P.L.

Vauvavuosi neljän seinän sisällä?

30 posts in this topic

Otsikko ei ole paras mahdollinen, mutta ajanee asiansa... Vauvakino-ketjussa heräsi mielestäni mielenkiintoinen keskustelu siitä minne ja milloin vauvan voi viedä.

 

Miten siis teillä, vietiinkö pienikin vauva supermarkettiin? Entäpä "hupi"ostoksille? Minkä aikaa sinusta on hyvä rauhoittua neljän seinän sisällä? Miksi? Jos lähdit vauvan kanssa "suoraan synnäriltä" tutustumaan ympäröivään maailmaan, niin miksi niin? Millä perusteilla taas joku bunkkeroituu koko vauvavuodeksi neljän seinän sisälle?

 

Millaisia ärsykkeitä vauvan on sopivaa ensimmäisinä kuukausinaan saada?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me käytiin alussa pojan kanssa vain ruokakaupassa ja lyhyillä vaunulenkeillä, muuten kyllä ekat kuukaudet vietettiin kotona - ihan mun omasta tahdosta. Poika oli elämänsä ekat 2,5 viikkoa lastenosastolla ja se väsytti mua henkisesti niin etten mä yksinkertaisesti vaan jaksanut lähteä sen suuremmin mihinkään ihmisten ilmoille. Pojan käsivamma kun selvästi näkyi päällepäin niin tuntui vaan etten jaksa alkaa kertoa mitään jos joku kysyy. Poika olikin 2kk ikäinen jo kun käytin näyttämässä ekaa kertaa isovanhemmilleenkin jotka asuvat 90km päässä toisessa kaupungissa, minusta oli parempi niin päin että jos joku halusi poikaa nähdä niin sai tulla sitä meille katsomaan. Nimiäisten jälkeen jotka oli 2,5kk pojan syntymän jälkeen niin piristyin ja jaksoin tavata enempi ihmisiä ja tuli enemmänkin semmoinen ylpeyden tunne että katsokaa kaikki, mulla on ihana poikavauva. :)

 

Uskon että jos meitä joskus siunataan toisella lapsella ja se on täysin terve syntyessään niin ulos lähteminen ja ihmisten ilmoille meneminen on helpompaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan miehen kanssa aina oltu semmoisia menijöitä, että mentiin jo ihan kun poika oli viiden päivän ikäinen ostoksille. Siitä lähtien on tullut usemman kerran viikossa kauppakeskusissa käytyä, enkä usko että mitään haittaa on ollutkaan. Ihan turvassahan vauva vaunuissa on ja vanhemmat tyytyväisiä kun pääsee nauttimaan hieman "ulkoilmasta".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi toukokuun alussa ja eka viikko höperöidyttiin kotona neljän seinän sisällä. Sitten oli pakko alkaa käydä lenkeillä (vauvan kanssa) ja kutsua kavereita kylään. -09 Toukokuu oli siis lämpimämpi kuin tämän vuotinen. Vietettiin normaali kesä, grillailtiin kavereitten kanssa, oltiin mökillä, käytiin kaupassa, kun sieltä jotain tarvittiin. Marketeissa ei paljoa majailtu, koska sinne oli pitkä matka, eikä meillä ollut autoa. Syksyllä aloitettiin jo harrastuksia ja kyllä neiti oli mukana kaikessa normaalissa elämässä. Usein kantoliinassa. Elokuussa taidettiin olla ekassa vauvakinossa ja sekin meni neidin osalta kokonaan nukkuessa. Ei sille varmaan suuria traumoja kyseisestä keikasta jäänyt..

Share this post


Link to post
Share on other sites

*

Edited by Kyllikki-Kaarina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kanssa tuli ehkä aika paljon vietettyä aikaa kotona, ei silloin ollut niin kauheasti paikkoja minne mennäkään. Mutta kävin kyllä "shoppailemassa" ristiäisvaatteita vauvalle ennen ristiäisiä, jotka oli jo 4 viikon iässä, eli eipä sen ekankaan kanssa paria kolmea viikkoa kauempaa kotioloissa vietetty. Varmasti ruokakaupassakin käytiin pienen vauvan kanssa. Aika suureksi osaksi oltiin neljän seinän sisällä koko vauva-aika, mutta mahtuihan siihen kaikkea muutakin: kaupassakäyntiä, shoppailua, vauvakerhoja, yliopistolla syömistä...

