Guest dfs

perätilassa synnyttäminen

248 posts in this topic

Eipä halunnut vauva kääntyä ja vettäkin oli aiempaa vähemmän :(

Viikon päästä uus yritys. Kummasti lääkäri sitten alkoi heti kertomaan

vain alatiesynnytyksestä että jos ei käänny niin otetaan sitten kuvat ja

tutkitaan että mahtuu tulemaan. Missään vaiheessa ei kysynyt minun

tuntemuksia asiasta, enkä sitten saanut sanottua että luulen haluavani

sektion (ja nyt mietin että mitä minä sitten täällä perätila-synnytys-ketjussa teen :rolleyes:)

Pakkohan se on rohkeutta kerätä ens viikoksi tai muuten huomaan olevani

paniikissa menossa alatiesynnytykseen. Lääkäri sanoi että siinä ollaan koko

ajan leikkausvalmiudessa, mikä taas vahvistaa minun käsitystä siitä että

en halua ensin pusertaa lasta alateitse ja sitten joutuakin sektioon.

Se on varmaan se suurin ahdistus tällä hetkellä.

 

Mutta tosiaan sori että täällä avaudun, seurailen taustalta vielä teidän kokemuksia kuitenkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mulle silloin sanottiin, että perätilasynnytyksen ei anneta mennä yliajalle, eli jos ei olis laskettuun aikaan mennessä itsestään käynnistynyt synnytys, niin sitten olisi laitettu siihen johonkin heti la:n jälkeen sektioaika. mut synty sit itsekseen rv 38+4, just sopivasti viikonloppuna kun seuraavalla viikolla olis ollut kontrolli jossa toi sektioaika olis annettu. mä pelkäsin ite sektioo hulluna joten jumppasin sit ja keksin muita keinoja että välttäisin sektion.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä pelkään kanssa sektiota, enkä siihen haluaisi.

Kätilöopistolla tosin ilmeisesti perätilojen annetaan mennä yliaikaiseksi, mulla on jo yliaikaistarkastusaika valmiiksi varattuna rv 41+0. Mutta eivät lääkkeellisesti käynnistä, joten ilmeisesti tuolla kerralla varataan sitten sektioaika, jos mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ole.

 

Huomenna uusi polikäynti, ilmeisesti koittavat vielä kääntää. Ajattelin pyytää vähän ronskimpaa sisätutkimusta, josko se vaikka saisi jotain supistuksia aikaiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän siinä on että perätilasynnytystä ei voi "vauhdittaa"?

Mullekin sanoi juuri tänään saman että jos synnytys ei sitten etene

ja jää junnaamaan niin sitten menee sektioon..ja tosiaan että

ei ilmeisesti voida myöskään käynnistää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika mielenkiintoista, miten ihan perusasioissakin tunnutaan tekevän eri sairaaloissa eri tavalla. Meillä kun supparit tahtoivat vähän hiipua, niin kyllä minulle lykättiin oksitosiinitippa käteen. Vauhdittamistahan se sekin, eikös oksitosiinitippaa nimenomaan käytetä toisinaan käynnistystilanteissa? :huh: Eikä minulle myöskään lääkäri maininnut siitä, ettei perätilaraskautta yliaikaiseksi päästettäisi. Ainoastaan sitä sanoi, että yli 4-kiloiseksi ei vauva saisi päästä kasvamaan.

 

Muoks.

