Anis

Iso ylipaino ja raskaus

868 posts in this topic

Jahas. Mulla radi-ruokavalio jonkin verran pudottaa painoa vaikka syönkin niin paljon kuin napa vetää ja hirveästi kaloreita laskematta (enemmänkin siis vain herkuttelematta ja hiilihydraattitietoisesti). Painoa on nyt kaksi kiloa vähemmän kuin raskauden alussa... Vauva arvioitiin polilla kaksikiloiseksi, ja jos hän käyrällään kasvaa, on nelikiloinen lasketun ajan tienoossa. Kasvot on ihan selkeästi kaventuneet, ja kai sitä fläsää on muualtakin kadonnut, jos (vauvaton) paino on pudonnut sen n. 5 kg.

 

Läskejä mulla siis kaivellaan edelleen. <_< Hitaimmat ei töissä varmaan ole vieläkään tajunneet, että jään äitiysvapaalle reilun viikon päästä... Toisaalta ihan kiva, ei ole vielä yhtään raihnainen olo (siis silleen, että elo olisi fyysisesti hankalaa, henkisesti alan oleen ihan tarpeeksi raihnainen jäämään kotiin).

 

Mua on nyt hiukan alkanut mietityttään imettämisen onnistuminen. Tai siis, kai mun bmi 30+ -keho jaksaa tuottaa vauvalle maitoa, vaikka paino raskauden aikana tippuisikin esim. sen 10 kg?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieno maha Suzielilla!

Mun raskausmaha erottui kunnolla ensimmäisessä raskaudessa vasta joskus 30-viikolla. Saas nähdä, miten nyt käy...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylipainoinen kakkosen odottaja täällä hei! :) Mullakin on tuo "etuperse" ekan lapsen syntymästä muistona ja vielä hienosti vinossa, kun hoitaja unohti kallistaa mua leikkaussalissa oikeaan kulmaan ja lääkäri kuvitteli mun olevan siinä kulmassa, missä yleensä sektiopotilaat on. :rolleyes: Olen tyytyväinen, että leikkaushaava tehtiin noin päin, koska haavan alaosan (joka jäi osittain makkaran alle) parantuminen oli aika pitkä prosessi. Tosin ehkä ois parantunut nopsempaa, jos meidän alku ei ois ollut sitä, että ramppasin pojan luona vauvateholla ja muun ajan koetin pumpata epätoivoisesti jotain syötävää pojalle. Eli jos pääsisin valitsemaan, ottaisin kyllä tuon sektiohaavan pystysuunnassa edelleenkin.. Vaakahaavan paranemisprosessi ois varmasti vienyt aikaa ja ollut aika "painajaismainen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mua on nyt hiukan alkanut mietityttään imettämisen onnistuminen. Tai siis, kai mun bmi 30+ -keho jaksaa tuottaa vauvalle maitoa, vaikka paino raskauden aikana tippuisikin esim. sen 10 kg?

Mulla on nyt viikko ja rapiat synnytyksestä painoa 3kg vähemmän kuin raskauden alussa, ja bmi on nyt tasan 30. Ja maitoa tulee suihkuamalla, joten hyvin jaksaa ainakin mun tapauksessa :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys!

Meikäläinen myös erittäin isokokoinen (bmi yli 50) ja pakko ihan ensiksi sanoa, että tän ketjun lukeminen auttoi mua plussaamisen jälkeisen semipaniikin yli :) Raskaus tuli vähän puskista ja ensimmäisenä tosissaan pelotti lapsen puolesta oma ylipaino, kun on kuullut kaikenmaailman tarinoita asioista. Mutta onneksi mulla on ihana neuvolatäti ja kavereita, jotka ovat myöskin olleet raskaana suht. isokokoisia.