 

Kakkosen kanssa varmaan ne ekat pari viikkoa oltiin aika lailla neljän seinän sisällä, ihan jo siksikin, kun oli talvi ja paljon pakkasta, niin ei oikein voinut mihinkään lähteä. Mieskin taisi olla isyyslomalla ne pari ensimmäistä viikkoa. Sitten sen jälkeen mentiin kyllä kolmeviikkoisen vauvan kanssa perhetuvalle ym. ihan esikoisenkin iloksi (ja varmaan äidin sosiaalisen elämän turvaamiseksikin). Sinne mainittuun Ideaparkiinkin taisi kakkonen päästä aika pienenä, olisikohan ollut ennen ristiäisiä (7 viikon iässä) taas, ristiäisvaatteita metsästämässä :D Ainiin ja hulluilla päivillä käytiin myös, joku parikuinen kai kakkonen oli silloin.

 

Kolmannen kanssa taas ne pari ensimmäistä viikkoa voitaisiin olla lähinnä kotona, varmaan tulee sukulaisia ja kavereita vauvaa katsomaan. Sen jälkeen aion kyllä taas lähteä ihmisten ilmoille, sekä isompien lasten että itseni takia. Minulla ei mielestäni ole niin hyvä sosiaalinen elämä, että olisi varaa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Pidemmille reissuille (viikonlopuksi mummilaan tms.) ollaan kahden aiemman lapsen kanssa menty vasta ristiäisten jälkeen, ja niin tehdään varmaan kolmannenkin kanssa.

 

Ei nuo meidän lapset ole mitenkään levottomia olleet meluisammissa paikoissa tai nukkuneet huonosti. Isompana sitten ovat häiriintyneet helpommin. Täysin kotiin tuskin pystyisin jäämään, vaikka kolmas vauva olisikin levottomampi ihmisten ilmoilla.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan aluksi itselläni iski kova pesiytymisen tarve, eli ei ollut mitään halua tai tarvetta päästä mihinkään. Vaunulenkkeily alkoi kun poika oli pariviikkoinen. Kolmen viikon iässä lähdettiin ekan kerran kesämökille. Ekat kauppareissut koko perheen voimalla tehtiin, kun poika oli muistaakseni n kuukauden ikäinen. Ekat kolme kuukautta mulla esiintyi tuota pesimisen tarvetta (plus että meillä oli monen tunnin mittaisia imetysmaratoneja, joten lähteminen oli vähän niin ja noin). Elokuulla alettiin liikkua jo enemmän, kaupungilla ja myös siellä parjatussa Ideaparkissa :) Vauvakahvilaan ja muskariin mentiin, kun lapsi oli n. 4kk.

Sittemmin ollaan käyty vauvakinot ja ulkomaillekin ollaan porukalla vääntäydytty.

 

Mun mielestä terve järki ja vauvan kuuntelu on tässä ne kaksi avainasiaa. Liian kirkasta/kovat äänet ym eliminoidaan tietysti.

 

Vaunuissa on kuitenkin ollut hyvin suojassa, ja harsoa ym on laitettu suojaksi jos on ollut uniaika. Toki, meidän lapsi nyt nukkuu missä vaan- vaikka siellä Hulluilla päivillä... Ei tuo lapsi mitenkään traumatisoituneelta vaikuta. Tärkeintä lienee, ettei ns. viriketulva ole kokoaikaista vaan hengähdystaukoja saa jos niitä haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan vielä pieniä, mutta kauppakeskuksissa, julkisissa kulkuvälineissä ja muissa synnin paikoissa on alettu luuhamaan kaksiviikkoisesta. :grin:

 

Virikkeitä tuo pikkumies imee kyllä ihan neljän seinän sisälläkin niin innokkaasti, että häiritsee unta jos niikseen tulee - onneksi vain päiväunia. Joskus jopa on niin, että pikkumies "vaatii", että mennään ihmisten ilmoille eli jos äitiä laiskottaa eikä mennä ulos päivään niin seuraavana on päästävä kun pikkumies alkaa hermoilemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttö ei tainnut olla kuin kolmen viikon ikäinen, kun käytiin ensimmäisen kerran kaupassa. Vaunulenkeillä käytiin pariviikkoisesta asti, ekan kerran kauempana mummolassa oltiin viikonloppu n. kuukauden iässä. Sen jälkeen tyttö on oikeastaan ollut mukana ihan kaikkialla, musiikkitapahtumasta (päivällä) partioleiriin. Partioleirillä oli kolmisenkymmentä lasta ja lähes kakskymmentä aikuista ja mä olin leiristä vastuussa, joten olin sen kaiken hulinan keskellä vauvan kanssa koko ajan. Tyttö ei ollut milläänsäkään metelistä ja viriketulvasta, päinvastoin, nukkui paremmin kuin kotona :girl_sigh: Musiikkitapahtuma oli toinen iso juttu, sielläkin tyttö viihtyi loistavasti. Akustiikka oli loistava ja musiikki kohtuuvolyymilla, niin ei tarvittu edes kuulosuojaimia ja sit kun viimeisen esityksen volyymi nousikin vähän niin poistuttiin "eteiseen" ja taas tyttö viihtyi mainiosti.

