Taateli

Taaperon karsastus

21 posts in this topic

Onko kellään kokemusta taaperoikäisen lapsen karsastus-diagnoosista? Miten ja minkäikäisellä lapsella karsastus havaittiin ja miten hoito alkoi ja eteni? Meillä pojalla epäillään karsastusta ja olisi mukava kuulla miten muilla samanikäisillä on homma edennyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei vielä ole varsinaista diagnoosia karsastuksesta, mutta voin kertoa miten meillä on asiaa tutkittu. Kesällä ennen kuin poika täytti kolme, huomasimme että hän usein ruokapöydässä ja muutenkin väsyneenä katsoi jotenkin kieroon. myös tv:tä katsellessa pojalla oli useimmiten pää oudosti kallellaan. Aina tuota kieroon katsomista ei kuitenkaan ollut. Otin asian puheeksi 3 v. neuvolassa ja saimme ajan neuvolalääkärille joka laittoi lähetteen silmäpolille. Tämä tapahtui siis elokuussa. Lääkäri ei omissa tutkimuksissaan saanut karsastusta esille, mutta varsinkaan piilokarsastusta on vaikea huomata.

 

Tässä välissä kestikin sitten aika kauan eli vasta joulukuussa saimme kutsun jatkotutkimuksiin ja meidät oli ulkoistettu maksusitoumuskelle yksityiselle lääkäriasemalle kun polilla oli täyttä. Joulukuun tutkimuksissa ei löytynyt mitään vaikka kaikki tutkittiinkin. Näkö erilaisilla tauluilla, silmänpohjat jne. Silmälääkäri päätti kuitenkin että puolen vuoden päästä tuosta jatkokontrolli, jossa varmistetaan että mitään ei todellakaan ole. Nyt viime toukokuussa oli tuo uusinta kontrolli, jossa todettiin että pojan näkö on nyt mahdollisesti huonontunut ja yhdessä testissä oli viitteitä karsastuksesta. Nuo molemmat kuitenkin voivat kuulemma johtua myös väsymyksestä ja siitä ettei reilu kolmevuotias jaksa välttämättä keskittyä tutkimuksiin. Joten taas saatiin pyyntö tulla uudestaan n 8 kuukauden kuluttua. Nuo ongelmat kuulemma voi sitten korjata joillain harjoitteilla, mutta niitä ei kuulemma kannata vielä näin pienillä teettää koska eivät jaksa keskittyä tarpeeksi.

 

No En nyt sitten tiedä onko tuolla pojalla ongelmaa vai ei. Sen olen ainakin huomannut että pojan on vaikea piirtää mallista kuvioita vaikka tunnistaakin kuviot erilaisissa yhteyksissä. En sitten tiedä onko näillä kahdella asialla yhteyttä. Eipä tästä nyt tainnut kauheasti olla apua, selvemmissä karsastuksissa tutkimukset on varmaankin nopeampia eikä tarvita näin pitkää prosessia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isoveljelläni oli karsastusta vajaa kolmevuotiaana ja hänelle tehtiin leikkaushoito muistaakseni molempiin silmiin (kaksi erillistä leikkausta). Silmälasitkin sai ja piti niitä armeijaikään asti. Itse olin vähän vanhempi (4-5) kun karsastus todettiin ja samoin sain lasit, mutta leikkausta ei tehty. Peittohoitoa (mm. silmälaastari, merirosvolappu, "sumulappu" linssissä) oli pitkälle kouluikään, mutta sillä saatiin puolisokeasta silmästä toimiva kapistus! Linssejä vaihdettiin usein, jopa kahden viikon välein, sillä näkö parani huikeaa tahtia peittohoidon myötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on esikoisella piilokarsastus todettu tossa parisen vuotta sitten, joskus parivuotiaana siis. Huomattiin itse, että välillä toinen silmä alkoi karsastamaan ja neuvolalääkärin kautta mentiin silmälääkärille. Siellä on käyty nyt kahdesti, kummallakin kerralla on tehty perusteelliset tutkimukset ja todettu, että näkö on molemmissa silmissä oikein hyvä ja tasavertainen. Enää tota itse karsastusta ei pojasta juurikaan huomaa, en sitten tiedä että onko siihen itse vaan niin tottunut vai onko se tosissaan vähentynyt. Joka tapauksessa siitä johtuvaa oireilua on kestänyt kuitenkin jo pitkään, välillä Köö peittää toisen silmänsä kädellä tai laittaa sen kiinni. Yleensä tekee noin kauas katsoessaan. Myös väsyneenä saattaa pidellä sillain omituisesti silmiään jos katselee esim. telkkaria tai kirjaa. Viimeisin kontrolli aikaistettiin juurikin noista oireista johtuen, mutta edelleen näkö oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Nyt mennäänkin parin viikon päästä taas tarkastuttamaan tilanne. Leikkausta lääkäri ei ole vielä kokenut tarpeelliseksi, vaikka toi kölvin tilanne onkin kuulemma melkoisen erikoinen ja haastava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva että täältä löytyi tällainen! Meillä on pojalla nyt huomattu karsastusta, jopa niin että ulkopuolinenkin se näkee. Ensin sen huomasin vain minä, tietyissä tilanteissa. Sitten mieskin näki saman, ja sen jälkeen soitettiin neuvolaan. Neuvolalääkäri ei huomannut mitään, ja oli sitä mieltä että mitään ei tarvitse tehdä. Minusta karsastus vain lisääntyi, tai tuli selvemmäksi, ja varasin ajan Mehiläisen lastenlääkärille. Lääkäri huomasi myös jotain ja antoi lähetteen Päijät-Hämeen keskussairaalan silmä- ja karsastuspolille. Aika on meillä nyt joulukuussa.

