Sign in to follow this  
Followers 0
Lainie

Äitikortti

44 posts in this topic

Mitä mieltä olette ns. äitikortin käytöstä keskustelun argumenttina?

 

Oletko käyttänyt ns. äitikorttia? Mihin yhteyteen se mielestäsi sopii vai sopiiko mihinkään? Oletko lapsettomana kohdannut äitikortin? Millaisissa tilanteissa?

 

Tuli siis tämän jutun perusteella mieleen kysellä vaukkareiden näkemyksiä:

 

 

Kirjoitin viimeksi natsikortista. Siinä onkin hyvä kortti! Mutta on huonojakin, niin kuin tuo äitikortti.

Muusikko Björk ilmoittautui hiljattain Pussy Riotin puolustajiin. Hän teki sen kertomalla, että ”äitinä ja muusikkona” paheksuu ryhmän kohtelua. Viesti otettiin iloisesti vastaan. Mutta miksi Björk puhuu juuri näiden roolien takaa? Onhan hän myös tummatukkainen ja islantilainen, ja puhuu vähän kuin lapsi. Miksei hän vetoa näihin seikkoihin? ”Tummatukkaisena, lapsen lailla puhuvana islantilaisena olen sitä mieltä että – – ”

Björk puhui äitinä ja muusikkona, koska oletti näiden roolien antavan lisää painoarvoa puheilleen. Erityisen tehokas keskusteluapu on äitikortti. Se tarkoittaa, että puhuja on vähän muita moraalisempi ihminen.

 

Poliitikkoystäväni kertoi, kuinka oli kiistellyt valtuustossa puoluetovereiden kanssa kotihoidontuesta. Myöhemmin naispuolinen kollega oli tullut ilmoittamaan, ettei ystävän pitäisi puhua lapsiin liittyvistä asioista, koska hän ei ole äiti.

Tällainen käytös on niin yleistä, että sitä pidetään täysin normaalina. Äitiyteen vetoamisella ei kuitenkaan juuri koskaan ole relevanssia itse asian kannalta. Kortti lämähtää pöytään, kun oma sanottava on loppu tai kun ajattelua ei viitsitä tai osata aloittaa.

Mutta kyllä naistenkin pitäisi pystyä perustelemaan mielipiteitään muulla kuin sillä, että ovat onnistuneet lisääntymään. Äitikortin pelaaja luopuu omasta ajattelusta, mutta myös pyrkii vaimentamaan vastapuolen aivan imbesillillä aseella, vähän niin kuin vetäisi taskusta sillin ja huitoisi sillä.

Se on huvittavaa, mutta ei harmitonta. En haluaisi asua yhteiskunnassa, jossa vain ihmiset, joilla on lapsia, saisivat puhua lapsuudesta, yhteiskunnan tuista, koulutuksesta tai päivähoidosta – kun ottaa huomioon, että nämä ovat asioita, jotka väistämättä vaikuttavat kaikkeen.

Äitikortti on laiskan ajattelijan tekninen vipu, jolla puheoikeus varataan itselle. Jos mistään ei voi puhua ilman omakohtaista kokemusta, käy niin, että mistään ei voi puhua.

Juu anteeksi, en ole nähnyt kansanmurhaa, niin en voi nyt puhua tästä kansanmurha-aiheesta. En ole ollut avaruudessa, en voi puhua siitä. En ole eläkeiässä, en voi puhua eläkkeistä. Kaikki pelkistyy oman edun tavoitteluksi. Vain naiset saavat puhua naisten asioista, miehet miesten. Vain aseharrastajat saavat puhua aseista. Vain liito-oravat saavat puhua liito-oravista… Ai niin, ne eivät puhu. No jaa, ikävä juttu niille.

 

Björk olisi voinut sanoa, että epäilee venäläisen tuomioistuimen riippumattomuutta tai kannattaa Pussy Riotia siksi, että Putinin hallinnon ja ortodoksikirkon epäpyhä liitto on syytäkin kyseenalaistaa.

Äitinä voi olla sitten ihan vaikka omille lapsilleen.

 

Anu Silfverberg, HS NYT-liite, 31.8

http://nyt.fi/20120831-mitae-ajattelin-taenaeaen-olen-taetae-mieltae-liito-oravana/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitikortin käytön ymmärtää jollain tasolla silloin, jos puhutaan ylipäätään edes lapsista. Esim. tuo Pussy Riot -esimerkki olisi toimiva siinä tapauksessa, jos PR-naikkoset eivät olisi naisia, vaan lapsia.

 

Äitikorttiakin on montaa eri "maata". On "lapsi nukkuu ja syö hyvin" -kortti, jonka pystyy kaatamaan kaikilla marttyyriäitikorteilla. Ts. keskustelussa voi vetää esiin "koliikkilapsi, teki kuolemaa hampaidentulon aikaan ja ei ole nukkunut kymmeneen vuoteen yhtäkään yötä" -kortin ja tyhjentää koko pöydän.

 

Olen kohdannut äitikortin vasta äidiksi tultuani ja silloinkin juuri ed. mainitulla tavalla, jossa itselleni jää käteen äitikorttien "Musta Pekka".

