Supsa

Äiti ja vauva kotona, esikoinen päiväkodissa

265 posts in this topic

Kyllähän se päivähoitopaikka on nimenomaan "hoitopaikka" jonne lapsi viedään silloin kun ollaan estyneitä itse hoitamaan/valvomaan lasta. Töihin palatessani muistan, kuinka minua suunnattomasti harmitti se, että työttömän kälyni kaikki kolme kävivät päiväkotia, enkä saanut omiani minnekään, vaan jouduin järjestämään kotiin hoitajan moneksi kuukaudeksi,

 

Olen itse ollut pidemmän jakson työttömänä ja en missään vaiheessa kokenut työnhaun olevan täysipäiväistä, koska touhu on lähinnä CV:n lähettelyä sinne sun tänne ja satunnaisia haastatteluja. Vaikka kuinka karusti olisikin sanottu, itse en pidä työttömän työnhakijan lapsen päivähoitopaikkaa erityisen oikeutettuna.

 

Meilläpäin tilanne on valitettavasti se, että joka kevät lautakunnissa "jännätään" sitä, kuinka monta miinuspaikkaa päivähoidossa on tarjolla, eli kuinka paljon lapsia on ilmoittautunut hoitoon esim. syksystä vs. tarjolla olevat paikat. Parhaassa tapauksessa perhe ajaa ensin 20 km väärään suuntaan kunnan toiselle rajalle päivähoitopaikkaan, ajaakseen sen jälkeen työmatkan 40 km + sen 20 km väärään suuntaan ajoa päästäkseen töihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt 3kk takana vauva+taapero arkea. Saaga oli siis 2v2kk vauvan syntyessä. Meille syntyi sopuisa kaarlo, täysin erilainen kuin siskonsa pienenä vauvana. Tämä vauva on selvästi tottunut tosi koviin ääniin jo kohdussa. Niimpä esikoisen touhut ja "melut" pitää vauvan tyytyväisenä. Nukkuu melun keskellä parhaiten. Toki nyt kun meillä on ollut helpompi vauva, voin vain kehua tätä molempien kotona oloa. Saaga siis oli päiväkodissa 11kk-2v2kk ja jäi sitten kotiin. Parin viikon sopeutumisajan jälkeen näkee kuinka Saaga voi niin hyvin kotona. Hän voi päiväkodissakin hyvin. Kuitenkin kotona hän voi todella hyvin. Leikkii pitkiä aikoja itsekseen, nauttii kotona tehtävistä puuhailuista ja äidin ja veikan seurasta. Kaarlo viihtyy sitterissä pitkiäkin aikoja seuraillen siskon touhuja. Siskosta on jo myös apua. Meillä nukkuu Saaga vielä 2h-3h päikkärit, joten sekin kyllä helpottaa, ilman niitä olisin kyllä enemmän väsynyt. Pieni vastasyntynyt nukkuu paljon, joten itsellekin on ollut lepoa. Toinen lapsi menee siinä ohessa, tässähän tätä arkea pyöritetään ja Kaarlo hoidetaan kun muistetaan. Se ei silti tarkoita, ettenkö Kaarlon kanssa tutustuisi ihan samalla lailla kuin Saagankin kanssa aikoinaan. Rintaraivareita tuo vetää iltaisin ja oonkin ollut iloinen ettei saaga ole hoidossa, koska nyt voin hyvillä mielin pesiä iltaa tarvittaessa Kaarlon kanssa ja Saaga puuhastelee ilman mun huomionhakua isänsä kanssa.

 

Mutta tää tosiaan on nyt toistaiseksi helppoa kun lapsetkin on just nyt helppoja. Seuraillaan tilannetta.

 

Suosittelen kaikille! Mullahan tausta oli nukkumaton esikoinen, väsynyt uupunut masentunut äiti joka lähti töihin Saagan ollessa 9kk.. en olisi IKINÄ uskonut, että mä nautin kotiäitiydestä kahden lapsen ollessa kotona..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kommentoin nyt "ammattilaisen" näkökulmasta sen verran, että yleisesti päivähoidon puolella ihmetellään vanhempien ratkaisua laittaa esikoinen päiväkotiin, äidin ollessa vauvan kanssa kotona. Olen käynyt paljon keskusteluja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa ja subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään monen mielestä väärin, juurikin näissä tapauksissa. Tässäkin ketjussa on tullut monta hyvää pointtia esille sen puolesta miksi esikoinen tulisi pitää kotona. Kaikenmoista käytäntöä nähneenä omat mielipiteeni myötäilevät paljon näitä mielipiteitä.

