*Iltatähti*

KUINKA KAUAN OLITTE KAKSIN, ENNEN KUIN OLITTE KOLMIN? :)

316 posts in this topic

Tytön syntyessä yhdessäoloa 13 vuotta (joista naimisissa reilu 6 vuotta). Oltiin molemmat 18v, kun seurustelu alkoi. Aiemminki lapsia oli saanut tulla, mutta kaikki ei mennytkään kuin oppikirjassa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vasta eilen jätettiin ehkäisy pois, mutta olen ymmälläni miten pitkään kaikki ovat olleet yhdessä ennen kuin olette tehneet lapsia. Me olemme olleet hieman vajaa puoli vuotta yhdessä, ja muuttamassa ensi kuussa vasta yhteen asumaan, mutta vauvalla on lupa tulla. Olemme vajaa kolmekymppisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä tuo pitkä aika selittyy, ainakin osittain, sillä, että olimme teini-ikäisiä aloittaessamme seurustelun, minä 15 ja mies 18. Lisäksi tuosta olisi tippunut melkein puolitoista vuotta pois, jos raskaus olisi alkanut heti, kun sitä aloimme yrittää.

Ja sitten meillä oli toki vielä sekin tilanne, että vaikka parisuhde oli vakaa ja periaatteessa lapsivalmis jo vuosia, niin me miehen kanssa yksilöinä emme olleet valmiita vanhemmiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä (mainittu 5 vuotta yhdessä) tuo aika olisi voinut tosiaan olla pidempikin, viitaten juuri siihen, että lähipiirissä suurin osa pariskunnista seurusteli ns. teini-/nuoruusvuosista lähtien ja ehti siten askaroida kaikenlaista yhdessä. Me tapasimme jonkinlaisen määritelmän mukaan vasta "vanhemmilla päivillämme", jolloin ei oikeastaan ole enää mahdollisuutta metsästää elämyksiä kymmentä vuotta. Näillä mennään, vaikka nyt jo tuntuu tavallaan, että suhde on muuttunut nopeasti jonkinlaiseksi keski-ikäisen pariskunnan arjeksi. Omalla kohdallani pelkään, että tästä saa vielä aikaiseksi ison katkeruuden aiheen, mutta kaksi tähän raskauteen tarvittiin.

 

Käytännössä määrittäviä tekijöitä olivat molempien ikä, minun vakituinen työpaikkani ja miehen virka, yhteinen oma koti jne., joten elämään ei ole todennäköisesti tulossa isoja muutoksia esim. muuttojen ja muiden rasittavien askareiden merkeissä. Aiemmin asuimme vuokralla siellä sun täällä ja minä määräaikaisissa töissä, eikä raskaus sopinut näihin kuvioihin.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloimme seurustella 2006, menimme naimisiin 2009 ja lapsi syntyi 2010. Opinnot on kesken ja molemmat n. 30-v.

 

Meillä oli lapselle oikein sopiva aika, oltiin oltu tarpeeksi kauan nuoria ja meneviä ja kaivattiin vakituista muutosta elämään ja sellainen saatiin. Muutos on ollut ainoastaan positiivinen vaikka vauvavuosi olikin rankka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vasta eilen jätettiin ehkäisy pois, mutta olen ymmälläni miten pitkään kaikki ovat olleet yhdessä ennen kuin olette tehneet lapsia. Me olemme olleet hieman vajaa puoli vuotta yhdessä, ja muuttamassa ensi kuussa vasta yhteen asumaan, mutta vauvalla on lupa tulla. Olemme vajaa kolmekymppisiä.

 

Mä ajattelen niin, ettei mitään suuria päätöksiä (avioliitto, lapset, kihlatkin) pitäis tehdä suhteen alkuhuumassa. Vasta sitten kun suhde on oikeesti vakiintunut. Ja sitten taas jos suhteesta on alkuhuuma hävinnyt jo parin vuoden, saati alle vuoden aikana, niin onko se sitten oikea suhde itselle. Mutta tokihan on pareja jotka on kaikki nää tehnyt heti ekana vuonna ja hyvin menee :) itelle vaan ne ekat muutamat vuodet oli vielä niin vahvaa tunnemyrskyä, että vaikka toki tietynlaisesti perhe-elämästä haaveili, niin on oikein hyvä että varsinaisia päätöksiä ja tietoista ehkäsystä lipsumisia alko tapahtuun vasta useemman vuoden jälkeen.

