Kiisu

Onko ihmiset avuliata?

65 posts in this topic

Vaunujen kanssa liikkumisesta ei ole vielä kokemuksia, mutta välillä mahakaskin saa huomaavaisilta ihmisiltä apuja - esim. lauantaina Ikeassa muutamaan otteeseen sain tuntemattomilta apua, kun mies oli viemässä ensimmäistä tavarakuormaa autoon ja mie jäin varastohyllyjen väliin keräilemään lisää. Eikä tarvinnut kysellä, ihan oma-aloitteisesti kysyivät tarvitsisinko jelppiä paketin nostamisessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihmiset avuliaita? Ei ainakaan Helsingin seudulla.. Kertaakaan ei minulle ole tarjottu paikkaa ruuhkabussissa raskausaikana, vaikka kuljin bussilla joka päivä töihin. Kerran junakin oli niin täynnä, että jouduin jäämään seisomaan siihen junan keskiosaan, eikä ympärillä ollut mitään tankoa tai seinää, mistä pitää kiinni. Tasapainoilin siinä sitten pari pysäkkiä, ihmisten katsellessaan seinille, ettei tarvitsisi liikkua ja luovuttaa seisomapaikkaansa. Onneksi ei tullut mitään äkkipysähdyksiä tms.

 

Kerran kyllä raskaana ollessani pidin ovea auki kauppakeskuksessa jollekin tytölle, kun olin itsekin menossa ovesta. Tyttö meni kyllä ihan hämilleen, ja sanoi, että hänenhän olisi sitä ovea pitänyt pitää auki mulle. Ihmettelin mielessäni, että miksi ihmeessä, mutta sitten muistin suuren olomuotoni :rolleyes:

 

Nuoret (miehet, mutta myös naiset) ovat kaikista avuliaimpia. Tosiaan nuo esiastemummot ovat pahimpia (oikeat vanhukset ovat todella kohteliaita). Teoriani heistä (siis muka-mummoista) on, että he ovat odottaneet koko ikänsä, että olisivat ns vanhoja, joita pitää kunnioittaa, ja joilla on etuoikeuksia, että ottavat tästä sitten kaiken irti. Vaikka fyysisesti sitten olisivat miten ketteriä tahansa, niin esim istuvat vanhusten paikalla, koska "heille on siihen oikeus". Ja järjen käyttö ei ole sallittua.

 

Keski-ikäiset miehetkään eivät ole niin pahoja, mutta heistä ei kyllä ole niin paljon kokemusta yleisissä kulkuneuvoissa, kun heitä ei niissä paljoa näe. Liikenteessä kylläkin, ja siellä he taas ovat niitä pahimpia..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei nyt raskausaikana oo vielä tullut sellaisia tilanteita oikeastaan vastaan, että olisin paikan tarvinnut. Kerran raitiovaunussa sellainen n. 50-vuotias nainen istui paikalla, joka oli merkitty invalideille, vanhuksille ja raskaanaoleville (oli siis ne kuvat siinä yläpuolella). Hän sit kysyi multa, haluanko istua. Olihan mulla jo vatsaa, mutta voin todella hyvin, joten hymyillen kieltäydyin. Eli olin todella iloisesti yllättynyt :)

Kälyni kanssa olen aika paljon liikkeellä ja hänellä on tuplarattaat, jotka on aika painavat, kun niissä 2 lasta on. Viime viikolla oltiin kahvilassa ja, kun yritimme lähteä pois, oli siihen "tuulikaappiin" jo vedetty tavallisesti ulkona oleva kyltti niin, ettei siitä oikein mahtunut ohi. Meidän edessä meni 3-4 n. 40-vuotiasta miestä ja heistä yksi rupesi sitten auttamaan, kun huomasi, että olemme tulossa perässä. Hän siis sai sitä kylttiä (joka oli todella painava) siirrettyä sen verran, että mahduimme ohi :)

Eli kyllä niitä ystävällisiäkin täällä Helsingissä on (ei vain aina satu kohdalle) ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen jo tässä raskaudessa päässyt ilmaiseksi jalkapallo-otteluun raskauden takia :) Oltiin miehen kanssa vähän myöhässä ja siltä portilta, josta mentiin sisään oli lipunmyynti jo lopetettu. Ystävällinen järjestysmies neuvoi ensin yrittämään toiselta portilta, mutta vilkaistuaan mahaani sanoikin "no tulkaa vaan tästä kun teillä on "tollainen tilanne" :D Meinattiin tietysti kiiruhtaa ostamaan mulle se lippu (miehellä oli jo etukäteen ostettu), mutta setä kehoittikin menemään vaan suoraan katsomoon. Säästettiin kymmenen euroa :) Tämä tapahtui Jyväskylässä.

