Guest HelmiQ

Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

378 posts in this topic

Synnytyksen jälkeen vuodot ja supistukset eivät olleetkaan ollenkaan niin pahoja kun oli antanut itseni ymmärtää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ponnistaminen ja vauvan ulos tuleminen ei ollut lähimainkaan kivuliainta synnytyksessä, vaikka tuntuikin siltä, että *piip* repeää. (Synnytin ilman kivunlievitystä.)

 

Olin todella, todella hämmästynyt, kun en revennytkään yhtään.

 

Katetrointi ei tuntunut miltään. Paitsi helpottavalta ;) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on hyvä ketju. Kiitos!

 

Itseä pelottaa synnytys ihan hirveästi ja nämä kertomukset helpottaa sitä pelkoa edes vähän.. Synnytys voi siis olla myös suhteellisen helppo..

Share this post


Link to post
Share on other sites

+ Supistusten kanssa pärjäsi hyvin pelkällä hengitystekniikalla

+ Puudutus vaikutti hyvin ja sen sai vielä siinä vaiheessa, kun oli jo 10 senttiä auki (spinaalipuudutus)

+ Ponnistusvaihe oli helppo, eikä puudutuksen ansiosta sattunut (puudutuksen vaikutus oli tosin jo häviämässä, muttei silti juuri sattunu)

+ Kaikki kätilöt oli mukavia ja kannustavia

+ Sain olla ammeessa, jumppapallon päällä ja synnyttää jakkaralla (ei siis tarttenu olla sängyllä lähes ollenkaan, kun siinä en osannut rentoutua ja supistukset sattu enemmän)

+ Synnytyksestä ei jäänyt minkäänlaisia traumoja ja olisin ollut melkein heti valmis synnyttämään uudestaan (kunhan olisin saanut levätä riittävästi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

- ilokaasu auttoi oikeasti vielä kivuliailla viimeisillä senteillä kun vaan hengitteli oikein kunnolla ja syvään naamarista (tiedän ettei kaikille vaan toimi, mulle toimi hienosti)

- miehen läsnäolo oli ihan uskomattoman ihanaa ja suuri henkinen tuki

- ponnistamisen tarve tuntui lähinnä helpottavalta, kivuliasta tekee se pään synnyttäminen ei se ponnistaminen

- tikkaaminen ja katetrointi ei tuntunut yhtään miltäöän, ei edes huomannut kaiken sen muun jälkeen

Share this post


Link to post
Share on other sites

koko synnytys oli positiivinen kokemus vaikka oli rankka kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mulla kans ilokaasu auttoi hyvin ja yllätyin että vaikka kipuja oli niin ne oli hallittavissa vaikka epiduraali ei jostain syystä mulla toiminut. Yllätyis myös niistä voimista jotka itseltä löytyivät :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka synnytykseni ei todellakaan mennyt ns. kaavan mukaan (vauva oli yllätysperätilassa ja syntyi kiireellisellä sektiolla), arvostan tosi paljon sitä, että synnärillä oltiin ripeitä ja huomaavaisia joka käänteessä. Missään vaiheessa en joutunut tuskissani odottelemaan turhia, ja minun mielipiteitäni ja tuntemuksiani pyrittiin ottamaan kovasti huomioon. Myös salihenkilökunta oli mukavaa ja piti minut koko ajan kärryillä siitä, mitä tapahtuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka synnytyksessä tarvittiin imukuppia, jota olin pelännyt aiemmin, oli synnytys itsessään jotenkin huumaava kokemus ;) Joku jossain sanoi, että siinä ollaan niin alkukantaisten meininkien varassa kuin vain olla voi ja ehkä juuri se teki synnyttämisestä kaikkine kipuineen uskomattoman ja ainutlaatuisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaihe oli kivuttomampaa kuin pahimmat supparit... :rolleyes:

Epiduraalin teho oli aivan uskomaton! :D

 

Synnytyksestä ei jäänyt traumoja, ja vauvan syliin saatuani olin valmis kokemaan sen kaiken vaikka heti uudelleen :wub: Synnytys sujui ongelmitta, melkoisen "normaalisti" :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

-kaikki eteni nopeasti (ajantaju siis katosi)

-epiduraalin laitto ei tuntunut miltään

-tikkaaminen ei tuntunut miltään

-ponnistaminen ei ollut kivuliasta, epiduraali vaikutti edelleen tehokkaasti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että vaikka synnytys oli pitkä ja vaikea, niin olisin valmis tekemään ja kokemaan sen uudestaan! Mikään ei oo ihanampi tunne kun saa sen pikkuisen rääpäleen rinnan päälle!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

epiduraalin laitto ei tuntunut miltään

epparin tai sen tikkaaminen ei tuntunut miltään ja niitä tikkejä oli paaaaaaaaaaljon, kätilö ompeli jotain puoli tuntia

naistenklinikan kätilöt ovat huippuja

sain itse vaikuttaa ihan kaikkeen, noh epparin olisin tahtonut vähän aikaisemmin ja lopuksi sitä leikattiinkin 2 kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Se, että vaikka synnytys oli pitkä ja vaikea, niin olisin valmis tekemään ja kokemaan sen uudestaan!

