Elkku

Tupakoivat äidit -- luethan aloitusviestin kokonaan!

19 posts in this topic

Tupakoinnin vaaroista niin tupakoijalle itselleen kuin syntymättömille ja jo syntyneille lapsille on maailma tietoa pullollaan. Kuitenkaan osa äideistä ei pysty lopettamaan tupakointa raskausaikana tai aloittaa tupakoinnin uudelleen, kun lapsi on syntynyt. Miksi? Millaisia ajatuksia se tupakoivassa äidissä herättää? Millainen on ympäristön, lähimmäisten ja vieraiden, suhtautuminen tupakoivaan äitiin?

 

Foorumilta löytyy jo tupakointiin liittyvä ketju (http://www.vauva.inf...729-tupakointi/). Pollina ketjussa ei ole virinnyt kovasti keskustelua vaikka se pitkä onkin, ja toisaalta ilmapiiri siellä ei ole kovinkaan avoin tupakoijille (joita kuitenkin pollin mukaan foorumilaisista on noin 15 %), jos kohta tupakoitsijoita ei ihan suoraan ole lynkattukaan. Tässä ketjussa toivoisin syntyvän keskustelua äitien tupakoinnista esimerkiksi yllä olevien kysymysten pohjalta.

 

Toivon, että keskustelu pysyy asiallisena. Vaikka kuka tahansa tietysti saakin mielipiteensä ketjuun kirjoittaa, olisi suotavaa, ettei tähän ketjuun tulla yököttelemään tai syyllistämään. Kukaan raskaus- ja imetysaikana tupakoiva tuskin on riippuvuudestaan ylpeä tai onnellinen. Ketjun ei myöskään ole tarkoitus olla tupakoinnin ihannointia, vaan rehellistä keskustelua, ajatusten vaihtoa, tukea ja ehkä motivoimistakin varten. Toivon, että ketjun henkeen sopimattomista viesteistä raportoidaan ylläpidolle.

 

Disclaimerina kerrottakoon, että itse en ole koskaan edes maistanut tupakkaa eli en ole tästä ketjusta hakemassa oikeutusta omalle toiminnalleni. Muualla foorumilla kuitenkin tuli esiin, että tällainen ketju, jossa oikeasti keskusteltaisiin äitien tupakoinnista olisi hyvä. Kukaan tupakoivista äideistä ei kuitenkaan halunnut leimata itseään ketjun aloittajana. Koska tällainen ketju on kuitenkin mielestäni tärkeä, tarjouduin ulkopuolisena aloittajaksi. Itse en aio tätä aloitusviestiä enempää kuitenkaan osallistua keskusteluun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos hyvästä ja tärkeästä aloituksesta. :)

 

Minä myös lukeudun niihin, jotka eivät ole koskaan edes tupakkaa maistaneet ja tuomitsen kyllä kaikenlaisen tupakoinnin lapsiperheessä, koska niin paljon haittoja aiheesta on pystytty esittämään. Mielenkiinnosta haluaisin kuitenkin kuulla tupakoivien äitien ajatuksia siitä, miksi tupakointi on jatkunut raskaudesta tai äitiydestä huolimatta sekä niiden äitien ajatuksia, joilla puoliso tupakoi. Oma mieheni on aikanaan tupakoinut enkä yllättyisi, jos edelleen sitä joskus tekisi, mutta keskusteltuani asiasta hänen kanssaan olemme päätyneet siihen, että ainoa syy lopettamattomuuteen tai lopettamiseen on tahdonvoima, johon liittyy yhtenä osana välinpitämättömyys. Voisin verrata tupakointia johonkin muuhun lapsen tai perhe-elämän laiminlyöntiin, josta periaatetasolla on helppo tehdä pyhiä päätöksiä, mutta käytännön tasolla toiminen ei olekaan niin helppoa.