 

Me oltiin 23v ja 29v kun tavattiin, joten ehkä jos molemmat ois ollu kolmekymppisiä tai päälle niin ehkä sekä omat tunteet että parisuhteen tunteet olis ollu vakaampia, ja olis ollut koulut käyty jne, niin voi olla että vauvapuuhiin oltais tietoisesti ruvettu jo ehkä pari vuotta aiemmin.

Edited by Cecelia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vasta eilen jätettiin ehkäisy pois, mutta olen ymmälläni miten pitkään kaikki ovat olleet yhdessä ennen kuin olette tehneet lapsia. Me olemme olleet hieman vajaa puoli vuotta yhdessä, ja muuttamassa ensi kuussa vasta yhteen asumaan, mutta vauvalla on lupa tulla. Olemme vajaa kolmekymppisiä.

 

Me ollaan kanssa samanikäisiä. Jätettiin ehkäisy pois jo suhteen alkumetreillä, koska tiesin etten tule raskautumaan helposti. 10 kuukautta siihen sitten meni. Lapsen syntyessä ollaan oltu yhdessä noin 1,5 vuotta. Onhan se suhteellisen lyhyt aika ja mä oon ollut puolet tosta ajasta raskaanakin. :grin:

 

Välillä sitä miettii, että mikä helkkarin kiire meillä oli, mutta tiedän etten olisi malttanut odottaa "sitä jotain oikeaa hetkeä". En edes ole yleensä malttamaton luonne, mutta tiedostan sen, ettei me ainakaan tästä nuorennuta, ikää tulee lisää. En vaihtaisi tätä raskautta pois. Ei se suhteen (pitkä) kesto kerro siitä, että kaikki sujuisi lapsen/lasten kanssa sitten ongelmitta. Kyllä mä silti myönnän sen, että aika riskillä me tässä mennään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, yhdessäolon pituuteen ennen lapsia on varmasti monta syytä. Kuitenkin ihan millä tahansa kombinaatiolla tulee eroja, joten eipä siihen suhteen pituuteen kannata tuijottaa. Ehkä kuitenkin pitempään yhdessä olleilla suhde on varmemmalla pohjalla, en tiedä?! Vaikka on sitten niitäkin, jotka yrittävät pitkän, jo väljähtyneen suhteen pelastaa lapsella. Omalla kohdallani koen hyväksi sen, että ne pahimmat suhteen murrosvaiheet oli pois alta ennen lapsia. Ihan tarpeeksi sitä on saanut taistella senkin jälkeen. ;) Ja mies on myös sanonut, että ei tiedä, olisimmeko enää yhdessä, jos suhteen alkuvaiheissa olisi meille ollut lapsi tulossa. Osa selittyy kohdallamme varmasti nuorella iällä, mutta osa myös suhteen tuoreudella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelin myös sitä, että kun olemme teinipari..suhde ei "kasvanut" kahden aikuisen ihmisen suhteeksi ennen lapsen syntymää. Sitten vauva syntyi ja pakotti meidät viemään suhteen "toiselle" tasolle. Jos olisimme olleet kolmekymppisiä..tilanne varmasti olisi ollut toinen. Olimme kuitenkin nuoria..15 ja 16 vuotiaita aloittaessamme..ja 22 ja 23 v kun tyttö syntyi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin esikoisen syntyessä oltu yhdessä reilut 8v. ja naimisissa n. 9 kk (eli lapsi sai alkunsa todennäköisesti hääyönä). Lasta oltiin kyllä jo toivottu pitempään, mutta vasta 1,5v. yrittämisen jälkeen syntyi tulosta.

 

Mä olin 19v., kun alettiin seurustella, ja halusin opiskella ja saada työpaikankin, ennen kuin alettiin toivoa lapsia. Meille tuo yhdessäoloaika ennen lapsia oli oikein sopiva ja toisen oppi tuntemaan perinpohjin vakuuttuakseen siitä, että olisimme varmaankin yhdessä hyvät vanhemmat. Vaikka eihän sitä mitenkään varmasti tietenkään etukäteen voikaan tietää, niin meidän kohdalla tämä on osoittautunut paikkansa pitäväksi jutuksi. Jos olisimme kohdanneet vanhempina, lähempänä kolmeakymppiä, olisimme varmaan olleet valmiit nopeampaankin toimintaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vasta eilen jätettiin ehkäisy pois, mutta olen ymmälläni miten pitkään kaikki ovat olleet yhdessä ennen kuin olette tehneet lapsia.

 

Kun ei kaikilla tärppää heti ensimmäisestä tai kymmenennestä ehkäisyttömästä kierrosta. ;) (Tai jos vaikka tärppäisikin niin sehän ei tarkoita, että raskaus sujuu onnellisesti vauvan syntymään saakka.)

