Guest

Ne hupaisat raskaushormonit!

263 posts in this topic

Komppaan NelliKanelia lukihäröissä:

luin juuri "Parhaat äitiysvaatteet" -ketjua, jossa joku kehui jotakin henkkamaukan tuotetta. Silmät sirittäen tavasin tekstiä, kun luin sen pariin kertaan muodossa menkkahaukka... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Silmät sirittäen tavasin tekstiä, kun luin sen pariin kertaan muodossa menkkahaukka... :lol:

 

Ai mikä haukka? No ei täällä ainakaan, kun kerta ei oo menkkojakaan.. :) :) :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana lukea hormonimiehistä ;) Ajattelin, että oon ainut joka omistaa sellaisen :D mutta ilmeisesti ihan yleistä.. Mukavia kiukunpuuskia sillontällön, no onneks en oo sit ainut ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin jäätelöä, ja avasin mikron luukun ja aloin itkeä kun tajusin että ei siellä ollutkaan jäätelöä. :(

Mikro on meillä ihan pakastimen vieressä ja ovetkin aukeavat samalta korkeudelta samaan suuntaan. Ehkä parikymmentä senttiä meni harhaan. Ja sieltä pakkasesta hetken rauhoituttuani löysin kuin löysinkin jäätelöni :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oonkohan mä menettänyt järkeni vai voiko syyttää hormoneja taas? :huh:

 

1. Aamulla kävin autolla asioilla ja kun tulin kotiin, huomasin eteisessä laittavani auton lämmitysjohtoa kaappiin.. Katsoin hetken, että mitäköhän mä nyt oon tekemässä??? Kunnes tajusin, että piti tosiaan se auto lämmitykseen pistää, eikä sisälle sitä johtoa tuoda, säilytän sitä normaalistikin kerta autossa.. :rolleyes:

 

2. No, samana päivänä, tänään siis, tein ruokaa.. Meillä on tiskikaapissa vain 6 uutta ruokalautasta, joita käytämme. Toisen kaapin perällä on kyllä meidän vanhat lautaset jos tulee tarvetta. Tiskikone pesi juuri yhtä koneellista ja katsoin, että oli vain yksi puhdas ruokalautanen kaapissa, joten katoin pöydän; kaivoin kaapista vanhan lautasen itselleni ja miehelle sitten tämän, mitä normaalisti käytimme, koska sehän oli ainut puhtaana.. Rupesimme jo syömään ja olin unohtanut kupit, joten mies kävi hakemassa ne kaapista. Ihmettelin, että miksi hän kysyi vitsillä; "jaa, eikö meidän uudet ruokalautaset kelpaakaan sulle enää?" Tuhahdin vain jotain ja rupesin syömään. Äsken rupesin sitten vasta sitä tiskikonetta tyhjäämään ja kun laitoin lautasia kaappiin, huomasin, että siellä oli yksi puhdas ruokalautanen :huh: Miten olen voinut katsoa niin väärin, kun olen siitä vierestä kerta toisen ruokalautasen ottanut? :huh: Vai olenko vain pimahtanut.. :rolleyes: Se ei ole sinne tässä välissä mitenkään voinut ehtiä, koska tosiaan sen koneellisen tyhjäsin vasta nyt, joka pesi astioita silloin, kun rupesimme syömään.. Omituista.... :rolleyes::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heräsin yöllä miehelle itkemään että se meinaa jättää mut sen entisen tyttöystävän takia... Ei ne oo varmaan kolmeen vuoteen puhunu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mies opiskeli pöydän ääressä ja oli jättänyt telkkarin päälle. sieltä tuli tartu mikkiin ja ajattelin hetkeks istahtaa katsomaan sitä. Kun ensimmäinen kappale alkoi sain itkukohtauksen mikä vaan vyöryi ulos. mies siihen vähän hätääntyneenä että mikä sulla on?? "mä en kestä sitä et meidän poika (esikoinen) kasvaa joskus aikuiseks". Mies repes ihan täysin. sit kun oltiin saatu itku muuttumaan nauruks, olikin seuraavan kappaleen vuoro ja taas alkoi itkettää niin että meinasin tukehtua pullaan. siinä kohtaa mies laittoi telkkarin kiinni ja totes vaan "ollaanko me taas vähän raskaana".