 

Ja tosiaan: tuomitsen tupakoinnin - en tupakoivia ihmisiä. On monia muitakin asioita, joilla itseään ja perhettään voi vahingoittaa, joten en halua, että tässä ketjussa aletaan kilpailla siitä, kenellä on vähiten paheita tai kenen kruunu on kirkkain. Minunkin kruunusta niitä tahroja löytyy. Joten, onko kyse vain tahdonvoimasta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Odotuspuolella on ketju Raskaus ja tupakka, linkkaan tähän kun liittyy aiheeseen, mutta hyvä että tästä keskustellaan laajemminkin, kun niinhän se on, että äidin tupakoinnin haitat lapselle ei lopu synnytykseen. Isien tupakoinnista pitäisi myös puhua.

 

Minä ja mieheni ei olla koskaan tupakoitu, mutta miehen vanhemmat ovat polttaneet aina. Nyt miehen äiti lopetti polttamisen pari viikkoa sitten, ja olen niin kiitollinen meidän lasten puolestakin, toivottavasti päätös pitää :lipsrsealed: Miehen isä polttaa edelleen, ja tuntuu että siellä käydessämme altistumme kyllä tupakansavulle. Miehen isä polttaa alakerran autotallissa, ja vähän epäilen että jonkun ilmanvaihdon tms. kautta se savu kyllä kulkeutuu muuallekin taloon, koska kotiin tullessamme kaikki mukana olleet vaatteet haisevat aivan tupakalle :girl_sad: Onneksi ei käydä siellä kovin usein...

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse aloin polttaa tupakkaa 15-vuotiaana, kun parhaan kaverin kanssa alettiin käydä välkällä salaa koulun pihan rajojen ulkopuolella röökillä. Nyt 33-vuotiaana kolmatta vauvaa odottaessani elän taas ilman tupakkaa, ja kyllä maistuukin elo raikkaammalle. Vihaan tupakkaa, sitä että sellainen myrkky on laillinen ja niin yleinen, ja sitä että tupakkatuotteet ovat edelleen niin helposti saatavilla. Tupakka on (tutkitusti) heroiinia koukuttavampi huume, josta useimpien on todella, todella vaikea päästä eroon, kun fyysisen riippuvuuden lisäksi vieroittuminen voi aiheuttaa paljonkin psyykkisiä ahdistusoireita. Kaikki elämäntilanteet eivät sovi tupakanpolton lopettamiseen, koska tupakasta luopuminen voisi lisätä stressin vaaralliselle tasolle. Olisi aina parempi, jos kyseistä riippuvuutta ei milloinkaan pääsisi syntymään. Ei siis kannata sitä ensimmäistäkään savuketta maistaa!

 