 

Erityisen mielenkiintoiseksi äitikortin tekee se olettama, että äitiys = ylevää ja maailman 10. ihme. Onhan lapsi ihmeellinen asia juu, mutta se ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa ihmistä, muutoin maailmassa ei olisi yhtäkään äitinsä pahoinpitelemää lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä nyt menee ehkä hieman ohi äiti-korttiaiheen, mutta liittyy kuitenkin tuohon Silfverbergin kolumniin.

 

Tykkään hirveästi tuosta kohdasta, jossa ihmetellään, miksi lapsiin liittyvistä yhteiskunnallisista asioista ei voisi puhua ilman äiti-korttia. Minusta nimenomaan pitäisi, koska lapset ovat osa yhteiskuntaa ihan siinä missä minkä tahansa muunkin ikäiset ihmiset ja on hyvä, jos lasten asiat kiinnostavat muitakin kuin niitä, jotka ovat itse vanhempia. Lapset kun ovat siinä mielessä vielä erikoisryhmä, etteivät pysty juurikaan itse omiin asioihinsa yhteiskunnallisesti vaikuttamaan, mutta heidän asiansa ja miten ne on hoidettu vaikuttaa kuitenkin heidän koko loppuelämäänsä ratkaisevasti. Välillä olen (vähän rivien välistäkin) ymmärtänyt lapsettomuuden valinneiden puheista tai kirjoituksista, että lapset ovat välttämätön paha, joiden aiheuttamiin mihinkään kustannuksiin ei haluttaisi osallistua vaan vanhempien pitäisi itse kattaa kaikki, koska ovat lapset tähän maailmaan välttämättä halunneetkin. Minäkin olen sitä mieltä, että hankkimansa lapset tulisi kyetä elättämään, mutta kyllä esim. yhteiskunnan järjestämä/tukema terveydenhuolto, päivähoito ja koulutus lapsille ovat asioita, jotka vaikuttavat loppuviimein ihan kaikkien hyvinvointiin.

 

Itse aiheeseen: mulla henkkoht äiti-kortti on sellainen, joka häilähtää sydämessä ja päässä silloin, kun luen tai kuulen jostain lapsiin liittyvästä kaltoinkohtelusta tai muusta lasten kärsimyksestä. Kyllä ne tapaukset nyt koskettavat vielä eri tavalla kuin silloin, kun itsellä ei ollut lapsia. Muuten yritän olla tästä asiasta hyvin tietoinen ja olla ikinä käyttämättä äiti-korttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jenny-Maria puhuu asiaa.

 

Minua ärsyttää hillittömästi äitiyden ylikorostaminen ja se marttyyriasetelma, kaiken maailman FB-kiertostatukset ja muut, joidda ylpeänä hierotaan puuroa päähän ja kakkaa käsiin, valvotaan viikkoja ja katsellaan peilistä ylpeänä rupasahtanutta sotanorsua, koska ollaan ÄITEJÄ :lipsrsealed: :lipsrsealed: :lipsrsealed:

 

Mutta nyt ei ehdi enempää, kun tuo oma heräsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Öööh no vähän outoa kyllä dissata tuota Björkin sanomista. :lol: Ne Pussy Riotin naiset kun ovat muusikkoja ja äitejä, mutta eivät lapsen lailla puhuvia islantilaisia, joten olisi ollut aika hatustaheitettyä jos Björk olisi kuvaillut itseään tuolla tavoin. Tuskin se mitään pyhää äitiys-painoarvoa tuolla sanomisellaan haki, vaan kiinnitti huomionsa vaan niihin yhteisiin piirteisiin, mitä hänellä ja niillä naisilla on. Hän olisi voinut sanoa myös vaikka että 'naisena', mutta ei 'tummatukkaisena', koska Pussy Riotin naisia ei voi varsinaisesti ajatella tummatukkaisina. :rolleyes:

Edited by Maimai

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä Silfverbergin ja Jenny-Marian kanssa. Äitikortti otetaan todellakin esiin silloin, kun ei ole enää mitään järkevää sanottavaa (jos alunperin olikaan).

 

Toki äitikortti sopii hienosti niihin tilanteisiin, kun joku tilanteeseen joutumaton valistaa muita oikein tietäväisenä, että näin se on ja on täysin hakoteillä. Silloin on välillä ihan hyväkin muistuttaa, että minulla äitinä on parempaa tietoa ihan vain sen vuoksi, että äitinä olen kokenut tämän asian toisin. Itse olen esimerkiksi joskus lapsettomia ohjannut oikeaan, kun he ovat selvästi väärää tietoa lapsista tai vanhemmuudesta jakaneet. Siitä en kuitenkaan pidä, että lähdetään Jenny-Marian esimerkin mukaiseen pelaamiseen, jossa on tarkoitus vain omaa sädekehäänsä kiillottaa. Äitiys sinänsä kun ei tee kaikkitietäväksi, mutta voi tuoda asioihin erilaista näkökulmaa ja usein kuitenkin kasvattaa henkilön tietämystä tällä osa-alueella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

(Menee todella hulvattoman OT:ksi, mutta mitä tuohon PR-juttuun tulee, minä en äitinä ymmärrä, enkä sympatiseeraa kyllä tipan vertaa sitä, kuinka se huikea performanssi vietiin kirkkoon. Epäilemättä ortodoksikirkko on kohtalaisen läheisissä väleissä naapurin Vladimirin kanssa, mutta joku roti.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just ajattelin perustaa naikkareiden puolelle tällaisen keskustelun. :) Itseäni tuo kolumni ärsytti, ja tuli sellainen tunne, ettei Silfverbergillä ole omia lapsia (en tiedä, onko oikeasti vai ei).