 

Huomenna meikäläisellä rv 18+0 ja kunto on mitä mainioin, vaikkakin raskausdiabetesdiagnoosi rapsahtikin tuossa pari viikkoa sitten. Mä oon oikeestaan ilonen, että se ilmeni näin ajoissa, että pystyy heti alkaa tsemppaamaan asian kanssa :D Uutena foorumin käyttäjänä lähden tutkimaan tän paikan muuta sisältöä, mutta uskon viettäväni juurikin tässä ketjussa jonkun verran aikaani :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli tänään ylimääränen käynti äitipolilla vauvan perätilan vuoksi, lisäksi mulla todettiin radi muutama viikko sitten niin vauvan kokoa ja kasvua katsottiin taas. Vauva näytti olevan nätisti keskikäyrällä ja oikein sopusuhtainen radista huolimatta ja lääkäri sanoi suoraan, että ei suosittele mulle sektiota perätilasta huolimatta. Sanoi että ymmärtää kyllä jos sen haluan jos perätilasynnytys pelottaa, mutta kuulemma ihan painon takia ei suosittele. Haavan paraneminen ei kuulemma käy sitten niin helposti, kun se tehtäisiin poikittain. Huomenna käyn vielä kääntöyrityksessä ja sitten näkee tuleeko se sektio ehkä kuitenkin.

 

Mua hirveästi harmittaa, että mun alamaharöllykkä ei ole kadonnu mihinkään koko raskauden aikana. :( Oon oottanut koko raskausajan että se läski jotenkin venyisi mahan mukana, mutta ei. Ylämahaan on kasvanu nätti raskausmaha ja alamaha vaan roikkuu. Mulla ei meinaa pysyä housut jalassa kun maha on jotenkin niin oudon muotonen, ja ahistaa hirveästi kun sf-mittaa mitatessa joutuu kaivelemaan alinta läskiä. :( Oonko ainoa jolla röllykkä on jääny, ja katoaako se jotenkin sitten kun vauva laskeutuu (mulla vauva ollut koko ajan tosi korkealla ja on edelleen)?

 

Painon suhteen kaikki on kyllä olleet tosi ihania ja positiivisia, vain yksi lääkäri on tullut vastaan joka painosta huomautti melko ikävästi. Kaikki muut on vaan kehottaneet vähän katsomaan ettei hirveästi pääsisi nousemaan, mutta myös muistuttaneet että painosta stressaaminen ei todella ole tarpeellista raskaana ollessa. Ja onhan sitä painoa tullut, melkein 20kg. :blush::girl_cry: Viimeksi tosin oli myös tippunut hieman, kiitos radi-ruokavalion, ja terkkari oli melkein kauhuissaan. Mä otin kyllä sen laskun ihan vaan riemuiten vastaan, kun sf-mitta oli kuitenkin kasvanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Urppis, mulla ei ainakaan se "alaläski" oo mihinkään hävinny vielä.. Enkä usko, että häviikään. Mulla tosin vasta 31+2 menossa, mutta silti. Ja aika samahan se on, jos se ennen synnytystä häviää, vauvan hävittyä mahasta niin se on samantien takasin ihan varmasti. :o Sen takia muakin sektio hirvittää, jos siis niin onnettomasti käy että siihen päädytään syystä jos toisesta. Mulla ei muuten oo kertaakaan kunnolla tota sf-mittaa mitattu edes. Viime neuvolakäynnillä ekan kerran, kun oli neuvolalääkäri kyseessä. Mut päädyttiin siihen, että kun käyn äitiyspolilla kerran kuukaudessa, niin se ultraus on tarkempi mittaamaan vauvaa yms. Ihan kiva sinänsä, ei se alaläskin kaivelu kivaa oo. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

