Naan

Raskauden ja lapsivuodeajan aikainen hoito Briteissa

6 posts in this topic

Moi!

 

Sillakin uhalla etta tama osasto on maailman hiljaisin...

 

Ajattelin etta tallaisellekin ketjulle voisi olla kayttoa selailtuani foorumin yleisia puolia. Meita ei varmaan ihan niin montaa ole, etta kannattaisi pitaa mitaan erillisia ketjuja vaikka niista sairaaloista missa me olemme kayneet synnyttamassa. Mutta jospa nama kaikki aiheet menisivat samaan ketjuun ja toisivat tukea ja lohtua ja apua jannitykseen sikalimikali joku tuore ulkosuomalainen pohtii onnistuuko se synnyttaminen missaan muualla kuin Suomessa :D

 

Sana on vapaa.

 

Minakin palaan jossain vaiheessa kertomaan kolmen vuoden takaisista kokemuksistani - suffice to say etta olen ollut kertakaikkisen vaikuttunut NHSsan toiminnasta kokonaisuutena ja synnyttaisin mielihyvin samassa sairaalassa uudelleen jos olisin useamman lapsen malliin kallistunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma olin tosi tyytyvainen raskaudenajan hoitoon seka synnytykseen ja keskosena syntyneen vauvan hoitoon sen jalkeen, ainoa mika ei mielestani mennyt ihan putkeen oli oma sairaala-aikani synnytyksen jalkeen. Osasto oli tosi kiireinen ja koska mun vauvan oli keskolassa mut jatettiin oman onneni nojaan vaikka olisin tarvinnut henkista ja kaytannon tukea vaikeassa tilanteessa jossa mina olin kaikien aitien ja vauvojen keskella ilman omaa vauvaani ja tosi kipea hatasektion jaljilta.

 

Sen sijaan keskolaan oli enemman kuin tyytyvainen, vauva sai todella hyvaa hoitoa ja vanhempienkin huoli ja stressi huomioitiin tosi hienosti mahtavien hoitajien toimesta.

 

Raskausaikana sain erityisseurantaa silla kuulun high risk ryhmaan mm. ikani ja veritulppahistorian takia. Oli ongelma mika tahansa siihen puututtiin nopeasti, sain lahetteen fysioterpiaan heti kun vahankin mainitsin lantiokivuista, RaDi-diagnoosin jalkeen sain ravitsemusneuvontaa ja ylimaaraisia ultria ja ne kaksi kertaa kun jouduin raskausaikana menemaan aitiyspolille sain erinomaista palvelua.

 

Synnytyksen jalkeen health visitor on ollut tosi hyva, mutta oma jalkitarkastukseni oli yhta tyhjan kanssa, laakari kysyi miten voin johon vastasin etta ihan hyvin ja se oli siina. :rolleyes:

 

Viela iso plussa siita etta kaikki on ilmaista, ihan kasittamatonta. Tulipahan sitten kertaheitolla saatua verorahoille vastiketta korkojen kera.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä tulin kurkkimaan sillä ekasta vasta haaveillaan mut jos semmoinen tulee niin täällä se syntyy. Kiva kuulla että toi NHS ei ihan huono oo ollu kun aina kuulee juttuja...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska asun Dublinin tuntumassa, sain valita itse kolmen eri synnytyssairaalan väliltä. Päädyin Rotundaan koska samaan aikaan raskaana oleva ystäväni oli valinnut ko. sairaalan palvelut, joten tiesin saavani häneltä lisätietoja tarvittaessa. Rotundaan oli myös lyhin/suorin matka kotoamme :grin:

 

Minulle tarjottiin mahdollisuutta ilmaiseen (HSE), semi-private tai private palveluihin. Valitsin ilmaisen koska en ajatellut tarvitsevani "erityisempää" hoitoa tai yksityishuonetta synnytyksen sattuessa.