Tosin, tuli mieleeni, että voisiko tässä olla kyse sairaalan lääkäreiden kokemuksen määrästä? Olen käsittänyt, että pienemmissä sairaaloissa herkemmin tahdotaan suositella sektiota perätilatapauksissa, koska ensinnäkään lääkäreillä ei ole perätilasynnytyksistä juuri kokemusta ja toisekseen useissa pienemmissä sairaaloissa ei ole hätäsektiovalmiutta. Eli ikään kuin pelataan varman päälle. Silloin kun tosiaankin esikoista odottaessa lueskelin niitä tutkimustuloksia sun muita tekstejä, niin käsitin, että perätilasynnytykset ovat siinä mielessä vähän hankalia lääkäreiden ja kätilöiden kannalta, että niitä harvemmin pääsee opiskeluaikana harjoittelemaan. Tästä syystä yliopistolliset sairaalat ovat ison kokonsa (ts. korkeampien synnyttäjämääriensä) ja lääkäreiden kokemuspohjansa vuoksi turvallisimpia paikkoja perätilavauvan alatiesynnytykseen. Ja ehkä siis nuo yliopistolliset ovat näissä asioissa myös "rohkeampia" käyttämään sellaisiakin menetelmiä, mitä sitten pienemmissä sairaaloissa ei niin mielelllään tai ollenkaan haluta käyttää. Ja varmasti on kiinni myös asiaa hoitavasta lääkäristä ja hänen mielipiteistään.

Tämä on siis toki ihan vain arvailua, koska enhän edes tiedä teidän muiden sairaalataustoja (eli missä kukakin on synnyttänyt/ synnyttää). Itsellänikin on kokemusta vain tuosta yhdestä yliopistollisesta sairaalasta.

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sanottiin silloin, että perätilasynnytystä EI lähdetä käynnistämään heti la:n jälkeen - silläkään uhalla, että synnytys päätyisi lopulta sektioon. Itse tätä ihmettelin, koska he niin selvästi toivat ilmi sen, kuinka paljon parempi vaihtoehto olisi synnyttää alakautta. He perustelivat asiaa sillä, että aina täytyy olla jokin syy käynnistämiseen, ja että haluttiin katsoa josko synnytys käynnistyisi luonnostaan. Yrtitin ehdottaa la:n jälkeen käynnistystä muutaman kerran, mutta joka kerta lääkärit ja kätilöt painottivat sitä, että aina parempi jos synnytys käynnistyy itsestään, että odotellaan loppuun asti! Joten mulla ei ainakaan pidetty kiirettä vauvan syntymisen kanssa, vaikka kokoarviot heittelivät suuresti saman ultrauskerran aikana: alimmillaan 3,3 kg ja enimmillään 4,4 kg.

Sektioaika olisi ollut 41+3, joka oli torstai, ainoa viikonpäivä, jolloin suunniteltuja sektiota tehtiin. Onneksi lapsi saatiinkin käännettyä 41+1 ja synnytys käynnistettiin samantien :) Luulen silti, että synnytystä olisi yritetty käynnistää, ettei ihan vaan kylmiltään olis sektioon viety, jos käännösyritys ei olisi onnistunut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä tulin tänne kuitenkin :rolleyes:

 

Kävin neuvolassa ja täti kertoi että lantio kuvataan joka tapauksessa

ja vasta sen jälkeen käydään keskustelu mahdollisesta alatiesynnytyksestä

jos lantio näyttää hyvältä synnytystä ajatellen. :) Toivottavasti se keskustelu

on antoisa eikä painostava. Riippuu varmaan paljon lääkäristä millainen tuo

keskustelu tulee olemaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, varmasti riippuu lääkäristä. Mun lääkäri sanoi, että hän ei ala ketään suostuttelemaan perätilasynnytykseen, vaan se on täysin äidin oma päätös. Mä olisin itse asiassa kyllä toivonut, että lääkäri olisi ollut selvästi jomman kumman tavan kannalla, mun mielestä toi on vähän turhan iso päätös näin maallikolle tehtäväksi. Toki lääkäri vakuutti, että molemmat on hyviä vaihtoehtoja, mutta silti.

 

Mutta vaikka sun lääkäri olisikin "hankala" niin pidät vaan oman pääsi, jos olet päätöksen synnytystavasta jo tehnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heissan!