 

Itse olen miettinyt, että miten ihmeessä saamme silmälasit pysymään tuon vilperin pojan päässä, jos hänelle sellaiset määrätään? Liimaanko ne kuumaliimalla joka aamu hänelle? Vitsi, vitsi :D

 

Tulen sitten kertomaan enemmän, mutta huoli on nyt jo välillä kova kun toinen ihan oikeasti katsoo kieroon. Ja minä kun menin vielä lukemaan kauhujuttuja siitä, mistä karsastus voi olla oire... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisikohan minun kokemuksistani teille jotain apua. Olen karsastanut n. 3-4 -vuotiaasta asti, muistaakseni 5-vuotiaana leikattiin toinen silmä. Silmälaseja pidin 4-vuotiaasta 7-vuotiaaksi ja sitten uudelleen 12-vuotiaasta eteenpäin. Nyt opiskellessa (paljon kirjatenttejä) karsastus on taas palannut, varsinkin väsyneenä.

 

Minulla on muistikuvia siitä, että olen pienenä sanonut äidilleni että esimerkiksi tv:tä on "vaikea katsoa". Joskus sen katsomisesta tuli myös huono olo. Myös päätäni särki, vaikken tietenkään niin pienenä ymmärtänyt mitä se kipu oli. Äitini on joutunut omien sanojensa mukaan taistelemaan saadakseen minulle hoitoa, sillä tuo karsastus näkyy tosiaan selvemmin väsyneenä eikä välttämättä esimerkiksi aamupäivällä virkeänä lääkärissä. Onneksi kuitenkin jaksoi vaatia hoitoa, 6-vuotiaasta n. 18-vuotiaaksi en karsastanut (silmälasit olivat toisen silmän huonon näön vuoksi) ja se oli mukavaa aikaa.

 

Jos lapsi karsastaa nyt pienenä, kannattaa varautua siihen ettei hän esimerkiksi tule koskaan pelaamaan pallopelejä yhtä hyvin kuin muut. (Olisi ollut mukavaa, jos esimerkiksi opettajat olisivat ymmärtäneet tuon koulussa eivätkä vain haukkuneet minua huonoksi.) Esimerkiksi minä en kuulemma näe kolmiulotteisena, koska olen karsastanut juuri silloin kun niiden hermosolujen olisi tullut kehittyä. Katson nykyisinkin useimmiten vain toisella silmällä kerrallaan. Myös autolla ajo voi olla hankalaa.

Edited by Pihlajapuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Optikkoäitini bongasi pojan ollessa vielä hyvin pieni, että valokuvissa hän vaikuttaa karsastavan hiukan. Näin pienen kanssa ei asialle vielä mitään tehdä, mutta sain vinkin kuinka kotona sitä karsastusta voi 'testata' itsekin. Pöydän ääressä, lapsen toinen silmä peitetään (vanhemman kädellä, lapulla, huivilla, tms.) ja eteen asetetaan pienen pieni lelu, herne tai muu kiinnostava asia. Ja katsotaan saako lapsi otettua tuon esineen suoraan käteensä, vai ohjautuuko käsi siitä ohitse. Karsastava silmä ohjaa kättä siitä ohi, terve silmä taas vie suoraan esineeseen.

 

Minulla on melko vahva piilokarsastus jota on korjattu lasien kanssa pitkään, kuten monella muullakin niin väsyneenähän se pääasiassa vain näkyy. Pojalla käy samalla tavoin väsyneenä, mutta toivon vain että ajan myötä se laiskempi silmä siitä vahvistuisi. Vasta muutaman vuoden kuluttua asialle aletaan teemään jotain, siihen saakka sitä vain seurataan.

