Posted January 10, 2010 · Report post Esikoisen synnytyksen nopeus, mukava kätilö sekä ponnistamisen helppous. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ollut yhtään väsynyt synnytyksen jälkeen ja olisin jaksanut ponnistaa pidempäänkin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 31, 2010 · Report post Minut yllätti kivunlievityksen (epiduraali) tehokkuus, en sitten tuntenut minkäänlaisia kipuja sen laiton jälkeen kun vasta sitten ponnistusvaiheessa. Toinen yllättävä asia on, että en muista selvästi n. 8 tunnin synnytyksestä asioita kuin parin tunnin ajalta.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 2, 2010 · Report post Kokonaisuus eniten, + todella mukavat ja osaavat kätilöt niin synnärillä kuin lapsivuodeosastollakin, + toiveitani oikeasti kuunneltiin ja minua jopa tuettiin niissä... + Ei sattunut niin paljon kuin olin kuvitellut (ilman lääkkekkeellisiä kivunlievityksiä pärjäsin vaikka oksitosiinilla käynnistettiin), + lämmin suihku!!!! Se oli ihana kivulievitys ja TEHOKAS! Olisin ollut kauemminkin, mutten kehdannut (aika hölmöä)... + ponnistusvaiheessa kivun lievittyminen, kun uskalsin ensimmäisen kerran ponnistaa eli luulin että sattuisi enemmän, kun ponnistan, mutta kipu oikeastaan lakkasi... + ajantaju, ei ollenkaan tuntutunut niin pitkältä kuin olisi luullut... + voimakas onnistumisen kokemus ja itsetunnon voimistuminen (nimen omaan synnytystä kohtaan) + ei tullutkaan niin voimakkaita tunneryöppyjä kun olin pelännyt... Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 4, 2010 · Report post Se, että voi kahdesti kokea ihanan synnytyksen (ei toki kivutonta ). Ekan synnytyksen jälkeen luulin, että miulla oli vaan tuuria. Mutta ei kahta kertaa voi olla niin hyvä tuuri Ihan käsittämättömän upeeta touhua! Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 4, 2010 · Report post Se, että vaikka tämä toinenkin synnytys oli käynnistetty verenpaineiden takia, niin ihana kätilö ei vanginnut mua sänkyyn. Vauvan sydänäänetkin otti vaan "lennosta" sillä välin, kun mä nojailin suppareiden aikana sänkyyn. Letkuihin en joutunut lainkaan . Yllätti myös se, miten hyviä kivunlievityskeinoja olivat akupunktio (selkään) ja aquarakkulat (alamahaan). Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 10, 2010 · Report post Ponnistusvaiheen helppous. Ponnistaminen jännitti, varsinkin kun olin ennen ponnistusvaiheen alkua makoillut rauhassa epiduraalitaivaassa monta tuntia. Luulin jotenkin, että pahin on vielä edessä, mutta se ponnistaminen olikin vain kovaa lihastyötä eikä sattunut ollenkaan. Ja palkinto tuhisi pian siinä rinnalla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2010 · Report post Tässä viimisimmässä synnytyksessä nopeus ja kivuttomuus. Aikasemmat kaksi on käynnistettyjä ja tää oli eka "luomu"lähtö. Koko synnytyskin oli sit melkein luomu, 2 henkäystä ilokaasua. Ainoot kipeet supistukset tuli just ennen ponnistusta ja ponnistusvaihe sattui. Koko touhussa meni aikaa 1h 24min ja ponnistusta kesti 1min. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 29, 2010 · Report post Ei se ollutkaan niin kauheeta ja tuskaista kuin olin etukäteen kuvitellut ja pelännyt. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 7, 2010 (edited) · Report post -Epiduraali hävitti kaikki kivut. -Ponnistusvaihe oli ihmeen helppo, vaikka pelkäsin sitä etukäteen hirveästi. -Voi säästyä täysin ilman repeämiä ja leikkelemisiä. -Suihku auttoi ihanasti kivuissa. -Väsymys, kivut ja kaikki unohtuivat oikeasti heti, kun vauva oli maailmassa. -En tuntenut tarvetta huutaa ollenkaan missään vaiheessa, enkä sitten huutanutkaan! Edited April 7, 2010 by pinkdream Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 16, 2010 · Report post Se, että koko synnytys oli niin helppoa. Kivut eivät olleet mielestäni kovia, ei edes ponnistusvaiheessa, jolloin mulla ei ollut enää mitään kivunlievitystä toiminnassa. Avautumisvaiheessa epiduraali ja ilokaasu toimivat hyvin, tukihenkilö oli ihanasti mukana ja sain puhua koko synnytyksen ajan niin höpöjä kuin halusin. Voi vain toivoa seuraavan kohdalle yhtä ihanaa tapahtumaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 17, 2010 · Report post + Synnytys voi olla nopea (3,5h ensimmäisestä supistuksesta) + Siitä selviää ilman kivunlievitystä (vaikka sen tajuaminen ettei kivunlievitystä ehdi saamaan olikin pieni paniikin aihe) + Se onnistumisen fiilis, kun lapsi on syntynyt + Yleisesti ottaen synnytys tuntui kaikkinensa paljon positiivisemmalta kokemukselta, kuin mitä etukäteen kuvittelin Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 18, 2010 · Report post Pelkäsin etukäteen ihan hirveesti kuolevani synnytykseen. Kaksossynnytyksessä on aina omat riskinsä, joten pelko oli kahta kauheampi. Lueskelin etukäteen kaikkea, mikä voisi mennä vikaan. Kaksosraskaudessa kohtu venyy tosi paljon ja sen takaisin supistuminen synnytyksen jälkeen voi olla hidasta ja sen takia voi aiheutua paljon vuotoa. Pelkäsin kuolevani verenvuotoon. Eli siis eka positiivinen yllätys oli se, että selvisin siitä hengissä Yllätyin myös siitä, että ponnistusvaihe ei ollutkaan niin kivulias kuin olin ajatellut. Herra A:n ponnistusvaihe kesti vain 3 min ja poika oli ulkona. Se ei oikeastaan sattunut ollenkaan. Myös herra B tuli nopsasti maailmaan. Vaikka tipalla käynnistämällä aikaansaadut supistukset oli tosi kivuliaita, yllätyin kuinka vähän nekään loppujen lopuksi sattuivat. Kaikki jälkimainingit, kuten kohdun painelu ja repeämien ompelut olivat kamalampia kuin mikään muu koko synnytyksessä. Positiivinen yllätys oli myös se, miten ihanasti mies jaksoi kannustaa minua koko touhun ajan. Kaksossynnytyksessä sali on h-hetkellä täynnä väkeä. Positiivinen yllätys oli se, kuinka ihania ihmisiä he kaikki olivat. Varsinkin se kätilö, joka pojat otti vastaan, oli mitä ihanin ihminen Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 19, 2010 · Report post Vaikka tipalla käynnistämällä aikaansaadut supistukset oli tosi kivuliaita, yllätyin kuinka vähän nekään loppujen lopuksi sattuivat. Kaikki jälkimainingit, kuten kohdun painelu ja repeämien ompelut olivat kamalampia kuin mikään muu koko synnytyksessä. Positiivinen yllätys oli myös se, miten ihanasti mies jaksoi kannustaa minua koko touhun ajan. Kaksossynnytyksessä sali on h-hetkellä täynnä väkeä. Positiivinen yllätys oli se, kuinka ihania ihmisiä he kaikki olivat. Varsinkin se kätilö, joka pojat otti vastaan, oli mitä ihanin ihminen Tismalleen näin! Ja tosiaan se ponnistusvaihe ei sattunut juuri lainkaan! Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 21, 2010 · Report post Toisen lapsen synnytys ei ollut läheskään niin kivulias kuin ensimmäisen. Pelkäsin synnytystä, ja se menikin tosi hyvin ja nopeasti. Esikoisen synnytyksessä suihku ei auttanut kivunlievityksenä juurikaan, kun taas toisen kohdalla auttoi tosi hyvin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 22, 2010 (edited) · Report post Etukäteen pelkäsin eniten ponnistusvaihetta (jaksanko ponnistaa, kun synnytystä verrataan maratoniin... Eikä kunto tosiaan ollut mikään hyvä raskauden loppuvaiheilla, enkä ole mikää urheilija-tyyppi muutenkaan) ja sitä jos joudutaan leikkaamaan väliliha / jos repeän synnytyksessä. No, ihan turhat olivat pelkoni!! Ponnistusvaihe kesti minulla, ensisynnyttäjällä 10 minuuttia, ja jaksoin ponnistaa tosi hyvin!! Vaihetta nopeutettiin episiotomialla koska vauvan sydänäänet olivat laskeneet koko synnytyksen ajan supistusten tullessa, eli vauva piti saada nopeasti ulos. Lisäksi leikkauskohdasta lähti jatkumaan repeämä Voisi siis luulla, että pahimmat pelkoni toteutuivat... Mutta leikkaaminen ei puudutuksen ansiosta tuntunut yhtään, repeytymä tuli vikassa ponnistuksessa mutta se oli nopeasti ohi... Istuin jo synnärillä, seksi aloitettiin 2,5 viikkoa synnytyksestä kun haavat olivat kunnolla parantuneet. Ikävintä synnytyksessäni oli avautumisvaihe, kun en saanut ilokaasua kummempaa kivunlievitystä - kiitos onnettoman kätilön. Nyt jo kuumeilen kakkosta... Nopeasti ne kivut unohtuu! Edited May 22, 2010 by Salmiakki Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 30, 2010 · Report post Synnytin suunnitellulla sektiolla perätilavauvan. Sektiosta toipuminen kesti tasan kaksi päivää, jonka jälkeen kivut hävisivät täysin ja olin lähes samassa kunnossa kuin ennen raskautta. Odotin olevani kipeä viikkotolkulla. Sektiohaava on todella alhaalla ja melko pieni, ei tule näkymään mihinkään. Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 31, 2010 · Report post - Kykenin synnyttämään 4244 g poikavauvan ilman imukuppeja ja muita apuja - Epiduraali auttoi oikeasti ja silti ponnistutti - Vaikka ponnistusvaihe oli pitkä ja tuskainen ja tehtiin eppari, toipuminen entiselleen tapahtui muutamassa viikossa. Jo 4 vkoa synnytyksestä puuhasteltiin jo makuuhuoneessakin <3 - Altaassa olo auttoi ja pääsin sinne vaikken edes ite pyytänyt - Molemmat kätilöt oli aivan ihania ja osaavia ja tunsi koko ajan olevansa hyvissä käsissä, vaikka mies ei ollutkaan loppuvaiheessa enää mukana Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 3, 2010 · Report post Olen yrittänyt kovasti keksiä jotain positiivista ja onhan noita: - Epiduraali voi oikeasti viedä kaikki kivut pois. - Ponnistaminen oli oikeestaan aika hauskaa touhua, tykkäsin. Mä en ehtinyt koskaan siihen vaiheeseen asti että pää alkaisi venyttämään paikkoja. Siinä ne taisi sitten ollakin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted June 4, 2010 · Report post Kiva ketju! Mut yllätti positiivisesti se, että synnytys ei ollutkaan sellasta rumbaa kuin elokuvissa. Olinkin ihan ihmeissäni kun olin täysin auki ja alkoi ponnistuttaa, niin kätilö vaan sanoi että nyt saat sitten alkaa ponnistaa. What? Mä odotin että sinne sängyn päätyyn olisi tullu yks kätilö naamari naamassa ja suunnilleen rätsä kädessä ottaan kiinni ja muutenkin että sitten tulis hirveästi porukkaa hääräämään ympärillä. Todellisuudessa ponnistusvaihe oli rauhallinen eikä ilmapiiri muuttunut lainkaan verraten yhdeksään aiempaan tuntiin supistusten kera. Ja se tunne.. kun lapsen näkee ja saa rinnalle. Maailmassa ei ole mitään kauniimpaa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 15, 2010 · Report post Minulle myös jäi synnytyksestä kokonaisuudessaan todella hyvä mieli. - synnytys oli ensisynnyttäjälle varsin nopea, vajaa 5 tuntia - kivut eivät olleet läheskään niin kovia kuin olin etukäteen ajatellut, selvisin yhdellä petidiiniannoksella koko synnytyksestä - ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan, oli vain suuri helpotus - kaikki hoitajat ja kätilöt olivat mukavia - synnytyksen jälkeen olin niin hyvissä voimissa, että melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - sain vain pienen nirhautuman alapäähäni ja siihen pari tikkiä, joiden ompelu ei tuntunut missään - istuminen ja käveleminen onnistuivat heti ihan normaalisti Kaiken kaikkiaan synnytys oli mielestäni ihana ja hieno kokemus, josta todellakin voi selvitä ilman mitään "kauheuksia". Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 15, 2010 · Report post Ennen synnytystä oli kaksi toivetta: että synnytystä ei jouduta käynnistämään ja että en joudu sektioon. Noh, synnytystä käynnisteltiin lapsiveden menon jälkeen kolmatta päivää ja lopulta tehtiin kiireellinen sektio. Oksitosiinisupistukset oli kyllä kovia, mutta selvisin niiden kanssa hengittelemällä todella pitkään, eikä se käynnistely ollutkaan niin kamalaa kuin olin pelännyt. Ja eniten pelkäämäni eli sektio olikin ihan hyvä kokemus, ja toivuin siitä nopeasti. Ponkaisin ylös seitsemän tuntia leikkauksesta ja jo viiden päivän jälkeen olin vaunuilemassa. Nyt neljän viikon jälkeen alavatsalla ei ole enää mitään kipuja. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 18, 2010 · Report post - Vauvan ulostulo ei sattunut juurikaan - En pelännyt koko ajan vauvan puolesta - Mies oli aivan mahtava tukija - Kun sen vauvan näki siinä edessään...siis se oli elämäni parhain hetki, sitä ei voi sanoin kuvailla - Pääsin melkolailla heti ensi imetyksen jälkeen ylös ja itse kävelin synnytysvuodeosastolle (luulin etten pystyisi) - Sain synnytettyä ison poikani 4070g ihan itse ilman imukuppia, vaikka lääkäri odottelikin ulkopuolella, jos olisi apua tarvittu Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 21, 2010 · Report post Monikin asia. Esikoinen syntyi sektiolla ja se meni kaikin puolin hyvin. Olin kipeä vain seuraavana päivänä ja sen jälkeen pystyin toimimaan jo aivan itsenäisesti. Toinen syntyi alakautta ja myös omassa alatiesynnytyksessäni olin positiivisesti yllättynyt. Ponnistaminen ei sattunut epiduraalin ansiosta ollenkaan ja ponnistuvaihe meni todella nopeaa (15 min.). Pelkäsin repeämistä paljon etukäteen, mutta en onneksi revennyt pahasti vaikka vauva painoi 4190 g ja olen itse melko pieni. Niin ja saimme ihanan kätilön mukaan ponnistuvaiheeseen, hän ja mies jaksoivat kannustaa. Molemmista synnytystavoista jäi siis hyvät muistot. Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 27, 2010 · Report post - se kuinka hyvin siedin ja hallitsin avautumisvaiheen kivut vaikka avautumisvaihe pitkähkö olikin (22 h, josta vajaa 19 h ilman lääkkeellistä kivunlievitystä) - edelliseen liittyen myös se, kuinka hyvin oikea hengitystekniikka lievensi supistusten kipua - epiduraali vei kaikki säryt pois - se miten lähentävä kokemus synnytys oli mulle ja miehelle - se miten hyvin minua ja toiveitani kuunneltiin ja kuinka koin koko ajan olevani ns. tilanteen herra - se, että leikkurikäynti olikin aika kiva kokemus - se miten nopeasti kaikki kivut unohtuivat lapsen synnyttyä - etenkin se, että vaikka synnytys ei ihan oppikirjan mukaan mennytkään (hyvän mittainen avautumisvaihe, kivulias ja pitkittynyt ponnistusvaihe, imukuppiavusteinen syntymä) niin siitä jäi tosi positiivinen ja miellyttävä muisto Share this post Link to post Share on other sites
Posted July 31, 2010 · Report post Piinallisen pitkän avautumisvaiheen jälkeen nopea ponnistusvaihe yllätti positiivisesti! Share this post Link to post Share on other sites