 

Kaupungissa ja kauppakeskuksissa ei olla vielä päästy käymään, kun ei oo ollut sellaista saumaa että olis ollut sekä aikaa että rahaa lähteä. Kesäkuun alussa kuitenkin lähdetään kun mun on pakko käydä koululla, joten silloin siis. Harrastuksia meillä ei ole, kun täällä ei ole tarjolla.

 

Varmaan monen mielestä ollaan käytännössä neljän seinän sisällä näin pienellä paikkakunnalla, vaikkei me kyllä oikeasti olla. Joka viikko nähdään muita, käydään siellä kaupassa ja tosiaan toi partio on kiinteä osa elämää niin siellä tulee heiluttua myös tytön kanssa.

 

Lisäys: meillä kävi vieraita kyllä heti kotiutumispäivästä alkaen, mutta jos olisin itte ollut vähänkään huonommassa kunnossa niin olisin sanonut suoraan että ei tarvii vielä tulla. Olin kuitenkin ite ihan hyvässä kuosissa niin ne vierailut jaksoi ja jopa leivoinkin jossain vaiheessa, mutta väsytti ne silti. Ite ei ekan parin viikon aikana edes halunnut minnekään.

 

Ulkoilemaan on pakko päästä kyllä päivittäin, mä tuun hulluksi muuten :grin: En kestä jos pitää olla sisällä jatkuvasti.

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin! Unohtui mainita että jouduin myös ottamaan neidin kolmen viikon ikäisenä mukaan opiskelupaikkakunnalle yönylireissulle, koska meillä ei ollut autoa, juna ei kulkenut riittävän aikaisin aamulla ja koululla piti olla kasista neljään jossain järkyttävän turhassa seminaarissa. Etukäteen olin vielä kysynyt voiko sen jättää niinkin pätevästä syystä väliin, että en synnyttämässä, mutta kuulemma sitä ei voinut jättää mistään syystä väliin ja se olisi pitänyt korvata vuoden päästä. Siihen mennessä mun kyseisen opintokokonaisuuden 30 oparia olisi tosin kadonnut jo taivaan tuuliin ja valmistuminen olisi lykkääntynyt melkein vuodella. Myöhemmin kävi ilmi, että ne henkilöt, jotka oli kyseisenä päivänä flunssassa (=krapulassa), selvisivät koraavilla tehtävillä, jotka oli luokkaa "kerro mielipiteesi aiheesta x"!

 

Kun neiti oli 8kk, käytiin perheen kanssa espanjassa. Neiti nautti lentämisestä ja teki ympäröivät ihmiset kateelliseksi sillä ettei huutanut ja itkenyt kertaakaan. Jutteli ja naureskeli vaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on myös luuhattu niin kaupoissa, kauppakeskuksissa, ravintoloissa kuin kylässäkin viikon ikäisestä lähtien. Esikoinen kulki mukana minne mentiinkään helposti, ja vielä kun oli pullolla niin syöttämisenkin koin helpoksi missä vain. Mies oli työttömänä ensimmäisen vuoden, joten aikaa oli käydä kaikkialla.

 

Normaalilta tuo poika vaikuttaa... tietysti tämä otanta on melkoisen pieni mutta sanon, että normaali on.

 

Kuopus on sitten enemmän pitänyt meitä neljän seinän sisällä, mutta hänkin on nähnyt kaupat ja keskukset, kerhot ja kyläpaikat melko pienestä pitäen. En itse pystyisi neljän seinän sisällä oloon ollenkaan, haluan nähdä ihmisiä ja haluan että lapsenikin näkevät muita lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoinen syntyi helmikuussa kovien pakkasten aikaan. Kylmän ilman takia oltiin aika jumissa kotona sisällä, silloin tällöin rynnättiin vaunulenkille kun pakkanen vähän hellitti. Ruokakauppaan otettiin mukaan aika pian - poika nukkui turvakaukalossa matkarattaiden kyydissä, harson alla. En oo kovin nipo ja tarkka pöpöjen suhteen, mutta toi tuntui alkuun hyvälle ratkaisulle - sen sijaan että olisin suoraan lykännyt niihin kaupan omiin istuimiin. Parisen kuukautta mentiin (muistaakseni) näin ja sitten otettiin noi kaupan kärryt käyttöön.