 

Täysin samaa mieltä.

 

Ja se, että en saanut epiduraalia, niin silti supistukset ja ponnistaminen eivät olleet niin kamalan kipeitä, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut niiden olevan.

Se, miten kivutonta loppupeleissä on alakerran toisen asteen repeämät.

Se miten NOPEASTI siitä täydellisestä räjähdyksestä toipuu, miten äkkiä tikit ja alapää paranee.

Se, miten äkkiä voi unohtaa millaista se kipu oikeastaan oli.

Se, miten minun kokoiseen kirppuun pystyi mahtumaan niin iso vauva.

Se, että vauva olikin poika.

 

Se miten sydämellisiä, empaattisia ja ammattitaitoisia olivat synnytystä ja minua osastolla hoitaneet lääkärit ja kätilöt, paitsi töykeä ja osaamaton anestesialääkäri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos positiivisten kokemusten kertomisesta. :) Helpottaa kovasti kun itsellä melkoinen kammo tulevaa synnytystä kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minut yllätti molemmissa synnytyksissä itseasiassa samat asiat

 

- lyhyt kesto ( ensimmäinen 4 h 5 min, toinen 1 h 35 min)

 

- se että pystyin synnyttämään luomusti, ilman kivunlievitystä (1. sain tosin yhden kipupiikin)

 

- se ettei repeämiä tullut, eikä istuminen juuri sattunut

 

-ponnistaminen ei ollut niin raskasta mitä olin kuvitellut

 

-synnytyksen jälkeinen, lähes euforinen olotila :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jospa sitä lisäilis jotain. :)

 

-Mua hirvitti etukäteen ajatus epiduraalista ja muista piikeistä. Synnytyksen aikana kuitenkin oli ihan sama mitä piikkejä pistävät ja ajatus epiduraalista kuulosti lähinnä hyvältä. Sen laitto ei sattunut ja sen jälkeen kivut hävisivät täysin.

 

-Katetrointi inhotti myös, mutta sekin toimenpiteenä oli kivuton ja helpotti vain oloa.

 

-Ponnistusvaihetta ja repeämistä pelkäsin, samoin epparin leikkaamista. Eppari leikattiin, mutta koko homma ei tuntunut missään.

Pelko ponnistusvaiheestakin osoittautui ihan turhaksi, sillä ponnistusvaiheessa en tuntenut kipua lainkaan ja homma oli ohi 10 minuutissa!

 

-Mulle sattui myös paikalle aivan ihana kätilö ja monesti oon jälkikäteenkin miettinyt, että harmi kun en tajunnut silloin synnytyksessä sitä sanoa.. :) No, muut jutut oli mielessä.

 

-Monenlaista kivunlievitystä tarjottiin, mutta mihinkään ei pakotettu..

 

 

Toisessa synnytyksessä

 

-Synnytys oli nopea

 

-Synnytyksestä selvisi ilman kivunlievitystä

 

-Ponnistusvaihe oli nopea (5min) eikä sattunut juurikaan

 

-Ei repeämiä, ei eppareita

 

-Heti synnytyksen jälkeen pystyi istumaan ja kävelemään

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko synnytys yllätti positiivisesti. Pelkäsin etukäteen kipuja, kontrollin menettämistä ja sitä, että menen ihan paniikkiin. Synnytys sujui kuitenkin rauhallisesti ja luontevasti. Toki supistukset olivat kipeitä, mutta sain epiduraalin ajoissa ja se todella auttoi. Ponnistaminen oli työlästä, mutta kivutonta. Pieni repeämä tuli, mutta toivuin synnytyksestä mielestäni todella nopeasti. Olisin ollut henkisesti valmis synnyttämään uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koko synnytys yllätti positiivisesti. Pelkäsin etukäteen kipuja, kontrollin menettämistä ja sitä, että menen ihan paniikkiin. Synnytys sujui kuitenkin rauhallisesti ja luontevasti. Toki supistukset olivat kipeitä, mutta sain epiduraalin ajoissa ja se todella auttoi. Ponnistaminen oli työlästä, mutta kivutonta. Pieni repeämä tuli, mutta toivuin synnytyksestä mielestäni todella nopeasti. Olisin ollut henkisesti valmis synnyttämään uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä. :)

 

 

Tuo on kuin mun näppikseltä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin itse jaksoin ja kestin kipua. Olen ihan äärettömän ylpeä itsestäni :D .

