Onko ihmiset avuliata?

[Kiisu]

Mua on alkanut korpeamaan ihmisten auttamattomuus liikkuessamme vaunuilla. Kerran tai kaksi on joku ihminen ystävällisesti avannut minulle oven ja pitänyt sitä auki kunnes pääsemme sisälle. Tänäänkin tullessamme lenkiltä vaunujen ja koiran kanssa ovesta ulos tuli samaan aikaan naapurin nainen joka tylysti vaan käveli tiehensä. Siinä meni ovi kiinni ihan nenän edestä. Kyllä pani ihan vituttamaan, muutenkin kun toisessa kädessä on koira ja toisessa vaunujen aisa niin että oven avaaminen on mahdollisimman vaikeeta.

 

Auttavatko ihmiset esim. juuri ovien avaamisessa teitä?

[dizo]

Mulla nyt ei vielä ole kokemusta oman lapsen kanssa liikkumisesta, mutta hoitolapsen kanssa olen liikkunut paljon ja valitettavasti huomannut juuri tuon: ihmiset ei auta yhtään! Ovet todellakin menee nenän edestä kiinni ja esimerkiksi helsingin stokkalla kun niiden vaikeiden ja raskaiden ulko-ovien kanssa taistelee, niin vähänkö ärsyttää kun ihmiset vieressä seisoo toimeettomina ja vain katselee sitä kamppailua, vaivautumatta auttamaan.. Tosin kyllähän joukkoon mahtuu niitäkin ihania ihmisiä, jotka niitä ovia availee/pitää auki, tai bussiin mennessä/lähtiessä kysyy tarvitaanko apua.

 

Yksi, mikä kanssa ärsyttää on jossain kaupoissa ym kun on todella pienet hissit ja niihin hisseihin sitten änkeytyy nuoria terveitä ihmisiä, (jotka voisivat hyvin mennä portaita tai liukuportaita) niin ettei hissiin enää mahdu vaunujen kanssa. No, eipä siihen muutaman minuutin odotukseen kuole, ärsyttää vaan toisinaan kun on ollut kiire bussiin tmv. Toivottavasti kukaan nyt ei vedä tuosta kommentista hernettä nenään...

[Snazu]

Enimmäkseen tuntuu, että ihmiset eivät halua auttaa. Joskus oikeen näkee, kun tulee rattaiden kanssa ja joku karkaa nopeasti sisään, ettei tarvitse pitää ovea auki. Jotkut eivät tajua, kuinka vaikeaa on päästä ahtaasta ja raskaasta ovesta ulos rattaiden kanssa. Moikata kyllä voi, mutta ovea ei pidetä auki Jotkut harvat pitää ovea auki.

[Maro]

Aina kun olen liikenteessä pidän ovea auki vaunuille, vanhuksille ja pyörätuolissa istuville. Useimmiten kun näin teen minulle sanotaan "en mää mikään vammanen ole", "en mää noin vanha ole", "ei mua tartte auttaa". Bussissa kun annan paikkani sitä mielestäni enemmän tarvitsevalle saan vastaani yleensä haukkuja ja vihaisia ilmeitä toki joukosta löytyy niitä jotka kiittävät ja ymmärtävät että en ilkeyttäni yritä auttaa. Kyllä vaan ketuttaa tuo auttaminen välillä!

[Miinanen]

Minua on onneksi yleensä autettu ovissa yms., myös silloin kun olisin itse pärjännyt. Mutta mukavaksihan se elämän tekee, en kiellä ketään auttamasta

 

Helsingin Stocka on kyllä poikkeus. Niitä ovia ei varmasti kukaan auo, pahimmillaan joku vielä änkeää vaunujen ja ovenkarmin välistä kun minä ystävällisesti pidän ovea auki Samoin voi olla varma, että jos siellä sattuu hissiä tarvitsemaan (lastentarvikkeet, 4. krs) niin jos ei juuri omalle kohdalle satu pysähtymään niin ei siihen ehdi.

[pipa]

Mä yleensä aina ihan itse pyydän apua, jos sitä tarvitsen. Tuntuu, että ihmiset ovat aina hieman ujoja eivätkä itse uskalla tulla tarjoamaan apua. Mutta auttavat kuitenkin mielellään, ku sitä siis kysyn.