 

Kuopus syntyi toukokuussa. Lähdettiin lenkille jo sinä päivänä kun neiti (3pv ikäisenä) kotiutui. Viikon iässä oli ekaa kertaa mukana "shoppailemassa". Jotenkin koin, että kun kuitenkin pääsääntöisesti nukkui suurimman osan ajasta vaunujen suojissa, niin ei ollut mitenkään harmiksi pyöriä ihmisten ilmoilla.

 

Molemmat lapset on olleet alle 1kk ikäisiä kun ollaan oltu ekoja kertoja yökylässä mun vanhemmilla ja käyty päiväreissuja anoppilassa. En vaan osaa jymähtää kotiin sisälle moneksi viikoksi. Ehdoin tahdoin en ole yrittänyt kerätä ipanoille pöpöjä, mutta kuitenkaan ei ole tuntunut että niitä nappaisivat jos ovat kaukalossa/vaununkopassa hyvässä suojassa. Hälinän en edes kuvitellut häiritsevän, eikä ole kumpaakaan häirinnytkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katselin huvikseni kalenterista v.2009 että aloitettiin kulkea lapsen kanssa kaupassa, kahvilassa jne silloin kun hän oli 2.5kk. Ei haluttu viedä mihinkään tautien sekaan ihan pienenä. Kauppakäynnit ym onnistui kyllä ilman poikaakin. Vaunulenkkeilyt aloitin 5 päivän iässä ettei sillä tavalla ihan mökkiydytty ja kävinhän mä toki itse kyläilemässä ja asioilla. Ekat kyläilijät tuli pojan ollessa 1kk, en nyt muista enää että olisinko toivonut niitä jo aikaisemmin. Toki mun porukat siinä kävi aiemmin usein. Sen muistan kyllä että sairaalaan toivottiin vieraita että ekat kotipäivät voidaan rauhoittaa. Luulenpa että seuraavan kohdalla on pakko lähteä aikaisemmin liikkeelle kun poika tarvii virikkeitä..

 

Muoks. Vauvauinnit aloitettiin muistaakseni 3.5kk iässä heti kun ne alkoi tossa lähikaupungissa kesätauon jälkeen. Poika on ollut tosi terve koko ikänsä, muutama flunssa vain ja yksi noro mikä me koko perhe sairastettiin viime kesänä.

Edited by Noella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi kesäkuun 10. päivä, oltiin sairaalassa 4 päivää ja siitä viikonpäästä oli Juhannus. Tuntui ettei voida viettää kerrostalossa Juhannusta, joten lähdettiin vanhemmilleni 100 km päähän. Siellä oli myös äidin sisko ja sen mies. Muistan kun tyttö nukkui yläkerrassa, me muut olimme alakerrassa ja kun tyttö heräsi, en kuullut hänen itkuaan, vaan äitini sanoi että etkös kuule kun tyttö itkee. Ihan paniikissa ja huono-äiti-fiiliksissä sitten juoksin yläkertaan tytön luo. :grin: Se Juhannus ei todellakaan ollut rentouttava, vaan melko stressaava kun jokaista ähinää ja kitinää tarkkaili niin kovasti.

 

Kotona lähiostarilla kävimme neidin ollessa alle 1kk. Muistan yhden kerran, kun mies oli ostoksilla ja itse jäin tytön ollessa vaunuissa odottelemaan käytävälle. Tyttö ei oikein viihtynyt vaunuissa joten nostin hänet syliin. Neiti oli kyllä sellainen nähtävyys ja keräsi paljon huomiota ja utelua, kun toinen oli niin pieni. Ja minä äitinä tunsin suurta ylpeyttä. :girl_sigh:

 

Tallinnaan teimme päiväristeilyn esikoisen ollessa 1,5 kk. Ja sekin sujui ihan hyvin.

 

Äiti-vauva-tapaamiset aloitimme heti syksytä kun ne kokoontumiset alkoivat läheisessä perhepuistossa. Muskarin aloitimme tytön ollessa 4kk. Ostareilla kävin paljon tytön kanssa viettämässä aikaa muiden mammojen kanssa, sekä myös kahden tytön kanssa.. Imetin julkisesti usein, mutta pyrin myös etsimään rauhallisempia paikkoja, että neiti häiriintynyt ruokailun aikana.. Meidän tyttö on ollut hyvin vähän sairaana, vaikka ollaan paljon oltu ihmisten ilmoilla. Tyttö oli myös perustyytyväinen vauva, joka tykkäsi olla vaunuissa ja viihtyi kahviloissa/ravintoloissa.