Edited by laura!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen luullut että yhdellä silmällä kyllä näkee ihan oikein, tai siis että osaisi kyllä esim. ottaa sen herneen, sitten vain kahdella silmällä on vaikea katsoa samaan suuntaan. Mutta kai sitäkin on erilaista, ja tähän ikään mennessä ehkä tottunut korjaamaankin sen virheen.

 

Minulta on leikattu molempia silmiä useampaankin kertaan (4-9-vuotiaana), mutta ei karsastus ole korjaantunut. Ei siitä mielestäni ole minulle mitään haittaa ollut. En kyllä ole hyvä pallopeleissä ja autolla ajamisessa, mutta enpä usko että se siitä johtuu, pikemminkin harjoituksen puutteesta :rolleyes: Eikä ne silmät kai sentään koko ajan eri suuntiin osoita, kun ei monikaan sitä huomaa. Itse välillä huomaan kun yritän katsoa itseäni peilistä enkä saa millään molempia silmiä katsomaan sinne. Toisen kun peittää niin toisen saa katsomaan eteenpäin, mutta se peitetty sitten lähtee sivulle :girl_sigh:

 

Miehelläni on karsastus korjattu silmälaseilla, jotka sai 4-vuotiaana. Meidän lapsilla ei ole vielä näkynyt, toivottavasti ei tulisikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ainakin minä näen molemmilla silmillä erikseen oikein, mutta kuva ei ole kolmiulotteinen. Voin myös itse valita peittämättä silmiäni, kummalla katson mutta en osaa katsoa molemmilla yhtäaikaa ellen pinnistä oikein kovasti. En siis hahmota sitä, miten kaukana jokin tietty esine on tai millä vauhdilla se tulee kohti, yhtä hyvin kuin muut.

 

Silmälääkärin mukaan ilmeisesti juuri tuo liikkuvien esineiden hahmottaminen olisi pitänyt oppia silloin taaperoiässä, sitä ei voi enää "oppia" myöhemmin. (Toivottavasti muistan nyt oikein :) )

Edited by Pihlajapuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota kolmiulotteisuutta on kyllä tosi vaikea testata :girl_sigh: Kun kyllähän sen tietää, että maailma on kolmiulotteinen, joten sen tavallaan näkee kolmiulotteisena, vaikka yhdellä silmällä katsoisikin, vaikka oikeasti kolmiulotteisuuden näkeminen perustuu nimenomaan kahteen silmään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivot oppii korjaamaan yhtä ja toista, joten meidän karsastajienkin aivot kyllä ymmärtävät kolmiulotteisuuden. Tietääkseni kukaan karsastaja ei kuitenkaan voi nähdä esim. stereogrammikuvia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo minusta ne onkin vaikeita, mutta eikö niitäkin pitäisi pystyä näkemään, jos saa katsottua molemmilla silmillä yhtä aikaa? Tai siis että kyllähän useimmat karsastajatkin välillä katsovat molemmilla silmillä ja välillä sitten toinen silmä menee väärään suuntaan. Voiko katsoa yhdellä silmällä myös niin, että molemmat kuitenkin osoittavat samaan suuntaan (ei varmaan ainakaan niin että osoittavat eri suuntiin)? En itse oikein tiedä milloin katson molemmilla silmillä ja milloin en, mutta molempien silmien pakottaminen katsomaan on kyllä vaikeaa, mutta siihenhän onkin niitä harjoituksia (joita en ole ahkerasti tehnyt). Ja ne harjoitukset on juurikin stereogrammikuvan tapaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin silmäpolilla käyty ja silmälasimääräys saatu. Olo on huojentunut mutta samalla todella hämillinen, onko meidän pojan näkö tosiaan niin huono kuin miltä se papereissa näyttää? Senkö takia hän on aina niin lähellä telkkaria tai tietokoneen näyttöa, siksikö hän ei ole kiinnostunut piirtämisestä tai värittämisestä, kun hän ei näe? :(

 

Siinä paperissa lukee jotenkin näin, että: vasen kauas +4.50 ja oikea kauas +5.50. Lasit määrätty pidettäväksi koko ajan, kontrolli neljän kuukauden päästä jolloin mietitään peittohoitoa tai muuta hoitoa. Polilla tuntui olevan kaikilla kova kiire, jäin jotenkin ihan ilman kunnon infoa mistä tämä johtuu, miten lapsi on nähnyt ennen tätä diagnoosia, miten toimitaan muutaman vuoden päästä jne. Neuvolaa kohtaan on päällä pieni ärtymys, kun siellä ei kenenkään mielestä mikään ollut mitenkään pielessä. Annettiin ymmärtää, että äidit on aina vähän hysteerisiä lastensa suhteen vain :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko karsastavien taaperoiden vanhemmilla tai yleisesti suvussa esiintynyt karsastusta?