 

Aiemmin tuolla kyselin, että onko kokemuksia toisesta vauvasta ja perätilasta sekä lonkkaluksaatiosta. Meillä koitettiin kääntää, ei onnistunut. Toinen kääntöaika oli myös varattuna, mutta silloin ei ollut saleja vapaana eikä lääkäriä saatavilla (?!). Lantio kuvattiin tuossa viikko sitten ja tulos oli, että hyvin mahtuu. JOten saa koittaa alakautta. Lonkista sanoi, että koska vauvan jalata/asento on ollut tämä mikä meillä niin voi olla, että lonkkien kupit eivät ole päässeet kehittymään normaalisti ja siksi saattaa tarvita suurella todennäköisyydellä siinä apua synnyttyään. Meillähän pieni meinasi kuutisen viikkoa sitten syntyä. Esikoinen syntyi kolmisen viikkoa etuajassa. Nyt minulla on menossa 38 ja 5 eikä mitään oireita ole enää synnyttämisestä olut. Alkaa jo tuskastuttaa. Minulle on sovittuna käynti koko arvioon laskettuna päivänä/samalla tarkistetaan vauvan asento. Enää ei koiteta kääntää, mutta sovitaan käynnistys pian siihen lähelle mikäli vauva ei omia aikojaan tule. Käynnistyksestä sanoi, että omat, luonnolliset supistukset ovat paremmat, koska kestävät ns pidempään/tehokkaampia. Mutta käynnistämällä voidaan päästä kai sitten samaan, koska siitä lääkäri puhui. Tuntuu, että olen rampannut ihan riittävästi kaikissa lääkäreissä. Meidän synnytyssairaalassa on kamla kiire koko ajan ja henkilökunta aivan sekaisin. Käännöspäivänä tapasin kolme kätilöä ja kaksi lääkäriä. Kaikki tutkivat samaa ja kysyivät samaa asiaa. Ainoastaan yksi lääkäri, se joka viimein koitti käännöstä oli lukenut paperini. Tuntui melkoisen hurjalta touhulta!

 

Itse käännösyritys oli kyllä tosi positiivinen kokemus. Vaikein osuus oli koittaa olla laittamatta itse vatsalihaksilla vastaan. Käännöstä koitettiin 10-15 min, mutta tosiaan ei edes saatu oikein irti lantiosta. Yhtään ei mielestäni sattunut. Siksi olisin hyvillä mielin mennyt myös toisen kerran!

 

Eli täällä sitä nyt odotellaan ja kovasti puuhaan kaikkea, josko synnytys lähtisi itse käyntiin ja pääsisi jo näkemään pikkuisen vauvan! HIukan lohduttaa se, että ei ole enää joka tapauksessa montaakaan päivää! Tuntuu muuten juu siltä, että monet lääkärit ovat perätilasta/lonkista/synnyttämisestä eri mieltä ja se todella hämmentää, jos joutuu viidenkin eri ihmisen kanssa juttelemaan yhdellä käynnillä ja kaikilta saa ihan eri tiedot. Minulle on ainakin edelleen epäselvää, että miten kaikki tulee menemään. Muuten lapsivesi, joka oli alarajalla oli seuraavaan tutkimukseen mennessä noussut 7:stä 11. Ja nyt siis sitä on hyvin! Se ei ole este mikäli sama määrä on pysynyt!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vauva kääntyi tänään toisessa kääntöyrityksessä!

Oikeastaan lääkäri sai käännettyä vauvan poikittain, mutta

joutui lopettamaan kun huomattiin että vauva ei pitänyt toimenpiteestä.

Varmaan tunnin makasin sitten käyrillä ja kun käyrän jälkeen

ultrattiin, oli vauva heittänyt loppuvoltin omin avuin :)

Nyt on helpottunut olo, ilta pitää seurailla vauvan liikehdintää ja

aamulla käydä vielä käyrillä..ja tietysti toivoa että hän ei enää

kääntyisi takaisin :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

kivaa et siipin käännös on onnistunut!

 

mullakin oli synnytyksessä oksitosiinitippa ponnistusvaiheessa. mä ymmärsin sen niin, et ei lähdetä käynnistämään synnytystä mut sit jos/kun synnytys spontaanisti lähtee käyntiin, niin ei siinä oo mitään estettä sitä vauhdittaa, parempihan se vaan on jos pienellä lisäavulla (jota musta oksitosiinitippa on) vauva saadaan ulos alakautta eikä tartte leikata.