 

On tietty tullu ihmisiä ihan itse avaaman mulle ovet tai auttaneet nostamaan vaunut junaan ilman, että mun tarvitsi kysyä. Bussi on yleisin paikka jossa tarjotaan apua vaikka juuri siinä ei tarvita mitään nosto apua

[Vervetti]

Mulla ei ole ollut aavistustakaan, miten vaikeaa on kulkea ovista lastenvaunujen kanssa. En vain ole tullut ajatelleeksi silloin kun asia ei itseä koskettanut. Mä uskon että nykyään kun kuljen rattaiden kanssa, niin ihmiset jättävät ovet aukomatta ihan ajattelemattomuuttaan eikä ilkeyttään tai itsekkyyttään.

[keijutiira]

Mä olen useinmiten saanut apua tarvitessani, välillä sitä täytyy kyllä pyytääkin.

 

Helsingin keskustan Stocka taitaa kyllä yksi pahamaineisimmista paikoista vaunujen ja rattaiden kanssa liikkuessa, paitsi ovien myös hissien suhteen! Usein ehtii nenän edestä mennä monta hissiä, ennen kuin pääsee vaunuineen kyytiin

[siilis]

Olen luullut, et ihmiset on tosi avuliaita ja auttaa aina avaamaan ovia tms. Itse siis toimin näin, jos näen että liikkuminen on hankalaa joko vaunujen kanssa tai jos nyt on joku muu 'rajoittava' tekijä. Mies on kanssa meillä hyvinkin avulias. Ehkä sitä sitten herää todellisuuteen kun itse tuolla lykkii vaunuja/rattaita.

[Guest Julia]

Auttamishaluisimmat ovat nuoret (puku päällä kulkevat ) miehet. Ja vähiten avuliaita, melkeinpä päinvastoin, ovat keski-ikäiset tai keski-iän ylittäneet naiset...

 

Ihmettelen niitä naisia, kostaako ne sen, etteivät itse joskus aikoinaan ole saaneet apua vaunujen kanssa? Vai unohtuuko asiat oikeasti niin helposti? Suunnilleen tosiaan saa aina heidän jälkeensä oven päin pläsiä.

 

Stockan hisseillä olen ottanut sen asenteen, että minä tarvin (samoin kuin vanhukset, invalidit jne) niitä hissejä, nuoret ihmiset jotka kulkee kahta kättä heittäen, eivät - pidän siis puoleni, ja kun hissin ovet aukeaa, suuntaan sinne vaunuillani määrätietoisesti, sanon KOVALLA äänellä, "anteeksi menisin tuonne hissiin" tms, ja harva kehtaa olla väistämättä

Edited July 23, 2008 by Julia

[Rudy]

Pk-seudulla naiset on usein töykeitä. Luulen että nämä pk-seudun töykeät ihmiset on tänne maalta muuttaneita, vaikka maallahan ihmiset on ystävällisiä ja avuliaita, mutta jostain syystä muuttuvat kun tänne päin tullaan..en tietenkään yleistä, mutta itsellä on niin paljon huonoja kokemuksia.

Mutta yleensä miehet, sekä nuoret ja vanhat ja tummaihoiset nuoret miehet ovat tosi ystävällisiä. Pitävät ovea auki, auttavat rattaitten kanssa bussiin jne.

[Guest HelmiQ]

Auttamishaluisimmat ovat nuoret (puku päällä kulkevat ) miehet. Ja vähiten avuliaita, melkeinpä päinvastoin, ovat keski-ikäiset tai keski-iän ylittäneet naiset...

 

Ihmettelen niitä naisia, kostaako ne sen, etteivät itse joskus aikoinaan ole saaneet apua vaunujen kanssa? Vai unohtuuko asiat oikeasti niin helposti? Suunnilleen tosiaan saa aina heidän jälkeensä oven päin pläsiä.

 

 

Saman ilmiön oon huomannut itsekin! Nuoret miehet on uskomattoman kohteliaita, mutta kaupungilla liikkuessa keski-ikäiset naiset välillä jopa tuuppivat vaunuja ja etuilevat kassalla rattaiden ohi. Ovia eivät ainakaan auo, usein paiskovat nenän edestä kiinni.

 

Täällä päin on välillä busseja, joihin ei pääse rattailla ilman apua (niissä on rappuset ja lattia on niin korkealla.) Usein joku nuori mies on tullut auttamaan rattaiden kanssa. Joskus jopa ovat tarjonneet istumapaikkansa mulle ja pojalle.

 

Täällä pikkupaikkakunnalla jossa asumme, ihmiset kyllä auttaa kaupan ovien kanssa.