 

En pidä karsastusta minään maailman kamalimpana kirouksena, mutta toivoisin, että siltä vältyttäisiin. Mieheni karsastus leikattiin 4-vuotiaana (karsasti koko ajan eli lienee kyseessä ns. oikea karsastus), itselläni on korjattu laseilla. Olettaisin itselläni olevan piilokarsastuksen, kun likinäköisenä (lasit 3. luokalta asti) toinen silmäni lähti vaeltelemaan ajoittain eli en karsastanut koko aikaa. Miehen veli karsastaa, miehen vanhemmat eivät, kun taas miehen isänpuolen isovanhemmista toinen muistaakseni karsasti. Omat vanhempani eivät karsasta, mutta äitini äidillä oli kohtalaisen hyvin havaittava karsastus. Pohdin juuri nyt sitä, mikä tenavan kohtalo tulee olemaan. Silmäsairaudet sinänsä ovat käsittääkseni periytyviä, mutta se nyt jännittää, että tätä hyvää olisi tarjolla molemmista suvuista omalle lapsellemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ei ainakaan lähisuvussa ole karsastusta, kummankaan puolelta. Eihän se maailman inhottavin tai surullisin juttu ole, mutta vaatii kyllä vähän meiltä vanhemmilta (peittohoito jatkuu edelleen) ja jos lapsella on lasit koko elämänsä niin on se minusta harmi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on mun molemmilla siskoilla todettu hajataitto + karsastus + huono näkö jo kaksivuotiaina. Minulla tai miehelläni ei ole koskaan ollut silmälaseja. Niinpä vain sai meidän esikoinen lasit myös kaksivuotiaana. Plussaa molemmissa silmissä paljon (4-5) ja hajataittoa. Nyt viisivuotiaana todettiin myös karsastus. Onneksi silmälasit ei kauheasti menoa haittaa ja meillä tyttö tykkää niitä kovasti pitääkin, koska ei oikeasti näe kunnolla muuten.

 

Hieman järjestelyjä vaatii silmäpolikäynnit ja silmälasien korjausoperaatiot, kun lasit sattuvat jäämään esim. trampoliinille tai pikkusiskon käsittelyyn..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan teille kerrottu, että valtio tukee alle 10-vuotiaiden laseja jos vahvuus on riittävä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on esikoisella piilokarsastus todettu tossa parisen vuotta sitten, joskus parivuotiaana siis. Huomattiin itse, että välillä toinen silmä alkoi karsastamaan ja neuvolalääkärin kautta mentiin silmälääkärille. Siellä on käyty nyt kahdesti, kummallakin kerralla on tehty perusteelliset tutkimukset ja todettu, että näkö on molemmissa silmissä oikein hyvä ja tasavertainen. Enää tota itse karsastusta ei pojasta juurikaan huomaa, en sitten tiedä että onko siihen itse vaan niin tottunut vai onko se tosissaan vähentynyt. Joka tapauksessa siitä johtuvaa oireilua on kestänyt kuitenkin jo pitkään, välillä Köö peittää toisen silmänsä kädellä tai laittaa sen kiinni. Yleensä tekee noin kauas katsoessaan. Myös väsyneenä saattaa pidellä sillain omituisesti silmiään jos katselee esim. telkkaria tai kirjaa. Viimeisin kontrolli aikaistettiin juurikin noista oireista johtuen, mutta edelleen näkö oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Nyt mennäänkin parin viikon päästä taas tarkastuttamaan tilanne. Leikkausta lääkäri ei ole vielä kokenut tarpeelliseksi, vaikka toi kölvin tilanne onkin kuulemma melkoisen erikoinen ja haastava.

 

Ton viimeisimmän silmälääkärikeikan jälkeen saatiin lähete TAYSin silmäpolille. Kaksoiskuvien näkemisen takia prismalasit käyttöön ja odotellaan karsastuskulman kasvamista tarpeeks isoks, jotta tulevasta leikkauksesta saadaan maksimaalinen hyöty. Prismalasit ollut käytössä nyt pari-kolme kuukautta ja ne on tuntunut auttavan noiden kaksoiskuvien kanssa. Näkö itsessään on edelleen erinomainen molemmissa silmissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nosto.

 

Oletteko saaneet karsastuksen hoitoon liittyvät silmälääkärikäynnit korvattua vakuutuksesta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä seuraavassa neuvolassa tavataan lääkäri ja tutkitaan enemmän kun tuntuu välillä kieroon katsovan. Kuukauden päästä tiedetään enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now