 

toi on niin totta kyllä et kaikilla tuntui olevan ihan eri tiedot tosta perätilasynnytyksestä. onneksi mä kohtasin lääkäreitä jotka suhtautui asiaan positiivisesti ja ainoastaan yhdellä kerralla polikäynnillä oli sellainen kätilö joka piti mua hulluna kun haluan synnyttää alakautta. mä oon synnyttänyt isossa yliopistosairaalassa mut sielläkin on varmasti paljon sellaisia lääkäreitä jotka ei oo jotunut noita perätilasynnytyksiä juurikaan hoitamaan. sen tiedän et ainakin tampereella on linja en ennemmin alakautta ja sit taas husissa ennemmin sektiolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tullut meille sitten perätilasynnytystä, vaan päädyttiin sektioon. Lapsivettä oli mennyt, eikä synnytys käynnistynyt. Meille sanottiin, että perätilasynnytystä ei yleensä käynnistetä lääkkeellisesti, mutta meillä sitä yritettiin yhdellä tabletilla. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta, ja koska lapsiveden menosta oli siinä vaiheessa jo yli vuorokausi, tehtiin sektiopäätös.

 

Tänään lastenlääkärin tarkastuksessa tytön vasen lonkka oli normaali, oikea hieman löysä, eli liikkuu lonkkanivelessä, vaikkei lähdekään pois paikaltaan. Saatiin lähete lastenklinikalle jatkotutkimukseen, sinne mennään ilmeisesti ensi viikolla.

Meillä tyttö oli siis koko raskausajan perätilassa, syykin selvisi synnytyksessä, napanuora oli puolitoista kertaa kaulan ympäri ja lisäksi kerran toisen hartian ympäri. Ei siis pystynyt kääntymään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Paljon onnea Scarlet tytöstä! Pääasia että pääsi hyvin voimin maailmaan :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnittelut Scarletille tytöstä! :)

 

Vesien menoon liittyen täytyy todeta, että näissäkin asioissa näköjään on sairaalakohtaisia eroja. Meillä esikoisen syntymä alkoi myös sillä, että lapsivettä alkoi tihkua. Minulle ei kuitenkaan sanallakaan puhunut kukaan mitään sektiosta, vaan minut passitettiin osastolle odottelemaan suppareiden alkamista. Evästettiin vielä matkaan todeten, että kaksi vuorokautta odotellaan, jos ei ala kuulua, niin sitten katsotaan uudelleen. Eli olisivat kaiketi antaneet olla ja ihmetellä pari vuorokautta ennen mitään muita toimenpiteitä ja tätä olenkin kyllä jälkikäteen vähän ihmetellyt (ja kauhistellut), kun minulla kuitenkin oltiin todettu toisesta syystä johtuen vauvan kasvanut infektioriski. Mutta ei onneksi tarvinnut miettiä asiaa sen suuremmin silloin sairaalassa, kun suppareita alkoi hiljalleen ilmaantua myöhäisiltapäivän ja illan aikana (säännöllisiä tosin vasta yöllä). Ja vettä siis alkoi tihkua aamulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tihkuminen on kuitenkin kai pienempi riski, kuin jos vedet menis kokonaan. kun tota tihkumista voi kai tulla jo aika aikaisessa vaiheessa, jos kalvo puhkeaa jostain ylempää ja oon ymmärtänyt et se vois jopa "paikkautua" itsekseen, jos on pieni vuotokohta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mullakaan kokonaan vedet menneet, mutta sitä lorahti kaksi kämmenen kokosta läikkää sillon aamulla ja sen jälkeen tihuutteli. Multa otettiin sitten illalla verikoe, ja tulehdusarvo oli vähän koholla. Se luultavasti vaikutti siihen sektiopäätökseen, samoin kuin se ettei mulla tosiaan ollut mitään suppareita, ja tytön peppu oli sen verran ylhäällä, ettei synnytyksen uskottu käynnistyvän itsekseen, ainakaan moneen päivään.