Mulla ei tupakointi koskaan yltänyt tasolle "aski päivässä", mutta silti oon ollut elämästäni ihan liian ison osan tupakasta riippuvainen. Mä en ole kokenut olevani niin riippuvainen nikotiinista kuin siitä typerästä tavasta, että joka välissä pitää sytyttää rööki. Tupakointi on mulla liittynyt myös vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin, ja toisten tupakoitsijoitten seurassa olen aina polttanut useammin kuin mitä tekisin yksin tai savuttomassa seurassa ollessani. Ketjupolttajien seurassa itsellänikin herkästi riistäytyi tupakointi ihan käsistä ja savuttomassa ympäristössä taas poltin 1-5 savuketta päivässä, eli ei niin hirveästi. Välillä olen ollut viisikin vuotta ilman tupakkaa (esikoisen odotusta odotellessa lopetin ja kuopuksen ollessa n. vuoden vanha aloitin valitettavasti uudelleen). Olen pyrkinyt siihen, etteivät lapseni altistuisi tupakansavulle ollenkaan, ja että polttaisin vain ollessani itsekseni. Eli lasten takia mun on todella helppo lopettaa. Muut syyt vähentää/lopettaa ovat tietysti oma terveys (joka vaikuttaa myös lasten elämään), sademetsien tuhon välttäminen, viattomien koe-eläinten kärsimyksen vähentäminen, ym. ym. Enkä todellakaan haluaisi tukea taloudellisesti sellaisia tahoja kuin isot tupakkafirmat ovat. Viime syksynä tupakoin niihin aikoihin, kun aloin (vahingossa) odottaa kolmatta lastani. Ei ollut vaikea lopettaa tupakointia, kun mielessä oli tietysti heti pienen hyvinvointi ja kaikki tupakoinnin raskaudelle ja sikiölle aiheuttamat riskit. Vauvani kerkesi kuitenkin ensimmäisinä kohtukuukausinaan altistua isänsä ketjupolttamiselle, kun vielä seurustelimme tuolloin. Koetan olla kantamatta hirveästi stressiä tai murhetta asiasta nyt jälkeenpäin, mennyt mikä mennyt. Nyt voimme elää terveemmin. Vauvan isä jää niin herkästi päihteistä (kuten nikotiini, alkoholi, kofeiini, valkoinen sokeri, lääkkeet jne.) niin helposti riippuvaiseksi, etten tavallaan yhtään ihmettele, miksi hänen on niin vaikea lopettaa. Osalla päihderiippuvuus on geeneissä, osa taas on erilaisista psyykkisistä syistä taipuvainen voimakkaisiin riippuvuuksiin. Monelle tupakointi myös on (tavallaan ihan ymmärrettävistä syistä) helppo ja nopea tapa lievittää ahdistusta. Itsellenikin röökitauolla käyminen on usein toiminut katkaisuna jollekin sietämättömälle tunnetilalle. Mutta niitä vaihtoehtoja todellakin kannattaa etsiä. Kukaan ei oikeasti tarvitse tupakkaa! On niin väärin, että sitä on niin helposti saatavilla, eikä tupakointia parvekkeilla tai julkisilla paikoilla ole kielletty. Onneksi Suomessa ei sentään esim. kaupoissa ja postitoimistoissa saa polttaa, kuten monissa muissa maailman maissa...

 

Vältän kuitenkin itse tuomitsemasta ketään tupakoitsijaa tapansa vuoksi huonoksi ihmiseksi, sillä tiedän kokemuksesta, miten vaikeaa voi varsinkin tietynlaisissa stressaavissa elämäntilanteissa olla edes vähentää sitä päivittäistä tupakointia. Olisi tietysti kiva jokaisen maailman ihmisen kannalta, jos savuttelun tilalla ois ihmisillä enemmän jotain kivempia ja terveempiä tapoja. Happihyppelyllä voi käydä ilman sitä röökin sytyttämistäkin. Ystäviä tavatessa voi taitella vaikka paperista origameja silloin, kun tekee mieli polttaa muiden seuraksi. Voi vaihtaa ruoanjälkeisen tupakin vaikkapa xylitol-sisuun. Mutta nää on useimmiten helpommin sanottu ja aiottu kuin tehty.

 

Mua inhottaa nyt raskausaikana suunnattomasti se, etten voi pitää makkarin ikkunaa juuri koskaan auki, kun viereiset/yläkerran/alakerran naapurit (en oo kytänny ketkä) käyvät parvekkeellaan tupakoimassa niin usein, että heti on oma makuuhuoneentuuletus ihan pilalla. Bussipysäkeillä tupakoivia kyllä pidän itsekkäinä ihmisinä. Monet polttavat pienten lasten lähelläkin ihan surutta! Jos ei pysty ajattelemaan itseään ja omaa terveyttään, niin pitäisi osata ottaa edes muut huomioon. Yks näky, mitä en koskaan opi ymmärtämään, on pienen vauvansa vaunuihin tupakansavua puhalteleva äiti. Haluaisin kyllä tietää, että miten ihmiset pystyvät tekemään tämän. Mulle on tuottanut tarpeeksi tuskaa jo sekin, että oon pilannut kehoani typerällä tupakoinnilla ja sitten sen jälkeen jossain vaiheessa saanut lapsia, jotka joutuvat osan noista myrkyistä kaiketi kehoonsa saamaan... Toki vastaanottavat myrkkyjä ihan liikenteen päästöistäkin joka päivä, mutta kun tupakointi on ihmisen elämässä niitä vähiten pakollisia asioita. Tupakoinnin lopettaminen tarvitsisi tehdä ihmisille jotenkin paljon nykyistä helpommaksi, kun ihan h**vetin vaikea siihen voi olla yksin pystyä, vaikka kuinka sisimmässään tahtoisikin elää savutonta elämää.

