Mikä yllätti synnytyksessä POSITIIVISESTI?

[JRP]

Synnytys oli kaikessa nopeudessaan (4h) positiivista. En olisi halunnut/jaksanut kärvistellä kovin montaa tuntia supistusten kanssa. Lisäksi heti synnytyksen jälkeen pystyin istumaan kunnolla ja kävelykin onnistui mukavasti. Eniten ehkä pelkäsin repeytymiä, onneksi tarvittiin vain kaksi pientä tikkiä.

[Mews]

Positiivisesti yllätti:

 

Se että ajantaju katoaa kokonaan. reilu 9h synnytyssalissa tuntuu ihan parilta tunnilta ja ponnistusvaihe tuntui olevan ohi 5min vaikka kesti 18 min.

 

Se ettei sairaala olekaan niiin kamala paikka kun aluksi kuvitteli

 

Se että aluksi ärsyttävän oloinen kätilö voikin ponnistusvaiheessa olla todella mukava ja kannustava!

 

Se että ilman epiduraaliakin pärjää.

 

Se että ponnistusvaiheen alussa ei tulekaan kamalaa jännitystä ja pelon tunnetta, vaan pikemminkin helpotus että pian järkyttävät supparit loppuu!

[Guest Teppana]

*

Edited March 1, 2013 by Teppana

[Cadeaux]

Näin vuoden jälkeen pystyn jo kirjaamaan positiivisiakin asioita. Eli:

 

1) Selvisin siitä.

2) Alastomuus ei häirinnyt yhtään.

3) Oksentaminen ammeessa miehen käsille ja käsivarsille ei häirinnyt yhtään.

4) Osasin hengittää, lopulta, ilokaasua oikein.

5) Mies oli ihana, paitsi pelleillessään ilokaasupäissään.

6) Toipuminen oli yllättävän nopeaa.

7) Sairaalassa ei kitsasteltu kipulääkkeissä synnytyksen jälkeisinä päivinä.

8) Nyt tiedän kestäväni yllättävän paljon verta, hikeä ja kyyneliä.

[Meja]

Ehdottomasti sairaalan henkilökunta. Todella empaattisia, ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Vietin ennen typyn tuloa sairaalassa kolme päivää joten ehti nähdä näitä hoitajia. Ja jokaisesta jäi hyvä fiilis. Varsinkin nämä opiskelijatytöt olivat todella herttaisia. Kiitinkin heitä ylenpalttisesti kun lähdimme sairaalasta.

[neulanen]

Yllätyin siitä, kuinka nopeasti esikoisen synnytys meni (kesti noin 7 tuntia säännöllisten supistusten alkamisesta) sekä siitä, miten vähän se sattui. Olin varautunut ottamaan vastaan kaiken mahdollisen lääkkeellisen ja lääkkeettömän kipulievityksen, mutta en sitten kokenutkaan mitään lääkkeellistä tarpeelliseksi. Yllätyin myös siitä, että epparia ei jouduttu leikkaamaan enkä silti saanut kuin pari pinnallista pikku nirhaumaa.

 

Vähän yllätyksenä tuli myös se, että kipua pahempaa oli pitkässä ponnistusvaiheessa väsyminen ja ajoittainen uskonpuute.

[Eleanoora]

Yllätyin positiivisesti siitä, että spinaali auttoi ja sen vuoksi ponnistusvaihe ei tuntunut missään. Sekä että yllättävän pian synnytyksen jälkeen niistä traumoista (ainakin luulee toipuvansa) toipuu, eikä seuraava raskaus tunnu enää niin mahdottomalta ajtukselta!

[-Aava-]

Yllätyin siitä, että esikosenkin synnytys voi olla nopea. Avautumisvaihe oli 5 h ja ponnistusvaihe 35 min. Sairaalassa tuli vietettyä aikaa vain 2 tuntia.