 

Jos meillä olisi tärpännyt suunnilleen heti niin ensimmäinen lapsemme olisi täyttänyt juuri kaksi (ja 3½- vuotispäivä oli meillä juuri, että siitä voi laskea). Että se on kuule niin kauhean suhteellista.

Edited by Chiamaka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pesiydyttiin miehen kanssa aika nopeaa tahtia, siinä vaan jotenkin kävi niin. Meillä jäi suhteesta sellainen deittailu aika pitkälti väliin ja alettiin aika nopeasti viettää paljon aikaa yhdessä, puolen vuoden seurustelun jälkeen mies käytännössä melkein asui luonani. Siitä olikin sitten luontevaa alkaa etsiä yhteistä asuntoa kun mun oli pakko opintojen takia luopua silloisesta kalliista vuokra-asunnosta. Yhteen muutettiin kun oltiin hieman alle vuosi oltu yhdessä.

 

Yhteisestä lapsesta puhuttiin jo suhteen alussa, en halunnut kokea enää yhtään suhdetta jossa joudun turhaan toivomaan lasta toisen toivoessa elämältä jotain ihan muuta ja halusin varmistaa että olemme menossa samaa päämäärää kohti. Lopulta asiaa pyöriteltyämme mies kypsyi lopullisesti ajatukseen seurusteltuamme n.1,5v ja aloitimme yrittämisen. Vasta vuoden kuluttua tästä raskaus alkoi, eli olimme silloin olleet reilut 2,5v yhdessä, lapsen syntyessä meillä on hieman yli 3v suhdetta takana.

 

Meidän suhde on ollut alusta asti kypsä perheytymiselle, se on ollut yhteinen unelma jota kohti ollaan menty. Mitään sokeaa "alkuhuumaa" meillä ei mielestäni ole ollut, tässäkin parisuhteet ovat niin erilaisia. Molemmilla oli takana pitkät parisuhteet ja molemmilla oli tiedossa mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Ehkä jos olisimme aloittaneet suhteen parikymppisenä niin tässä olisi ollut enemmän hätäilyn makua, mutta kun molemmilla on villit nuoruudet kokeiluineen takana ja toiveena oma perhe niin en näe syytä siihen miksi vauhtia olisi pitänyt väkisin hidastaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Kun tulin raskaaksi, parisuhdetta oli takana 10,5 v josta naimisissa 3,5 v.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Sopiva. Oltiin siihen mennessä ehtineet jo mennä, kokea ja tehdä yhdessä asiat mitä halusimme tehdäkin. Ja ennenkaikkea, olimme ehtineet kypsyä ajatukseen mahdollisesta jälkikasvusta. Tai lähinnä minä. Mies oli valmis hankkimaan lapsia jo silloin 10 v sitten, mulla kesti vähän kauemmin aikaa lämmetä ajatukseen omasta lapsesta. Joten, ei olisi ollut lapsen edun mukaista saapua meille, ennenkuin olisimme olleet henkisesti siihen valmiita. Siksi tämä aikataulu oli hyvä näin.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Raskauteen kuului mielialavaihteluja ja paniikkia ja jännitystä tulevasta, mutta mies tuki mua tosi ihanasti. Vauvavuosi on myös sujunut paljon paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Tottakai olin varsinkin alussa niin kiinni vauvassa (pakosta, kun toinen roikkui tississä kiinni koko ajan), että miehelle ei vaan jäänyt aikaa niinkuin ennen. Mutta tiedostimme sen, että se on vaan väliaikaisvaihe. Kaikenkaikkiaan oma lapsi hitsasi meidät lopullisesti yhteen perheenä. Ja mies puhkesi kukkaan kyllä myös isyyden myötä, samoin kuin minä äitiyden... Eli ihanin elämänmuutos tämä on ollut koko perheen tasolla!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin oltu yhdessä lapsen syntyessä 11 vuotta, joista 5,5 vuotta naimissa. Me oltiin 17- ja 18-vuotiaita seurustelun alkaessa, ja oikea aika lapsille tuli vasta mun ollessa 29 ja miehen 30.