 

En todellakaan voisi jäädä neljän seinän sisään vuodeksi, mutta vauvavuoden kerran kokeneena ja hieman oppineena olisi ensimmäinen kuukausi hyvä keskittää kotioloihin, vauvaan tutustumiseen ja itsensä parantamiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jouluvauva ja ulkoilut aloitettiin päivittäin kahden viikon ikäisenä pakkasrajoista julmasti piittaamatta (ei täällä Helsingissä mitään mahti-mahti pakkasia ole ollut, eikä siellä ulkona tarvii tuntikaupalla luuhata)! Siitä eteenpäin on ulkoiltu joka päivä - satoi, paistoi tai mitä vaan. Mä olin vaikean synnytyksen jälkeen ihmeen hyvässä fyysisessä kunnossa ja halusin liikkua heti päivittäin, kuten tein ennen raskautta ja vauvaakin jo. Vauvakerhoon mentiin, kun vauva oli 6vk vanha. Eka reissu Prismaan oli varmaan vauvan ollessa 2 viikkoa ja siellä on käyty viikottain. Kuuden viikon ikäisestä eteenpäin on käyty vauva-aiheisissa tapahtumissa: kursseilla, tapaamisissa, vauvauinnissa, ostoskeskuksissa, metrossa yms. Kesällä mennään Ruotsiin lomailemaan ja syksyllä etelään. Toistaiseksi vauva on ollut ihan täysin terve, eikä edes nuhaa ole ollut.

 

Aika surutta olen kulkenut. Toki musta on meidän vauvan kohdalla tärkeää pitää myös semmoisia hiljaisempia päiviä, että vaan ulkoillaan lähistöllä ja nautitaan kotoilusta - niistä nauttivat taatusti molemmat: äiti ja poika. En usko vauvan kärsineen mitenkään, mutta on pakko myöntää, että toisinaan esim. päikkärit ovat hetkeksi keskeytyneet, kun metrossa on kuulutettu jotain tms. Meidän vauva tuntuu toisinaan viihtyvän esim. ruokaravintolassa oikein hyvin ihmisiä tuijotellen ja toisinaan siellä selkeästi väsyy - aivan kuten kotonakin.

Edited by elca

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman lapsen kanssa käytiin suoraan synnäriltä lastentarvikeliikkeessä, kun kokemattomuuttamme ei ollut tajuttu tiettyjä hankintoja ja aikataulutus oli sellainen, että siinä välissä nyt vaan oli paras käydä. Vauva nukkui koko ajan kopassa. Sen jälkeen taidettiin käydä kävelyllä joskus n. 1,5 viikon iässä (vauva vaunuissa), kun mulla alkoi olla sellainen olo että pystyisin kauppalenkin kävelemään.

 

Ekat 7 kk oli jompikumpi vanhemmista vauvan kanssa "kotona", mutta tähän sisältyi kyllä esimerkiksi ruokakaupassa ja kävelyillä käymistä aika paljon. Kylässä käytiin myös muutaman kerran ja itse kävin kerran viikossa vauvajoogassa ja sen jälkeen kahvilassa. Aika rauhallista elämään, mutta kyllä mä liikuin mielestäni omassa ympäristössä sillä lailla normaalisti kuin yleensäkin olin liikkunut, kävin kirjastossa ja kaupoilla ja siskolla kylässä ja kahvilassa jne. Vauva vaan mukana.

 

8-10 kk vanhan lapsen kanssa oltiinkin sitten pitkällä ulkomaanmatkalla, jossa mm. käytiin järjestetyillä retkillä, tutkittiin museoita, ja vuokrattiin matkailuauto, jolla kierreltiin pari viikkoa. Vauva oli paljon kantarissa ja oppi reissussa konttaamaan ja söi mitä aikuisetkin ja sai varmaan sen seitsemän virikettä, joita joku kauhistuu. Ihan rauhallista lomailua siis mutta lomaa kuitenkin eikä neljän seinän sisällä hengailua.