 

Virikkeiden tarjoamisella/ tarjoamattomuudella päiväkotiin laittoa on turha puollustaa. Useinkaan pieni lapsi ei tarvitse mitään ihmeellistä toimintaa, vaan näissä tapauksissa, se että saisi tutustua äidin kanssa vauvaan ja olla osa arkea, riittää hyvin. Miettikääpä asiaa lapsen näkökulmasta, joka voi hyvinkin muotoutua sellaiseksi, että uuden tulokkaan myötä hänet laitetaan pois tieltä ja äiti jää vauvan kanssa kotiin. :( Päiväkoti ei myöskään ole lapselle mikään huvipuisto, jossa on pelkästään kivaa, vaan sitä on verrattu aikuisen työpäivään. Joku jo edellä totesikin, että ei itsekään ole töissä, joten miksi lapset olisivat!

 

Niinkuin joku jo edellä kirjoittikin, niin jokainen voisi miettiä omaa jaksamistaan suhteutettuna lapsilukuun.

 

Esikoisen/muiden lasten hoitoon viemisen ymmärrän vain siinä kohtaa, jos kyse on oikeasti äidin jaksamisesta ja päivähoitoa suositellaan, vaikka neuvolan tms asiantuntijan taholta niin sanottuna ennaltaehkäisevänä ( lastensuojelu) toimenpiteenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on kyllä puolustettava työttömiä lasten hoitoon viejiä. Itsekin saatan olla jonain päivänä sellainen. Jos vanhemmista toinen on työtön, on kohtuutonta, että lapsen päivähoito loppuisi siihen. Sitten kun vanhempi toivon mukaan pian työllistyy, lapselle pitää hakea uudestaan hoitopaikka, eikä samaan hoitoon välttämättä pääse saati edes samaan kaupunginosaan.

 

Työtön voi toki lyhentää hoitoviikkoa, mutta mielestäni työmarkkinoiden käytettävissä oleminen ja aktiivinen työnhaku tarkoittaa sitä, että työn voi ottaa vastaan nopeallakin aikataululla. Lisäksi en itse ainakaan löytäisi lapsille hoitopaikkaa äkillisesti työhaastattelun ajaksi tai työkkärin mahdollisia koulutuksia ym. joihin työtön voi joutua osallistumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

työtön onkin eri asia kuin äiti kotona vauvan kanssa.

 

Saaga meni nyt pariksi päiväksi viikossa päiväkotiin pitääkseen takuupaikkansa, kun minä menen kahden kuukauden päästä töihin (sitä ei voinut lykätä sinne), mutta voin kyllä sanoa, että vaikka hän siellä selvästi viihtyykin, olen kuullut monesti kommentin: "miksi minä en voi olla teidän kanssa kotona" niimpä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun täytyy tähän sanoa, että hyviä pointteja, miksi esikoinen pitäisi hoidosta pois ottaa, kun vauva syntyy, mutta me olemme miehen kanssa tulleet tulokseen, että esikko jää päiväkotiin osa-aikaisesti, jos tässä nyt kaikki menee hyvin ja kuopus keväällä syntyy. Meidän poika on niin sosiaalinen, että jopa tarhasta on sanottu, että pitäisi saada kotiin kaveri ;) Lomilla itketään, kun ei pääse tarhaan kavereiden kanssa ja aina kysytään, että joko sinne pääsee ja aamuisin juostaan kiljusta riemuen tarhaan. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettei pojan kanssa lomilla ja viikonloppuisin tehtäisi mitään (leikitään, käydään kavereilla kylässä, uimassa, retkillä jnejne).

Musta olisi todella väärin poikaa kohtaan ottaa hänet kotiin, koska se nyt vaan oikein (ja sitten mä en ole huono äiti). Ja tosiasia on se, että myös kuopuksen saa paremmin ko. tarhaan, kun esikko siellä jo on.