 

Samon olin yllättynyt, miten ihania ihmisiä Kätiölöopiston Haikanpesän kätilöt ovat. Miten he synnytyksessä tukivat ja antoivat mun kuitenkin tehdä päätökset (tietysti pakollisissa asioissa mentiin vauvan mukaan), jolloin mulla tuntui olevan kuitenkin kontrolli koko ajan.

 

Mä pelkäsin julmetusti synnytystä etukäteen, mutta kuten monet muut, palkinnon saatuani olisin voinut tehdä kaiken vaikka seuraavana päivänä uudestaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin tipanlaittoa -> ei tuntunut missään siinä supistusten lomassa, en myöskään huomannut epiduraalin pistämistä. Synnytyssalin henkilökunta oli lämminhenkistä vaikka meidän synnytyskätilö saikin mua aika napakasti komentaa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Se, että vaikka synnytys oli pitkä ja vaikea, niin olisin valmis tekemään ja kokemaan sen uudestaan! Mikään ei oo ihanampi tunne kun saa sen pikkuisen rääpäleen rinnan päälle!!

 

Juuri näin! Ja jälkeenpäin muistelee synnytystä hienona kokemuksena ja vähän haikeanakin! Vaikka silloin tuntuu että kuolen, enkä varmasti ryhdy tähän uudestaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Positiivista oli se että,

- Synnytys meni nopeammin kuin uskoinkaan (kesto noin 5 tuntia, säännöllisistä supistuksista laskettuna (väli 3min))

- Vaikka saatiin isohko vauva (4090g) ponnistusvaihe kesti 13 min ja ei repeämiä ei epparia. Istuin heti kovalla tuolilla kun suihkusta tulin

- Jälkivuoto oli pienempää kuin olin kuullut (yksilöllistä tämäkin)

- Hyvinkään hankilökunta oli tosi mukavaa!

 

Synnytyksen jälkeen:

- yllätyin että osattiin hoitaa pikkuista heti ihan hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

kerrompas itsekkin erittäin positiivisesta synnytyksestä :D

- supistukset ei läheskään niin kipeitä ku luulin

- epiduraali ei sattunut yhtään

- ponnistus sujui ongelmitta ja helposti, kesto vain 10 min (ensisynnyttäjä) ei sattunut kipeetä

- tikkaus ei sattunut yhtään

- synnytyksen jälkeen olo erittäin virkeä ja iloinen

- alapää hellä, mutta ei kovin kipeä :)

- koko synnytys oli niin ihana kokemus, jota en todella unohda koskaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

-epiduraalin laitto ja teho (ei sattunut ja vei kaikki kivut pois)

-omat voimavarat, varsinkin ponnistusvaiheessa

-kuinka nopeasti aika menee synnytyksessä

-kätilöiden ihana kannustus

-se ettei mikään oikeasti haitannutkaan synnytyksessä (siis mitä pelkäsin "häpeäväni" ja oudoksuvani), siis tarkoitan pöydille kakkimisia, kaikkia niitä ronkkimisia..mua ei todellakaan tositilanteessa enää kiinnostanut kuinka moni mun kohdunsuun tilanteen tarkisti tai kuinka monta neulaa pistettiin..

-että niin pian synnytyksen jälkeen olin voimissani ja kävelin vuodeosastolle

-onnistumisen tunne ja sitä myötä itseni hyväksyminen ihan uudella tavalla (ei tää kroppa niin kamala voi olla, kun siitä tuli jotain noin täydellistä..)

-kuinka kaikki raskausajan synkistely ja synnytyksen aikainen kipu unohtui pian

..lista varmaan jatkuis vaikka kuinka pitäksi jos oikein syvällisiin mentäisiin :) voisin tiivistää että kyllä kannatti!!..

Share this post


Link to post
Share on other sites
-onnistumisen tunne ja sitä myötä itseni hyväksyminen ihan uudella tavalla (ei tää kroppa niin kamala voi olla, kun siitä tuli jotain noin täydellistä..)

Vau, tämä kuulostaa ihanalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now