 

Koska valitsin HSE:n, kävin raskausajan seurannassa vuorottain omalla GP:lläni ja vuorottain Rotundan järjestämällä lähimmällä kätilöiden iltaklinikalla paikallisella ala-asteella. Alussa seurantaa tuntui olevan melko harvakseltaan (olikohan ensin 4 viikkoa tarkastusten välissä, sitten 2 viikkoa ja lopulta kerran viikossa). Mielenkiintoista oli myös ettei GP ja kätilöt ns. jakaneet tietoja keskenään vaan molemmat merkkailivat sf mitat sun muut omiin papereihinsa :huh:

 

Ultrauksia minulla oli yhteensä 3. Ensimmäisessä ultrassa varmistettiin raskaus ja laskettiin rv, toisessa tarkistettiin vauvan kehitys/mahdolliset rakenteelliset viat ja kolmas ultraus tehtiin yliaikaiskontrollissa (tarkistettiin vauvan asentoa). Vasta yliaikaiskontrollissa minulle tehtiin ensimmäinen sisätutkimus, Suomessa vaikuttaa olevan aiemmin ja useammin.

 

Ultraukset tehtiin Rotundassa ja jo ensimmäisellä kerralla sairaalassa käydessäni päätin että seuraavalla kerralla otan mielummin joko semi-private tai private palvelut. Jouduimme jonottamaan jokaisella kerralla TUNTEJA. Ensimmäisellä kerralla jonotin saadakseni kansion johon kaikki paperini kerättäisiin, jonotin päästäkseni kätilön haastatteluun, jonotin päästäkseni verikokeisiin, jonotin päästäkseni lääkärin tarkistettavaksi, jonotin antaakseni kansioni takaisin vastaanottovirkailijalle. Kaikki tämä ihanassa aamupahoinvoinnissa :girl_sigh: Toisella ultrauskerralla ei onneksi tarvinnut jonottaa kuin "vain" kolme kertaa. Yliaikaiskontrolliin joutuessani meinasi hermot lopullisesti mennä kun mistään ei saanut kunnollista infoa siitä mihin minun olisi pitänyt mennä (sama oli ensimmäisellä visiitillä). Vaikka palvelu toimikin "liukuhihna" periaatteella jonotin varmaan pari-kolme tuntia ennen kuin pääsin lääkärin tarkistettavaksi.

 

Jouduin lopulta synnytyksen käynnistykseen ennen kuin 42 raskausviikkoa tuli täyteen. Käynnistyksen hoitaneet kätilöt olivat erittäin ammattitaitoisia ja ystävällisiä, he kuuntelivat toiveitani ja tekivät parhaansa että minulla olisi hyvä olla. Miinuksena se että kanssani samassa huoneessa käynnistelypuuhissa oli parhaimmillaan 7 muuta naista. Muutoin tämäkin olisi ollut mielestäni yks hailee mutta eräs nuorempi tyttönen oli melkoisissa tuskissa minun ensimmäisen illan/yön/aamun (kiljui kurkku suorana, hengitti ilokaasua lähes tauotta, itki kipuaan, oksenteli jne). En nukkunut hetkeäkään koska jännitin josko itsellänikin käynnistyksestä seuraisi samanlainen piina :( Kun synnytys ei geeleistä huolimatta ollut lähtenyt kahdessa vuorokaudessa käyntiin, puhkaistiin minulta kalvot jonka jälkeen sain tunnin armonaikaa ennen kuin minut siirrettiin synnytyssaliin ja tippoihin.

 

Jälleen synnytyksessä mukana olleet kätilöt (3 yhteensä) olivat mielestäni jokainen aivan ihania ihmisiä vaikka heillä oli samaan aikaan hoidettavana useampi synnyttäjä. Minä olin kaikista synnyttäjistä "passiivisin" ja synnytykseni eteni hyvin hitaasti. Epiduraalin sain hyvin nopeasti sen halutessani ja olin erittäin iloinen kuullessani ettei lääkkeen saannilla ole rajoitetta :girl_crazy: Synnytys päätyi lopulta hätäsektioon kun en avautunut 4 senttiä enempää ja vauvan sydänäänet laskivat. Loppua kohden aloin jopa itse kerjätä sektiota koska voimani olivat ihan nollissa, minulla oli kuumetta enkä enää tuntenut itseäni kykeneväksi saattamaan lasta ulos luonnollisin keinoin.