 

Asiaan vaikuttavia tekijöitä olivat meillä mun vakityön saaminen (vuosien sijaisuuksien jälkeen) ja sen myötä asuntolainan ottaminen omaa taloa varten. Omat opiskelut olen saattanut loppuun vuosia sitten, mies puolestaan opiskelee nyt uutta ammattia (aiemmin oli useammassakin vakityössä). Haluttiin saavuttaa tietyt tavoitteet ennen lastenhankintaa, ja sen mukaan mentiin. Ei koettu aiemmin olevamme valmiita vanhemmiksi, joten sekin vaikutti vahvasti lastenhankinnan ajankohtaan. Aiemmin ei koskaan yritettykään, eikä ongelmia raskaaksitulossa onneksi ilmennyt :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olimme olleet yhdessä 13 vuotta ja naimisissa 3 vuotta. Seurustelu alkoi teininä.

 

Ihan sopiva aika. pyrin muutenkin ajattelemaan, että asiat suttaantuu siten kuin pitää.

 

Oikeastaan mies on monta kertaa sanonut, että olisihan sitä lapsen aikasemminkin voinut saada, mutta minun mielestä asiat meni miten meni.

Meillä ei ole ollut esikoisessa mitään negatiivista. Ellei siis ihan normiväsyä lasketa. Olimme valmiit, raskaus oli ihana ja vauvelikin ihana.

Oikeastaan vasta tämä kolmas raskaus on ollut todella raskas. Minä olen voinut huonosti kokoajan ja soimaan tekemättömistä kotitöistä itseäni. Lisäksi mies tietenkin on joutunut ottamaan kovasti omille harteilleen kaikkea. Mutta onneksi on tosiaan kolmas, niin ei suurta kriisiä ole tullut asiasta, vaan molemmat yrittää parhaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme olleet n. vuoden yhdessä ja asuttu yhdessä n. 6kk, kun tulin raskaaksi. Meille hyvä aika, koska olen itse jo valmistunut ja ollut pari vuotta työelämässäkin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin n. 3kk oltu yhdessä kun muutettiin saman katon alle. Siitä 2kk eteenpäin kun tein positiivisen raskaustestin ja siitä 9kk niin esikoinen syntyi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan varmaan aika hämärä pari, kun ollaan oltu yhdessä vasta reilun vuoden, mutta silti raskaus on odotettu ja toivottu. Ollan molemmat yli kolmekymppisiä, ja se vaikutti selvästi tähän tahtiin. Häät ollaan pitämässä sen jälkeen kun pikkutyyppi on n. 5 kk. Aika tuntui muuten sopivalta kun on sitä kuitenkin ehtinyt miettiä mitä kumppanilta (ja elämältä) toivoo ja kun oikean löysi niin palaset vain loksahtivat kohdalleen.

 

Kieltämättä on miettinyt olisiko vielä pitänyt vielä odottaa ja nauttia kahdestaan olemisesta, reissaamisesta jne. mutta vauvakuume voitti :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jauhan vielä yhden viestin verran samaa virttäni, mutta kuitennii...

 

Nautimme verraten kovasti toistemme seurasta, enkä itse suoraan sanoen pidä lapsista erityisen paljon, joten "tarvetta" lapsille ei ollut suhteen alkumetreillä, eikä oikeastaan vieläkään. Kyse on edelleen järkiratkaisusta, eikä kellon tikittämisestä tai muusta. Tavallaan raskaaksi tuleminen oli itselleni tietynlainen shokki, olin varautunut siihen "menee ainakin vuosi" -mantraan, mitä monet etukäteen kertoivat.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Oltiin seurusteltu vajaa 5 vuotta ja oltu pari viikkoa vaille 2 vuotta naimisissa kun esikoisemme syntyi.

 

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Vauva syntyi ihan oikeaan aikaan. Yritystä oli ollut jo vuoden verran ennen kuin tärppäsi.

 

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Ei mitään. Raskauaika oli aivan ihana aikaa! Ja vauva on ollut todella ihana ja helppo tapaus, ettei meidän suhde ole kärsinyt mitenkään. Päinvastoin, nyt tuntuu entistä enemmän että olemme ihan oikea perhe ja enemmän yhtä kuin aikaisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta?

Oltiin oltu yhdessä reilu neljä vuotta, kun esikoinen syntyi. Naimisissa alle vuosi.

Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt?

Ajallisesti sopiva, tärppäsi tosi nopeasti. Toisesta on oppinut ihan hirveästi vielä niiden parin ekan vuoden jälkeen ja on ollut tosi tärkeää, että meillä on sitä yhteistä parisuhdetta ilman lapsiakin takana.

Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana?

