Miten selität lapselle...

[Snazu]

Miten olet selittänyt lapsellesi mitä on tupakka, seksi tai homo? Ja minkä ikäisenä voi kertoa minkäkin verran? Entä mistä vauvat tulee?

 

Mä olen miettinyt (nyt jo ) että miten selitän lapselleni tupakasta. Lähipiiristä kukaan muu ei polta kuin mummi ja pappa. Helpoin tilanne tietty olisi kun kukaan ei polttaisi, niin saisi heti selittää tupakan olevan pahasta. Mutta miten nyt selität miksi mummi ja pappa polttaa. Olen keskustellut asiasta erilaisten ihmisten kanssa. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei tarvitse selittää yhtään mitään, kyllä se muksu itsestään tajuaa jossain vaiheessa. Joidenkin mielestä pitäis siirtää se pahuus siihen tupakkaan vaan ja unohtaa ne tupakan polttajat. Itse oon miettinyt, et pitäiskö pyytää mummia ja pappaa polttamaan salassa ekat vuodet, ei se kovin iso homma ois. Niin voisi selittää paremmin ja tarkemmin pojan ollessa hieman vanhempi.

 

Muuten oon sitten sitä mieltä, että haikara ei tuo vauvoja, vaan totuus kerrotaan aina, vaikkakin huomioon ottaen lapsen ikä. Entä onko julmaa riistää lapselta Joulupukki, pääsiäispupu tai hammaskeiju?

[Nadda]

Miten itse suhtaudut tupakkaan ja tupakointiin? Useimmitenhan vanhemmat siirtävät omia ajatusmallejaan lapsille. Minä en lähtisi ehdottelemaan salassa polttamista, koska pianhan lapsi kuitenkin tupakan haistaa ja ihmettelee sitten, mistä haju tulee. Mun lähipiirissä hyvin harva polttaa eikä lapsi ole koskaan tainnut edes nähdä kenenkään tupakoivan (ohikulkevia ihmisiä en laske). Mä selittäisin, että tupakka on aikuisten juttu ja jotkut haluavat sitä polttaa huolimatta siitä, että se haisee pahalta ja on epäterveellistä. Ja tämä siis siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa asiaa ymmärtää ja ehkä kysyykin asiasta.

[Tweety]

Tupakan salailu on hieman kaksipiippuinen juttu. Minun äitini halusi että isäni polttaa vain varastossa eli salaa, mutta toisaalta vaarini ja tätini poltti edessänikin. Vaarille tuli joskus jopa sätkiä käärittyä. (äitini liennyt iloinen kuullessaan taitoni sätkänkääriänä) Haistoin kyllä isässäni tupakan, ja olin hämilläni salauksesta.

 

Itse en ole polttanut, (mutta maitanut olen kylläkin). Teininä tupakka kiinnosti eniten salailun vuoksi. Vaarini opettama "taito" hävisi vaarin kuoltua, enkä ole tupakkaa häneen yhdistänyt niin paljon kuin isääni. Ehkä siksi kun itse joutui pähkäilemään isän tupakoinnin kanssa, kun siitä ei puhuttu.

 

Olen itse ylpeä miehestäni. Hän ei haluaisi, että hänen lapsensa joutuu tupakkaa haistelemaan, joten on nyt vähentänyt tupakointia, ja pyrkii lopettamaan ennen laskettua aikaa.

 

Joulupukin katoamista en muista. yhtenä vuonna olimme vain sisarusparveni kanssa tonttuja, joista yksi oli pukki, ja teimme vanhemmille omia pikku joulunäytelmiä,minkä yhteydessä lahjat jaoimme. Ei liennyt mitenkään traumaattinen menetys se pukki.

Edited September 16, 2008 by tweety

[Sleeping Sun]

Mä oon periaatteessa selittänyt lapselle rehellisesti sitä mukaa kun on kysynyt, tietenkin iän vaatimalla tasolla, ei tietenkään ihan pienelle voi kaikkea seksistä sanoa mutta kyllä voi todeta että se on sellainen asia mitä aikuiset harrastaa saadakseen lapsia tai muuten vaan kun rakastavat toisiaan niin kuin aikuiset. Mut että se on vähän erilaista "rakastamista" kuin miten äiti rakastaa lastaan, äitiään tai vaikka veljiään ja siskojaan.