Edited by poimulehti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aloitus ja ainakin toistaiseksi asiallista keskustelua, kiitos siitä.

 

Mä en ole koskaan koukuttunut poltettavaan tupakkaan mutta käytän nuuskaa. Tietysti oli itsestäänselvyys että lopetan käytön kun raskautta yritettiin ja koko raskauden ajaksi, mutta nyt olen jo miettinyt että lapsen synnyttyä haluan jatkaa satunnaista käyttöä. Olen yrittänyt etsiä tietoa nuuskan käytöstä ja imetyksestä mutta se ei taida olla kauhean puhuttu aihe ;) Haluaisin kuitenkin tietää että mitkä on turvalliset välit jos käytän nuuskaa niin seuraavaan imetykseen, vai pitääkö maito lypsää kokonaan pois.

 

Olen miettinyt että tupakoivilla äideillä sen riippuvuuden täytyy olla kamala. Koska itselleni ei tuottanut vaikeuksia lopettaa nuuskaamista pelkällä tahdonvoimalla niin riippuvuuden täytyy olla aika kova jos tietää että polttaminen vahingoittaa vauvaa mutta sitä ei silti saa lopetettua. Itse olen aina pystynyt katkaisemaan käytön kun olen halunnut, en tiedä sitten miksi en koukutu juuri nikotiiniin, mutta kai kaikkien aivot ovat vähän eri tavoin virittyneet eri aineille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tällä sivustolla olevat asiat ehkä tiesitkin jo, mutta siellä sanotaan, että "tavanomaisella päiväannoksella nuuskan käyttäjä saa nikotiinia 3-5 kertaa enemmän kuin savukkeita polttava". Nikotiini pysyy kuitenkin veressä useamman tunnin (2-6 h lähteestä riippuen), joten jos nuuskasta sitä saa enemmän kuin tupakasta, niin turvallinen väli imettämiseen nuuskaamisen jälkeen olisi vielä pitempi. Entä oletko huomioinut sen, että nuuskaa jää suusi limakalvoille ja suullasi ehkä koskettelet vauvaa ja vauvan tavaroita?

 

Täällä kerrotaan lisäksi, että "tupakoivien, imettävien äitien vauvoilla näyttäisi olevan noin 2 kertaa niin usein päivittäisiä koliikkivaivoja kuin ei tupakoivien vauvoilla". Lisäksi "tupakoivien vauvat ovat myös itkuisempia". Nuuskalla on samat vaikutukset, koska nuo perustuvat nikotiiniin.

 

Nuuskan voi siis rinnastaa tupakkaan, mutta täytyy muistaa, että nuuskan nikotiinipitoisuus on paljon suurempi, joten sitä kautta se on haitallisempi odottavalle tai imettävälle äidille.

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tupakoin raskausaikana satunnaisesti. Eli siis kun tapasin tupakoivia kavereita, saatoin polttaa mutta omia tupakkeja mulla ei ollut koska pelkäsin, että homma lähtisi käsistä. Nyt imetysaikana mulla on tupakkaa ja mä poltan 0-3 tupakkaa päivässä ja yritän ajoittaa ne niin, että en joutuisi imettämään heti tupakoinnin jälkeen. Monesti käyn tupakalla sitten illalla kun oon saanut lapsen nukkumaan ja imetykseen tulee varmasti pitkä tauko.

 

Mä juttelin tästä asiasta neuvolalääkärin kanssa kun tunnen tosi pahaa omaatuntoa siitä, että en pysty lopettamaan ja hän lohdutti mua sillä, että kun määrät on kuitenkin noin pieniä niin mun ei tartte joka päivä itseäni tän asian tiimoilta ruoskia. Jos nyt ei selkäänkään taputella.