 

Ja musta työttömän ja kotonaolevan äidin vertailu on hieman eriasia. Jos mä jäisin työttömäksi, niin tottakai lapsi jäisi kotiin (silloin en käytä verorahoja, kun taas äippälomalla maksan jokatapauksessa täyden maksun pojasta) ja tavallaan aattelen, että mitä mä sit kotona tekisin työttömänä.. räkisin kattoon :rolleyes: Ja kunnilla on kuitenkin velvollisuus järjestää lapselle kahden viikon sisällä hoitopaikka ja tuskin mikään työ alkaa niin nopeasti.

(Ja on varmasti sovittavissa, ja itseasiassa meillä asiasta on myös omakohtaista kokemusta, kun mies oli työttömänä ja lapsi meni hoitoon vasta kun mies sai töitä).

 

Mutta joo, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toisille :) Tämä on tosi herkkä aihe, ja musta liian helposti tuomitaan ne, jotka lapsen hoitoon vievät (ylipäätään kai ikinä vievät, kai lapsen kanssa pitäisi olla kotona kouluikään asti :D)

 

muoks. luin ketjua vielä enemmän, ja pitää vielä kommentoida, että koetaan nimenomaan, että tämä hoitoon vieminen on esikon kannalta paras ratkaisu, ei niin, ettenkö pärjäisi kahden lapsen kanssa tai keksisi meille tekemistä.. :)

Edited by Kukka-Maari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti vaan mainita tuosta kun sanoit, että saa toisenkin helpommin samaan hoitoon, että meillä on kunnassa(ja tiedän, että on monissa muissakin kunnissa) joku tälläinen "irtisanominen" eli siis otetaan poika pois hoidosta mutta kunta takaa, että lapsi pääsee meidän ilmoittamana ajankohtana samaan hoitopaikkaan takaisin ja samoin sisarukset. Sekin ajankohat kyllä pitää kertoa sen 4 kk etukäteen kuten jos hakisi uutta paikkaa.

 

Itse musta tuntuu, että joudun enemmän perustelemaan miksi otamme esikoisen kotiin kun toinen syntyy, suurin osa mun tuntemista ihmisistä kun on jättänyt esikoisen hoitoon. Sosiaaliset suhteet tulee onneksi hoidettua naapurinlasten ja muiden toimintojen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ vau, en oo tiennytkään tollaisesta mahdollisuudesta, päästä silti samaan paikkaan takaisin.. En oo kyllä kuullut, että meidän kunnassa toi oisi mahdollista :) Mut hienoa, jos tollanen on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä päin ei ainakaan ole niin että pääsee samaan paikkaan koska meillä ei edes auttomaattisesti sisarukset pääse samaan päiväkotiin :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli puhetta jo aloituskeskustelussa kun kävi ilmi, että toinenkin olisi toiveissa ja nyt oli vasu jossa puhuttiinkin miten meidän kannattaa tuon lopetuksen kanssa tehdä. Kun en halua lopettaa suoraan äitiyslomaan ja nyt varmaan tuleekin pehmeä lasku pojallekin kun jatkaa tämän vuoden parina päivänä viikossa jotta mie pääsen käymään loppuraskauden tutkimuksissa sun muissa rauhassa. Muutenkin tätä päätöstä ottaa meidän poika pois helpotti paljon se kun kuulin että pojan paras kaveri vaihtaa ryhmää isompien joukkoon kun on vuoden poikaa vanhempi, eli meidän poika jäis tuonne pienten joukkoon ilman parasta kaveria ja noin pienten kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen vältellyt tätä ketjua, koska asenne on monilla - vakuutteluista huolimatta - jos ei nyt syyllistävä niin arvosteleva. :girl_sigh: Toisaalta mä olen itse 100% varma että meidän ratkaisu on ollut oikea, joten muiden mielipiteet ei aiheuta paineita, mutta mustavalkoisuus kuitenkin harmittaa.

 

Meillä esikoinen (ikäeroa 1 v 9 kk) oli kotona vielä kun vauva syntyi. Me järjestettiin työt niin, että esikoisen ei tarvinnut mennä pienenä hoitoon vaan mä tein yö- ja iltavuoroja - se oli raskasta parisuhteelle ja mulle, mutta saatiinpa pitää poika kotona. Esikoinen kävi kerhossa kerran viikossa koko kevään, ja viihtyi siellä todella hienosti. Tarkoitus oli, että olisin kotona molempien lasten kanssa kunnes sitten aloitettaisiin taas se rumba, että mies on päivät koulussa ja minä illat ja yöt töissä ja lapset kotona.