 

Mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut, sitä enemmän tietoa kysyttäessä asiasta (tai jonkun aiheen tullessa muuten vaan puheeksi) on voinut antaa. Tuon murrosikä ja seksijutun kuittasin sitten lopullisesti sillä että ostin tyttärelle kirjan vuosi sitten kesäksi (oli silloin 9,5-vuotias) jossa kerrottiin murrosiästä, seksistä, raskaudesta, kuukautisista jne. sekä tyttöjen että poikien osalta. Sanoin sen antaessani että tässä on hyvin selitetty nuo asiat ja ei ole sitten liian noloa tytöllekään että äiskä selostaisi vaikeana asioita. Monta asiaa kyseli kyllä luettuaan ja yhdessäkin kirjaa selailtiin, vastailin rehellisesti vaan kun kysymyksiä tuli.

 

Niin kauan kun aikuinen itse selostaa asian niin että kuulostaa siltä kuin asia olisi aivan normaali asia, ilman häpeilyjä tai nolostelua, ei se lapsikaan kauheasti hätkähdä. Sensuuria oon aina käyttänyt mutta sen tiiän että esim. noissa seksiasioissa huijaaminen kalahtaa ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.

 

Joulupukki ja hammskeiju oli meillä olemassa kunnes lapsi itse lakkasi niihin uskomasta. Joulupukista lopulta vaan totesi että ei sellaista ole... kun kysyin muka hämmästyneenä että miten niin, kukas ne lahjat sitten tuo, niin vastaus oli hymyn kera että "jaa, se taitaa olla samanlailla kuin hammaskeijun kanssa että se on äiskä ja iskä jotka ne lahjat ostaa ja antaa..."

Hammaskeiju (lapsen harvapäinen isä) kun oli mokannut rahan antamisessa ja toi jälkikäteen rahan sinisellä Volvollaan...

 

Mitä siihen voi muuta todeta kuin että no, niinhän se on...

Mutta hyvä puoli, nyt pääsee mukaan miettimään mitä lahjoja muille hommataan ja sehän se kivaa on vasta ollutkin!

Edited September 17, 2008 by Sleeping Sun

[Jinsku]

^Mikä toi kirja kirja oli nimeltään, minkä sä annoit Sleeping Sun? Toi voisi olla hyvä idea.

 

Meillä käy vielä joulupukki ja hammaskeiju, ainakin toistaiseksi. Lapsi on nyt ekalla, joten saattaa olla, että usko alkaa karista pian Varsinaisesti en aio paljastaa esim. joulupukin salaisuutta, eiköhän se valkene hänelle ihan itsestään. En mä ainakaan omasta lapsuudesta muista mitään traumoja jääneen noista jutuista. Mitä tohon tupakointiin tulee, sitä ei ole mun mielestä mitään järkeä salata. Kyllä se lapsi tajuaa kuitenkin. Meillä mies polttaa ja on selittänyt tytölle, että se on paha tapa, jota ei kenenkään kannattaisi aloittaa. Myös mun äiti polttaa(on polttanut koko ikänsä) ja mun ollessa lapsi, myös isäni tupakoi. En siis usko, että tuo esimerkki saisi lasta tupakoimaan, veljeni ja minä ei polteta. Noista sukupuolijutuista tyttö on jonkin verran kysellyt. Mitään haikarajuttuja en alkanut selittelemään. Kerroin, että lapsia syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu ja mies antaa naiselle vauvan siemenen. Lapsen syntymästä on myös kysellyt ja siinäkin kerroin totuuden hieman pehmenneltynä versiona. Mainitsin myös, että hän itse on syntynyt mahan kautta(sektio), josta oli sitten aivan ihmeissään Oli myös kuullut sanan homo, jonka selitin niin hyvin kuin pystyin.

[Suzy_Moon]

Mä suunnittelin, että mun lasta ei joulupukilla huijata. No, isovanhemmat halusivat tämän huijauksen kuitenkin toteuttaa, ja täydestä meni. Mörisevä mummi ison parran kanssa säikäytti ensi kerralla pahasti ja monta vuotta meni, että lapsi ei mummiaan tunnistanut. (siis pukiksi) Pojan ollessa viisivuotias selitin hänelle pukista seuraavaa: "Ihmiset antavat lahjoja toisilleen, koska rakastavat toisiaan. He ovat kuitenkin liian ujoja sitä suoraan myöntämään, joten ovat keksineet joulupukin, joka tuo lahjat." En tiedä halusiko poika vaan varmistaa saavansa paljon lahjoja vanhempien kehnosta rahatilanteesta huolimatta vai oliko pukki siinä vaiheessa muuten vaan hyvä hahmo johon oli turvallista uskoa, mutta seuraavana vuonna listaa tehtiin joulupukille, kuten ennenkin ja usko siihen, että pukki tuo, mitä lapsi haluaa, oli mielessä jo kesäkuussa.

 

Tupakka ja alkoholi on sellaisia aiheita, että ensimmäinen on täysin ällöttävää, ja jälkimmäisen liikakäyttöä pidetään säälittävänä. Nämä on siis asenteita, joita meillä ylläpidetään, ja joihin lapsi on hyvin oppinut.

