Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Penni

Eristyisvauvojen syömispulmat

9 posts in this topic

Ajattelin, jos viritettäisiin vertaistuki/keskustelu "erityisvauvojen" syömisestä. Keskosilla, sairailla vauvoilla ja muuten heikoilla vauvoilla kun valitettavan usein on ongelmia myös syömisen kanssa.

 

Meillä kun tytöt syntyivät jo rv 26+2 niin luonnollisesti aluksi saivat nenämahaletkun kautta ravinnon, ihan ekoina päivinä tosin suonensisäisesti. Yli 30 viikoilla sitten alkoi pikkuhiljaa itse syömisen opettelu ruiskusta ja myöhemmnin pullosta. Vasta 32-34 viikoilla alettiin ekoja kertoja kokeilla rintaa. Monet väsyneet vauvat saattavat kuitenkin syödä rinnasta jopa paremmin kuin pullosta, mm. koska eivät välttämättä hallitse pullosta "tulvivaa" maitomäärää. Toisaalta (lähes) kaikki keskoset oppivat ensin syömään pullosta ja on tärkeää, että oppivat syömään edes jostain. Rinnasta voi silti oppia myöhemminkin syömään. Esim. meillä rinnalle siirryttiin pikkuhiljaa reilun 3kk:n iässä.

 

Mutta kyselkää ja kertokaa kokemuksianne! Minä voin mielellään jakaa kokemuksia pumppaamisesta, pullon ja rinnan kanssa vuorottelussa, oman maidon lisäämisestä jne. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva kun aloitit tämän keskustelun. Meillä on viikoilla 36+3 syntynyt tyttö joka on nyt kolme viikkoinen. Sairaalassa luotettiin ensin kaksi päivää siihen että hän saisi rinnalla riittävästi maitoa ja sokerit seurattiin tiheästi. Matalien sokerien vuoksi annettiin ensin hörpyttämällä lisäämaitoa ja pian siirryttiin pulloon. Ja siitä alkoi sitten "kokeillaan" rinta - pumpataan nännit muotoon - korviketta pullosta ja omaa maitoa pullosta - saikohan riittävästi rinnasta rumba. Tulimme kotiin ja ensimmäisen viikon aikana paino ei noussut ollenkaan. Joten alettiin pitää kirjaa syöttökerroista. Ikeasta ostimme kelloja ja pidettiin kirjaa määristä. Ja hyvä niin, välillä olin niin väsynyt etten muistanut olinko syöttänyt kolme tuntia aikaisemmin vai olinko nukkunut sen kerran yli. Rytmi sitten tasoittui ja neiti alkoi itse pyytää ruokaa säännöllisesti. Neuvolan kontrolleissa on sitten todettu että painoa on tullut viime viikon aikana todella reippaasti lisää. Välillä on ollut tankkauspäiviä jotka varmasti ovat edesauttanut painonnousua. Imuote on myös koko ajan parantunut.

Nyt olemme taas joutuneet antamaan enemmän maitoa pullosta kun tuntuu ettei jaksaa imeä tarpeeksi rinnasta. Hän ei jaksa olla hereillä syödäkseen tarpeeksi kaun ja herää sitten nälkään todella pian edellisen syöntikerran jälkeen. Eli yritän pumpata syöntikertojen välillä tai heti niiden jälkeen ja annetaan pullosta maitoa jos herää pian edellisen syöntikerran jälkeen.

Jostain luin, että ei kannata antaa pulloa vielä silloin kun imuote ei ole vielä kunnossa, mutta tässä tilanteessa en näe muuta vaihtoehtoa.

Olen myös huomannut, että jos itse syön tai juon päivän aikana huonosti (=vähän) niin se kostaantuu heti seuraavana päivänä. Joten yritämme pitää jääkaappi täynnä terveellisella, mutta helposti valmistuvalla ruualla sekä välipaloilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta pullon antamisesta ja imuotteen oppisesta... Niinhän sitä sanotaan monesti, etenkin täysiaikaisten ja terveiden kohdalla. Itse olen sitä mieltä, etenkin omien kokemusten perusteella, että ensin vauvan on opittava edes jollain keinolla syömään oma ruokansa. Kuten nyt lähes aina keskosilla, niin ensin on opeteltava se pullo. Meilläkin opeteltiin, ja silti oppivat vielä rinnalle. Eli mun mielipide on se, että jos äidistä tuntuu, ettei vauva jaksa tarpeeksi rinnalta ottaa, niin pullosta vaan (tietty mieluiten lypsymaitoa, jos sitä on) lisäksi, kunnes vauva kasvaa ja vahvistuu. Tsemppiä teille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen vanhaa, mutta niin kovin hyvää aihetta.