Paljon negatiivisia asioita, elämä muuttui niin paljon kerralla ja sopeutumiseen meni kunnolla aikaa. Raskausaika oli tosi rankka, ja vauva-aika se vasta rankka olikin. Nyt kun lapsi on vuoden, niin kaikki alkaa olemaan positiivissävytteistä yhteiselossamme ja asiat ovat loksahdelleet paikoileen ja elämä alkaa voittamaan kaikesta menetetyistä unista huolimatta :)

Edited by wanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan oltu yhdessä alle parikymppisistä asti, 10 vuotta tuli täyteen viime vuonna. Vauvaa alettiin yrittämään noin vuosi sitten ja ensi syksynä on laskettu aika. Mulla on joitakin kavereita, jotka ovat saaneet lapsen alle vuoden seurustelun jälkeen ja kaikki on mennyt loistavasti. Itse kuitenkin pidän hyvänä sitä, että seurustelua ja yhdessä asumista on takana useampi vuosi (vähempikin tosin riittäisi ;)). Tässä vaiheessa elämä ja yhdessäolo on jo melko arkista ja tieto tulevasta vauvasta on tuonut "uuden ulottuvuuden" pitkään suhteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee kesällä kymmenen vuotta yhdessäoloa täyteen ja naimisissa ollaan oltu kolme vuotta, kun vauvan pitäisi syntyä. Aika on ollut meille sopiva kypsyä perheen kasvamiseen ja yrityksen hienoinen venähtäminen on myös valmistanut tulevaan paremmin, kuin jos olisi tärpännyt heti.

 

Lapsen tulon myötä tulevista muutoksista en vielä osaa sanoa, mutta raskausaika tähän asti on sujunut hyvin. Mies on innostunut vauvan tulosta ja siihen liittyvistä asioista on helppo keskustella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme olleet yhdessä reilut kolme vuotta, kun tulin yllättäen raskaaksi. Vauvan syntyessä siis melkein neljä vuotta, ja raskausaikana menimme kihloihin. Itselläni oli ollut vauvakuumetta ilmassa jo pidempään, joten ihan mukava yllätyshän tuo oli, ja mieskin suhtautui asiaan hyvin, tarkoituksenamme kuitenkin oli hankkia lapsia jossain vaiheessa joka tapauksessa. Meidän tapauksessamme voisin sanoa, että ehkä oli ihan hyvä, että luonto päätti tämän asian puolestamme, koska varsinkin mieheni on niin huono ja hidas tekemään suuria, tai pienempiäkään päätöksiä, että luultavasti olisimme edelleen kaksin, jos tuota ylläriä ei olisi tapahtunut. Nyt lapsemme on juuri täyttänyt 2v, ja menimme puoli vuotta sitten naimisiin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin oltu yhdessä vajaa seitsemän vuotta ennen kuin tyttö syntyi. Naimisissa ei olla, mennään sitten kun mies kosii kaiken vihjailun jälkeen. :grin: Oltiin 18 & 22 kun tavattiin. Mulla oli vauvakuume jostain 2-kymppisestä (tai no, jollain tavalla jo lapsesta asti), mutta ihan hyvä kun mies kypsyi asiaan hitaammin. Lapselle annettiin lupa tulla siinä vaiheesa kun minä valmistuin ja tulinkin pian raskaaksi. Mies oli valmistunut jo pari vuotta aiemmin. Kummallakaan ei ollut vakityötä silloin, mutta mies vakinaistettiin kuukausi ennen tytön syntymää. Ei pidetty vakityötä tärkeänä, koska meidän molempien ja erityisesti mun alalla töitä kyllä riittää. Aika lapselle oli oikein sopiva, vaikka kaksinkin olisi viihdytty. Tämä vain tuntui luonnolliselta jatkumolta suhteeseen ja mun lapsenkaipuuni oli jo hirmuinen. Raskausaika, synnytys ja vauvavuosi on lähentänyt meitä, vaikka vauvavuosi on samaan aikaan ollut rankin vuosi ikinä (vaikkei ole ollut mitään ihmeempää, koliikkia tms). Musta on ollut ihanaa, kun toisen tuntee niin hyvin, että tietää fiilikset jo puolikkaasta sanasta tai eleestä. Etenkin mies on äärimmäisen taitava lukemaan mua. Raskausajan hormonikiukuissa ja synnytyksessä siitä oli paljon hyötyä. Ainoa asia, mikä tällä hetkellä vähän jyystää takaraivossa on se, että mies ei välttämättä jaksa toista lasta ja minä taas haluaisin vielä toisen. Ymmärrän kuitenkin miehen näkökulman ja uskon, että mieli voi muuttua kunhan tyttö alkaa nukkumaan öitään kunnolla. Onneksi tätä asiaa ei tarvi vielä päättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now