 

Kiitos onnitteluista :)

Olin kyllä pettynyt että jouduttiin sektioon, varsinkin nyt kun haava on tosi kipeä, mutta tärkeintä on tietysti että vauva voi hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
tihkuminen on kuitenkin kai pienempi riski, kuin jos vedet menis kokonaan. kun tota tihkumista voi kai tulla jo aika aikaisessa vaiheessa, jos kalvo puhkeaa jostain ylempää ja oon ymmärtänyt et se vois jopa "paikkautua" itsekseen, jos on pieni vuotokohta.

 

Niin, varmasti tosiaan näin. Toisaalta en omalta kohdaltani tiedä kuinka tihkumisesta oli kyse: vedet eivät missään nimessä menneet kokonaan, mutta epäselvyyttä ei kyllä ollut, kun sitä alkoi lorahdella :rolleyes: Eli huomasin kuitenkin itse selvästi, että lapsivettä tulee, asiaa ei todettu esim. ultralla (eli että vesi olisi vähentynyt). Mutta tosiaankin, en yhtään tiedä milloin on kyse minkäkin suuruisesta tihkumisesta/ vuotamisesta.

 

Kai se vaan sairaalakohtaisten erojen lisäksi on niin, että jokainen synnytys on yksilöllinen :) Ja onneksi näin, että päätökset tehdään tapauskohtaisesti eikä onneksi tungeta väkipakolla kaikkia samaan kaavaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea uudelle vauvalle ja äidille! Toivotaan, että sektiohaava paranee reippaasti! Juuri sen haavan takia haluaisin itse kanssa synnyttää alakautta/mutta kyllä ehdottomasti vauvan vointi on tärkein!

 

Meillä ei mitään supistuksia eikä synnytykseen viittaavaa muutakaan, blaah. KOlmisen päivää olisi laskettuun aikaan vielä. Meidän ekalla neidolla oli kahteen kertaan kaulan ympäri napanuora. Huomattiin vastakun syntyi, siltikin nuoraa riitti hyvin eikä kuristanut sitä. Kyselinkin itse juuri sairaalassa, että voiko millään konstia nähdä miten se napanuora siellä on, ei kuulemma voi. Meillä ekasta ei menneet lapsivedet, tai siis kalvot puhkaistiin juuri ennen poinnistamista. Lääkäri oli sitä mieltä nyt, että voipi olla tämänkin kanssa niin, että ei menisi itsestään lapsivedet tai ettei synnytys heti käynnistyisi niin. Kaipa se perätilassa on vielä tärkeämpi, että vedet ei katoa. Mutta eikös kaikissa synnytyksissä ole se max kaksi päivää vesien menosta? Ja perätilassa se napanuoran ulosluiskahdusvaara lisänä siinä, jos vedet menee?

 

Voi kun pian jo saisi vauvan syliin!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikaisesti ilmoittamassa, että tänään Sairaalassa oli perätilasynnytys. Taitaapi netti-tv:stäkin pätkä löytyä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli todellinen yllätysperätila - huomattiin kun olin 5 cm auki että vauva onkin tulossa peppu edellä maailmaan. :rolleyes:

 

Vauva oli siis ollut tosi pitkään perätilassa, sitä vaan ei kukaan ollut huomannut, oli ihan täydellisessä linkkuveitsiasennossa.

 

Perätila siis paljastui kesken synnytyksen ja olin kyllä aika paniikissa kun kuulin sen. Minulta kysyttiin että haluanko koittaa synnyttää alakautta vai lähdetäänkö kiireellä sektioon. Halusin sektioon, sillä meillä ei ollut mitään tietoa siitä minkä kokoinen vauva oli yleensäkin tulossa, tai että mahtuisiko vauva syntymään alakautta. Kiireellisen sektion kautta poika sitten syntyi.