 

Vaunujen kanssa liikkuessa kokemuksia on hyviä ja huonoja. Mm. eilen kirjastoon mennessä yksi mies kiilasi ovella meidän eteen eikä edes vaivautunut sen vertaa pitämään ovea auki, että mä oisin saanut siitä otteen. Antoi sen vaan mennä kiinni mun nenän edessä :angry: Mutta on mulle monta kertaa pidetty ovea aukikin, joten ei ne kaikki ihmiset ihan pahoja ole ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ihmiset auta, onneksi on joskus harvoja tapauksia että yhtäkkiä vastaan tuleekin avulias ihminen ja hymyillen auttaa oven kanssa. Yksi hymyilijä korvaa ne seuraavat mulkoilijat ja oven nenän edestä kiinni vetävät.

 

Meinannut mennä lähikaupassa hermo sata kertaa. Tuulikaappi on todella pieni ja ovet aukeavat eri suuntiin. Tuulikaappiin pääsee kahdesta suunnasta ja monesti ihmiset tunkevat sinne tuulikaappiin samaan aikaan minun ja vaunujen kanssa ja mulkoilevat minua että miksi et mene ovesta kun nyt kukaan meistä ei saa ovea auki!! Kovalla äänellä pitää sitten sanoa että anteeksi nyt vaan, mutta me ei päästä kukaan täältä pois ellette avaa mulle tota sisäovea! :angry:

 

Yleensä luovun ajatuksesta että pyytämättä saisi apua siinä kaupan kohdalla sisään mennessä niin kysyn ulos tulevalta asiakkaalta että voitko auttaa avaamalla mulle ovet. Siis ihan terveen näköisiltä ihmisiltä kysyn kenellä ei ole isoja kantamuksia. Pari kertaa muutama kieltäytynyt syytä sanomatta... :blink: mutta yleensä sitä ollaan kysyttäessä autettu, harvoin iloisella mielellä vaikka olen yrittänyt olla erittäin ystävällinen.

 

Jos näen muita vaunullisia kaupungilla ähisemässä vaunujen kanssa niin menen välittömästi auttamaan. Tuntuu että kukaan ovisuunnittelija ei ole koskaan ajatellutkaan että lastenvaunutkin pitäisi sisään ja ulos saada.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuntuu että kukaan ovisuunnittelija ei ole koskaan ajatellutkaan että lastenvaunutkin pitäisi sisään ja ulos saada.

Tästä on esimerkkinä Forumin ovet Helsingissä. Siinä oli aluksi sellaiset liukuovet, jotka toimivat hyvin. Remontin yhteydessä ne sit vaihdettiin 2 (vaioliko se peräti 3) raskaaseen oveen niin, että vaunujen kanssa oli todella vaikeeta päästä siitä. Siitä varmaan tuli aika paljon valituksia, sillä nyt siinä on taas sellaiset liukuovet ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon pahoillani mut mun on pakko tulla tänne myöntämään et mäkään en oo kovin avulias. :D Mä kartan lasten vaunuja siks et ne on painavia ja tuntuu et ne tilanteet on kiusallisia ku on kiire ja ei tiedä mistä ottaa kiinni. Mikä osa jää käteen jos siitä nostaa yms. Pelkään et jos nostan väärästä kohtaa tai arvioin painon väärin ni sit vaunut lentää ja vauvalle sattuu huonosti. Pyydän siis anteeks ku siirryn jo etukäteen pois tilanteesta. Toki autan jos pyydetään, mutta kyllä mäki apua haluisin ilman pyytämistä, koska kyllähän ihmiset näkee ettei yksin pärjää.

 

Muoks. Täytyy vielä lisätä et kyllä mä ovien kanssa autan..ainaki siihen pyrin.