 

Me selvittiin ihan hyvin siitä ajasta, kun olin yksin kahden lapsen kanssa, mutta voin sanoa että oli se rankkaa. <_< Esikoinen oli tottunut tosi aktiiviseen elämään - ulkoiluun, kavereiden tapaamisiin, retkiin, ja alkoi uhmailla ja tuhmailla heti jos ei poistuttu kotoa aamupäivällä. Toki me päästiin pihalle ja puistoihin myös vauvan kanssa, mutta ei se vauvalle ollut herkkua, eikä myöskään mulle. Ja meillä on asiat vielä hyvin; paljon ystäviä lähellä, leikki- ja asukaspuistoja sekä vauva, joka viihtyi niin rattaissa kuin Manducassa. Syksy kauhistutti etenkin siksi, että kaikki alueen ikäkaverit olivat aloittamassa tarhan samaan aikaan, jolloin paikallisissa puistoissa olisi joko vain n. vuoden ikäisiä tai sitten vanhempia. Meidän esikoiselle omanikäinen leikkiseura on aina ollut tärkeää, ja tähän on turha kenenkään sanoa ettei parivuotias kaipaa muita virikkeitä kuin äitinsä ja pienen sisarensa. :rolleyes:

 

Saatiin kuitenkin vähän yllättäen naapuripäiväkodista hoitopaikka. Ryhmä on kyllä iso (21 lasta), mutta esikoinen viihtyy siellä todella hyvin - jos saa valita meneekö tarhaan vai jääkö kotiin niin tahtoo tarhaan, mistä on saanut ystäviä sekä "oman yhteisön", missä on omat jutut. Puhe ja pottailu sekä muut taidot on kehittyneet valtavasti eikä mitään negatiivista palautetta tarhasta ole tullut vaan sanottu että poika on siellä iloinen ja tyytyväisen oloinen, enkä sitä epäile ollenkaan. Lapsi on hoidossa 3-4 päivää viikossa, n. klo 9-15. Mä nautin siitä että aamulla ei ole kiire vaan syödään aamupala yhdessä, touhutaan ja sitten kävellään tarhaan ja päivän ohjelmasta riippuen haetaan yleensä heti päiväunien ja välipalan jälkeen lapsi kotiin. Lapsi on itkenyt vain pari kertaa - silloin, kun on pitänyt lähteä kotiin. Tämä järjestely luultavasti mahdollistaa sen, että mä voin tehdä myös päivävuoroja kun joku sukulainen vahtii vauvaa esikoisen ollessa tarhassa. Kahta lasta en jätä hoitoon edes omalle äidilleni, koska itse koen kahden kanssa taiteilun sen verran raskaaksi enkä halua "vaivata" sukulaisia samalla säätämisellä.

 

Esikoisen päiväkotiarki on hyväksi lapselle, ja uskon että 2 v 3 kk oli hyvä ikä aloittaa osa-aikahoidossa. Varmasti tärkeämpää vielä on mulle se kuusituntinen vauvan kanssa (joka tuntuu ihan "omalta ajalta", sillä vauva on ns. helppo tapaus). Ehdin opiskella, levätä, tehdä kotitöitä ja harrastaa, ja ennen kaikkea viettää laatuaikaa myös sen kuopuksen kanssa.

 

Esikoisen ihanista hoitajista yksi on antanut ymmärtää, että on väärin pitää lasta hoidossa kun olen vauvan kanssa kotona. Jonkinlaisen synninpäästön olen saanut, koska käyn yövuoroissa ja opiskelen samalla. Muut taas ovat todenneet, että lapsi vaikuttaa onnelliselta tästä järjestelystä ja kuinka on mukava, että esikoisen päivät ovat lyhyitä (kuitenkin 2 h nukutaan) ja esim. lapsen sairastuessa olemme pitäneet pojan todella pitkään kotona toipumassa, koska kiirettä töihin ei ole.