 

Itse olen sitä mieltä, että "äitikortti", aka. "tiedät sitten, kun sinulla on omia lapsia", on ihan oikeasti totta. Koska kyllähän ihmiset oikeasti sitten lasten kanssa huomaavat, että käytännössä kaikki, tai ainakin tosi moni asia on erilailla, kuin mitä lapsettomana on kuvitellut.

 

Esim. lasten käyttäytyminen & ruokailu: itse ainakin ajattelin lapsettomana, että kyllä mä sitten kasvatan mun lapset käyttäytymään hyvin kaupassa, ruokapöydässä, kylässä etc. Pitkä lista. No, niillä lapsilla on kuitenkin ihan oma tahto, ei aina toimi.

 

Toinen esimerkki: monet tutut ovat vielä raskausaikana ajatelleet, että ovat max. vuoden kotona, ja laittavat lapsen sitten hoitoon. Mutta kun se vuosi onkin mennyt, tuntuu se oma lapsi sittenkin kovin pieneltä, eikä sitä raaski vielä laittaa hoitoon. Tai kun odottaa toista, ajattelee, että helposti kaksi lasta menee kotona, vain laiskat vanhemmat pitävät esikoista hoidossa kun on vauvan kanssa kotona. Ja sitten se arki niiden kahden kanssa onkin superuuvuttavaa! muoks. Tämä siis liittyy tuohon lastenhoitokeskustelussa käytettyyn äitikorttiin. Jos joku lapseton sanoo vaikka, että kyllä ne lapset voi vuoden ikäisinä laittaa hoitoon tai esikoisen päivähoito-oikeuden poistaa kuopuksen synnyttyä, on ainakin omasta mielestäni äitikortin veto täysin hyväksyttävää, koska se todellisuus onkin oikeasti toinen.

 

Ja oikeasti, nämä plus NIIIN monta asiaa, joita lapsettomat eivät aina vain tajua, eikä itsekään tajunnut, ennenkuin niitä lapsia tuli ja siinä tilanteessa sitten on. Ja siksi mielestäni "äitikortti" on joskus ihan oikeutettu. Muuttaisin kuitenkin "vanhempikortiksi", sillä ainakin oma mieheni on samaa mieltä, ja muistuttaa välillä itsekin, että kyllä ne lapsettomat sitten tajuavat, kun niillä on omia lapsia. :)

Edited by Bianca

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itse olen sitä mieltä, että "äitikortti", aka. "tiedät sitten, kun sinulla on omia lapsia", on ihan oikeasti totta.

 

Musta nämä argumentit niputtaa kaikki vanhemmat samalla tavalla ajatteleviksi. Kyllä mä ainakin koen mun ajattelumaailman rakentuneen jollekin muulle perustalle kuin äitiydelle. Ei siinä vanhemmaksi tulossa - ainakaan mulla - tapahtunut mitään herätystä, että "pim! näinkö tämä maailma toimiikin?!". Se on kyllä fakta, että vanhemmuuden tajuaa parhaiten vasta sitten, kun on itse sen kokenut, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei se vanhemmuus pätevöitä sinua antamaan painavampia lausuntoja maapallon tilasta tai kertomaan, miten toisten tulisi elää.

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei ehkä pätevöitäkään julistamaan mitään oikeita totuuksia ja yeistyksiä, mutta kyllä se vasta-argumenttina on minusta ihan osuva. Jos joku väittää, että äidit ovat sellaisia/tällaisia ja että lasten ei kuulu/kuuluu olla jonkinlaisia, on ihan ok sanoa vastaan, että eipä olekaan noin, jos kerran omasta kokemuksestaan tietää paremmin kuin se toinen. Silloin äitiys riittää perusteluksi. Äitikortilla voi murskata turhia kuvitelmia ja taistella ei-äitien yleistyksiä vastaan. Etenkin kun ainakin minulla siihen äitikorttiin sisältyy aika vahvasti sellainen yksilöllisyys-aspekti. Että koska minä olen kokenut asiat tavalla x, tiedän ihan takuu varmasti, että väite "Kaikki äidit kokevat asiat tavalla y" ei pidä paikkaansa, päinvastoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Ihan totta, enkä oikeastaan sitä tarkoitakaan. Mutta mä voin ainakin omalta osaltani sanoa, että mun empatiakyky on jossain määrin kasvanut, ja voin ehkä ymmärtää, että Björk on PussyRiotista puhuessaan maininnut myös olevansa äiti. Itse en olisi sitä kuitenkaan tehnyt, ei liity asiaan, mielestäni.