Edited by Kiakura

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tosiaan nuo esiastemummot ovat pahimpia (oikeat vanhukset ovat todella kohteliaita). Teoriani heistä (siis muka-mummoista) on, että he ovat odottaneet koko ikänsä, että olisivat ns vanhoja, joita pitää kunnioittaa, ja joilla on etuoikeuksia, että ottavat tästä sitten kaiken irti. Vaikka fyysisesti sitten olisivat miten ketteriä tahansa, niin esim istuvat vanhusten paikalla, koska "heille on siihen oikeus". Ja järjen käyttö ei ole sallittua.

 

Oon samaa mieltä, tosin sillä erolla että ei ne oo oottaneet eläkeikää päästäkseen muka-mummoiksi ja päästäkseen kiukuttelemaan, se on niiden ikäpolven ikioma juttu, ne on siis olleet mulkkuja aina! Ja katsovat sen oikeudekseen... onko vaikee arvata että iso osa näistä huonosti käyttäytyvistä kuuluu ns. suuriin ikäluokkiin?!

 

Voi luoja, onneks en oo tällä hetkellä töissä, siellä noita nokkelia kuspäitä piisas niin hirveesti että oppi ikärasistiksi. Valitettavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä kartan lasten vaunuja siks et ne on painavia ja tuntuu et ne tilanteet on kiusallisia ku on kiire ja ei tiedä mistä ottaa kiinni. Mikä osa jää käteen jos siitä nostaa yms. Pelkään et jos nostan väärästä kohtaa tai arvioin painon väärin ni sit vaunut lentää ja vauvalle sattuu huonosti.

 

Ymmärrän hyvin Kiakuran pointin. Kommentoisin vain tähän, että aina voi kysyä vaunujen kanssa nostoapua tarvitsevalta, mistä kohtaa voi ottaa kiinni. Itse nostoapua tarvitessani yleensä automaattisesti sanon auttajalle, mistä vaunuihin/rattaisiin on paras tarttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noista vanujen nostamisista heti kommentoisin: Itse ihmettelen sitä, että niin monesti vaunujen kanssa kulkevat pitävät itse kiinni tiukasti aisasta ja pistävät avuliaat nostamaan hankalammasta, eli päätypuolesta. Mun mielestäni se on vähintäänkin ajattelemattomuutta ja hitusen myös epäkohteliasta. Aisasta olisi helppo ottaa kiinni eikä tosiaan tarvitsisi pelätä, että ottaa väärästä kohtaa kiinni nostaessaan. Monissa vaunuissa (niin meidänkin nykyisissä) pitää myös päätypuolessa nostaa ihan renkaiden kohdalla olevista putkista, jolloin kurasäällä voi vaatteet nostajalla helposti likaantua. Mun mielestäni minun kuuluu siitä kohtaa itse nostaa, koska: a) olen itse vaunuilla liikkeellä (apuun tuleva saa tietysti helpomman osan) b ) olen pukeutunut sään vaatimalla tavalla ja silloinkin, kun olen pukeutunut paremmin on vain reilua, että jos joku kuraantuu, se olen minä c) tiedän, mistä kohtaa vaunuja kuuluu nostaa d) moni sellainen, joka haluaisi auttaa, ei siihen kykene tavaroiden/polvivamman tms. vuoksi, jos ei saa aisasta auttaa. Tämä ihan vaan neuvoksi kaikille meille vaunukansalaisille. Itse olen myös opetellut reilusti sanomaan, että autan mielelläni, jos voin aisasta auttaa (siis silloin, jos omat varusteeni tai terveydentilani ei muuta salli).

Edited by marialoponen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä autan aina itse, ellei joku nopeampi ehdi ensin. Olen nostanut useammat vaunut bussiin (yleensä juuri sieltä päätypuolelta), pidän ovia auki niin sairaille kuin vaunujen kanssa liikkuville yms. Usein saa lämpimän hymyn, joskus sanotaan, että pärjään kyllä itse. Mä saatan pitää ovia auki myös perässä tulijoille ja olen huomannut, että moni tekee samaa. En mä sitten tiedä millaista tuo olisi rattaiden kanssa, mutta luultavasti pyytäisin vaan aina itse apua, jos jään pinteeseen. Mä myös varmaan vetäisin vaunut suurimmasta osasta ovia sisään enkä edes yrittäisi etuperin mennä. Hissiin änkisin vaan suuremman voimalla, teinit jaksaa kyllä kävellä.

