen voi aloittaa. toisaalta, ihan hyvä antaa kropalle ja mielelle aikaa

[NickiJ.]

Sain eilen lääkkeet kolmanteen lääkkeelliseen tyhjennykseen (viikon sisällä) Kätilöopistolta. Siellä gyne totesi, että uutta raskautta voi yrittää heti. Keho raskautuu kuulemma silloin, kun on siihen valmis. Itsestäni tuntuu, että haluan kuitenkin odottaa ainakin yhdet kuukautiset, jotta limakalvot vahvistuvat ja jotta olisin enemmän kunnossa tulevaa raskautta varten. Tarkistusultran aion varata yksityiselle parin viikon päähän.

[taiqa]

Keskenmeno todettiin viikolla 12+5 ultrassa, sikiön kehitys oli pysähtynyt n. viikolle 10. Lääkäri ja kätilö pohtivat yhdessä ääneen lääkkellistä tyhjennystä ja kaavintaa. Kätilö vaikutti olevan enemmän kaavinnan puolella, mutta lääkäri suosi lääkkeellistä tyhjennystä, koska keskenmeno vuoto oli jo itsestään pari päivää aikaisemmin hieman alkanut ja sikiöllä viikkoja "vasta" 10. Itse en tuolloin osannut ajatella yhtään mitään tai olla kummankaan vaihtoehdon puolella.

 

Lääkeelliseen siis päädyttiin ja heti siellä sain jotain kohdunsuuta pehmittävää lääkettä ja cytoteciä kotiin otettavaksi kahden vuorokauden kuluttua. Tuo esilääkitys pelkästään käynnisti jo aika runsaan vuodon ja sikiökin tuli itsestään ulos muutamia tunteja ennen cytotecien laittoa. Cytotecit sitten entisestään yllyttivät supistukia ja muutakin raskausmateriaalia ja verta tuli ulos runsaasti seuraavan n. 6 tunnin aikana, mutta sen jälkeen vuoto laantui jo kuukautismaiseksi aika nopeaan. Seuraavana iltapäivänä tuli vielä yksi isompi hyytymä. Nyt tuhruvuotoa on jatkunut vielä reilun viikon tyhjennyksen päättymisen jälkeen ja yhteensä koko prosessia vuodon spontaanin alkamisen jälkeen on takana 2 viikkoa.

 

Todennäköisesti valitsisin lääkkellisen tyjennyksen uudestaan. Minulla ainakin toistaiseksi toiminut ihan hyvin, vaikka jatkuva tuhruvuoto hieman ärsyttääkin, vaikka kyse on vain n. 2 teelusikallisesta vuorokaudessa. Tietenkin asiaa saattoi edesauttaa jo vuodon itsestään käynnistyminen. Nyt toivon vain, että mitään komplikaatioita ei tulisi ja tuhruilukin pian loppuisi.

[Inni]

^ Minulla on tosi samanlainen tarina taustalla, viikot ja oletetutkin viikot miltei samat. Tosin tuhruvuotoa ei ollut, keskenmeno todettiin np-ultrassa. 2 viikkoa minulla kesti vuoto, ja kontrolliultrassa todettiin, että kaikki tuli ulos pienen alkuvastustelun jälkeen. Mifegyne aiheutti pienen tuhruvuodon ja cytotecit rupesivat toimimaan parin annoksen jälkeen.

[*Luna]

Ikävää lukea, että näinkin monella lääkkeellinen tyhjennys ei ole onnistunut Itse kuulun valitettavasti myös tähän porukkaan.

 

Meillä todettiin toukokuussa tuulimunaraskaus viikoilla 7+6, siitä viikon päästä tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Se sujui mielestäni kaikin puolin normaalisti: vuotoa oli noin kaksi viikkoa (eka viikko runsaampana) ja raskaustestikin näytti negatiivista joskus neljän viikon jälkeen. Luulin, että alkoi kuukautiset kun joskus kp 32 alkoi niukka vuoto. Sitä kesti niukkana kuitenkin vain noin neljä päivää, jonka jälkeen oli viikko taukoa ja sen jälkeen vuosi taas viikon. Sen jälkeen varasin ajan yksityiselle ultraan.

 

Meillä jälkitarkastuksena olisi ainoastaan saanut tavallisen gynekologisen tutkimuksen, jonka perusteella mulle olisi sanottu, että kaikki on kunnossa. Tän tiedän siksi, että se yksityinen lääkäri teki sen saman ennen ultraa ja sanoi että kaikki on kunnossa. Sitten vasta ultrattaessa kävi ilmi, että kohtu ei ole tyhjentynyt kokonaan! Eli toisin sanoen olisin saattanut joutua odottamaan vaikka kuinka kauan ilman yksityistä ultraa ennen kuin olisin tajunnut, että kaikki ei olekaan kunnossa.

 

Jouduin siis lääkkeellisen tyhjennyksen lisäksi noin 1,5 kk kuluttua vielä kaavintaankin. Mulle ei edes ehdotettu enää uudelleen lääkkeellistä (enkä sitä kyllä olisi enää ottanutkaan), lääkäri sanoi, että jos se ei ole tullut ekalla kerralla ulos niin luultavasti ei tule toisellakaan kerralla. Kaavinta oli siis eilen ja se oli mielestäni "helppo" ja nopeasti ohitse. Vuotoa tai kipuja ei ole juuri nimeksikään..