 

MUTTA kun puhutaan esim. kotihoidontuesta (se toinen esimerkki), tai yleisesti lapsiin tai heidän hyvinvointiinsa liittyvistä asioista koen, että olen keskivertolapsetonta pätevämpi kommentoimaan asioita, koska olen kahden lapsen äiti, ja tiedän, etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia.Ainakin omassa tuttavapiirissäni olen huomannut selvän asenteiden muuttumisen, tai "silmien avautumisen" lapsensaannin myötä. Ja nimenomaan siihen suuntaan, etteivät lapset ja lapsiperheet ole kaikki samanlaisia.

 

Ja vielä: muissa kuin lapsiasioissa äitikortin vetäminen ei käsittääkseni ole kauhean yleistä, ainakaan työelämässä ei lapsiasioista kauheasti huudella, vaan korostetaan ennemminkin sitä työminää.

Edited by Bianca

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Juu, tuosta minäkin tuossa aiemmin kirjoitin.

 

Toisaalta sitten äitien pitäisi osata myös olla hiljaakin välillä eikä aina toitottaa sitä omaa henkilökohtaista kokemustaan asioista. Asioiden yleisen esittämisen sujuvuuden kannalta yleistyksiä täytyy tehdä, ja aina ei ole relevanttia ilmoittaa, että MUTTA MEILLÄPÄ menikin näin. Tähän ilmiöön törmää niin netissä kuin kahvipöytäkeskusteluissa. Joskus kommentit ovat ihan ok, mutta usein ne myös ärsyttävät ja vesittävät faktaa siitä, että useimmiten asiat menevät toisella tavalla. En nyt halua liikaa sanella, mistä ja miten saisi puhua, mutta aina ei tarvitse ilmoittaa olevansa se poikkeus joukossa.

Edited by Nadda

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, siis sellainen yleinen äitienvälinen paremmuuskilpailu on sitten asia erikseen. "Kyllä kaikki lapset oppisivat nukkumaan heräämättä kuukauden vanhoina, jos vain tekee kuten minä. Ei olisi teilläkään yöllisiä huutoja, jos vain.." etc. Ihan turhaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Juu, nimenomaan tuo asenne, että aina on tuotava esille, että MEILLÄPÄ OLI NIIN VAIKEATA. Välillä tuntuu, että pitää oikein kilpailla siitä, että kenellä on vaikeinta.

 

Muistan tässä joitain vuosia sitten, kun lapsettomana valitin väsymystäni työhön, niin yksi työ"kaveri" tuli siihen taivastelemaan, että: " Voi kuule, sinä et tiedä väsymyksestä mitään, kun sinulla ei ole neljää lasta." No ei juu ollut eikä ole nytkään, mutta mulle oli silti oikeus kokea itseni väsyneeksi. Ihan kuin jokin olotila, esim väsymys, olisi vaan äitien oikeus.

 

marttyytiäitikortin käyttö, siis just se, että toitotetaan joka väliin kuinka vaikeaa jokin asia on, on musta jotenkin masentavaa ja ahdistavaakin. NÄIN ÄItiNä voin sanoa, että usein omien lapsien kanssa käydään päivittäin läpi kaikki maailman tunnetilat, mutta joillain ihmisillä on selkeesti tarve tuoda korostetusti esille vain ja ainoastaan just ne kaikkein paskimmat hetket.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen aina vaalimainoksia (kunnallis- tai eduskuntavaali) lukiessani ihmetellyt naisehdokkaiden titteleitä nimen alla:

 

"Yhteiskuntatieteiden maisteri, äiti"

" Siivooja, äiti"

"Lääkäri, äiti"

 

Siis niin kuin häh? Minkä hiton über-pätevyyden äitiys antaa yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen??

 

Onko yhdenkään miehen ilmoituksessa näkynyt "Yhteiskuntatieteiden maisteri, isä"?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos joku väittää, että äidit ovat sellaisia/tällaisia ja että lasten ei kuulu/kuuluu olla jonkinlaisia, on ihan ok sanoa vastaan, että eipä olekaan noin, jos kerran omasta kokemuksestaan tietää paremmin kuin se toinen. Silloin äitiys riittää perusteluksi. Äitikortilla voi murskata turhia kuvitelmia ja taistella ei-äitien yleistyksiä vastaan.

 

Silloin kun pelkkä äitiys riittää perusteluksi, on kyse vain laiskuudesta tai kykenemättömyydestä perustella asiaa mitenkän muuten.

 

On eri asia sanoa "Olen tätä mieltä sen ja tämän ja tuon vuoksi, ja perustan sen omiin kokemuksiini äitinä", kuin heittää vain päin naama "Minun näkemykseni on fakta, koska olen äiti."

Edited by Neferty

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa että täällä oli keskustelu tästä! Ehdin juomaan aamukahvia ja lukemaan tuon ja se herätti kyllä ajatuksia.