 

Enkä ikinä lakkaisi auttamasta vain siksi, että joku toinenkaan ei niin tee. Keski-ikäiset naiset on ihan pölöjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla kommentoimaan. Minusta tuo ajatus, teinit jaksaa kävellä on joissain tapauksissa väärä. Itse en ala arvailla ketä niistä teineistä jaksaa ne portaat kävellä ylös ja kuka ei. Kun kaikki rasituksen estävät viat eivät todellakaan näy ulospäin. Minulle kuun alussa mummut mulkoilivat hississä kun ilman kantamuksia olin siellä viemässä tilaa, nuori ihminen. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa.

 

Itse yritän mahdollisimman usein auttaa vaunujen kanssa liikkuvia. Toisaalta yleisestikin jos joku muu on ovesta tulossa samaan aikaan, joko pidän ovea auki hänelle tai varmistan, että hän saa siitä kiinni ennen kuin irrotan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pakko tulla kommentoimaan. Minusta tuo ajatus, teinit jaksaa kävellä on joissain tapauksissa väärä.

 

Juu, itselläni se oli ainakin viittaus tuohon jossain edellä heitettyyn kommenttiin, että menee vain vaunuilla sinne hissiin ja pyytää tietä. Näin mä ainakin tekisin. Ihmiset ovat yleensä hyvin ajattelemattomia, eivät ilkeitä. Jos itse sanoo ja pyytää ja käyttäytyy nätisti, suurimman osan ajasta saa hyvää käytöstä takaisin. Mutta kun ihmiset kulkee usein ajatuksissaan kaupungilla ja tulevat vaikka töistä tai on muita huolia... ei siinä ihan ensimmäisenä ajattele, että ai, tuota oveahan olisi voinut pitää aukikin.

 

En siis suinkaan tarkoittanut, että teinit kumoon vaan. Mä tykkään teineistä. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tarkoitinkin kaikkia tässä ketjussa olleita kommenteja siitä, että "teinit valtaavat hissin eikä sinne pääse vaunuilla". Itse en ainakaan kehtaisi pyytää kavereitani menemään pitkin portaita kun itse käytän hissiä, en nyt enkä silloin kun olin teini.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Auttamishaluisimmat ovat nuoret (puku päällä kulkevat B) ) miehet. Ja vähiten avuliaita, melkeinpä päinvastoin, ovat keski-ikäiset tai keski-iän ylittäneet naiset...

 

Ihmettelen niitä naisia, kostaako ne sen, etteivät itse joskus aikoinaan ole saaneet apua vaunujen kanssa? Vai unohtuuko asiat oikeasti niin helposti? Suunnilleen tosiaan saa aina heidän jälkeensä oven päin pläsiä.

 

 

 

Kyllä ne kostaa. Eikä ihmiset auta toisiaan muutenkaan kovin helposti, vaikka tietäisivät kuinka vaikea tilanne on elämässä :girl_to_take_umbrage2:

 

Yksi ystäväni on niin ihana, että tulee tänään tänne avuksi töiden jälkeen kun tietää että mun mies on reissussa, olen kipeä, raskaana 33 viikolla... Ja huonossa kunnossa. Ja lapset kuitenkin tarvitsevat jonkin verran hoitoa, vaikka ovatkin jo "isoja"

 

mutta ei nuo kovin oma-aloitteisia ole kyllä. Muut ystävät tuttavat ja sukulaiset kyllä soittelee ja kyselee mitä kuuluu mutta konkreetista apua ei saa. Eikä itse kehtaa koko aikaa pyydellä isovanhemmiltakaan joilla tuntuu olevan muutakin elämää. :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaveri odotteli kerran vaunujen kanssa linja-autoa pysäkillä...Silloin oli vielä niitä rapullisia

linja-autoja...Arvatkaas mitä tapahtui? Kun linja-auto saapui ja avoi keskiovensa niin kukaan

ei tullut auttamaan <_< Kaveri kohteliaasti kysyi että voisko joku auttaa?Kun ketää ei nostanut

p*r*e*t* penkistä ei edes kuski niin kuski laittoi ovet kiinni ja jatkoi matkaa :angry:

Tossa vaiheessa mä olisin ottanut yhteyttä linja-auto yhtiöön ja tehnyt valituksen...