 

Lääkärit olivat nopeita, ammattitaitoisia ja mukavia, lääkehuuruissa heitin jopa pientä vitsiä anestesialääkärille samalla kun mahaani leikattiin auki :grin: Heräämön hoitaja oli melko hiljainen ja tämä vähän harmitti kun halusin niin kovasti tietää missä vauvani on, miten hän voi, missä mieheni on, kauan leikkauksessa kesti jne.

 

Osastolle päästessäni sain heti alkaa imettämään mutta olin hyvin surullinen siitä että mieheni joutui lähteä välittömästi kun vauva siirtyi hänen sylistään minun rinnalleni. Yksi suukko siinä ehdittiin antaa ja heipat sanoa. Olihan sillä hetkellä toki kello lähemmäs kaksi yöllä joten ymmärrän että muille äideille piti antaa unirauha.

 

Osastolla olo olikin sitten mielestäni kamalinta koko synnytyksessä. Jaoin huoneeni yhdeksän muun äidin ja vauvan kanssa enkä tainnut koko aikana nukkua muutamaa hassua tuntia enempää. Mitään ei kerrottu vaan olisi pitänyt itse TIETÄÄ tai kysyä: Ensimmäisenä aamuna herättyäni sain ensimmäisen "iskun kasvoihin" kun tuntematon kätilö tuli raivoamaan minulle pitäväni lastani nälässä. Kukaan ei ollut kertonut minulle kuinka usein vauvaa tulisi syöttää enkä minä älynnyt että vastasyntynyttä pitää ihan erikseen herättää syömään, luulin vauvojen aina itse heräävän nälkään :girl_cry: Kukaan ei myöskään älynnyt että olin jo yöllä kertonut olevani kyvytön liikkumaan koska molemmat jalkani ja oikea käsivarteni oli täysin puutuneita... Imetykseen sain apua vasta kolmannelta kätilöltä mutta hänen apunsa olikin korvaamaton! Hän pahoitteli kokemaani mielipahaa ja tsemppasi minua imetyksen kanssa. Yksikin vanhempi kätilö tuli auttamaan mutta lähti "yskimään" muualle eikä koskaan tullut takaisin :skilletgirl:

 

Jos kätilöä kutsui nappia painamalla, alkoi huoneessa kuulumaan piippaava ääni ja kätilöt tulivat aina ovelle huutamaan kuka oli kutsunut. Piti aina itse "huhuilla" kätilöt oikeaan osoitteeseen ja usein he tuntuivat olevan erittäin ärtyneitä moisesta "häirinnästä". Päivällä ei ollut MITÄÄN mahdollisuuttakaan saada kätilöä edes hihasta kiinni saati sitten auttamaan missään. Sektion takia liikkumiseni oli hyvin rajoittunutta ja jouduinkin juoksuttaan vuoroin miestäni ja äitiäni kätilöiden perässä jotta sain edes perustarpeistoa kuten uusia siteitä sektiohaavaan tai alustoja sänkyyni verenvuodon vuoksi.... Kolmantena päivänä osastolla sain kerjättyä kotiutuksen ja en millään olisi malttanut odottaa lääkärien loppuhaastatteluita, niin kovasti halusin jo kotiin!

 

All in all, raskauden seuranta ja synnytys mielekkäitä, käynnistys ja osastolla olo hirveää. Jopa mieheni sanoi että ensi kerralla mennään ihan privatelle!

 

P.S. Anteeksi megaluokan kirjoitus, taisin vähän innostua :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now