[Ida-Mari]

Mä yllätyin siitä ettei ponnistusvaihe kestäkään vakiona kaikilla ensisynnyttäjillä yli puolta tuntia eikä se ole välttämättä hirveintä koskaan. Sattuihan se, mutta paljonpaljon vähemmän kuin olisin ikinä uskonut ja kesto oli huikeat 5min. Toki tyttö oli pieni ja mulla vaikutti vielä epiduraali, mutta silti.

 

Myös se yllätti, etten vuodakaan kuin hana ja että synnytyksestä voi toipua viikossa niin, että oikeasti tuntuu kuin ei olis ikinä synnyttänytkään (jos tätä hurmaavaa etureppua ei lasketa, mutta sekin on paljon pienempi kuin oletin!).

[pikkurinsessa]

2 positiivista yllätystä:

 

Että kätilö voikin oikeasti olla mukava ja osata tsempata oikealla tavalla.

 

Että se epiduraali oikeasti auttaa niin totaalisesti ja vie hirveimmänkin kivun jonnekin kauas pois.

[Gaudia]

Synnytys oli minulle kokemuksena kaunis ja yllätys oli sen kivuttomuus (epiduraalin jälkeen ja ennen sitäkin). Kovaa työtähän se oli, mutta voisin synnyttää vaikka huomenna uusiksi!

[Guest Leeah]

Luulin aina supistusten olevan se kivuliain osuus ja vielä epiduraalin vaikutuksen aikana mietin, että nyt tämä on loppuun asti varmasti helppoa. Mutta se tuska ja kipu ponnistusvaiheessa olikin loppujen lopuks pahempi mitä nuo supparit!

 

Se miten nopeasti synnytyksestä toipuu ja alakerta alkaa näyttää ja tuntua ihan samalta. Aina luullut että se tulee "repsottamaan" sitte loppuelämän

[emmyzka]

nopeus on yllättänyt kaikissa

 

eka 9h

 

toka 4½h

 

ja kolmas vajaa 3h

 

(meiltä matka sairaalaan kestää 2h, joten jos lapsia vielä saadaan, toivon että enää ei synnytys lyhenis..)

[Aakkonen]

Kivunlievityksen toimivuus yllätti positiivisesti. Se, että epiduraali vie kivut niin totaalisesti. Mahtava keksintö!

[Amalda]

Sektiosynnytyksissä kummallakin kerralla nopea toipuminen. Käytin kyllä tarjottuja kipulääkkeitä ihan surutta, lieneekö osasyy sitten siinä

[Xanti]

Kaikki! Osasin kuunnella kroppaani ja tein YYA-sopimuksen supistusten kanssa. Kipu oli ystävä ja lopputulema mitä parhain.

[pistaasi]

Oikeastaan koko synnytys yllätti positiivisesti, vaikka pitkähkö olikin. Ilokaasu oli ihan parhautta ja oli mulla muutenkin lääkitys kohdillaan, joten kipujen kanssa ei tarvinnut kärvistellä juuri ollenkaan. Mä olin ennen synnytystä ihan varma, että mä tulen kuolemaan niihin kipuihin ja valitan vaan koko synnytyksen ajan. Myös repeämien vähyys yllätti, koska myös sen osalta olin ihan varma, että tulen repeämään ihan täysin. No, muutama tikki laitettiin ja jonkun asteinen nirhauma tuli, mutta ei haittaa!

 

Ja niinkuin muutama tuossa edellä on jo todennut, niin myös nopea synnytyksestä palautuminen yllätti. Ennen synnytystä olin kuullut näitä juttuja, että sitten sitä vuotaa kuin seula ainakin kuusi viikkoa, "tavara" on loppuiäksi ihan hajalla ja seksiäkään ei tee ainakaan vuoteen mieli, omat vaatteet ja kengät ei tule enää ikinä mahtumaan päälle, kun kaikki kilot jää ja nivelet löystyy. Mitähän vielä? No, ei pidä kyllä yhtään paikkaansa, ainakaan täällä.

 

Mutta mä olenkin pessimisti ja pessimistihän ei pety, voi vain yllättyä iloisesti.