 

Retiisin ja muiden ammattilaisten mielipiteet luen mielenkiinnolla, mutta ne eivät muuta sitä faktaa että meidän perheelle tämä järjestely on osoittautunut täydelliseksi. Jaksan esikoisen uhmailuja ja sekoiluja paremmin kun saan vähän taukoa ja lapsi varmasti saa osallistua arkeen, tutustua veljeensä ja nauttia vanhempien huomiosta vaikka viettääkin viikossa n.20 tuntia kodin ulkopuolella. Kannatan sitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus rajattaisiin osa-aikaiseksi perheissä, joissa toinen/molemmat vanhemmista on kotona, mutta toivoisin myös "ammattilaisilta" hieman tilannetajua - myös muillekin kuin potentiaalisille lastensuojelun asiakkaille voi päivähoidosta olla iloa silloin, kun äiti olisikin pienemmän sisaruksen kanssa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin voisin tulla päivittämään tähän ketjuun kuulumisia nyt, kun meillä on toinen lapsi. Esikoinen oli kokopäivähoidossa kesäkuun loppuun asti, jolloin jäin ensin kesälomalle ja siitä äitiysvapaalle, kesälomaili heinäkuun ja jatkoi elokuussa osa-aikaisesti (3 päivänä viikossa 6-7 h/päivä) tutussa ryhmiksessään. Minulle tuosta oli loppuraskaudessa paljon apua, sain levättyä aivan eri tavalla kuin juostessani koko päivän hieman alle 3-vuotiaan perässä. Myös vauvan synnyttyä esikoinen on jatkanut hoitopaikassa osa-aikaisesti. Jonkin verran hän saattaa joinain aamuina protestoida hoitopaikkaan lähtöä, mutta toisaalta taas iltapäivällä protestoi myös kotiin lähtöä, joten sekä me vanhemmat että hoitajat olemme tulkinneet sen liittyvän enemmän ikävaiheeseen kuin elämäntilanteeseen.

 

Aion palata töihin noin vuoden kuluttua ja hyvin todennäköisesti saamme myös kuopukselle hoitopaikan tuosta samasta ryhmiksestä. Jos olisin pidempään kotona, olisimme ehkä harkinneet esikoisen ottamista pois hoidosta ja käyttämistä kerhoissa, mutta vuoden äitiys- ja vanhempainvapaan takia olisi tuntunut hölmöltä ottaa poika pois tutusta ympäristöstä ja tuttujen hoitajien/lasten seurasta ja siirtää hänet kerhoilemaan uuteen paikkaan uusien ihmisten keskelle. Hoitopäivät eivät edes poikkea kerhopäivistä muuten kuin niin, että poika syö hoidossa lounaan ja välipalan sekä nukkuu päiväunet.

 