TuuliQ, huh helpotusta etten oo ainoa pysyvine alaläskeineni! Ja onhan se takasin varmaan vielä roikkuvampana sit synnytyksen jälkeen mut oisin jotenki halunnu sen muutaman viikon illuusion ettei sitä läskiä ois ollu. :grin: Mulla on nyt vähän mitattu molempia, sf-mittaa neuvolassa ja tällä ja viime viikolla vauvan kokoa ultralla. Sf-mitta menee vähän yläkäyrän yläpuolella, mutta vauva kuitenkin ultran perusteella ihan nätisti keskikäyrällä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä bmi yli 40 ja esikoista odotellaan rv 14. Painoa on tullut kilo, koska syöminen oli ainut asia joka auttoi parin kuukauden pahoinvointiin. Sokerirasituksessa on käyty ja kaikki arvot olivat suorastaan mainiot! Eli yksi huolenaihe vähemmän. :) Verenpaineet ovat vähän koholla, noin 130/85 mutta ei mitkään aivan järkyttävän pilvissä ainakaan toistaiseksi. Pitää ottaa kyllä kunnolla itseäni niskasta kiinni ja syödä terveellisesti ja kaloreita laskien, ei mulla ole nimittäin varaa paisua tämän raskauden aikana ollenkaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla pärähti uusi kierros :) Edellisen raskauden alussa BMI oli 50 nyt se on 44 ja jotain päälle. Mulla ei ainakaan se alamakkara, eikä kyllä ylämakkarakaan hävinny mihinkään. Monet ei huomannu edes, että olin raskaana. Ei vaikka liitoskipujen takia kävelin kun ankka.

 

Mua eniten jännittää noi liitoskivut. Ne oli aika mellevät jo edellisessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi ylipainoinen odottaja liittyy porukkaan. Plussasin eilen, joten ihan alussa vasta ollaan, toivottavasti kaikki kuitenkin menisi hyvin. Bmi taitaa olla 37. Hiukan huolestuttaa miten kroppa kestää, nivelvaivoja on jo ennestään, etenkin polvien kanssa. Tässä vaiheessa kohdun alueen kivut heijastelevat välillä toiseen lonkkaan. Tarkoitus olisi yrittää hillitä painonnousua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oi ihanaa täällä on tälläinenkin ihana ketju, joka luo toivoa minullekin. Olen tämän viikonlopun aikana lukenut koko ketjun...

Mulla on BMI 50 tuntumassa ja ollaan aloitettu lapsettomuushoidot/-tutkimukset, joten toivottavasti saan kirjoittaa tänne ja vielä mahdollisimman pian :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka,

Kiva kuulla, että on kohtalotovereita. Mulla ylipainoo todella paljon. Tänään oli eka neuvola ja neuvolan vaaka näytti vielä n.10kg enemmän kun kotona. Eli paha sanoo, kumpaan luottaa. (Lapsia punnitessa kotona ja lastenneuvolassa näyttäny samaa lukemaa). Kolmas lapsi olis nyt siis aluillaan ja neuvolan täti oli vanha tuttu, joka sano, että tiedät varmaan ilman saarnojakin, että mielellään ei painoo yhtään lisää. Toki tämän tiedän... Hyvillä mielin kuitenkin eteenpäin :) Ja neuvolasta kannustuspuheena, että eihän meillä ole tässä mitään ongelmaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys,