Edited July 25, 2008 by HelmiQ

[pipa]

Eilen jäin kyllä seisomaan suu auki, ku olin tullu hissillä ylös ja yksi NAINEN tuli liukuportaita ylös ja katsoi mun vaunuja. Mä tietty ajattelin, että hän tietty avaa mulle oven, ku niin nopeasti lähti kävelee. Mut nainen vaan ryntäs nopeasti ovesta ja ovi meni kiinni nenäni edestä.

 

Ei ole kyllä tollasta vielä tapahtunut vaan yleensä ihmiset on aina avannu mulle oven, ku näkee, että mun aikomus on mennä sieltä.

Mä en tajua oikeasti miks naisilla tuntuu olevan niin vaikeaa olla avuliaita vaan ryntää töykeästi pois, ettei vaan tarvitsisi auttaa.

[Vervetti]

Ehkä Vanhat ämmät on kateellisia nuorille naisille jotka työntää vaunuja. Ne haluis itsekin olla nuoria ja hehkeitä, ja että niitten lapset olis vielä pieniä ja suloisia..

 

Varmaan me ollaan samanlaisia sitten joskus..

[Nesbit]

Ma olen meidan kotikaupungissa tottunut siihen etta ihmiset auttaa useasti, tai ainakin kysyy, etta tartteeko apua. Olinkin aivan ihmeissani, kun tulimme Suomeen Vantaan lentokentalle, eika kukaan auttanut vaikka kamppailin yksin lapsen, rattaiden ja kahden matkalaukun kanssa. Ja kommentoin kovaan aaneen sita pojalle, etta onpas vaikeaa ja voi, voi mitenkas me saataisiin kaikki jotenkin tuohon karryyn mahtumaan...

 

Ja stockalla tosiaan tuollainen "hieno", keski-ikainen nainen lamaytti oven nenan edesta kiinni, kun oli ensin tuuppinut itsensa meista ohi (minulla vauva sylissa). Silloin kylla sapetti, ja kovaa!

[Snazu]

Mä oon huomannut saman, et nuoret miehet ovat avuliaimpia ja keski-ikäiset naiset ehdottomasti pahimpia. Raskaana ollessani yks nainen katsoi mun mahaa pitkään ja sen jälkeen etuili mua kassajonossa Niin törkeetä etuilua en oo ennen nähnytkään. Mies koitti sille puhua, et se etuili ja et me tahdottais nopeasti pois jonosta (kun mua pyörrytti kovasti), mut mummeli ei viitsinyt ees katsoa päin. Etuilkoon sitten jos uskaltaa noin itsekäs ja törkeä olla.

[Anttuli]

Mie oon huomannu sen täällä Oulussa, että kaikista avuliaimpia ovat nuo ns. laitapuolen kulkijat. He kyllä lähes poikkeuksetta auttavat vaunut autoon, avaavat ovet ym. Kerran lähes repesin kun tuli taas hankala linja-auto ja pysäkki oli täynnä porukkaa (keski-ikäistä naista) ja tämä laitapuolelainen oli tavaroineen vähän kauempana. Kukaan pysäkilläolijoista ei eväänsäkään väräyttänyt auttaakseen (pääsen kyllä ite ne portaat autoon, mutta helpompihan se on kaverin kanssa) niin tämä ystävällinen, hieman juonut mies tuli sieltä kaukaa auttaakseen minut vaunuineni kärryyn ja piti varmasti huolen, että kaikki pysäkillä olijat kuulivat hänen ihmettelynsä, että miten ihmeessä ihmiset ovat niin töykeitä ja toisia huomioon ottamattomia.. Olihan ne ilmeet loistavia..

 

Lisäksi ihme hommaa tuo yleisönosastolla valittaminen lastenvaunuista. Käsittämätöntä, miten ihmiset vetävät oikeasti hirveän kasan herneitä neniinsä yksistä vaunuista autossa..

 

JA.. Olen huomannu myös sen, että jos joku sattuu oven aukaseen tai muuten auttaan niin jos vahingossa menee sanomaan, että kiitos avusta niin vastaukseksi lähes poikkeuksetta saa sellaisen katseen, että mitä ihmeen tarttuvaa sairautta mie sairastan tai olenko mie ihan aivoton..

[Little Elf]

Ja sitten kun on raskaana JA vaunujen kanssa niin saa vielä vähemmän apua...

 

Eräskin päivä meidän lähikaupasta tuli ulos nainen viimeisillään juuri siten että minä olin avannut oven selälleen vaunuja varten ja hän änkesi suoraan päin. Totesin vaan että eipä sullekaan tule sitten kukaan ovia aukomaan.. Jäi vähän katsomaan, mutta ei tosiaankaan viitsinyt auttaa.