 

Mä luulen että Björk käytti tuota äiti-ilmaisua sen vuoksi että kahdella noista Pussy Riotin vangituista on pieniä lapsia. Vaikea kuvitella miten tuo parin vuoden tuomio nyt vaikuttaa heihin.

 

 

Joku tässä keskustelussa mainitsi ettei tajua miksi performanssi piti viedä ortodoksikirkkoon - no, jos maailmassa vielä on niin takapajuisia laitoksia ettei edes naispappeja sallita niin mun puolesta siellä täytyisi esiintyä vaikka alastomia naisia joka ikinen päivä kunnes siellä takapajulassakin tajuttaisiin että tosiaan maailmassa on muutakin kuin miehet etuoikeuksineen. Tuo ortodoksikirkon naisten dissaus voi vaikuttaa pieneltä jutulta sivullisen silmin mutta Venäjällä kirkko ja valtio on niin naimisissa keskenään että naisten huono asema kirkossa heijastuu suoraan naisten huonoon asemaan yhteiskunnassa. Ilmeisesti näinkin mitättömän pieni provo tehosi, eli 30 sekunnin performanssista jota ei ees nähneet juuri muut kuin pari pappia ja kirkon järjestysmiehet, syntyi sit tällainen haloo.

 

Ylipäänsä tässä tuomiossa sääli on se, että sitä on väitetty jumalanpilkaksi ja kirkon vastustamiseksi. Jos oon yhtään noita käännöksiä ymmärtänyt niin tekstihän ylisti jumalanäidin voimaa ja pyysi apua nimenomaan Putinista vapautumiseen. Saatan olla hakoteillä mutta eikös tuo jumalanäitiin vetoaminen juuri jotenkin todista että uskonnollisia ollaan ja jumalaa kunnioitetaan?

Vai onko julkinen rukous jotenkin uskonnon vastaista? En tiedä kun en kuulu kirkkoihin.

 

 

Tää ei varsinaisesti kuulu mihinkään mutta joku tätäkin pohti: kolumnisti-Silvferbergillä on kaksi pientä lasta. Onko tää äitikortin ydin - kolumnisti ei saa kirjoittaa äitikortista ennen kuin joku heti epäilee että ahaa, lapseton?

 

 

Voi hitto, piti kirjoittaa jotain asiaakin mutta koska oon nyt ollut n viikon verran "äiti" niin vähän pätkii päässä. Mut tosiaan jos aattelee Pussy Riotia niin ehkä sitä vois kommentoida ihan ihmisenä ja se olis aiheellista. Tässä esimerkki siitä miten leppoisaa on olla Venäjällä naisena tutkintavankeudessa: http://akl-web.fi/pussyriotkirje

 

 

Äitikortista yleisemmin: tässä keskustelussa on tullut jo paljon hyviä huomioita, esim siitä että kyllä lapsista ja lapsen asemasta soisi olevan toistenkin kiinnostuneita kuin vain äitien tai vanhempien. Ite oon huomannut et vaikka mulla on ollut yli vuosikymmenen kokemus pienten lasten hoidosta niin silti ei oo ollut jotenkin legitiimiä kommentoida syvemmin jotain tiettyihinkin lapsiin liittyvää, koska jokainen joka on ollut äiti vaikka kuukaudenkin, tietää kaikesta paremmin. Mä en ite usko että tän oman pötkylän hoivaaminen tekis musta asiantuntijaa missään muussa kuin ehkä tähän yhteen lapseen liittyvissä jutuissa mut katsotaan.

 

Oon muuten ihmetellyt myös tuota vaalimainosjuttua. Miten ihmeessä joku "äiti" olis kyvykkäämpi edustamaan mua tai muita kansalaisina kuin joku ei-äiti?

 

Mut toisaalta tältä fordelta löytyy keskustelua siitäkin että pitääkö omalla neuvolahenkilöllä olla lapsia. Mua se ei kiinnosta onko vai eikö, oman lapsen takia mä siellä asioin. Ilmeisesti osa olettaa että äitiys kasvattaisi esim neuvolahenkilön asiantuntijuutta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toinen esimerkki: monet tutut ovat vielä raskausaikana ajatelleet, että ovat max. vuoden kotona, ja laittavat lapsen sitten hoitoon. Mutta kun se vuosi onkin mennyt, tuntuu se oma lapsi sittenkin kovin pieneltä, eikä sitä raaski vielä laittaa hoitoon. Tai kun odottaa toista, ajattelee, että helposti kaksi lasta menee kotona, vain laiskat vanhemmat pitävät esikoista hoidossa kun on vauvan kanssa kotona. Ja sitten se arki niiden kahden kanssa onkin superuuvuttavaa! muoks. Tämä siis liittyy tuohon lastenhoitokeskustelussa käytettyyn äitikorttiin. Jos joku lapseton sanoo vaikka, että kyllä ne lapset voi vuoden ikäisinä laittaa hoitoon tai esikoisen päivähoito-oikeuden poistaa kuopuksen synnyttyä, on ainakin omasta mielestäni äitikortin veto täysin hyväksyttävää, koska se todellisuus onkin oikeasti toinen.