täälläkin ylipainoinen odottaja, bmi 38 nyt raskauden alussa. Eka vauva tulossa ja alusta alkaen koetan noudattaa radi-ruokaohjeita, jotta toivottavasti vältyn noilta oireilta. Terkkari oli kyllä ihan todella hyvin minua tukeva, tsemppasi vain liikkumaan ja oli mielissään, kun kerroin jo oma-aloitteisesti aloittaneeni noiden ruokailuohjeiden noudattamisen. Tavoitteena pitää paino samassa tai korkeintaan ihan pieni painon nousu, saa nähdä miten onnistuu! Raskausviikkoja siis nyt 7+5.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tsemppiä kaikille, täällä tosiaan 3kk neiti jo sylissä ja kaikki meni loppujenlopuks hyvin, vaikka noita raskauskomplikaatioita oli ihan kamalasti ja kiireelliseen sektioon lopulta jouduinkin (syynä epäonnistunut käynnistys ja väärä tarjonta, neiti oli nenä edellä tulossa), mutta sektioon johtaneet syyt ei suorasti kuitenkaan siis olleet mun painosta johtuvia. Mulla siis oli insuliinihoitoinen radi, joka alkoi sekoilla rv 37 tienoilla laskemalla verensokerit aivan minimiin ja piti jättää sitten insuliini pois, raskaushepatoosi meni ihan hurjaksi ja maksimilääkitystkään ei pitänyt arvoja kurissa, olin todella turvoksissa ja viikko ennen käynnistystä mun alapaineet pomppas normaaliarvoista yli sataan ja sain tärinäkohtauksia, pelättiin jo raskausmyrkytystäkin, mutta valkuaista ei ollut pissassa. Olin viikon raskaanaolevien osastolla tarkkailussa, kunnes sain sitten käynnistyspäätöksen 37+6, kun vauvan kokoarvio oli jo yli 4kg. Neiti syntyi seuraavana päivänä mitoin 3786g ja 50cm :wub:

 

Vaihdoin vielä kk ennen synnytystä aluesairaalastani Helsinkiin, Naistenklinikan potilaaksi ja olen valintaan todella tyytyväinen, siellä oli ihana ammattitaitoinen henkilökunta ja osaaminen, varsinkin ihana vanha herrasmies anestesialääkäri joka laittoi mulle epiduraalin ja se onnistui oikein hyvin. Ainoastaan pyyhkeitä saa lapsivuodeosasto, kun tyttöni joutui valvontaosastolle verensokeriongelmien takia(yleistä inskahoidoisen radi-äidin lapsilla) muutamaksi ekaksi päiväksi, me oltiin aika pitkälti omissa oloissamme perhehuoneessa miehen kanssa, eikä hoitajat juuri meitä noteeraneet. Neiti myös sai pelkkää pulloa säännöllisesti, niin mua ei ees kannustettu tai auettu imettämään, näytettiin vaan mistä voin hakea pullomaidot ja muutenkin tuntui että jäi vähän yksin, kun kuitenkin olis kaivannut apua ja tukea muutenkin, kun kaikki oli niin uutta ja hormonit myrskysi.. Itkun ja sisun kanssa mä sitten harjoittelin imetystä yksin ilman mitään neuvoja ja apuvälineitä(onneksi olin haalinut tietoa etukäteen netistä), miehen antaessa kullanarvoista tukea ja kun päästiin kotiin, pystyin jo aika hyvin osittaisimettämään, nykyään saa pullomaitoa vaan reissussa.

Sektiohaava parani nopeasti, vaikka roikkoa onkin ja 15kg lähti synnytyksen jälkeen kun se infernaalinen turvotus lähti. Pitkän(3vko) Klexanekuurin jouduin kyllä pistelemään suurentuneen veritulppariskin takia. Tavotteissa saada toinen 15kg putoamaan ennen seuraavaa raskautta, vaikka ei se noita radi-riskejä vielä poista suuren ylipainon ja suku- ja ikärasitteiden takia, mutta edes tekis raskausajasta hieman kevyempää kestää fyysisesti. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huhuilen nyt täälläkin, vaikkei oikea paikka toki ole kantovälineiden kyselyyn. Täällä kuitenkin isompia on joilla on ennestään lapsia niin mahtasko kellään olle kokemusta neliöliinoista ja niiden sopivuudesta jos kantaja on isokokoinen? Mulla vaatekoko taitaa olla siinä 52 luokkaa ja kantorepuissa tula on ainoa jonka tiedän säädöiltään piisaavan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla riittää Manducassa säädöt ja jää vielä ylikin. Olen samaa kokoa ellen isompikin. Manducaahan voi käydä kokeilee lastentarvikeliikkeessä. Näin mä tein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos katju, itseäni pienemmältä olen kuullut ettei manducassa olisi säädöt hänelle piisanneet hyvä tuokin siis tietää :) Tulassa mulla jäi todella paljon ylimääräistä säätöihin joten jos joku isompi tuollaista etsii niin kannattaa molempia kokeilla. Meille tuli nyt neliöliina trikooliinan jälkeen, tuntui reppua paremmalle päällä itsestä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos katju, itseäni pienemmältä olen kuullut ettei manducassa olisi säädöt hänelle piisanneet hyvä tuokin siis tietää :) Tulassa mulla jäi todella paljon ylimääräistä säätöihin joten jos joku isompi tuollaista etsii niin kannattaa molempia kokeilla. Meille tuli nyt neliöliina trikooliinan jälkeen, tuntui reppua paremmalle päällä itsestä