 

Jälkikäteen mietin, että olisiko sittenkin pitänyt koittaa synnyttää alakautta, vaikka järjen mukaan se olisi ollut ihan älytöntä riskipeliä kun vauvan koosta ei tiedetty mitään. Sektion tehnyt lääkärikin sanoi, että sektio oli tässä tapausessa todella järkevä ratkaisu.

 

Olen myös miettinyt paljon sitä, että miten hyvä tuuri kävi ettei mitään kamalaa tapahtunut tuon perätilan vuoksi, sillä olin lapsivesien menon jälkeen n. 18 tuntia vielä kotona..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Törmäsin tänään kiinnostavaan sivustoon aiheesta: Spinningbabies.com . Siellä olisi ohjeita jumppa-asennoista jne., joilla voi yrittää itse edesauttaa sitä, että vauva tulee ulos oikeassa asennossa.

 

Mulle lääkäri sanoi viimeksi 4D ultrassa ettei usko että tietyllä asennolla voisi vaikuttaa kääntymiseen, mutta kun mä luin ton sivuston, niin tuli mieleen että ehkei lääkärisetä ollut ihan perehtynyt siihen MIKSI jotkut uskovat että itsellä on mahdollisuus vaikuttaa vauvan asentoon.

 

Siis noiden sivujen tekijät uskovat, että ainakin osa perätilavauvoista tai muuten huonoista tarjonnoista selittyy äidin lihasten jne. epätasapainolla ja sitä kautta kohdun epäsymmetrisyydellä. Mulla on taipumusta olla vinossa vasemmalle, joten tiedän esim. millaisia lihaskipuja lihasten epätasapainosta voi seurata -- miksei siis jotenkin vinoa kohtuakin tms. Jotenkin kauhean järkeenkäypää.

 

Tähän asti olen ajatellut että perätilakäännöstä voisi itse yrittää himassa jollain tietyllä asennolla, mutta ainakin noiden sivujen mukaan sen ehkäisyyn ja hoitoon tarvittaisiin siis hieman pitkäjännitteisempää harjoittelua (jos muistan tosin oikein, oli siellä tai sen tekijöiden blogissa jotain vippaskonstejakin).

 

Jos englanti yhtään taipuu ja perätila mietityttää, suosittelen tsekkaamaan noi sivut.

 

Jos taas jo syntynyt pienokaisesi oli perätilassa, niin ehkä mielenterveydelle parasta on uskotella itselleen että kuulut siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka vauva päätti pysyä toisin päin ihan siitä riippumatta miten symmetrinen äidin kohtu oli... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mielenkiintoinen lähestymistapa perätilaan tuolla sivustolla :) Muistan itsekin lukeneeni jostakin aikoinaan, että perätilalle olisi useimmiten jokin ihan selkeä syy, esimerkiksi liian lyhyt napanuora. Siis ts. vauva ei pääse kääntymään oikeinpäin. Samaan kategoriaan menisi sitten varmaan tällaiset lihasepätasapainot sun muutkin. Tosin en asiasta missään vaiheessa kenenkään (varsinkaan lääkärin) kanssa jutellut, mutta tällainen näkemys tosiaan joillakin tuntuu olevan.

Tuntuu kaikkinensa kyllä siltä, että näitä perätilajuttuja on tutkittu yllättävän vähän. Olisi kiva tällaisestakin asiasta saada jotakin tutkimustulostietoa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

MOikka taas!

 

Minulle neuvoi kesällä neuvolasta asennon jo miten voi koittaa kotona saada vauvaa kääntymään. Teinkin silloin useamman kerran viikossa aktiivisesti sitä ja koitin. Kuulemma tehoaa monilla. MInulla ei, mutta aina vauva lähti liikkumaan siinä. Mutta ei kääntymään.