 

Eihän tuo esimerkki kerro mistään muusta kun siitä, että kyseinen henkilö on tullut toisiin ajatuksiin oman lapsensa kanssa. Se ei kerro siitä, että äidiksi tultuaan kaikki ihmiset oppisivat, että vuoden ikäistä ei voi laittaa hoitoon. Mun mielestä nimenomaan tollasissa tilanteissa ei voi millään äitikortilla heittää että "tiedät sitten", kun ei se oo mikään sellanen asia josta kaikki olis missän vaiheessa (omien tai muiden lasten kohdalla) samaa mieltä.

 

Musta tuntuu että asiassa kun asiassa monella ihmisellä on vankkumattomia mielipiteitä, oli sit ite asiaan "osallinen" tai ei. Näitä kortteja vois siis olla ihan minkä teeman ympäriltä vaan... enemmän ois ehkä muutenkin aihetta miettiä miten ne vastakkaiset mielipiteet esittää, eli toteeko että omien kokemusten perusteella asia voi olla näinkin, vai että asia menee näin, tiedän sen koska oon jotain mitä sä et oo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On eri asia sanoa "Olen tätä mieltä sen ja tämän ja tuon vuoksi, ja perustan sen omiin kokemuksiini äitinä", kuin heittää vain päin naama "Minun näkemykseni on fakta, koska olen äiti."

 

Tasan näin!

 

Toi kunnallisvaalimainosjuttu on vähän kakspiippuinen mun mielestä. Toisaalta on ihan hyvä, että se äitiys/perheellisyys tuodaan esille. Mä ainakin haluan viime kauden ja mm. päiväkodin keittiön lakkauttamisen jälkeen kunnanvaltuustoon (nuoria) perheellisiä, enkä voi periaatteessa tietää kuka on perheellinen jos sitä ei vaalikampanjan yhteydessä ilmoiteta. Muutenkin kunnanvaltuuston päätösten piiriin kuuluu paljonkin sellaista, joka koskee lapsia ja lapsiperheitä. Siinä mielessä on siis hyvä, että kuntalaisilla on mahollisuus valita tietoisesti perheellisiä ihmisiä valtuustoon. Toisaalta sitten taas on hassua, ettei isät ilmoita sitä - ihan yhtä perheellinenhän se isä on kuin äitikin.

 

Mä itte kyllä välttelen äitikorttia ihan viimeiseen asti. Mun mielestä se tosiaan kertoo siitä, ettei oo oikein enää mitään muutakaan sanottavaa ja sit haluaa vielä sen viimeisen sanan, tyyliin "no oo mitä mieltä oot, mutta mun mielestä tämä on näin ja mä olen sentään äiti". Ainoa missä tota tosiaan ite käytän on nuo "kaikki lapsiperheet/äidit/lapset sitätätätuota"- tilanteet, jos koen tarpeelliseksi oikaista jonkun kärjistyksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vilkkaaseen keskusteluun liittyen tuli vielä mieleen ehkä vähän OT: Muutama viikko sitten Hesarissa eräs neuvolan täti harmitteli sitä, että hänen ammattitaitoonsa ei luoteta kun ei ole omia lapsia! Eli vanhemmat kysyvät, onko sulla omia lapsia ja jos ei ole niin sitten "sä et voi ymmärtää" :girl_mad:

 

Marttyyriys-äitiydestä tuli mieleen eräs sukulaiseni isolla sukupäivällisellä, kun keskusteltiin, että lähdetäänkö joskus isolla porukalla reissuun Lappiin, ilmoitti, että "Me ei kyllä tulla mukaan koska mulla on seitsemän vuoden univelat"(vanhin lapsi tuolloin 7v). Jep jep, pöytä kyllä hiljeni.

 

Itse ei ole tullut äitikorttia käytettyä juurikaan, olen toki ylpeä omasta äitiydestäni, mutta en kellekään lapsettomalle sillä perustelisi yhtään mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toinen esimerkki: monet tutut ovat vielä raskausaikana ajatelleet, että ovat max. vuoden kotona, ja laittavat lapsen sitten hoitoon. Mutta kun se vuosi onkin mennyt, tuntuu se oma lapsi sittenkin kovin pieneltä, eikä sitä raaski vielä laittaa hoitoon. Tai kun odottaa toista, ajattelee, että helposti kaksi lasta menee kotona, vain laiskat vanhemmat pitävät esikoista hoidossa kun on vauvan kanssa kotona. Ja sitten se arki niiden kahden kanssa onkin superuuvuttavaa! muoks. Tämä siis liittyy tuohon lastenhoitokeskustelussa käytettyyn äitikorttiin. Jos joku lapseton sanoo vaikka, että kyllä ne lapset voi vuoden ikäisinä laittaa hoitoon tai esikoisen päivähoito-oikeuden poistaa kuopuksen synnyttyä, on ainakin omasta mielestäni äitikortin veto täysin hyväksyttävää, koska se todellisuus onkin oikeasti toinen.