[tiimali]

Henkilökunnan ammattitaito, aito välittäminen, inhimillisyys ja jotenkin se, miten hienosti kaikki toimi, ja miten huippuluokkaa hoito sairaalassa oli. Ja se, ettei mikään jäänyt kaivelemaan, ei siis kertakaikkiaan mitään, mikä olisi voinut mennä paremmin. Sektiosta toipumisen nopeus yllätti myös, ja se, miten nopeasti päästiin kotiutumaan.

 

Ai joo, ja ilokaasun teho! Huippuaine!

[Nökönuuka]

1) superihana kätilö + muu henkilökunta

2) vaikka sattuu ihan saakelisti, sen kestää, koska kivulla on merkitys (jos oisin esim. loukannut itteni ja tuntenut yhtä kovaa kipua, se ois ollut yhtä h****ttiä)

3) se, että synnytyksen jälkeen olin niin hyvissä voimissani (synnytyspediltä noustessani kätilö käski miehen mua tukemaan ja mä vaan hätistelin, että "menes nyt siitä, mä oon elämäni kunnossa")

[Amonet]

- Epiduraalin vaikutus, kuinka se vei kaikki helvetilliset kivut pois ja vielä uskottua nopeammin.

- Ponnistusvaiheen nopeus ensisynnytyksestä huolimatta (27 min) ja sen kivuttomuus. Hirmuinen duunihan siinä oli saada lapsi ulos, mutta se sattunut.

- Kevyt olo synnytyksen jälkeen.

- Superihana kätilö, jonka kanssa henkilökemiat natsasi saumattomasti.

- Tajunnantaso koko synnytyksen ajan. Jaksoin jopa vitsailla ponnistusten välissä, enkä kertaakaan tuntenut olevani omissa maailmoissa. Mieskin oli siitä ihan yllättynyt.

[aurora_borealis]

-Sama juttu ponnistusvaiheesta, se ei tosiaankaan sattunut, niinkuin luulin, varsinkin kun olin pari päivää kuunnellut muiden huutoja. Supistukset sattuivat, ponnistaminen tuntui enemmänkin paineen tunteena.

[Roosi]

En tuntenut vauvan ulostuloa, vaikka kivunlievityksenä oli vain ilokaasu

[Päivikki]

1) Mahtava henkilökunta synnärillä. Kaikki kolme eri vuoroissa olluttä kätilöä olivat ihania. Myös lääkärit olivat ystävällisiä, heitäkin tapasin synnyttäessä useamman.

 

2) Muidenkin mainitsema palautuminen. Miten se voikaan tapahtua niin nopeasti, kun synnytyssalista lähtiessä mielessä oli vain, että tästä ei toivu ikinä.

[Guest RGB]

Se että synnytys ei sattunutkaan niin järjettömän paljon kuin olin kuvitellut enkä tarvinnut epiduraalia. Pysyin järjissäni ja tolkuissani koko synnytyksen ajan ja tuntui että olin tilanteen herra. Myös ensisynnytyksen nopeus yllätti: sairaalaan tullessa olin jo 5 cm auki ja synnytyksen kestoksi kirjattiin 5 h 55 min.

[Maustekahvi]

Suurin kammoni oli saada mömmöä mömmön perään, joutua vuodepotilaaksi ja olla kiinni kymmenessä eri letkussa. Noh, suunnilleen näin kävi, kun synnytys ei ilman lääkkeellistä apua edennyt (kesto lopulta yli vuorokausi). En kuitenkaan oksitosiinista, epiduraalista ja muista herkuista huolimatta menettänyt liikuntakykyä, rakon hallintaa tai ponnistuskykyä. Epiduraali toimi minulla kuin unelma - kivut meni, tunto ei. Olin siis lopulta todella tyytyväinen lääkkeelliseen kivunlievitykseen. Positiivisesti yllätti myös se, että jos synnytys olisi ollut normaalipituinen, olisin luultavasti pärjännyt kokonaan ilman lääkkeita. Kipu ei siis ollut tappavaa, vaan synnytyksen hurja kesto.