 

Mulle suurin ongelma lopettamisessa on se, että se on tapa. Mä tupakoin jos mä olen vihainen tai sitten taas jos kaikki on hyvin ja olen iloinen niin palkitsen itseäni tupakalla. Vähän niinkuin joku jolla on ruuan kanssa ongelma, joka lohduttaa itseään ruualla.

 

Musta on kiva jos tää ketju pysyy asiallisena koska mä tunnen, että tästäkin aiheesta pitää saada puhua. Neuvolassa tästä puhuttiin jo raskausaikana ja sitä melkein joka kerta kysyttiinkin, että mites sen tupakoinnin kanssa sujuu. Siitä mä olin iloinen etten saanut mitään saarnaa. Kyllä mä tiedän mitä tupakointi tekee. Ei sitä tartte mulle joka kerta kertoa.

Edited by koran_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä poltin ennen raskautta 1-2 askia päivässä, eli aika paljon. Vähän ennen plussaa mua alkoi oksettamaan tupakan maku ja vaikka jo siitä arvelin että tärppi on käynyt niin poltin silti normaalisti siihen asti kun plussasin ja sen jälkeen olen polttanut ehkä 5? Kaksi silloin samana iltana kuin plussasin ja muutaman kaverilta pummitun sen jälkeen. Ne muutamat pummitut tuli oikeastaan poltettua lähinnä siksi, että yhtäkkinen tupakoinnin lopettaminen olisi paljastanut liikaa, koska kaikki tiesivät kuinka usein olen koittanut lopettaa mutta sortunut jo alkumetreillä.

 

Mulla riippuvuus on/oli samanlaista kuin poimulehdellä, eli paljon vahvemmin lopettamista vaikeuttivat tavat kuin vieroitus nikotiinista. Plussaushetkellä olin koulun ohella viikonloppuöisin töissä baarissa, ja etenkin siellä lopettaminen oli huisin vaikeaa, koska tupakointi oli käytännössä ainoa järkevä syy pitää tauko. Yöt baarissa on kuitenkin niin hektisiä, että ellei ole "pakko" ei sieltä voi tiskin takaa mihinkään häipyä. Koulussa taas oli sama paljastumisen pelko, plus tuntui todella typerältä jäädä luokkaan istumaan tauon ajaksi pelailemaan puhelimella kun melkein koko muu luokka häipyy ulos tupakalle. Ja mä siis jäin luokkaan siksi, koska herättäisin silloin vähemmän huomiota tupakoimattomuudellani ja koska tupakkapaikalla seistessä on vaikeampi olla tupakoimatta.

 

Me poltettiin miehen kanssa molemmat, ja mun on kyllä pakko myöntää, että vaikka mun pahoinvointi auttoi ihan hurjasti tupakoinnin lopettamisessa niin mä en olisi välttämättä siihen pystynyt ellei mies olisi lopettanut myös. Ne oli meille oikeasti tärkeitä hetkiä, kun molemmat oltiin aamulla lähdetty kouluun ja koulusta menty suoraan töihin ja illalla sitten "kokoonnutaan" parvekkeelle istuskelemaan, katselemaan tähtitaivasta ja tupakoimaan. Se oli tosi terapeuttista, ja nyt kun meillä on kaikesta stressistä (mm. raha..) johtuen kotona väännetty aika paljon kättä, niin huomaan välillä miettiväni sitä kuinka paljon nopeammin nämäkin tilanteet oisivat ennen rauhoittuneet, kun oltais vihasinakin jouduttu sille samalle parvekkeelle polttamaan sitä hermosauhua eikä toista pääsis "mököttämällä karkuun". Monet konfliktit ratkesivat ja rauhoittuivat siinä tilanteessa kun päästiin sinne röökille.

 

Mä en haluaisi aloittaa tupakointia uudestaan jo pelkästään sen hinnan vuoksi, mutta myös siksi koska oikeasti piittaan omasta, miehen ja lapsenkin terveydestä. Käyn jo nyt pääni kanssa taistelua siitä, että haluanko vai enkö halua aloittaa uudestaan, koska toisaalta mulla on ihan mieletön ikävä sitä parvekkeella miehen kanssa istuskelua, mitä me ei vaan osata tehdä ilman sitä tupakkaa. Kyllä me on yritetty. Vaan mä pidän koran_n tapaa ehkä parhaana mahdollisena "kompromissia", että jos täytyy polttaa niin tuo on juuri se oikea hetki..