 

Mun näkemykseni tästä yleisesti on se, että vauvat syntyvät perheisiin ja ovat olemassa nimenomaan perheen osina vuorovaikutuksessa, eikä ole tarpeen eikä hyväksikään eristää vauvaa kaikesta muusta mitä elämään kuuluu. Tietenkään pienen vauvan ja lapsen kanssa ei voi tehdä ihan mitä tahansa (hypätä laskuvarjolla, olla kaatokännissä), mutta uskon vakaasti myös siihen, että pienen lapsen kanssa ei tarvitse sen paremmin eristäytyä ympäröivästä yhteisöstä ja elämästä kuin keksimällä keksiä virikkeitäkään. Käsitykseni on, että vauvoista ja lapsista kasvaa tasapainoisia kansalaisia sillä, että heidän annetaan mahdollisuuksien mukaan ja oman tasonsa puitteissa olla mukana siinä yhteiskunnassa mihin heidän on tarkoitus kasvaa.

 

Ja ajattelen, että jo ihan pieni vauvakin, jopa toi kohtuasukki nyt kun alkaa jotain kuulla, alkaa ottaa vaikutteita siitä, minkälaista juuri tässä minun yhteiskunnassani on elämän tarkoitus olla. Että välillä käydään ruokakaupassa ja välillä puistossa ja välillä kahvilla, ja sellaista elämä on, ja äiti ja isä ovat aina lähellä ja mukana eikä näissä tilanteissa ole hätää mitään.

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jälkeläinen vietiin markettiin ensimmäistä kertaa pariviikkoisena viime viikolla, eikä tuo kovin järkyttynyt näyttänyt olevan, nukkui inahdustakaan päästämättä koko session läpi. Lähdimme kauppaan perheen voimin monesta syystä: yhtäältä siksi, että mies ei ole markettikäytävien mestari (olen yleensä hoitanut kauppareissut kotitalouteemme), toisaalta siksi, että perheaikaa se oli tuokin. Tenava oli kaukalossaan matkarattaissa. Teki itsellekin hyvää etsiä kaapista jotain tolkullisia vaatteita ja edes yrittää "laittautua" kauppareissua varten.

 

Kevätvauvassa on se "ongelma", että kaikki harrasteet jäävät tauolle. Täällä avoin päiväkerho viettää pian kevätjuhlaansa, vauvajumppaa ei ole tarjolla koko kunnassa (ainoa aiemmin jumppaa pitänyt henkilö on itse äitiyslomalla), eli vauvaharrasteet pitää tähän vuodenaikaan käytännössä hakea Tampereelta, mikä ei oikein vielä tunnu mielekkäältä ajomatkalta, joten toistaiseksi mennään vaunuhappihyppelyillä naapurin kanssa ja markettireissuilla. Harrasteisiin sitten syksyllä, jolloin tenava on n. nelikuukautinen, maalla ihmisten ilmoilla käyminen on kokolailla välttämättömyys sekä äidin mielenterveyden että tenavan tulevan kaveripiirin kannalta.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ihan hirveästi kestä nyhvätä kotona neljän seinän sisällä, eikä lapsi siihen tuonut mitään muutosta. Paha baby blues ja ehkä lievä masennuskin oli päällä, joten alettiin liikkumaan aktiivisesti kodin ulkopuolella heti kun vain lupa irtosi.

 

Ekaa kertaa helmikuussa ulos lähdettiin lapsen ollessa vähän vajaa pari viikkoa. Siitä sitten alkoikin aktiivisempi liikkuminen. Tietenkin marketista hoisin meille ruokaa ihan normaaliin tapaan, ei ole autoa joten ei ole kauheasti vaihtoehtoja kuin hakea sapuskat useampana kertana viikossa. Pojan ollessa 2vko kävin ekaa kertaa koulussa kuuntelemassa yhtä pakollista harjoitteluun liittyvää luentoa. Kyläiltiin kavereilla (ja liikuttiin julkisilla kun ei ole autoa), kävin opiskelijaravintolassa syömässä, vauvakinossa, joskus pyörimässä kaupungilla yms. Vauvan kanssa tuli mentyä enemmän äidintahtisesti, ei siitä ollut mitään seuraakaan kun se vaan nukkui ja minä en ole vauvantuijottelija tyyppiä ;) Ekalla viikon ulkomaanmatkalla oltiin 4,5kk vanhan vauvan kanssa. Pojan ollessa 7kk käytiin ekaa kertaa avoimella päiväkodilla, jossa sitten alettiinkin ennen 1-vuotta käymään ihan useasti.

 

En ole ikinä ajatellut ennen tätä uutista, että nyt pitäisi pesiytyä jotenkin kotiin kun on vauva. Tämä lapsi syntyi meidän perheeseen, ja meidän perheessä ollaan aktiivisia menemään ja touhuamaan. Itse en kestä millään kotona nyhjöttämistä ja nyt tuon reilun vuosikkaan taaperonkin kanssa kolutaan puistoja/avoimia päiväkoteja tuntitolkulla päivisin :) Lapsi syntyy osaksi meidän perhettä ja arkea!