 

Pojan lähipiirissä on ollut tupakkaa polttavia ihmisiä, jopa pojan isä poltti pitkään, mutta lopetti pari vuotta sitten. Samoin isovanhemmat ovat lopettaneet ja äitipuoli. Isä polttaa nyt taas kuulema silloin tällöin (kuulin eilen). Mutte olemme siis eronneet ajat sitten ja minä olen se lähivanhempi. Oma suhtautumiseni polttamiseen on aina ollut kielteinen, ja tupakka haisee pahalle -ajattelu on varmaan mennyt perille, koska oma toleranssi siihen, että joku polttaisi vieressä on matala. Mun kaveritkaan ei juuri polta. Jos joku on tupakoinut, ja lapsi on sitä ihmetellyt (kun se kerran on vaarallista), olen kertonut, että nämä ihmiset ovat halunneet nuorena kokeilla sitä, eivätkä kykene enää lopettamaan, koska ovat riippuvaisia ("riippuvuus tarkoittaa että vaikka tietää ettei kannata tehdä jotakin ja yrittää lopettaa, se on melkein mahdotonta"). Monet ovat aloittaneet tupakoinnin nuorena, koska eivät ole tienneet vaaroista ("Silloin kun pappa oli nuori, tupakoinnin luultiin olevan terveellistä" - ja lapsi ihmettelee, miten niin tyhmiä aikoja on ollutkaan) ja ovat kuvitelleet olevansa aikuisempia tupakan kanssa. Kuitenkin suurin osa niistä aikuisista, jotka tupakoivat, ovat yrittäneet sitä myös lopettaa, mutta se ei ole helppoa kenellekään. Pojan eräs kaveri on todella onnellinen, kun oma äiti on lopettanut, sen verran hyvin meni koulun valistus perille. Mutta todellakin asennekasvatus on mun mielestä syytä aloittaa AJOISSA.

 

Seksistä voi myös mun mielestä kertoa ajoissa. Tässä mulla on teoria, jonka mukaan lapsi kykenee ottamaan asiallista tietoa vastaan, kun hormonit ei vielä hyrrää. Mä näen jutun niin, että jos vasta murrosiän kynnyksellä aletaan puhua, sen voi olla todella noloa. Niinpä olen kertonut lapselleni tosiasioita jo päiväkoti-ikäisenä. Periaate on se, että seksuaalisuuteen liittyen TOIMINTA kuuluu aikuisille mutta TIETO kuuluu myös lapselle, (siinä määrin kuin sitä kiinnostaa). Se, mitä selitetään, on kyllä eri asia kuin se, minkä lapsi pystyy ymmärtämään. Mutta olen vastannut jokaiseen kysymykseen niin selkeästi ja rehellisesti kuin osaan, siten, että lapsi voisi sen ymmärtää. Eikä lapsi osaa kysyä mistään ikään sopimattomista aiheista, ellei ole jossakin niihin törmännyt, jolloin niiden käsittely on kuitenkin tarpeen. Mä kovasti olen toivonut, että luonteva suhtautuminen näihin kysymyksiin ja asiallinen vastaaminen ajoissa säästäisivät mun poikani sellaiselta hillittömältä hysterialta, mikä tabuihin ja kiellettyihin hedelmiin nuorilla liittyy. Ettei sen tarvisi saada hillittömiä kiksejä siitä, että puhuu rivoja poikien kesken, vaan oppisi että kyseessä on luonnollinen asia. Saa nähdä.

[Loviisa]

Enpä ole edes ajatellut, että läheisten tupakointi pitäisi lapselta jotenkin salata. Oma isäni on aina polttanut, mikä on ollut minusta maailman luonnollisin asia, "isin oma tapa". Se ei kuitenkaan ole ollut suinkaan hyvä juttu vaan aina lapsena tiesi että se on huono tapa josta on vaikea päästä eroon.

 

Itse en ole koskaan uskonut joulupukkiin vaan minulle on aina kerrottu, että se on tavallaan jouluun kuuluva leikki, joku pukeutuu pukiksi jne. Joulupukki on ollut satuhahmo. Itse asiassa kun olin ihan pieni, meillä ei edes joulupukki käynyt. Isompana pyysin, että meillekin tulisi joulupukki ja siitä lähtien pukki kävi ja oli hauskaa arvailla, että kuka pukkia esittää.

[Sleeping Sun]

Jinsku, tuossa tietoa tosta kirjasta:

 

Mitä kummaa minussa tapahtuu?