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Nadda! En ollut löytänyt noita sivuja joten täytyy lukea tarkemmin.

 

Noissa luki että normaali päiväkäyttö - se lienee sitten sitä että käyttää useita kertoja päivissä? Mun nuuskaaminen on siis hyvin vähäistä, ehkä kerran pari viikossa. Riippuen tosi paljon tilanteesta. Voihan myös olla että sitä ei sitten kaipaakaan mutta yhtä kaikki pitänee lukea nyt huolella nuo aikajutut imetykseen liittyen jne ja päättää sitten myöhemmin. Odotusaikana en tietenkään aio käyttää koska ilmankin pystyy olemaan. Lähinnä olen haaveillut että kun lapsi on syntynyt niin joku ilta voi vaikka hetken nautiskella nuuskasta vauvan mentyä nukkumaan kun rytmi on jo siinä määrin hallussa että tietää ettei syöttöjä tule ihan heti jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse aloin polttamaan tupakkaa 15-vuotiaana, eli 13v sitten. Poikieni, tällä hetkellä 10v ja 7,5v raskaus- ja imetysajan olin polttamatta. Pahoinvointi oli niin järkyttävä, etten voinut edes ajatella tupakkaa. Monesti olen nähnyt raskaana olevia, jotka tupakoivat ja myös omaan ystäväpiiriini niitä kuuluu mutten ole heille alkanut koskaan siitä saarnaamaan niin äärettömän typerää kun se mielestäni onkin. Nyt ehdin olla 8viikkoa ilman tupakkaa, kunnes tieto kkm tuli :( Lupasin aikanaan äidilleni, että jos vielä joskus kolmatta odotan, lopetan enkä enää uudelleen aloita. No, se lupaus meni tässä.. Kaikkeen en nyt pystynyt. Tupakka on itselle ehkä enemmän tapa... Tietyissä tilanteissa; ruoan jälkeen, iltaa istumassa, tauolla polttaa. Kun tupakkaa on, voin olla 7h polttamatta päivän aikana, mutta jos jostain syystä on jäänyt ostamatta niin tuska on kamala.. Itseäni ei ole koskaan haitannut ihmiset jotka tupakoivat pysäkeillä (no, enpä liiku julkisilla enää laisinkaan), terasseilla, parvekkeilla. Meillä kotona isä on polttanut niin kauan kuin muistan. Mutta ei koskaan sisällä. Samoin me miehen kanssa, ei koskaan sisätilassa. Tupakkaa kuluu päivästä riippuen 10-20kpl.

Itse olen myös sitä mieltä, että jokainen tietää tupakoinnin riskit ja siitä saarnataan aivan liikaa mediassa ja eduskunnassa. Suomessa olisi niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin tupakoinnin täyskielto. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että kukaan olisi tappanut toista poltettuaan tupakan (viittaus; huumeisiin, mielenterveysongelmiin).. tiedän, tuo oli kärjistettyä, mutta kun itse työskentelen hoitoalalla on surullista, että joka paikassa paasataan tupakasta muttei nähdä sitä mielen tuskaa mitä monella on, vaan hyssytellään ja suljetaan ongelmat pois.. No aiheen vierestä meni taas :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä poltin ennen esikoisen raskautta aika paljon, askin per päivä. Sitten lopetin siltä seisomalta kun sain plussan. Sitä ennen olin jo kyllä vähentänyt roimasti, kun yritys läheni. Lopetin imetyksen kun tyttö oli 5 kk ja sorruin polttamaan uudelleen. Kuvittelin, että voisin polttaa satunnaisesti, mutta olen sen verran nopeasti koukuttuvaa sorttia, että eihän se onnistunut.