Share this post


Link to post
Share on other sites

No tähän nyt varmaan eniten vaikuttaa juuri se, että millaista elämää on perheessä vietetty ennen vauvaa. Esimerkiksi meillä minua tai miestä ei saisi kirveelläkään "hupiostoksille" vaan kaupassa käyminen on ihan välttämätön paha mitä yritetään välttää niin paljon kuin mahdollista. Ja silloin kun jompikumpi sinne kauppaan raahautuu, hoidetaan se alta mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti eli lähestulkoon aina niin että toinen menee ja toinen on kotona lasten kanssa. Toki välillä on pitänyt pyörähtää lasten kanssa tuossa lähikaupassa mutta varmaan 99% kaupassa käynneistä hoituu yhden aikuisen voimin. Parhainta mahdollista kidutusta meille olisi se, että yrittettäisiin lähteä ostosreissulle koko perheen kanssa Prismaan lauantaina. :girl_crazy: Eikä me muutenkaan olla koskaan pyöritty marketeissa, kaupungilla tai kahviloissa "huvikseen".

 

Joten vauvavuodet meni siinä missä ennenkin, kotona, ulkoillessa, kyläillen jne. Eli ei mitenkään bunkkeroituneena mutta ei kyllä missään nimessä vauvakinoissa tai ostosreissuillakaan. Ei vaan kuulu harrastuksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ireis, joo, se on musta nimenomaan pointti, että perhe jatkaisi sillä mallilla mistä tykkää, toki vauvan huomioiden mutta ei mitenkään täysin pelkästään vauvaa varten. Esim. meillä on aina käyty kirjastossa ja uimahallissa, nyt käydään edelleen, paitsi uinti on vaihtunut vauvauintiin. Toisaalta en näe mitään syytä miksi pitäisi raahata vauva kirjastoon vaikkapa loruhetkeen jos ei ole siellä itsekään koskaan viihtynyt eikä viihdy, ja jos vanhemmat ei tykkää puljata vedessä niin uimaan kerkeää kyllä oppia myöhemminkin. (Isomman lapsen opettamisessa lukemaan ja uimaan ja käyttämisessä satutunnilla tai uimakoulussa näen toki jo pointtinsa.) Me myös on aina matkusteltu paljon ja halutaan tehdä sitä jatkossakin; kohteita ja aktiviteetteja tietysti mietitään niin että koko perhe viihtyy. Mutta ei musta ole mitään tarvetta raahata vauvaa tai edes isompia lapsia ulkomaille, vain jotta "saisivat kokemuksia", jos ei itse tykkää matkailusta. Kotipihassa saa takuulla kokemuksia myös.

 

OT: mäkään en tykkää kaupassa käymisestä, mutta musta on mukavampi käydä siellä miehen ja lapsen kanssa kuin yksin. Yksin se on vielä tyhmempää. :grin:

Edited by J A W

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en tykkää käydä ruokakaupassa yksin, siinä on liikaa hommaa ja vastuuta ja lisäksi se on yksinäistä ja tylsää. En myöskään tykkää, että mies käy yksin, koska silloin en voi vaikuttaa ostoksiin muuten kuin selostamalla kaiken mielessäni olevan, ja siinä on liikaa selostamista :D Ja tietty saan hoitaa lapsia tarpeeksi kotona silloin kun mies on töissä, ja minusta on myös kiva olla miehen kanssa silloin kun se ei ole töissä. Siksi me yleensä käydään kaupassa koko perheellä. Joskus niin, että toinen menee toisen lapsen kanssa kauppaan ja toinen jää toisen kanssa kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kanssa oltiin pari ekaa kuukautta aika paljon kotosalla. Minulla vaikutti aika paljon se, että kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, ja olin vähän epävarma vielä vauvan kanssa olosta... Pelkäsin esim. sitä, että vauva alkaa itkeä kaupungilla... :rolleyes: Sitten kun oli saanut rauhassa tutustua vauvaan ja olo oli jo hieman varmempi alkoi kaivata kodin ulkopuolista elämää ja esim. aloitettiin vauvamuskari ja liikuttiin kaupungilla ihan vaan huvin vuoksi shoppailemassa ;)

 

Toinen lapsi syntyi keskosena ja vietti pari ekaa viikkoaan sairaalan lastenosastolla. Meitä ohjeistettiin välttämään kaikenlaisia tartuntoja kotiutuessamme ja siksi pari ekaa kuukautta oltiin lähinnä kotona. Leikkipuistossa ja lenkillä oli vauva välillä mukana hyvin vaunujen suojassa. (Mies oli lomautettuna tuolloin, niin esikoinen kuitenkin sai kodin ulkopuolisiakin virikkeitä toisen aikuisen ollessa kotona vauvan kanssa ja toisen hänen kanssaan).

