Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

[Adalemina]

Kakkosen synnytyksessä amme oli se juttu mikä yllätti ja oli ihan ykkösjuttu.

Esikoisen synnytyksessä en muista ainakaan näin yhtäkkiä muuta kuin ilokaasun olevan se paras. Muutenkin erilaiset synnytykset olivat kaikinpuolin.

[Dagmaria]

synnytys ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. olin varautunut kaikkein kamalimpaan. kivunlievitys toimi hyvin, ja kestin piikkien laittamisen urheasti, vaikka mulla on hirveä piikkikammo.

[Mimosalle]

Rauha yllätti. Että kivusta ja hallitsemattomuuden tunteesta huolmatta olin eläimellisten vaistojen varassa, tyyni ja rauhallinen. Tiesin mitä tapahtuu ja miksi, ja jokin voima ohjasi mua, enkä hätääntynyt (kuten pelkäsin että kävisi).

[Pikkumymmeli]

Positiivisesti yllätti se, että kivut loppuivat heti syntymän jälkeen. Siis supistuskivut. Myös ihanat kätilöt yllättivät iloisesti. Muu sitten yllätti lähinnä negatiivisesti.. Mutta lopputulos oli tietenkin paras ylläri

[Guest Xanor]

Kestin 18 h synnytyksestä 16 h kaurapussin avulla kotona. Kipu oli helpommin siedettävissä kuin olin etukäteen ajatellut. Lääkkeellisenä kivunlievityksenä ehdin saada vain ilokaasua ja pudendaalipuudutuksen, enkä siitä huolimatta kokenut kipua mitenkään sietämättömänä. Myös se yllätti, että sairaalaan mennessä olin jo 7 cm auki (ensisynnyttäjänä en meinannut kätilöä edes uskoa) ja synnytys oli edennyt kotona niin pitkälle.

[Hernyó]

Pärjääminen pelkällä TENSillä 8cm asti!

[Guest Emberi]

.

Edited August 12, 2018 by Emberi
.

[myy79]

Liki 26h synnytyksestä huolimatta ei jäänyt kammoa. Ja se, että ei se loppuunsa sattunut niin lujaa, kuin pelkäsin. vaikka epiduraali ei toiminutkaan mulla kunnolla..

[mammabloggaaja]

Kivuttomuus (eppaa ) ja nopeus.

 

Kätilöt olivat sopivasti läsnä ja neuvot olivat selkeitä (olennaista siinä tilanteessa ).

[problematique]

Mä yllätyin ehkä siitä, kuinka nopsaan loppuenlopuks lapsi tuli maailmaan, kun ponnistusvaihe on katsottu alkaneeksi. Ja kuinka sinänsä helppo ja lyhyt synnytys oli. Positiivisesti yllätyin myös siitä, että mä periaatteessa synnytin ihan luomuna, mitään kivunlievitystä ei ollut vaikuttamassa enää siinä vaiheessa, kun aktiivinen ponnistusvaihe oli alkanut. Ylläytin myös siitä, kuinka vähän sitä paikat kärsi, koska ponnistin kuin hullu (kätilö kehoitti jossain vaiheessa ponnistamaan "vain ihan vähän") ja mä yllätyin ennen kaikkea siitä, kuinka upea se hetki oikeasti oli, kun se pieni murunen oli saapunut luokseni.

[Marketta]

- epiduraalin sain heti kun pyysin eikä sen laittaminen sattunut juurikaan (vain selän pyöristäminen supistelevalla vauvamahalla oli hankalaa)

- epiduraali ja paikallispuudutus auttoivat niin ettei ponnistusvaiheessa tuntunut kipua

- kätilöt olivat kivoja ja hyviä

- mies lohdutti ja auttoi hyvän ponnistusasennon saamisessa

- tavallaan olin kuitenkin itse tilanteen herra, sain päättää omista asioistani (paitsi en saanut lähteä kotiin levähtämään ponnistusvaiheessa ilokaasuhoureita)

- synnytys oli nopea 7 h

- toivuin nopeasti

- synnytyksen jälkeinen hyvä olo ihana vauva kainalossa

[Guest Tina]

-

Edited December 15, 2020 by toscha

[Cheimantha]

Kipu ei ollut lähellekään niin kauheaa kuin olin odottanut! Koko synnytyksen ajan odotin vain "sitä kamalaa vaihetta", jota ei oikeastaan koskaan tullut. Tosin synnytys oli nopea (3 h) ja sairaalaan mennessä kohdunsuu oli jo täysin auki. Kivunlievityksenä hönkäilin muutaman kerran ilokaasua, mutta en kokenut sitä oikein tarpeelliseksi. Kivun sietäminen olisi varmasti ollut vaikeampaa, jos synnytys olisi kestänyt kauemmin.