No, syksyllä lopetin uudelleen kun tätä toista aloin odottamaan. Tällä kertaa tiedän, että mä vaan en voi polttaa imetyksen jälkeen edes satunnaisesti. Se jää heti päälle! Eli nyt toiveissa olisi lopulliset hyvästit tupakalle!

 

Kyllä musta tuntuu aina pahalle, kun nään jonkun polttavan raskaana. Ja ihmettelen kyllä, kuinka avoimesti jotkut sen tekevät. Muutama tuttuni on vetänyt ihan torilla röpöä viimesillään. Vaikka eihän se salassakaan polttaminen sen parempi olisi, mutta kyllä mä pelkäisin ihmisten katseita, jos tuossa tilanteessa olisin.

Te, jotka olette polttaneet raskaana, miten olette "sen hoitaneet" ?

 

Vaikeaahan se lopettaminen on, raskaanakin, mutta ehdottomasti vaivan arvoista! Niin lapsen kuin itsenkin vuoksi! Olo on niin paljon raikkaampi ja tiedän, että tämä on lapsilleni parasta. Eipä silti tulisi mieleen mennä valistamaan tupakoivia äitejä, kun kaikki varmaan tasan ovat saaneet valistuksensa koulun penkillä ja neuvolassakin.

 

Vähättelyä, tyyliin " ei se nyt niin paha ole, kyllä se stressaaminenkin on tosi vaarallista vauvalle.." - juttuja en kyllä siltikään niele. Tätäkin olen muutaman kuullut polttavilta raskaana olevilta. En itsekään vähättele stressin vaikutuksia, mutta hei oikeasti, olisiko se hetkellinen stressaaminen sittenkin vauvalle parempi kuin polttaminen? tai jos edes vähentäisi radikaalisti. Pahaa teki töissä kun työkaveri käveli 8 h päivän aikana 5-8 tupakkapaikalle ja valitti, kun muuten stressaantuu, eikä neuvolakaan kuulema suosittele enää lopettamista! juuh.. :girl_prepare_fish: oltiin vielä samaan aikaan raskaana ja mulle neuvolatäti oli kyllä erikseen antanut kiitosta, kun lopetin polttamisen heti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itse poltin kotona kun en kehdannut julkisella paikalla tuprutella. Ja ihan hyvä niin koska sekin vähensi tupakointia kun ei ollut rohkeutta kohdata niitä syyllistäviä katseita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koti mullakin on/oli/tulee olemaan se paikka. Mä en ole kehdannut omaa tupakointiani myöntää vanhemmilleni, enkä edes kaikille ystävillenikään. Se onkin yksi iso mysteeri tässä, että miten sitä vaan jatkaa kun se morkkis ja häpeä on niin selvä ja kova.. Vaan ei asiat aina ole niin mustavalkoisia, ei etenkään kun puhutaan ihmismielestä ja riippuvuuksista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä poltan 0-10 päivässä, bileiltoina saattaa mennä koko aski. Jos olen yksin kotona, niin en yleensä polta eli kyllä se on aika sosiaalista mullakin. Yleensä pidän kerran viikossa joko la tai su tai koko viikonlopun täysin tupakattomana. Tupakoinnin aloitin seiskaluokan alussa.

Nyt kun yritystä suunnitellaan aloittavaksi, niin aattelin lopettaa tai ainakin vähentää. Ja sitten, kun yritys ihan toden teolla alkaa niin en saa polttaa yhtään.

Olen kerran vauvakuumeessa lopettanut kerrasta-poikki ja se savuttomuus kesti monta vuotta. Sitten lomalla sorruin taas ja sille tielle jäin.

 

Mun äiti ja isä on polttaneet aina paljon ja vielä sisällä. Koulussakin sain noottia opeilta kun mun vaatteet haisi aina tupakalta :(

Äiti myös poltti koko raskaus- ja imetysajan. No ei silloin 80-luvulla paljon muuta sanottu neuvolassa varmaan kuin että hyihyi.