 

 

Ja se oli vARMASTI se katkera keski-ikäinen akka joka ajoi sitä bussia. :skilletgirl:

 

Ihanaa avautua taas tälle päivälle kun kaikki on hankalaa/sairaana/päin p:tä ja tekisi mieli vain nukkua....

 

Pärjäisikö nuo lapset keskenään jos menen ottamaan tirsat etten hajoa ennen ukon kotia tuloa??? (*pyytää lupaa, tietää olevansa hulttio äiti*) :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aina kun olen liikenteessä pidän ovea auki vaunuille, vanhuksille ja pyörätuolissa istuville. Useimmiten kun näin teen minulle sanotaan "en mää mikään vammanen ole", "en mää noin vanha ole", "ei mua tartte auttaa". Bussissa kun annan paikkani sitä mielestäni enemmän tarvitsevalle saan vastaani yleensä haukkuja ja vihaisia ilmeitä angry.gif toki joukosta löytyy niitä jotka kiittävät ja ymmärtävät että en ilkeyttäni yritä auttaa. Kyllä vaan ketuttaa tuo auttaminen välillä!

 

 

Tämä on niin totta. Minä availen ovia automaattisesti ihan kavereillenikin, mutta tuntemattomat pitää tapoja jotenkin loukkaavana girl_impossible.gif

 

Tosin olen itsekkin joutunut kieltäytymaan kohteliaasta tasvasta, ja yritin olla myös kohtelijas kieltäytyessäni, mutta silti tuli huudot niskaan, siitä miten en saisi kieltäytyä. girl_haha.gif Minulla oli jalka lastattu pakarasta nilkkaan, eli ainoat asennot jossa pystyin olemaan oli seisten ja maaten. (istuenkin toki, mutta sitte jalka pönötti 90asteen kulmassa vartalooni nähden, ja ei nämä minun koivet mihinkään autoon mahdu) Bussi oli täynnä, joten annoin kyynersauvani kaverilleni ja seisoin kaiteista kiinni pitäen. Sitten eräs vanhempi nainen tarjosi minulle paikkaansa, istuihan hän invapaikassa. Sanoin kiitos, mutta en pysty istumaan tuossa. Jotta en olisi ollut nyrpeän ylpeä kiittämätön paskiainen, minun olisi pitänyt siihen kaposeen väliin sulloutua (normaalistikkin polveni ovat busseissa tulessa, kun ne on painautuneena edessä olevan penkin selkänojaan.) Nykyään on sentään busseissa invapaikoituis usein kohti käytävää, (mutta en kyllä niihinkään kehtaisi lastattuna istua, kun sitten se jalka pönöttäisi muiden kulun tukkeena). Ja minusta on tullut hirmuisen laiska julkisten käyttäjä, varsinkin kun lääkärin luvalla saan ajaa autoani lastattunakin. (joka kerta tosin tämä päätös on erikseen tarkistettava, minullakun polvet on mitä ovat)

 

Minulle on "vaikeaa" mennä ovesta joka minulle avataan. (En ole tottunut siihen) Mutta usein oviaukeaa, vaikka taaperon kanssa käsikädessä jo kävelemme. (rattaita emme käytä, kun poju ei tykkää istuskella niissä) Mielestäni minulle ihmiset on avuliaita, mutta minun kohtelijaisuus/auttamistapani tulkitaan vähintään v*ttuiluna. girl_crazy.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin unohtui sanoa että kun reittilensimme 4kk pojan kanssa, niin koneissa ja kentillä "pukumiehet" katsoivat kuin halpaa makkaraa, eivätkä millän meinanneet edes antaa tilaa kun menin lastenhoitohuoneeseen vaippoja vaihtelemaan ja imettämään. Rokkarinnäköiset ja tavalliset talliaiset kantoivat laukkujani, ja tarjoutuivat välittömästi avukseni kun minut näkivät pikkuisen kanssa. Eräs britti kokosi rattaatkin, ja saattoi autolle asti, missä auttoi miestäni pakkaamaan rattaat jo muutenkin täyteen autoon. lipsrsealed.gif