[syyshelmi]

täälläkin yllätti ensisynnytys positiivisesti. Synnytys kesti kokonaisuudessaan vain 2,5 h

[ihanko]

*

Edited February 1, 2011 by Marthe

[Angervo]

Ponnistusvaiheen helppous yllätti. Tai "helppous" on ehkä väärä sana koska imukupilla tuo poikanen lopulta ulos autettiin mutta melkein 20 tunnin oksitosiinitiputuksen ja siihen liittyvien herkeämättömien ja järjettömän kipeiden supistusten jälkeen tuntui uskomattoman helpottavalta kun oli jotain mihin keskittyä ja mihin itse vaikuttaa. Kun avautumisvaiheen viime tunteina en pystynyt kuin uikuttamaan kivusta ja rutistamaan tyynyä enkä tajunnut mitä ympärilläni tapahtui niin ponnistusvaiheessa pystyinkin yhtäkkiä taas toimimaan ihan järkevästi ja kuuntelemaan ohjeita ja tuli pikemminkin sellainen urheilusuoritus-fiilis.

Edited October 24, 2010 by Angervo

[Peppar]

Komppailen Angervoa eli ponnistusvaihe yllätti positiivisesti. Viimein pääsi tekemään aktiivisesti jotain järkyttävän paineentunteen jälkeen. Sain myös hyvät ohjeet kätilöiltä ponnistusvaiheessa ja kiitoksia jälkeenkin että toimin juuri ohjeiden mukaan. Pudendaalipuudute myös toimi ilmeisen hyvin koska en tuntenut mitään lisä- tai extrakipua vaikka tuli toisen asteen repeämiä emättimeen.

[MarsiM]

- epiduraalin laittaminen ei sattunut (tai siis sattui kai se vähän, mut HUOMATTAVASTI vähemmän kuin supistukset)

- epiduraali vei lähes kaiken kivun pois

- ponnistaminen ei sattunut lainkaan (johtunee epiduraalista..)

- epparin tekeminen tai sen tikkaaminen ei sattunut lainkaan

- ensi-imetys onnistui heti ja sain rauhallisen ensi-imetyksen. Sain imettää kaksi tuntia synnytyshuoneessa ennekuin piti lähteä edes pesulle

 

Ja sit pitääkin lopetella, koska täällä ilmeisesti ei ollut tarkoitus kertoa niistä negatiivisesti yllättäneistä puolista Senverran on pakko silti sanoa, että ensikerralla en silti aio ottaa epiduraalia kaikesta tästä sen tuomasta autuudesta huolimatta.

[Piippis]

Se yllätti, että selvisin siitä! Ja että en tarvinnut kuin pcb:tä ja kaasua. Sekin yllätti, että imukuppi ei ollut karmaiseva kokemus vaan enemmänkin helpotus. Epparin leikkaaminen ei tuntunut missään. Jälkeist vain muljahtivat ulos. Tosin mahan painelu oli epämielyttävää, mutta ei sekään hirveää. Sekin yllätti, että 1,5h synnytyksen jälkeen jaksoin omin jaloin suihkuun.

 

Ja bonusylläri: heti alkoi tehdä mieli kahvia, joka oli etonut viimeisen 1,5kk ennen synnytystä.

[Guest Gerda]

Ponnistusvaihe yllätti. Olin jotenkin hämmentynyt siitä, että se muksun maailmaan pungertaminen (vaikka ehkä ei voi puhua pungertamisesta vaan syöksymisestä) oli niin helppoa. Ei sattunut ja jotenkin vaan osasin sen. Kivuliaan avautusvaiheen jälkeen en olisi edes halunnut alkaa ponnistamaan, kun ajattelin sen vaan lisäävän tuskaa, mutta toisin kävi Itsehän en mitään muista, mutta mies sanoi kätilöiden kehuneen, että olen tosi hyvä ponnistaja ja näin sen synnyttämisen pitäisikin mennä.

[Barbatipu]

Ponnistamisen helppous yllätti minutkin.

[Tuu-tikki]

tilanteen rentous ja aivan ihana ilmapiiri yllättivät. epiduraalin (jota odotin kauheissa tuskissa yli tunnin...) jälkeen aukesivat ovet paratiisiin ja siitä eteenpäin kaikki oli tosi ihanaa! kätilö ja opiskelija olivat loistotyyppejä ja kannustivat koko ajan, poliso oli mukana ja tukena juuri niinkuin pitikin ja vaikka pään syntyminen sattui, niin kaikki oli siti tosi ihanaa.

[hensku80]

Se, että se oli niin nopea. 3h 25 min.

Ja se, että pudendaalipuudutus oli niin tehokas ettei ponnistaminen sattunut yhtään.

[Tiktak]

Ilokaasun tehokkuus oikein otettuna. Muuta kivunlievitystä kaasun ja eri asentojen/liikkumisen lisäksi ei tarvinnut. Ja istuminen sujui hyvin heti synnytyksen jälkeen.

[Marleena]

Mut yllätti synnytyksen helppous ja nopeus. Kesto vajaa 10h, josta sairaalassa 6h. Pärjäsin hyvin ilokaasulla miltei loppuun asti ja kivut ei olleet niin pahoja kun kuvittelin, että ne voisivat olla. Alakertaakin tuli vain pinnallisia vaurioita, jotka parani nopeasti. Olin jaloillani tunti synnytyksestä ja pystyin jotenkuten istumaankin. Vauvallakin oli koko ajan kaikki hyvin, verrattuna siihen mitä netistä olin etukäteen lukenut, tuntui että kaikki sujui aivan huippuhyvin.