 

Tänään ei tarvinnutkaan mennä sairaalaan, kun oli se laskettu aika. Illalla eilen alkoivat selkäkivut ja siitä kunnon supistuksetkin. 1,5h supisteli koko ajan voimistuen ja ihan jo oli sohvasta pidettävä kiinni ennen kun mentiin sairaalaan. Nooh, autossa matkalla supparit loppuivat/tulivat perus kovettumisiksi. Ja Sairaalassa ei mitään. Tai kyllä käyrällä kätilö ja lääkäri sanoivat, että oli tosi säännölliset ja kestävtkin supparit, mutta tunsin niistä ollenkaan kuin yhden. Muut oli vaan kovettumisia ja se yksikin ihan normi/ei mitään kipua. Kun kohdunsuulla ei ollut uutta niin sain valita lähdenkö kotiin vai jäänkö. Olo oli jo niin sellainen ettei ne ala uudelleen niin tultiin kotiin. Tuli vaan tosi oksettava olo koko suppareisata ja kotona oksensin sitten.

 

Mutta koko arvio tehtiin 3081g eilen 3300g sijaan, mikä oli aiempi la arvio. Tämä lääkäri sanoi, että ei käynnistetä (kun edellisen lääkärin sanomana tänään piti sopia ensi viikolle käynnistysaika). Kuulemma saa mennä kaksikin viikkoa yli. Olin niin hämmentynyt aivan vastakkaisesta kommentista etten oikein osannut sanoa, kuin aha. Sairaalaan siis seuraavan kerran vkolla 42 ja nyt pari viikkoa neuvolassa taas.

 

Kyllä turhauttaa/harmittaa ja kaikkea muuta. Todella huono olo on jatkunut tänäänkin ja yhtään kunnon supistusta ei ole tullut. Neuvolaan kun ilmoitin asian niin sekin jo oli ihan hämmentynyt, että miten tässä voi kaikki mennä näin oudosti, että joka viikko on ihan eri ohjeet. Hänkään ei pysy kohta oikein perillä kenen pitäisi olla vastuussa minun raskauden seurannastani.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos taas jo syntynyt pienokaisesi oli perätilassa, niin ehkä mielenterveydelle parasta on uskotella itselleen että kuulut siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka vauva päätti pysyä toisin päin ihan siitä riippumatta miten symmetrinen äidin kohtu oli... :)

 

Tai ehkä on ihan parempi uskoa tutkittuun tietoon eikä erilaisiin arvailuihin, joita perätilan syistä esitetään. Riippumatta siitä millaisessa asennossa oma lapsi kohdussa on.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tai ehkä on ihan parempi uskoa tutkittuun tietoon eikä erilaisiin arvailuihin, joita perätilan syistä esitetään.

 

Niin no, nyt kun olen käynyt ton spinningbabies.com -sivuston kunnolla läpi, niin täytyy sanoa etten kyllä miltään muulta sivustolta ole löytänyt yhtä laajaa ja perusteellista lähdeluetteloa aiheesta kuin tuolta. (tässä lähdeluettelo pdf-muodossa kiinnostuneille) Ja lähteinä sivustolla on myös oikeita tieteellisiä tutkimuksia.

 

Ne pari lääkäriä jotka asiaa ovat mulle henkilökohtaisesti kommentoineet perustivat sen kyllä ihan puhtaaseen mutuiluun ja toinen mainitsi tutkimuksen, jossa äidit olivat yhtenä päivänä kokeilleet muistaakseni 30 minuutin ajan tietyssä asennossa olemalla muuttaa vauvan asentoa.

 

Muutenhan syitä eri tarjontoihin on tosiaan tutkittu vähän, osin ehkä siksi että tutkiminen on työlästä ja hankalaa -- kun vauva voi vaihdella asentoa vielä synnytyksessä ja synnytysajankohtaa ei tiedetä etukäteen ellei kyse ole käynnistetystä synnytyksestä tai keisarinleikkauksessa.

 

Siksi itse luottaisin näissä jutuissa aika paljon kätilöiden omiin havaintoihin -- olettaen että kätilöt ovat tietoisesti kiinnittäneet huomiota esitutkimuksissa ja synnytyksessä nimenomaan asioihin, jotka voivat vaikuttaa asentoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now