Edited by Ruusunmarja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä menin kerran kirjastoon vaunujen kanssa. Tappelin oven ja vaunujen kanssa vaikka kuinka kauan ja mitä tekivät "kirjastotädit"? Pysähtyivät tiskin eteen vieri vieressä tuijottamaan , että kuinka mä selviydyn....... Kyllä pisti vihaksi, mutta en siinä tilanteessa tajunnut sanoa/saanut sanottua mitään.. Pääsin sitten sisälle lopuksi omin avuin ja kirjastotäditkin jatkoivat touhujaan onnellisina........

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ihmiset kovin paljoa täälläkään auta, Lahdessa asun. Mietin tässä että kuinka moneen paikkaan olen änkenyt ratteidemme kanssa, jotka ovat aika isot ja tilaavievät. Taidan ihan tiedostamatta karttaa paikkoja, joissa on tavalliset ovet, kapeat hissit tai paljon rappusia ja ei hissejä ollenkaan. Liukuovista nyt pääsee mainioisti, mitä nyt ihmiset tuppaavat tulla eteen.

 

Yhtä asiaa en ymmärrä, ja se on mulkoilu. Jos vaunuilla/rattailla liikun ahtaammassa kaupassa tai kirpparilla (tai no, melkein ihan missä vaan ihmisten ilmoilla) aina löytyy joka joka mulkoilee ja ei väistä. Ihan kuin me vaunukansalaiset tahallaan laittaisimme lapsemme rattaisiin ja tulemme tukkimaan normaalien ihmisten kulkuväylät :skilletgirl:

 

 

 

Hissit on minulle se isoin ärsytyksen aihe kuitenkin, sillä yleensä kun yritän päästä vaikeista ovista sisään, mua alkaa jostain syystä aina naurattaa oma ähellys ja se, etten vieläkään ole oppinut miten päin mistäkin kannattaa mennä. Meillä on muuten neuvola tällainen paikka: kahdesta kapeasta ovesta sisään (ei automaattiovia) ja ei hissejä. Kivaa. Mutta siis hisseihin. En minäkään tiedä, kuka jaksaa kävellä rappuset ja kuka ei, mutta ainakin Lahden isoimmassa kauppakeskuksessa on liukuportaat eli niitä ei tarvitse edes kiivetä. Ja toki kaikki lastenvaatteet toisessa kerroksessa. Monesti kun yritän päästä hissiin, joku puikkelehtii ohitseni sinne tai siellä jo olevat kaksi ihmistä eivät väistä, ovet menee kiinni ja minä jään suu auki katsomaan että kiitti. Ja kun yritän päästä pois hissistä, sinne pyrkivät seisovat edessä eivätkä väistä, ja mulkoilevat minua kun eivät pääse hissiin.

 

Kaikilla on siis kivaa.

 

Mutta ehkä ihmiset eivät kuitenkaan auta, sillä niinä kertoina kun joku on tarjonnut apua, olen hämmästynyt :girl_haha:

 

Tuli vielä mieleen, että kävin viime viikolla seurakunnan toimistossa jonne mennään tavallisista ovista, joissa kuitenkin on se avauspainike. Oven vieressä seisoi mies tupakalla. Hän vilkaisi minua ja rattaita mutta ei välittänyt sen kummemmin. Painoin avauspainiketta mutta mitään ei tapahtunut. Painoin toisen kerran mutta ovi ei auennut. Vähän vilkaisin vieressä seisovaa miestä että auttaako tämä mutta ei. Kun pidin sitten ovea auki itselleni ja rattaille huomasin että miehellä on liperit kaulassa, pappi siis. Kyllä teki mieli sanoa että sulla on varmaan taivaspaikka kyllä nyt katkolla kun et auta :skilletgirl:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikävää, että moni on saanut noin huonoa kohtelua vaunujen kanssa liikkuessa :( Täällä Tampereella ihmiset tuntuvat olevan avuliaampia, tai sitten mä olen vaan niin tottunut aukomaan ovet itse, että huomaan vain ne (lähes päivittäiset) poikkeustapaukset, kun joku yllättäen auttaakin. Meidän vaunuissa tosin on kääntyvät etupyörät, jotka helpottavat ovista kulkua huomattavasti. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta joskus avuliaat ihmiset jopa ärsyttää: meidän kotitalossa on sellainen vanhanaikainen veräjähissi, joka on tosi ahdas, mutta jonne vaunut kuitenkin saa sovitettua. Jos joku tulee hissistä ulos kun mä olen menossa vaunujen kanssa sinne, niin yleensä se tulija jää pitämään veräjää auki ja seisoo itse samalla oviaukon edessä. Sitten pitää yrittää tunkea vaunut hissiin vielä tavallistakin ahtaampaan koloon. Joskus sanon, että hyvin tai paremmin saan ilman apua, mutta yleensä se ei auta.