Meillä tähän ratkaisuun päädyttiin ennen kaikkea minun jaksamiseni takia ja toisaalta siksi, että edes 2-3 päivänä viikossa esikoinen saisi purkaa energiaansa ulkoilemalla kunnolla (eikä vauvantahtisesti), jolloin illat ja kotinyhjäyspäivätkin sujuvat hieman rauhallisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille syntyy jos kaikki hyvin menee kolmas lapsi toukokuussa, esikoinen silloin lopettelee eskarivuottaan ja kuopuksemme on juuri täyttänyt viisi. Aion kyllä viisivuotiaan pitää osa-aikaisena päiväkodissa niin säilyy kaverit eikä sitten tarvitse taas alusta aloittaa kun eskarivuosi alkaa hänellä siitä vuoden päästä. Meidän kuopus on ollut päiväkodissa lomia lukuunottamatta 18kk ikäisestä ja en näe sitä mielekkäänä silloin yhdeksi vuodeksi keskeyttää ja sitten aloittaa eskarissa. Alustavasti olemme ajatelleet että kävisi kolme päivää viikossa lyhyttä päivää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin voin nyt tulla kommentoimaan, kun reilut puoli vuotta on takana kaksilapsista elämää. Me päädyttiin siihen, että esikoinen lopetti kokopäivähoidossa pph:lla mun äitiysloman alkaessa, ja siirtyi käymään leikkikoulua aamupäivisin n. neljänä päivänä viikossa. Näin mentiin muutama kuukausi, kunnes kesäloma alkoi. Kesä oltiin ihan kotosalla eikä syksyllä enää palattu leikkikouluilemaan, kun se tuntui tuovan meille kaikille ylimääräistä stressiä. Nyt esikoinen (3v.) käy kerran viikossa 2 h kerrallaan kerhossa. Lisäksi aamupäivisin ollaan muutamana päivänä viikossa hyödynnetty puistotätien palveluita, joista suuri kiitos kaupungille! Ihanaa, kun lapsi saa ulkoilla ja purkaa energiaa tutun ryhmän seurassa. Ja itse ehtii siinä sitten käydä asioilla keskustassa, kahvilla tai jos vauva on hereillä, viettää aikaa vauvan kanssa (yleensä vauva nukkuu kyllä vaunuissa sen tunnin pari). Ollaan käyty yhdessä myös perhekahviloissa ja lähipuistoissa, mutta niissä tuntuu olevan lähinnä 1-1,5-vuotiaita lapsia, joista ei vielä kolmivuotiaalle oikein seuraksi ole, joten tuo puisto on ollut tosi kiva piristys meidän arkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä ketju minulle ajankohtaisesta aiheesta. Nuorempi poika kohta 10kk ja vanhempi täyttää kolme. Kummatkin olleet kotona, mutta nyt saatiin "lottovoitto" eli paikka lähellä olevasta pk:sta, josta en uskonut koskaan saavamme paikkaa. Tuntuu, että on pakko ottaa paikka vastaan, vaikka olisin pärjännyt ihan loistavasti poikien kanssa kotona. Esikoinen menee siis 3krt/vko tarhaan. Yritän perustella asiaa sillä, että esikoisen tarve kavereille kasvaa ja meillä päin ei puistoissa enää näy samanikäisiä kavereita. Jos emme nyt tartu paikkaan, emme enää sinne pääse. Mikä on teidän kokemuksenne siitä, että missä iässä lapset alkavat kaipaamaan kavereita?

Share this post


Link to post
Share on other sites

OIisin kysyny teiltä, joilla esikoinen on ollu hoidossa sun ollessa kotona vauvan kanssa, niin millainen hoitoaika esikoisella on ollut tuolloin;

montako päivää viikossa ja millasia päiviä? Oliko tämä hyvä ratkaisu tai mikä oli ajoissa huonoa?

 

Itse mietin eniten tuota hakuaikaa, kun tarkoitus on kuitenkin että mies vie niinä hoitoaamuina samaan aikaan kun on nytkin vienyt töihin mennessään eli klo7.30-7.45. Yksi hoitotäti tietysti ehti jo kommentoida, että olis sit paras ratkasu, että hoitoaika päättys klo 12 niin siinä on sit saanu kaikki"toiminnot" jo... Itse olin ajatellut esim klo 14.30-15.30 hakua eli unien ja välipalan jälkeen. Perusteluna se, että päikkärissä esikoinen nukkuisi kunnon unet ja jos taas just ennen unia haetaan kotiin niin tuskin saisin häntä nukkumaan moneen tuntiin(ja sitten oliskin jo liian myöhä mennä päikkäreille kun yöunet menee). Ja jos aikos sellasena päivänä käydä vauvan kanssa vaikka muskarissa, niin ryhmät näytti olevan klo12 jälkeen. Onko se 10hoitopäivää kuussa se minimi?

 

Toinen kysymys noista päiväkerhoista( tai onko niistä eri ketju jossain?) ym, joissa joidenkin esikoiset on käyny? Millasia kokemuksia, onko teidän lapset tykänny? Millaset kerhoajat on ollu, mitä siellä on tehty? Onko lapset saanu siellä solmittua kaverisuhteita jo?

Edited by tityy

Share this post


Link to post
Share on other sites

^meillä esikoinen oli 2-3 päivää viikossa hoidossa. Vietiin sinne 8 aikaan aamupalalle (sitä ennen oltiin ehditty leikkiä kotona parisen tuntia kun lapset ovat aamuvirkkuja) ja haettiin kolmen kieppeillä päiväunien ja välipalan jälkeen. En halunnut hakea ennen unia, kun paremmin suostui nukkumaan päiväkodissa ja oikeastaan se uniaika ei kuitenkaan ole pois siitä lapsen ja kodin ajasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mäkään kyllä hakis ennen unia, koska meilläkin menisi ihan kiukutteluksi koko homma. Unien ja välipalan jälkeen olisi varmaan sopiva hetki, kun ei iltapäivän leikit oo vielä ehtineet alkaa.