 

Näiden kokemusten perusteella valitsisin siis ehdottomasti tuon kaavinnan. Tuntuu kurjalta kun joutui kärsimään ne lääkkeellisen tyhjennyksen kivut ihan turhaan ja samoin aikaakin kului ihan "turhaan"

Edited July 8, 2011 by *Luna

[Barbbis]

Mulle tehtiin eilen osastolla lääkkeellinen tyhjennys ja vuoto alkoi siellä ollessa. Lähdin osastolta illalla kotiin ja aamulla huomasin, että vuoto on yön aikana loppunut. Eikä nyt päivän aikana ole tullu enää mitään. Ei siis yhtään mitään Soitin päivystykseen ja sanoivat, että vuodossa voi olla tällainen suvantovaihe ja että jos vuoto ei ala uudelleen neljän päivän sisällä, voisin soitella uudelleen.

 

Lääkkeellisen valitsin, koska pelkäsin niin paljon sitä, että kaavinnasta jää kohtuun "merkki", joka voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista tai aiheuttaa uuteen raskauteen komplikaatioita. Lisäksi mulla on niin kova halu päästä pian yrittämään uudelleen (nyt yritystä oli takana 7kk ja siinä välissä yksi spontaani keskenmeno) ja ajattelin, etten jaksa odottaa yhtä kuukautiskiertoa (mitä siis suosittelivat, jos kaavinnan olisin valinnut). Mutta nyt tuntuu, että olisiko sittenkin pitänyt valita se kaavinta. Se olisi ollut kerralla ohi. Masentaa ajatus siitä, että tämä ei ehkä onnistu tällä ekalla tyhjennyksellä ja joudun vielä odottelemaan päiviä nähdäkseni miten tässä loppujen lopuksi käy. Ensin piti odottaa viikko tietoa siitä, että jatkuuko raskaus vai ei ja nyt vielä tämä. Huoh.

 

Luin tämän ketjun läpi ennen tyhjennystä, mutta en nyt muista puolikaan jutuista. Tästäkin oli siellä puhetta, mutta kysyn nyt vielä.. Eli onko monilla kokemusta siitä, että lääkkeellisessä tyhejnnyksessä vuoto loppuisi kuin seinään, mutta jatkuisi jonkin ajan kuluttua? Siis sillä tuloksella, että tyhjentyminen olisi vielä jopa onnistunut...

[sarah-87]

meillä tehtiin kaavinta km:n jälkeen. Mitään oireita tai muuta osviittaa antavaa onnistumisen epäilyyn tullut.

[Barbbis]

Vastaan itse itselleni, että vuoto alkoi parin päivän jälkeen uudelleen. Enää ei tule kuitenkaan hyytymiä tai epämääräisiä asioita.

 

Kysymys lääkäällisen tyhjennyksen tehneille: Voiko lääkkeet aiheuttaa samantyylistä hormoniheilahdusta kuin synnytyskin? Mä nimittäin olen tosi itkuinen ja kaikki tuntuu menevän pieleen. Murehdin ihan mitättömiä yksityiskohtia ja teen pienistä asioista isoja. Eilen sitten tuli mieleen, että voisiko tämä johtua niistä lääkkeistä (ne kai on kuitenkin jo poistuneet systeemistäni?) tai hormoneista... Välillä mun "oireet" tuntuu ihan masennukselta, mutta ei kai masennuskaan tälleen yhdessä viikossa yllättäen puhkea? Vai onko tämä vaan surua, joka ilmenee tämmösenä epämääräisenä klönttinä?

[tahdenlento]

Kyllähän kroppa on aika moisessa hormoonimyrskyssä ja siihen alakuloisuuttakin varmaan liittyy ja suru vielä päälle. Lisäksi onhan se kuitenkin kriisi ja taas kriisiin normaali reaktio on tietynlainen ihan terve masentuneisuus.

[Luthien]

^^ Mulla oli pari viikkoa sitten spontaani keskenmeno aikaisilla viikoilla, eli osin eri tilanne, mutta koin hyvin samanlaista. Pari päivää vuodon alkamisen jälkeen olin todella itkuinen ja itkukohtauksissani kuljin ihan sellaisella 'mä en jaksa enää elää' -tasolla. Koin oloni jotenkin tosi epätodelliseksi. Jo silloin epäilin oloni johtuvan aikamoisesta hormoonimyrskystä ja jälkikäteen ajateltuna olen entistä varmempi siitä. Olo parani normaaliksi ihan päivässä kahdessa. Ja tuolloin itkuisuuden aikaan hcg oli jo hyvin lähellä nollaa. En tiedä, voisiko nopea raskaushormoonin lasku aiheuttaa noita rankkoja mielialan heittoja, sillä myös minä muistan kokeneeni vastaavaa vuoristorataa viimeksi synnytyksen jälkeen.

[Barbbis]

Huojentavaa kuulla Luthien ja Tähdenlento. Tässä nimittäin välillä tuntee itsensä ihan tärähtäneeksi... Mun "jälkitarkastus" on raskaustestin teko, jota suositeltiin tehtäväksi parin viikon kuluttua vuodon alkamisesta. No hätäisenä jo eilen testasin ja edelleen selvä plussa tuli eli mulla ainakin on vielä sitä hcg:tä systeemissä rutkasti jäljellä

[Inni]

^ Minulla ei ollut tyhjennyksen jälkeen alkushokin jälkeen niinkään masennusfiilistä, mutta olin vähintäänkin hämmentynyt, kun pari päivää tyhjennyksestä alkoi aivan älyttömät seksiunet ja hillittömät halut. Jotenkin oli niin kahtiajakoinen olo, sillä suru totta kai oli vielä, mutta sitten keholla oli ihan muut mielessä. Varmasti johtuu hormonien heittelyistä, mutta täytyy sanoa, että oikeasti olo oli TODELLA hämmentynyt tuosta reaktiosta.