 

Esikoista odottaessa itkin ps. rakastan sinua leffassa jo ennen kun varsinaiset alkuesittelyt oli ehtinyt tulla ja kun oltiin yönäytöksessä, sanoin miehelle noin 1:30 etten pysty enää katsoa tätä leffaa loppuun kun itkettää kokoajan niin hirveästi. että odotan häntä sitten tuolla pihalla. Mies ei jäänyt kyllä katsomaan leffaa loppuun. Ja ilmoitti ettei enää tule katsomaan mitään romanttisia elokuvia mun kanssa jos olen raskaana.

 

Tätä tokaa odottaessa käytiin katsomassa shrek 3 ja mies oli varautunut. Hän tarjosi vessasta hakemaansa paperia kun aloin parkumaan ja totesi että hän kyllä hyvin muistaa millaista oli ollut viimeeksi kun raskaana ollessa oltiin käyty leffassa :) söpöä <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Soitin miehelle töihin harmitellakseni ettei enää taida onnistua minulta kauppareissut kun pistää niin kovin supistamaan. Kerroin myös miten olin unohtanut kaupassa käydessäni ostaa suklaapatukan, jonka ajattelin nauttia päiväkahvin kanssa. Alkoi harmittaa se suklaan unohtuminen niin paljon että pillahdin itkuun. Jepjep, muten ei ole tapana itkeä karkin perään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä täällä kuuntelen Sällin kanssa Vuokko Hovatan Sikojen rakkautta ja vollotan. :girl_haha: No, olihan se mun ja Siipan hääkutsun runona. :lipsrsealed:

 

Niin ja tässä eräs kaunis päivä sattui tuttu olemaan tarhalla yhtä aikaa lastaan hakemassa. Minä sitten ehdotin että jos käveltäisi samaa matkaa kun samalla suunnalla asutaan. Hän jäi poikansa kanssa odottelemaan meitä. Enpä sitten muistanut olevani autolla liikenteessä... :rolleyes:

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai mikä haukka? No ei täällä ainakaan, kun kerta ei oo menkkojakaan.. :) :) :D

 

Mä huomasin eilen miettiväni et kylläpä jomottaa mahaa, varmaan menkat alkaa tänään tai viimeistään huomenna. Onneks en sanonut sitä ääneen kenellekään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips,

 

en ole vielä edes rekisteröitynyt forumille, mutta tässä lukiessa tuli pakottava tarve osallistua ketjuun. Meillä raskautta takana vasta n.11 viikkoa eikä mitään valtavia ylimalkaisia tunteenmullistuksia ole esiintynyt niiden ihan asiaankuuluvien lisäksi, siis tyylin 'OMG - vauva- meille'. Eilen illallla kuitenkin oli ensin itkussa ja sitten naurussa pitelemistä kun mies päätti opetella soittamaan lastenlauluja kitaralla. Hän os siis englantilainen, eivätkä netistä löytämänsä paikalliset laulut koskettaneet mua ollekaan. Itseasiassa olivat mun mielestä hölmöjä ja tylsän yksinkertaisia. Jotain yhteistä laulua ehdottaakseni muistin sitten lohikäärme Puffin - sehän on alunperin englantilainen. Voi herranjumala kun kuuntelin ekaa kertaa 20 vuoteen ne sanat! Edes miehen 'tulkinta' ei onnistunut lieventämään mun samaistumista Puffin suruun ja siihen suhteeseen mikä lapsilla on leluihinsa. Alle 15 sekunnissa olin sen näköinen kun olisin menettänyt kaikki rakkaimpani ja itkenyt heitä viikon. Kyyneliä, räkää, epämääräistä valitusta ja tyrskähdyksiä. Toiset 15 sekunttia ja samaan syssyyn sitten vielä naurua ja yrityksiä selittää miehelle tilanne. Tuijotti mua sen näköisenä kuin olisi harkinnut kiinnisitomista ja avun soittoa... päätyi onneksi vaan halaamaan ja soitti sitten myöhemmin vaan vähän Metallicaa sillä kitarallaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on ainakin tullut täysi idiootti...