 

Mä kun tuota kokeilin niin olin raskaana ja BMI 50. En sanoisi olevani ihan pienimmästä päästä :D Mutta kannattaa käydä kokeilemassa.

Edited by Katju

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^OT:ta lisää ketjuun...Mulla taas Manduca ei toiminut lainkaan edes ekan lapsen kanssa; vaatekoko oli silloin 46-48 ja bmi 31 ja olen hyvin isorintainen, harteikas ja rotevarakenteinen. En pystynyt lainkaan kantamaan Manducalla, vaikka sen varta vasten silloin hankinkin, mutta mulle se oli yksinkertaisesti liian pieni. Kropan malli varmasti vaikuttaa kans kantoreppujen tms. istuvuuteen eli paras testata ihan käytännössä ennen ostopäätöksiä :)

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei

Täällä ylipainoinen odottaja, BMI lähes 38. Ketjua olen lukenut jo monet viikot ja vasta nyt uskaltaudun itsekin kirjoittelemaan.

Ensimmäinen neuvola on jo takana ja siellä hoitaja oli yllättävän kannustava eikä takertunut kokoajan painooni, vaikka toisin pelkäsin. Liikuntaa hän kyllä korosti, mutta en siitä mieltäni pahoittanut. Keskenmenoistani puhuimme paljon, pelko on jatkuvasti tässä raskaudessa läsnä. Ennen lähtöäni hoitaja vielä sanoi, että älä sinä painoa liikaa murehdi, nyt toivotaan vain, että pieni pysyy matkassa mukana. Kyllä jäi hyvä mieli! :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hei Hapsiainen! Miten raskautesi on jatkunut :)? MIelelläni ison BMI:n kuumeilijana kuulisin vielä lisää kokemuksia ennen mahdollista toista raskautta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ekan raskauden alkaessa BMI tais olla 50. Nyt toisen 44,4. Tää on menny hitusen paremmin. Liitokset ei oo sprakannu. Alaselkä kipeytyy, mutta todennäköisesti siitä syystä, että tuossa raskauksien välissä en kovasti ehtiny tukirangan lihaksistolle mitään tehdä. Oma vointi on ensimmäiseen verrattaen parempi. Painoahan on edelleen hirmuisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on BMI nyt 46 luokkaa. Viimeksi raskauden alkaessa se oli n. 41, eli nyt painoa on enemmän. En siis ole vielä raskaana, mutta reilun 1,5 kuukauden päästä aloitellaan yrittämistä. Saas nähdä miten asiaan suhtaudutaan hoitohenkilökunnan taholta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huhuilen nyt täälläkin, vaikkei oikea paikka toki ole kantovälineiden kyselyyn. Täällä kuitenkin isompia on joilla on ennestään lapsia niin mahtasko kellään olle kokemusta neliöliinoista ja niiden sopivuudesta jos kantaja on isokokoinen? Mulla vaatekoko taitaa olla siinä 52 luokkaa ja kantorepuissa tula on ainoa jonka tiedän säädöiltään piisaavan.

Mulle kans manducassa riittää helposti säädöt, sama vaatekoko ku sulla, paitsi yläosassa vielä isompi jos ei venyvä kangas(isot bosat). Tosin oon pistänyt ukon kantopuuhiin yleensä jollain tekosyyllä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now