 

Mun sisko on polttanut molemmat raskaus- ja imetysaikansa. Ihan siis surutta askin verran päivässä, imetysaikana 30 kpl askin päivässä. Mua se suretti ihan tosi paljon. Sisko vetos kans siihen, että neuvolasta sanottiin että stressi on pahasta vauvoille. Riippuvuus hänellä on ihan älytöntä, herää öisinkin pari kertaa röökille. Vauvaa hän pitää sylissä/olkapäällä ja polttaa toisella kädellä :(

Hän myös polttaa autossa sisällä ikkuna raollaan kun lapset on takapenkeillä, pienin etupenkillä istuimessa :(

Anteeks vaan, mutta mua tuo ällöttää ja surettaa, raivostuttaakin.

 

Mä oon kerran jo lopettanut kerrasta poikki ilman pahoja tuskia. Ja siis ilman mitään nikotiinipurkkia jne. Eli uskon siihen pystyväni taas. Mulla on kyllä ihan älytön itsekontrolli, sekin vaikuttaa.

Edited by Enna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en itse polta, mutta mieheni polttaa. Hän on yrittänyt lopettaa moneen otteeseen, muttei ole siinä onnistunut. Hän polttaa n. askin päivässä. Hän on viimeisen vuoden aikana onnistunut usein tiputtamaan sen jopa alle 10 tupakkaan päivässä, mutta sit on taas stressi yltynyt niin kovaksi, että on lisännyt määrää. Mitä olen miehen kanssa jutellut, niin hänellä tulee huono olo ja huimaa ja on vaikeuksia keskittyä aina, kun hän yrittää lopettaa tai vähentää tupakan määrää. Hän on hyvinkin koukussa kyseiseen myrkkyyn. Hän veikkaa, että se häkä vaikuttaa enemmän kuin itse nikotiini.

Mieheni on kuitenkin hyvin tarkka siitä, ettei savua mene muiden päälle. Hän ei polta sisällä tietenkään, eikä meillä ole parveketta, niin hän menee aina ulos polttamaan. Ulkona mies myös aina katsoo tuulen suunnan, ettei savua tulisi meidän päälle. Hän siis yrittää parhaansa, ettei lapset altistuisi savulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tupakoitsijat lukekaa -Stumpaa tähän- kirja. Saa kirjastosta lainaan tai itse suosittelen ostamaan opuksen, maksaa n, 10€.

 

Itse lopetin kokonaan tämän ansiosta.. vaikka aluksi olin hyvin hyvin skeptinen. Ei vieroitusoireita! Ihanaa, olla vapaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli oikein paha mieli tuosta Ennan siskon (ja lapsien) tilanteesta :( Tuo yöllä tupakoimaan herääminen kertoo jo sairaalloisesta riippuvuudesta ja lääkärin / lääkityksen apu voisi olla paikallaan. Väkisinkin tulee mieleen, että taitaa tupakointi olla "periytyvää", ei siis pelkästään mallioppimisena vanhemmilta tai tupakan saamisen helppoutena vanhemmilta varastettuna, vaan myös reseptoritasolla aivoissa. Eli jos on sikiönä altistunut massiivisesti nikotiinille, koukuttuisi siihen helpommin myöhemmin. Mene ja tiedä toimiiko tämä käytännössä näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tupakoitsijat lukekaa -Stumpaa tähän- kirja. Saa kirjastosta lainaan tai itse suosittelen ostamaan opuksen, maksaa n, 10€.

 

Itse lopetin kokonaan tämän ansiosta.. vaikka aluksi olin hyvin hyvin skeptinen. Ei vieroitusoireita! Ihanaa, olla vapaa :)

 

Kävin ostamassa tämän miehelleni, mutta nykyään sitä myydään nimellä Vihdoinkin savuton. Pokkarina maksoi Akateemisessa 9,90.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suosittelen myös tuota Stumppaa tähän- / Vihdoinkin savuton -kirjaa! Mieheni ja paras ystäväni lopettivat kokonaan tupakoinnin luettuaan tuon kirjan, ja lisäksi tiedän muitakin sen avulla lopettaneita. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now