 

Kerhoja on varmaan monenlaisia mutta täällä meillä ainakin niihin on todella vaikea päästä. Hakijoita on niin paljon enemmän kuin paikkoja. Meillä kävi tuuri ja päästiin varasijalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen kysymys noista päiväkerhoista( tai onko niistä eri ketju jossain?) ym, joissa joidenkin esikoiset on käyny? Millasia kokemuksia, onko teidän lapset tykänny? Millaset kerhoajat on ollu, mitä siellä on tehty? Onko lapset saanu siellä solmittua kaverisuhteita jo?

 

Meillä esikoinen on käynyt seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa 2 tunnin ajan kello 9-11. Myös kaupungilla on tarjolla päiväkerho kahdesti viikossa 3 tuntia kerrallaan mutta tuo seurakunnan kerhotila on lähempänä meitä joten valittiin se. Kovasti on poika tykännyt ja kavereita on tullut jo monta, osa lähti eskariin tänä syksynä mutta heihin tulee onneksi pidettyä yhteyttä muutenkin. Yleensä mennään kerhon jälkeen vielä porukalla lähipuistoon ulkoilemaan. Kerhossa askartelevat ja leikkivät, usein on jotain teemajuttuja kuten ulkoilua tai puuharatoja sun muita. Lisäksi tuossa kerhossa on hyvää sen hinta, alle 20 euroa per lukukausi joten sekään ei venettä kaada.

 

Täälläpäin ei ole ollut vaikea päästä kerhoihin, pikemminkin päinvastoin eli usein ei meinata saada ryhmiä täyteen kun nykyään on kuulema yhä yleisempää että lapset ovat siellä päiväkodeissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen kysymys noista päiväkerhoista( tai onko niistä eri ketju jossain?) ym, joissa joidenkin esikoiset on käyny? Millasia kokemuksia, onko teidän lapset tykänny? Millaset kerhoajat on ollu, mitä siellä on tehty? Onko lapset saanu siellä solmittua kaverisuhteita jo?

 

Meillä esikoinen kävi kolme vuotta seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa kaksi tuntia klo 9-11. Tänä syksynä esikoinen aloitti eskarin ja muutama kerhokaveri tuli samaan eskariinkin. Keskimmäinen taasen aloitti nyt kolme vuotta täytettyään kerhon samassa paikassa kuin isoveljensä. Kovasti ovat molemmat pojat tykänneet ja itsekin olen ollut tyytyväinen. Kerhossa on askarreltu lähes joka kerta ja pieni kokoontuminen alussa ja loppusatu kuuluvat ohjelmaan, mutta aikaa on myös vapaalle leikille. Välillä on oman lelun päivää, ulkoilupäivää, nyyttäreitä, naamiasia ym. Kerho on ilmainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lähellä on sekä kaupungin että seurakunnan kerhoja. Niihin on yleensä jonoa, mutta kyllä niihin jossain vaiheessa pääsee. Meidän esikoinen on päiväkodissa paristakin syystä, mutta yksi oli se, että kaupungin kerhosta sanoivat, ettei siellä ehkä ole pojalle ikäistään seuraa. Seurakunnan kerhossa sit on vähän vanhempia lapsia. Kaupungin kerhosta voi saada paikan 3 päivälle viikossa, seurakunnan kerhosta 4 päivälle. Tällä hetkellä kaupungin kerhot on ilmaisia, seurakunnan kerho maksullinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä osoittautui viisaaksi päätökseksi pitää esikoinen osapäivähoidossa 3pv/vko pph:lla, jossa oli jo ehtinyt vuoden olla ennen kuin kuopus syntyi. Vauvalla venyi olkahermo synnytyksessä aiheuttaen vasemman käden osittaisen toimimattomuuden. Näin ollen olemme käyneet milloin fysioterapeutilla, lääkärillä tai tutkimuksissa. Näiden hoitaminen erittäin vilkkaan kaksi vuotiaan kanssa olisi ollut todella hankalaa. Lisäksi esikoinen hyppii seinille, kun vauvan kättä jumpataan ja vauva itkee.