 

Kerran mulle on käynyt kaupassa niin, että mummolauma ryykäsi hissiin, vaikka mä olin ennen niitä jonottamassa. Mun lisäksi hissin ulkopuolelle jäi rollaattorin kanssa kulkeva mummo, joka oli joutunut tulemaan sieltä hissistä pois, että muut pääsivät ulos. Sen mummon takia harmitti vielä enemmän kuin oman kulkemisen.

 

Bussissa mua ärsyttää, kun ihmisten pitää väkisin tunkea vaunujen ohi ulos, vaikka mä olisin jäämässä pois. Ne muut pääsisivät paljon helpommin, jos mä saisin jäädä ensin vaunujen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta ihmiset on nyt kun olen näkyvästi raskaana olleet (täällä pääkaupunkiseudulla) varsin kohteliaita, ovia avataan ja bussissa väistetään kivasti. Ei toki ihan kaikki, mutta melkeen sanoisin että useimmat jotka kohdalle osuu. Tosin varmaan näytän siltä että on syytäkin. grin.gif Saa nähdä miten käy vaunujen kanssa, jos muilla on noin huonoja kokemuksia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mua on ainakin autettu aina, kun apua on tarvinnut. Junasta ja bussista poistuessa on nostettu, usein ihmiset avaa ovia jne. Monet tarjoaa apua ihan oma-alotteisestikin, mutta pyydän itse, jos ei tarjota ja sitä tarvitsen. Itsekin autan aina, jos osun esim. bussiin yhtä aikaa vaunullisen kanssa, ja avaan vanhemmille ihmisille, invalideille, vaunullisille (ja kyllä itse asiassa kenelle vaan, jotka on menossa "yhtä aikaa") oven.

 

 

Muutama poikkeustapaus on sattunut, mutta niitä negatiivisia ihmisiähän mahtuu maailmaan, eli en ole ottanut henkilökohtaisesti. Tylsin kokemus oli viime talvena kamalien lumimyräköiden aikaan Vantaa-Hki -junassa, kun meidän piti vauvan ja vaunujen kanssa päästä kaverilta kotiin. Juna oli täpötäynnä ja jouduttiin matkustamaan ovivälikössä vaunujen kanssa, kun sisälle ei mahtunut. Siitä sitten ihmiset tunkivat ohi pysäkeillään ja moni katsoi vähän kärttyisesti, mutta minnes menet kun ei mihinkään mahdu. Poistuessa yksi mies alkoi vauhkota siitä, miten tahallani olen tiellä ja hidastan muita, kun tarvitsin apua poistumisessa (matalalattiajunat ei kulkeneet). Sanoin kyllä jotain takaisinkin, mutta mies näytti siltä että muutenkin oli menossa vähän rankka aika elämässä...

 

Yleisesti ottaen siis mun mielestä ihmiset ON auttavaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistelen, että esikoisen kanssa vaunuilla liikuttaessa ei kovin huomioonottavaa kohtelua saanut... Tuota bussissa väkisin ovesta ennen vaunuja survoutumista sai kokea paljonkin. Nyt, kun oon masu pitkällä, niin etenkin työpaikalla ovat olleet tosi kivoja ja kyselleet voimista. Esimies tosin tökerösti kyseli, josko jatkaisin hieman pidempään töissä, kuin mitä olin suunnitellut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now