Menin kauppaan, jätin aivot kotiin. Ostin kaupasta punnittavia leivoksia, vaaka ei meinannut millään toimia, painoin nappia uudestaan ja uudestaan, ei tarraa, ei lukemaa, kiukku nousi. Olin jo kääntymässä takanani olevalle ihmettelemään, että tämä on rikki, kun tajusin pitäväni leivoksia käsissäni.. Ehkä ne pitää ENSIKSI laittaa vaa'alle...

Sori boldaus, en saa pois. Näitä vastaavia sitten muuten riittää! Toinen on tämä; Ostan perunoita, punnitsen ne, lähden pois. Kassalla huomaan jättäneeni tarran vaakaan... Tämä sattunut siis kaksi kertaa. Toisella kerralla mieheni ystävällisesti tosin huomautti ennen kun kerkesin livetä paikalta, että josko otettais tuo tarra mukaan niin kassatäti voi katsoa hinnan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plussasin vasta tänään, 4+2 luultavasti on. Mutta jo eilen olin takuuvarma että nyt se on sitä.. Olimme viikonlopun pois kotoa ja otin itse kaikki johdot pois seinästä perjantaina. Eilen (su) tulimme illalla kotiin, ulkona jo pimeää. Halusin lukea lehteä ja menin olohuoneeseen, jossa ensin laitoin kattolampun päälle jotta näin mennä sytyttämään lattialamppuun valon. Painoin katkaisijaa ja sitten kävin sammuttamassa kattovalon ja istuin sohvalle "lukemaan" lehteä. En edes huomannut että on pimeää ja yritin vain siristellä silmiäni nähdäkseni tekstin paremmin. Lopulta mies tuli olohuoneeseen ja kävi laittamassa lattialampun johdon seinään.. Jo tuli valaistus!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni oli käynyt ostamassa ulko-ovien rivat rakenteilla olevaan taloomme. Esitteli niitä sitten minulle, että onhan tullut oikeanlaiset. Lähinnä tarkastelin siinä pääoveen tulevaa ripaa, joka poikkeaa hieman muiden ovien rivoista. Ihmettelin sitten miehelleni, että miksi hän on ostanut niitä pääoven ripoja kaksi... Mieheni sanoi, että eihän siinä ole kuin yhden oven ripa. Minä sitten näytin siitä pakkauksesta, että katso, tässä on yksi ripa ja tässä toinen. Syvä hiljaisuus...ja mieheni sanoo hienovaraisesti, että pitäähän ne rivat olla oven molemmin puolin (ulko- ja sisäpuolella) :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä aloin tänään itkemään miehelle sitä, kun en jaksanut syödä ruoka-annostani ja se ei suostunut syömään mun tähteitärolleyes.gif Se oli vähän ihmeissään, että heitä nyt ne pari lihapalaa roskiin, ei siinä mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vollotin ihan hulluna tänään kun telkkarissa näytettiin synnytys. :( Ikinä ennen en ole itkenyt, mielenkiinnolla vain katsonut. Nyt ei meinannut nyyhkytyksestä tulla loppua, vaikka itsellä on vasta 5+6

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutama viikko sitten tyttösiä tarhaan viedessä kuunneltiin Ipanapa liikenteessä -levyä, ja siinä on se liikennevalolaulu.

 

Itkin hulluna kun lauletaan että liikennevalo ei pelasta lasta, ei estä aikuista kaasuttamasta... :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nykyään rupee joka kerta seksin jälkeen itkettään aivan valtavasti =D Mies on vähän ihmetellyt, mutta olen vakuutellut etten surusta tai pettymyksestä itke..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua rupes itkettämään, kun tilasin joulupukkia netin kautta :girl_haha: Nettisivuilla oli kohta: "Pukin on hyvä tietää, että: (harrastukset, erityiset lahjatoiveet, muuta tärkeää...)". Itku tuli, kun pohdin tämän joulun olevan neidin ensimmäinen joulu, kun tulee joulupukki ja pitäiskö siitä jotenkin mainita tuossa viestikohdassa :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan vaan perusitketykset vauvoja ja pieniä eläimenpoikasia katsellessa ja tietty omaa tulevaa pikkuista ajatellessa. Niin ja hirveä paniikkikohtaus viikko plussauksen jälkeen :wacko: Kävi lanssimiehet ja niin eespäin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käyköhän tämä tänne.