 

Pennillä oli tsi hyviä mietteitä tuossa. Lisäksi itselleni oli yllättävää tietoa, että keskosille hupitutti on hyvin tarpeellinen imun oppimiseksi. Jotenkin päässä on vain se, että tuttia ja pulloa saisi anta vasta kun imuote on kunnossa..

 

Meillä alkuun ravinto meni nml kautta, siitä opiskeltiin ruokailemaan pullosta

(imetysohjausta ei saatu laisinkaan!) ja kotona sitten rinnalta. Todella hankalaa oli oppia kunnollista imuotetta rintakumilla tai ilman, poika olisi vain leikkinyt niin pullolla kuin tissilläkin. Lopulta kun oppi rinnalle alkoi refluksi niin pahana, ettämaidit täytyy sakeuttaa eli imetys loppui siihen. Vielä (2kk 1vko) jaksan pumppailla maidot pulloon, mutta saa nähdä mihin saakka energia riittää. Enää ei varmaan osaisi rinnalla olla kun kuukausi on syöty pelkästä pullosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pennillä oli tsi hyviä mietteitä tuossa. Lisäksi itselleni oli yllättävää tietoa, että keskosille hupitutti on hyvin tarpeellinen imun oppimiseksi. Jotenkin päässä on vain se, että tuttia ja pulloa saisi anta vasta kun imuote on kunnossa..

Joo isommilla se onkin kannattavaa, ettei anneta sitä tuttia ja pulloa... mutta pienillä se on eri juttu. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poitsu on ollut aina vähän laiska syömään, ja painokäyrä onkin ollut melkein koko ajan miinuksella. Voi tosin olla, että näin olisi vaikka ei olisikaan keskonen, koska minun ja miehen suvuissa on aina ollut tosi hoikkia lapsia.

 

Niin, siis imetys oli yhtä tappelua, joten käytännössä meillä juotiin maidot pullosta. Jaksoin pumpata 4kk ja sitten ollaan annettu korviketta. Nythän pojalle menee jo lehmänmaitoa. Nyt siis ikää on kohta 1v3kk.

 

Mutta yhtä hankalaa on ollut karkeiden ruokien syömisen opettelu. Sileät soseet meni heti alusta asti hyvin (vaikkakin pieniä määriä), mutta vasta n. 11-12kk iässä alkoi upota vähän kökköisempi ruoka, ja tavallinen puuro. Ja vielä tuntuu olevan matkaa siihen että voitaisiin koko perhe syödä samaa ruokaa. Juuri tällä viikolla poika yökkäsi oksennukseen asti, kun annoin hänelle jauhelihakastiketta.

 

Mutta eipä tuossa auta kuin aika, en aio väkisin "yökittää" poikaa karkealla ruualla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ei kukaan neuvolassa, sairaalassa tai muualla maininnut, että pienikokoisena (SGA) syntyneillä vauvoilla voisi olla koosta johtuvia ongelmia syömisessä. Olisi ollut mukava tietää, mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat, kun syömisongelmien kanssa sitten myöhemmin painittiin (varsinkin kiinteiden ruokien kanssa).

Me saimme viimein neuvoa puheterapeutilta (yksityiseltä puolelta). Lapsi ei suostunut / pystynyt syömään lainkaan karkeampia soseita, ja hänen neuvonsa oli, että ensin tehdään hienojakoisesta soseesta paksumpaa, mutta ei siis karkeampaa. Eli esim. hienojakoisesta peruna-kasvissoseesta vähennetään vähitellen nesteen määrää. Suun ja kasvojen motoriikan kehittymiseen antoi muitakin vinkkejä: hammasharjalla kukitella ikeniä eri puolilta suuta, purulelujen käyttö ja kasvojen siveleminen sormella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pojalla aivovamma ja syö vaan 60-80 ml ruokakerta.Poika sit 2 kuukautta vanha ja paino vaan 3955.Syntyessä painoi 3448.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puheterapeutin tapaaminen ja ohjaus on yleensä tarpeen, jos karkeamman ruoan syönti ei ala onnistua. Toki aiemminkin, jos ei sairaalan ohjeilla pärjätä. Yleensä henkilökunta on saanut ohjauksen ja ohjeistukset juuri puheterapeutilta, tai ainakin näin pitäisi olla. Puheterapeutti on siis asiantuntija keskosten, ja yleensäkin syömisvaikeuksisten (liittyen suun motoriikkaan, nielemisvakeuksiin jne.) lasten kohdalla. Hänen kanssaan mietitään jokaisen lapsen lähtökohdat huomioon ottaen yksilöllisesti syömisterapian tavoitteet, ja miten syömisen harjoittelussa edetään, ottaen huomioon myös vuorovaikutuksellinen ja psykologinen puoli (eli ei pakottamalla!).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0