 

Kolmannen kanssa ei sitten niin paljon kotona oltukaan. Alle viikon iässä oltiin pari yötä mummolassa, kahden viikon iässä mökillä muutama yö ja kaupungillakin pyörittiin alle kuukauden iässä. Ja leikkipuistossa mukana oli päivittäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin vauvan kanssa kotona noin kaksi viikkoa. Sen jälkeen vauva on kulkenut mukana. Lenkkeillään ja ulkoillaan paljon. Hupiostoksilla oltiin, kun vauva oli 4viikkoinen, koska mun piti saada ostettua joululahjat. Vaunuissa vauva on ollut mukana isoissa marketeissa ja niissä jääkiekkopeleissäkin ;) Mun kummipoika ja pikkuveli pelaavat ja ollaan matseja käyty katsomassa, niinkuin ennenkin. Vauvalla on ollut kuulosuojaimet, jos meteli on ollut kova. Oltiin vauvan kanssa USA.ssa vauvan ollessa 4,5 kk. Vauvan ehdoilla mennään unohtamatta itseään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me lähdettiin vaunulenkkeilemään heti seuraavana päivänä kotiutumisesta. Ihan jo senkin takia, että halusin kuntoutua sektiosta nopeasti ja tiesin kävelemisen auttavan siinä. Ensimmäiset lenkit olivat lyhyitä, mutta nopeasti pitenivät. Vauva syntyi heinäkuun lopulla, joten keli oli loistava ulkoiluun. Isossa kauppakeskuksessa käytiin kun vauva oli vähän päälle viikon, nukkui kyllä koko reissun ajan. Stockalla taidettiin käydä kahden viikon iässä. Ja ensimmäisessä vauvakinossakin oltiin 1kk ikäisenä ja lähes joka kuukausi ollaan käyty! Kerran lähdettiin kesken pois, kun poika väsähti, eikä saanut leffassa nukuttua. Me ollaan siis jonkun silmissä aikamoisia pahiksia, poika on käynyt jo kahdella ulkomaanmatkallakin, vaikka ikää on alle 10kk. Arkielämässä meillä ei kyllä tällä hetkellä ole säännöllisiä harrastuksia, vauvauinnissa käytiin jonkun aikaa, mutta ei enää. Läheisessä avoimessa päiväkodissa käydään kyllä yleensä pari kertaa viikossa, ja siitä poika kyllä nauttii. Vaikka on sieltä muutama flunssa ja yksi vatsatautikin saatu, niin en silti jättäisi käymättä.

Meillä vähän sama juttu kuin pietsukalla, vauvan ehdoilla mennään, mutta omaa hyvinvointiakin ajatellaan. Sovittuja menoja ja harrastuksia pystyy kuitenkin perumaan ja jättämään välistä, jos juuri sinä päivänä ei vauvan päiväunet onnistu tai muuten on huono fiilis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^MiniM mekin taidetaan olla pahiksia kun ollaan oltu kahdella ulkomaanreissulla vaikka ikää ollu alle 8 kk.

Poika syntyi huhtikuun lopulla, joten ekaa kertaa oltiin ulkona 5 pv ikäisenä. Ulkona käytiin usein, alkuun arastelin suurempia keskuksia mutta nopeasti siitä pääsi pois. 10 viikkoisena oli pidemmän reissun yksikseni vauvan kanssa kotoota pois. Kesä meni muutenkin vähän ohi, koska oli koliikkilapsi - en hirveästi muista siitä ihmeempiä.

Kantoliinassa liikuttiin paljon, koska siinä rauhoittui hyvin.

Syksyllä olin paljon "vauva"kavereiden kanssa, kahvilla keskustassa tai jonkun luona. Kerhoihin löysin vasta vuoden alusta ja niissä ollaan käyty 1-3 krt/vko, riippuen flunssatilanteesta (korvatulehduskierre).

Kesä tuokin haastetta, sillä nyt tottunut käymään kerhoissa ja kaikki jää tauolle. Omasta voinnista riippuen syksyllä jatketaan kerhoilua ja kuopus tulee tietenkin mukaan,

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now