 

Eihän tuo esimerkki kerro mistään muusta kun siitä, että kyseinen henkilö on tullut toisiin ajatuksiin oman lapsensa kanssa. Se ei kerro siitä, että äidiksi tultuaan kaikki ihmiset oppisivat, että vuoden ikäistä ei voi laittaa hoitoon. Mun mielestä nimenomaan tollasissa tilanteissa ei voi millään äitikortilla heittää että "tiedät sitten", kun ei se oo mikään sellanen asia josta kaikki olis missän vaiheessa (omien tai muiden lasten kohdalla) samaa mieltä.

 

Musta tuntuu että asiassa kun asiassa monella ihmisellä on vankkumattomia mielipiteitä, oli sit ite asiaan "osallinen" tai ei. Näitä kortteja vois siis olla ihan minkä teeman ympäriltä vaan... enemmän ois ehkä muutenkin aihetta miettiä miten ne vastakkaiset mielipiteet esittää, eli toteeko että omien kokemusten perusteella asia voi olla näinkin, vai että asia menee näin, tiedän sen koska oon jotain mitä sä et oo.

 

Siis tottakai vuoden ikäisen lapsen voi laittaa hoitoon, mutta eihän se ollut pointti. En siis yritäkään väittää, että olisi jotain absoluuttisia mystisiä totuuksia, jotka avautuvat, kun tulet äidiksi. Pim!

 

Tarkoitin itse ainakin, että joitain asioita ei aina tajua, ennenkuin on omia lapsia. Niinhän se on monen muunkin asian kanssa. Ja silloin, kun itselläni ei vielä ollut lapsia, ajattelin monasti, että teen sitten omien lapsien kanssa toisin kuin se ja se, tai että mun lapset ei ainakaan.. Ja tiedän, että tosi monet ajattelevat samalla tavalla. Siksi siis lapsettomana saattaa ajatella 'tunteettomammin' esim. kotihoidontukiasioissa kuin sen yksivuotiaan äiti. Tosin, eihän sekään välttämättä väärin ole.

 

Ja tokihan lapselliset ihmiset ajavat varmaankin kunnallisvaaliehdokkaina enemmänkin lapsiperheiden asioita? Ihan samoin kuin vaikka yrittäjät yrittäjien. Mutta siis todellakaan äitiys ei pätevöitä kommentoimaan kaikkea äitiyden kannalta. Mutta en kyllä tunne yhtään ihmistä, joka niin tekisikään..

Edited by Bianca

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskaltaudun keskusteluun mukaan, vaikkei omia lapsia (vielä) olekaan. Mielestäni Silfverberg kirjoittaa asiaa, kenties Björkin kommentti toimii aasinsiltana muuten mielen päällä olleeseen aiheeseen.

 

Äitiys tuntuu minusta välillä kuin suurelta mystiseltä salaisuudelta, asialta, josta ei voi tietää mitään ennen kuin on itse äiti. Ja niin kauan kuin omakohtaista kokemusta ei ole, ei ole oikeutta, varaa tai minkäänlaista syytä kommentoida lastenkasvatukseen, perheisiin tmv. liittyviä asioita. Jokainen, joka on itse äiti, tietää aina paremmin kuin joku, jolla tuota kokemusta ei joko vielä ole tai jolle sitä ei ole suotu. Tämä on nyt toki kärjistettynä. Varmasti on asioita, joista lapsettomalla ei ole ymmärrystä. Mutta uskokaa tai älkää, oma näkemykseni vauva- ja pikkulapsiperheen arjesta on kasvanut myös seuraamalla sivusta tuttavaperheiden arkea. En siis koe olevani täysin sivuutettavissa edellä mainitsemista aiheista keskusteltaessa.

 

Ja lopuksi vielä, me kaikki olemme olleet joskus lapsia ja useimmilla meistä on myös joko ollut tai on edelleen äiti. Eli jokaisella on edes jonkinverran kokemusta niin lapsuudesta kuin ainakin äitiyden läheltäseuraamisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ehkä eniten ärsyttäneistä äitikorteista olivat nuo raskausaikana tuputetut Biancan mainitsemaan töihinpaluuseen ja mm. imetykseen sekä kestovaippailuun saadut äiti-korttikommentit. Ja kun ei se mieli edes muuttunut vaan kaikki meni siten miten oli kuviteltukin ennen lapsen syntymää.

 

Vaikka miten yritän miettiä niin ei äitiys ole tuonut minulle juuri missään muussa aiheessa lisää argumentointipätevyyttä kuin päivähoitopaikan hakemisessa ja kestovaippailussa ja uskon, että saman pätevyyden mitä minulla on voi saada myös ilman omaa lasta jos vain asioiden parissa jumppaa.