Eli eilen katsoin Beck: Mahtimiehen, ja elokuvassa tiputetaan pieni vauva kahdeksannesta kerroksesta alas kuolemaan. Sillä hetkellä kun tajusin mitä tulee tapahtumaan, sain aika kamalan sätkyn ja kiepsahdin aviomieheni kaulaan sekä hautasin pääni hänen kainaloon. Siitä eteenpäin en elokuvaa pystynyt enää katsomaan. Sama tapahtui lopussa kun pahikset yrittivät tappaa sidotun naisen myrkkyruiskeella.

 

Normaalisti olen pystynyt katsomaan Beckejä, Wallandereita ja samantapaisia elokuvia ihan mielelläni. Eilen tuon jälkeen mies pohti jos vaikkapa lopettaisin näiden elokuvien katsomisen raskausaikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut ihan hulluja ja hassuja unia raskausaikana joille sitten ollaan naurettu miehen kanssa monta päivää.

 

Eräs yö juttelin pitkät pätkät huonekasville, vuoteemme vieressä on seissy nököttäny jättiläiskani jota olen mm. paijannut ja yhden kerran jahtasin punaisia kaneja pitkin makuuhuonetta. Miesparka kun se joutui yö yön perään heräämään näihin outoihin uniini ja kuuntelemaan tätä hormoneilla kyllästetyn naisen houreita. Unet onneksi jäivät.. Nyt kärsin vain totaalisesta hajamielisyydestä. Puolimatkassa keittiöön usein unohdan mitä olen hakemassa ja saatan joutua kelaamaan usean minuutin. Pitkistä puheenvuoroista puhumattakaan, puuh.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko kertoa tää, kun mies muistutteli. Luin näitä, ja sanoin miehelle, että onneksi en ollut ihan näin herkkänä raskausaikana.. taisin sittenkin olla.

 

Kaikki varmaan tietävät Hapsenkakkiaisen. Siis keskisormi on pää, nimetön ja etusormi etujalat jne.

No, mies sitten yksi päivä pelleili ja asetti tämmöisen Kakkiaisen istumaan olkapäälleni.

 

(Me ollaan sovittu aiemmin "leikkiessämme", että ne kädet, missä on sormukset, ovat pari.)

 

Tämä Hapsis siis istui olkapäälläni, ja toin oman Hapsikseni hieromaan sen kanssa kuonoja yhteen. Ne myös halasivat (ristimme mieheni kanssa kädet yhteen), kunnes tunsin, että myös toinen Hapsis (siis miehen toinen käsi) oli paikalla. Aloin huutaa "ei, ei EI, anteeksi" ja itkeä sillä hetkellä, kun tajusin, että minun halaavassa Hapsenkakkiaiskädessäni oli sormus, ja miehen ei, eli siis minun naispuolinen Hapsenkakkiaiseni oli "pettänyt" omaa pariaan sen toisen, sormuksettoman Kakkiaisen kanssa! Riuhtaisin käteni irti, ja aloin pyydellä itkien anteeksi. Mies vielä oikein korosti tätä kolmiodraamaa päästämällä teatraalisen nyyhkäisyn ja kiidättämällä petetyn Hapsiksen sohvan nurkkaan tärisemään, kunnes tajusi, että säikähdin ja itkin ihan oikeasti.

 

Loppuilta taisi mennä hikatessa ja tyrskiessä miehen kainalossa. Saipahan mies ainakin hyvät naurut, tosin itse en nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa.

 

Ihan paras :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tippuu kaikki tavarat käsistä, paitoja on hinkattu jo moneen kertaan tahranpoistoaineella kun kaikki ruoat tuntuu tippuvan tohon mahan päälle :D ja sain hirveän raivo/itkukohtauksen miehelle, joka oli unohtanut ilmoittaa mulle, että oli päässyt perille kaverinsa luo parin tunnin ajomatkan päähän. Olin siis varma, että se oli vähintään loukussa romuttuneessa autossa ellei peräti kuollut, kun viestiä ei tullut ja kun koitin soittaa, ei saatu yhteyttä (akku oli loppu). Kun siis vihdoin sain miehen puhelimen päähän, vetäisin normaalisti rauhallisena ihmisenä sellaiset kilarit, ettei tosikaan... Mies oli aika ihmeissään, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ehkäpä se tästä lähin muistaa ensimmäiseksi laittaa vaimolle viestiä, että hengissä päästiin perille :D.

Edited by Pomp

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now