 

Eikä lapsillakaan tunnu olevan mitään tapoja.. Hissiin sekä ovista ängetään aina ensin ja ryminällä. Pahimpia lienee teinit joiden on pakko tukkia hissit (paras esim. Kampin ostoskeskus..) vaikka syytä ehkä olisi harrastaa hyötyliikuntaa..

 

Kaameimpia on tilanteet joissa vaunuja ei meinaa saada ovesta joko ahtauden tai kynnyksen tms takia. Ihmiset takana alkaa tuhisemaan ja vaihtamaan painoa jalalta toiselle, mutta KUKAAN ei VAHINGOSSAKAAN tule auttamaan että hommasta selvittäisiin nopeammin..

 

Kesälomalla ollessa tuli tilanne että laiturilla ihmisten olisi pitänyt väistää että päästään vaunujen kanssa ohi. Pyysin kohteliaasti tilaa johon keski-ikäinen nainen räkättäen heitti että pitäisi sitten vahinkovankkureidenkin mahtua tästä... Tyydyin vain toteamaan että kyllä nämä ihan toivottuja on..

 

Ai miten niin tää aihe saa hieman lämpeämään... V*ttu että ihmiset on ah, niin ihanan itsekeskeisiä.. Ja mä kyllä tiedän miksi keski-ikäiset naiset on pahimpia, koska musta tulee samanlainen.. Ihan siksi että ei niitäkään kukaan koskaan auttanut ja siksi ne kostaa nuoremmille..

[Guest Julia]

^Ah, niin totta...!! Argh, silloin kun itsellä oli jo ihan loppumetreillä ISO maha ja rattaissa alle vuoden ikäinen muksu, niin töllistellä (katse vaelsi mahani-vaunuihin-mahani-epäuskoinen katse kasvoihini-mahaani-vaunuihin) kaikki kyllä osasi ihan avoimesti, mutta kukaan ei auttanut vaikka liikkuminen joksus olikin oikeasti hankalaa

 

Ja niille Kampin keskuksen teineille olen kanssa, samoin kuin Stockalla, sanomaan ihan suoraan, että anteeksi vaan, minun täytyisi mahtua sinne hissiin, väistättekö. En odota edes sinne keski-ikään saakka, alan olla ihan kypsä jo nyt ja avaan suuni tilanteessa kuin tilanteessa

[Tweety]

Minusta yleisesti ovien avaaminen on unohtunut suurimmalta osalta ihmiskuntaa, kuten myös muut kohteliaat tavat. Itse olen aina avanut ovia, ja edelleen avaan aina oven kavereilleni kun olemme yhdessä ulkona. Yksi läheinen ystäväni oli kerran seissyt erään tietyn oven takana ihmeissään kun se ei toiminut, ennen ne olivat automaattisesti auenneet. "Sisällä oli kyllä muita asiakkaita, eli ilmeisesti ne ovet olivat juuri hetki sitten hajonneet. En minä jaksanut odottaa korjaajaa, joten lähdin kotiin.". Nauratti kertoa, että en ne kyllä koskaan ole automaatti ovet olleet. Tämän jälkeen hänkin on kiinnittänyt huomiota "hyviin tapoihin".

 

On minulla yksi hassu tapaus kyllä itsellänikin. Jalkani oli lastattu (olen 180 cm), joten aika pitkä suora pötkö oli mukanani raahattavana. Kyynersauvojen tukemana kiipesin linja-autoihin, mutta koska invapaikat oli heti kuskin takana, eikä sinne millään saanut jalkaa, seisoin, jos ei vaunupaikkaa ollut tai se ei ollut vapaana. Vanha mummo sitten suivaantui ruuhkabississa, kun en "saanut" istumapaikkaa vaikka olin invalidi. On nuoriso niin kamalaa vain nykyään. (Seurassani oli ystäväni, joka oli saman ikäinen kuin minä, ja hän istui pidellen keppejäni, kun minä pidin selkänojasta tukea.) Mummo tiuskasi ystävälleni, ja nousi itse ylös, pyytäen minua istumaan hänen paikalleen. Yritin asiallisesti selvittää, että se ei onnistu, kun jalka ei mahdu penkkien väliin. Mummo lopulta päätti, että olin itse ystävääni moukempi, kun en osannut edes arvostaa hänen kohteliasta elettään.