 

Ikävää on hoitopaikan heti ensimmäisestä hoitopäivästä vauvan syntymän jälkeen aloittama painostus vähentää hoitopäiviä koska lapsi reagoi tilanteeseen. Sanokaapa yksikin 2v joka ei reagoi vauvan syntymään?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen tulee jatkamaan samassa päiväkodissa missä on nytkin, syksyllä kun käynnistyy "viskarivuosikin" jo :) Kaverit on tässä iässä jo tärkeitä ja en koe että olisi mitään järkeä vaihtaa kerhoon, rutiinit ja tutut jutut muutenkin tosi tärkeitä. Sitä en vielä tiedä millaista päivää/ viikkoa tulee tekemään ja ottaako hetkeksi keskeytyksen, mutta niitä nyt ehtii vielä miettiä. Täyttä päivää/ viikkoa ei missään nimessä tietenkään.

Niin ja sanottakaoon vielä se, että tämä ei ole millään tavalla ruuhkaista aluetta, tuntuu että tuollakin on aina joku paikka tyhjillään... Ja loma-aikoina tietty oltais pois kun henk.kuntaakin vähemmän. Tää on ehkä se asia mikä eniten ärsyttää (itsekin kun päiväkodissa työskentelen), kuun syyslomilla, jouluna, tai kesälläkin pariksi viikoksi voidaan tuoda hoitoon vaikka ite ollaan kotona :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat olleet nyt vuodenvaihteesta täysin kotihoidossa (aikaisemmin päiväkodissa 3pv/vko 6h kerrallaan) ja täytyy myöntää, että ihan päinvastoin kuin oletin, he ovat tasapainoisempia ja tyytyväisempiä kuin päiväkodissa. En olisi uskonut, sillä pojat tykkäsivät päiväkodista ja menivät sinne mielellään ja kotipäivät olivat välillä levottomia. Nyt levottomuus on lähes täysin poissa. Sen verran aktiviteettia heillä on että käydään kerran viikossa temppujumpassa avoimessa päiväkodissa ja kerran viikossa kerhossa 3h. Tuo poikien kerho on kyllä aikamoinen paikka, kun siellä on yksi aikuinen ja 14 lasta, joista 8 poikia. Meidän esikoinen on siellä vanhin ja 4-vuotiaitakin on vain 3. Siellä on muutama poika, jotka terrorisoivat eivätkä noudata sääntöjä. Pojat ovat ihmetellen kertoneet näistä kerhokavereista. En tiedä johtuuko siitä, että nämä lapset ovat täysin kotihoidettuja olleet ennen kerhoa, eivätkä ole tottuneet ryhmässä toimimiseen. Kerho on hyvin päiväkotimaista sääntöineen ja rutiineineen. Meidän kohdalla päiväkoti olisi kyllä ollut parempi vaihtoehto kuin kerho, mikäli pojat kävisivät siellä 3-4 kertaa viikossa kuten ryhmän muut lapset. Päiväkodissa heillä oli 13 lasta ja 5 aikuista ryhmässä. Mä en nähnytkään mitään järkeä siinä, että otettiin lapset pois tutusta päiväkodista ja oltaisi laitettu heidät moneksi päiväksi kerhoon. Nyt kerho on kiva paikka, kun sitä on vain vähän. Kerhopaikka saatiin 2,5km päästä, kun meidän lähellä ei kerhoissa ollut tilaa.

 

Tässä lainaus meidän kerhokokemuksesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolla ketjun alussa Nadda kertoikin minun mielipiteeni esikoisen laittamisesta päiväkotiin. :)

 

Meillä esikoinen on 6-vuotias eskarilainen pikkusisaruksen syntyessä keväällä. Otan esikoisen pois päivähoidosta maaliskuussa, heti jäätyäni äitiyslomalle. Eskarissa käydään kun jaksetaan, ehkä 2 krt viikossa. Ryhmän lto kyllä huolehtii, että tarpeelliset eskarirehtävät tulevat tehtyä silloin, kun poika on paikalla. Muuten me vain lomaillaan elokuuhun, jolloin koulut alkavat ja sinne on sitten pakko mennä joka aamu seuraavat yhdeksän+ vuotta. Mutta olen niin iloinen, että poika saa noin pitkän huilitauon ennen kuin hänestä tulee "iso" koulupoika. :)

Edited by Schnappi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now