 

Ainoa asia jossa koen äitikorttia voivani vilauttaa on tietyt tunnekysymykset ja niissäkin usein tuntuu, että johonkin enemmän herkkään ihmiseen ne samat asiat ovat koskettaneet pahemmin jo lapsettomana mitä minua lapsellisena. Oikeastaan voin sanoa, että vasta kun itse sain lapsen ymmärsin miten pahalta isoäidistäni on tuntunu kun hän on aikanaan haudannut molemmat lapsensa, muuten en tunne olevani kykenevä äitikorttia heiluttamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Nyt on pakko kysyä, että miten kestovaippailuun voi liittyä äitikortti? "Koska olen äiti, ymmärrän kestovaippailun sinua paremmin?" Vai tarkoitatko vain aiemmin mainittua äitien keskinäistä vertailua ja pätemistä, tai ulkopuolisten kauhisteluita? Vai olenko nyt ymmärtänyt äitikortin jotenkin väärin?

 

Eikö äitikortti ole nimenomaan "koska olen äiti, olen pätevä sanomaan asian X." ?

 

Mietin muuten esimerkkiä äitikortista, ja tuli mieleeni, kun mieheni viime viikolla kuuli jonkun nuoren pariskunnan vaahtoavan siitä, kuinka perintöveron pitäisi olla vielä paljon korkeampi, koska se nykyisellään suosii rikkaita, kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat yms.yms. Mieheni totesi minulle, että varmaankin mieli muuttuu, jos joskus saa omia lapsia, jolle haluaa jättää perintöä.

 

Ja luultavasti muuttuukin, koska silloin katsovat asiaa eri perspektiivistä. Kuten tuossa ylläolevassa päivähoitojutussa, niinkuin parillekin mun tutulle kävi. Tai sitten nämä nuoret eivät saa lapsia tai saavat, mutta ovat yhä samaa mieltä.

 

Ja vielä: eikö olisi outoa jos perspektiivi ei yhtään muuttuisi tai laajenisi uusien kokemusten myötä, tai ettei maailmaa katsele ainakin jonkun aikaa uusin silmin jonkun itselle suuren kokemuksen myötä? Koskee kaikkea, esim. matkailua, läheisen kuolemaa, miksei myös lastensaantia? Jos joku on vaikka toiminut pakolaisleirillä työntekijänä ja kritisoi sen jälkeen länsimaista yltäkylläisyyttä, onko siinä aina joku pakolaisleirikortti? Tai jos joku läheinen on kuollut syöpään, ja ihminen kertoo jonkun valittaessa vaikka lasten mekkalasta, kuinka ei saa valittaa ja kuinka kiitollinen pitää olla, koska on elossa, onko tämä syöpäkortti?

 

Miksi on jotenkin hävettävämpää sanoa, että mielestäni et ole lapsettomana pätevä vaatimaan, että äitiysvapaa rajoitetaan kuuteen kuukauteen, koska et ole itse kokenut, kuinka pieni puolivuotias vauva on? Jos siis joku olisi tällaista vaatimassa. Varmasti moni lapsetonkin on tämän esimerkin äidin kanssa samaa mieltä, että liian pieni hoitoon, mutta saattaa olla, että on monia, joilla ei ole mielipidettä, koska heitä ei kiinnosta, tai eivät ole ajatelleet asiaa.

 

Nämäkin olivat nyt aika kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ehkä itse jotenkin koin tuon kolumnin äitejä dissaavana. Vähän samanhenkisesti, kuten jotkut naiset ovat "hyviä jätkiä" ja dissaavat muita naisia, koska ne ovat niin akkamaisia, tai muuta yhtä älytöntä. Tajuaakohan kukaan, mitä ajan takaa?

Edited by Bianca

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähinnä mulle äitikortin turvin kerrotut kestovaippailuvinkit olivat tasoa: kyllä mekin kuviteltiin, että niitä käytettäisiin, ihan turhaan sä rahojasi sellaiseen laitat. Samaan tyyliin myös epäiltiin voiko sitä lähteä töihin kun lapsi on vuoden vanha koska äidin paikka on kotona eikä isän (meillä lapsi jäi isän kanssa kotiin kun palasin töihin). Eli äidit yleistivät oman kokemuksensa laiksi.

 

Mun mielestä tuo perintöcase luultavastikin menee jo niin, että tuo pariskunta tajuaa näkökulman siinä kohtaa kun omat vanhemmat kuolevat ja sitä perintöä olisi tulossa, koska ihmisillä on tapana pitää itseään kuolemattomina kunnes toisin todistetaan.

 

Yhteiskunnallisessa keskustelussa äiti- tai vanhempikorttien heiluttelu on sinäänsä tarpeetonta, koska tuolla vahvistetaan mielikuvaa siitä, että lapsiperheet elävät omassa hermeettisessä tyhjiössään ja päätöksenteossa muiden mielipiteet ovat tynkiä. Tuon parhevapaacasenkin pystyy kuitenkin perustelemaan ilman ettei heti täräytä naamaa päin, että kyllä minä äitinä sinulle totuuden kerron. Tuolle väitteelle löytyy vaikka mitä faktoja jotka ovat valideja ilman ettei ketään ole tarvinnut synnyttää. Tärkeintähän kuitenkin olisi kaikki saada näkemään oma näkökulma jos jotain asiaa ajaa, joten joku muu viestinnällinen tyyli luultavasti saavuttaisi paremman lopputuloksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0