[Helga]

Aika harvoin saa apua ovien yms kanssa, kun oon vaunujen/rattaiden kanssa liikkeellä. Tokihan niistä nyt itsekin pääsee, mutta kyllähän se helpommin käy kun joku auttaa. Voisin yleistää niin, että miehet yleensä auttavat, naiset harvemmin.

 

Olin kerran vaunujen kanssa Alkossa ja siitä ulos lähtiessäni eräs keski-ikäinen mies jäi odottamaan ulko-ovien viereen ja ystävällisesti avasi kummatkin ovet mulle. Ennenkuin ehdin häntä kiittää, alkoi mies kertomaan, kun hän oli heidän muksujensa kanssa vaunuilla 80-luvulla liikkunut, niin kukaan ei koskaan avannut ovia hänelle ja hän joutui aina tappelemaan ovien kanssa. Hän muistaa edelleen kuinka ikäviä nuo ovet saattoivat olla, joten hän auttaa aina vaunujen kanssa liikkuvia. Kiittelin häntä avusta ja totesin, että ei oo ihmisten tavat parissa kymmenessä vuodessa juurikaan muuttuneet, aika harvoin saa apua ovien kanssa.

[Emppu78]

Kaveri odotteli kerran vaunujen kanssa linja-autoa pysäkillä...Silloin oli vielä niitä rapullisia

linja-autoja...Arvatkaas mitä tapahtui? Kun linja-auto saapui ja avoi keskiovensa niin kukaan

ei tullut auttamaan Kaveri kohteliaasti kysyi että voisko joku auttaa?Kun ketää ei nostanut

p*r*e*t* penkistä ei edes kuski niin kuski laittoi ovet kiinni ja jatkoi matkaa

Tossa vaiheessa mä olisin ottanut yhteyttä linja-auto yhtiöön ja tehnyt valituksen...

[sasa]

Mä oon joskus lukio aikoinani hoitanut serkkuani ja työnnellyt häntä vaunuissa kaupungilla ja silloin kyllä useat tulivat auttamaan ja tarjoutuivat kantamaan vaunuja portaissa ja avaamaan ovia. Kyseessä oli kyllä suht pieni paikkakunta, liekkö ystävällisyys johtunut siitä. Ja muistan että auttaneet olivat enimmäkseen miehiä. Mutta tosiaan usein en liikkunut vaunujen kanssa kaupungilla, että ehkä niillä kerroilla vain sattumalta osui kohdalle avuliaita ihmisiä. Tai ehkä mä vaan näytin ihan avuttomalta vaunujen kanssa kun en ollut tottunut kauheasti niiden kaa liikkuu

[zaana]

Itsellä ei vielä ole lasta mutta olin kaverini kanssa keskustassa vaunujen kera ja ei ihmiset paljoa väistä saatikka sitten pidä ovia auki.

 

Onneksi suurimmassa osassa kaupoissa on liukuovet niin ei tartte availla itsekään mitään ovia mutta silti pistää vihaksi niitä ihmisiä kohtaan jotka ei noteeraa vaunujen kanssa liikkujia mitenkään.

 

 

Mä ainakin avaan/pidän ovea auki jos vaunuja / rullatuoleja on lähellä.

ja jos rullatuolilla oleva ei sano kiitos niin ei se mua haittaa.

[pipa]

Hmm...Aluksi olin sitä mieltä, että ihmiset ovat olleet aika avuliaita, mutta mulla onkin aluksi ilmeisesti ollu hyvä tuuri, koska nykyään tuntuu, että ihmiset ei välitä yhtään siitä mitä vieressä tapahtuu, kunhan itsellään on kaikki hyvin.

 

Mä oli menossa Rautatietorille ja siellä on ne iso ja kömpelöt ovet. Avasin siis oven enkä edes ehtiny muuta tekemään, kun ihmiset vaan törkeästi menivät sisälle tai ulos ja mä pitelin sitä ovea niille auki niitten vaunujen kanssa. Seisoin varmaan joku puoli minuuttia ennen kuin pääsin itse yrittämään vaunujen kanssa sisälle. Mutta mulla oli oikeasti suu auki ja sellanen ilme kasvoillani, että siis WTF!!! Minä jolla on vaunut yritän päästä sisään, mutta joudun ennen sitä pitelemään muille ovea auki ja kaikilla kädet vapaana. Eikä kukaan edes jäänyt auttamaan mua, eikä edes vilkaissukkaan mua :angry: :angry:

 

Jos en olisi ollu niin järkyttyny tilanteesta niin olisin vaan pamauttanu oven kiinni, kun ne tyypit vaan töykeästi siitä meni.