 

 

Tietoa kirjasta:

 

http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789513223625

 

Ja täältä Sisters kirjakerhosta sen tilasin kun sattui olemaan kuukaudenkirjana:

 

http://www.kampanjat.net/sisters/td/

 

Esittely

 

Miten finneistä pääsee eroon? Miten parta ajetaan? Miksi tytöt ja pojat ovat erilaisia? Aikuiseksi kasvaminen on paljon helpompaa, jos tietää mitä odottaa. Tämä kirja kuvailee vartalossa tapahtuvia muutoksia suorasukaisella ja ymmärrettävällä tavalla, sekä kertoo myös tunne-elämän myrskyistä. Omat osionsa tytöille ja pojille.

Edited September 18, 2008 by Sleeping Sun

[Jinsku]

Kiitos paljon

[Cameron]

Entäs sitten kun lapsi alkaa kysellä kuolemasta? Mä en ainakaan aio selittää että kuoltuaan ihminen menee taivaaseen. Itse uskon että kun ruumis kuolee, elämä ja tietoisuus vain loppuu. Kuulostaa vähän karulta lapsen korville. Pitäisikö sanoa että "jotkut uskovat että ihmisellä on sielu joka menee taivaaseen, jotkut uskovat että ihmisten kuoltua mitään ei enää ole eikä tapahdu jne."? Mä en halua syöttää muksulleni uskonnollista soopaa mutta miten voisi sitten neutraalisti kertoa kuolemasta kun siitä alkaa tulla kysymyksiä. Olisi helppo olla kristitty ja suoltaa tarinoita, pääsisi itse helpommalla kun juttelisi kauniista enkeleistä ja paratiisista mutta kun ne eivät ole totta niin... Älkää nyt uskovaiset pillastuko, te saatte ajatuksenne kyllä pitää minun puolestani. Annetaan uskonnonvapauden toimia suuntaan jos toiseen.

[ryövärintytär]

Pitäisikö sanoa että "jotkut uskovat että ihmisellä on sielu joka menee taivaaseen, jotkut uskovat että ihmisten kuoltua mitään ei enää ole eikä tapahdu jne."?

 

Mun mielestä juuri näin. Lapselle on hyvä kertoa jo pienestä pitäen, että ihmiset uskovat asioihin eri tavoin, ja kaikki tavat ovat hyväksyttäviä.

[Cameron]

No miettii sitten jenkkejä jossa on vielä hammaskeiju ja pääsiäispupukin ahkerassa käytössä. =)

[Snazu]

Mä en myöskään aio selittää mistään enkeleistä ja taivaaseen menosta, kun en usko sellaiseen. Mutta moni uskoo, joten aion selittää ihmisillä olevan eri uskomuksia, jokainen uskoo johonkin. Mutta tuo erilaisuuden selittäminen tulee varmasti olemaan alusta asti aika itsestäänselvää. Tähän kuuluu kertominen erilaisista ihmisistä ja tavoista uskonnoissa, kuolemasta, joulusta jne. On monia asioita, joita toinen mummi tekee aivan eri lailla kuin toinen mummi.

[Cameron]

Puoliksi offtopic-huomautuksena että eikö olekin ihmeellistä miten uskonnot tarjoavat vastauksen näihinkin kysymyksiin. Jotenkin pääsee helpommalla kun kertoo että kuolema onkin kaunis juttu ja siellä on enkeleitä ja paratiisia sun muuta kivaa.

[Suvi]

Mahtaako tää kuulua tänne, mutta tuli tässä yksi päivä bussissa pohdittua...

Miten selität lapselle että miksi toiset lapset saa hyppiä ja riehua bussissa jos (ja kun ) oman lapsen tulee istua nätisti yhdessä paikassa?

[Rozie]

^ Meillä oli pienenä sama homma junassa. Me ihmeteltiin kun muut riekkuu. Meille sanottiin, että tuommoinen riekkuminen häiritsee muita eikä ole hyvää käytöstä. Eipä tehny enää itellä mieli riekkua, kun siinä tajusi kuinka paljon se niiden toisten muksujen riehuminen todella häiritsi sitä omaa Pikku Vampyyrin lukemista.

[Kaskelotti]

^^Meillä on kanssa aina opetettu, että on tiettyjä käyttäytymissääntöjä muita ihmisiä kohtaan esim. julkisissa. Siksi itse yhä edelleen vastaan puhelimeenkin aika nihkeästi bussissa tai junassa. Lyön luuri korvaan ja soitan takaisin.

 

Mutta siittä tupakasta. Tätini poltti edessäni, kun olin pieni ja minä tottakai ihastuin tapaan. Niinpä isäni (viisas kasvattaja kun on) leikkasi minulle jostain vanhasta bensaletkusta "tupakkeja" ja minä niitä innolla huuleen. Ei maistunut. Ja muistan, miten karsastin tätiä jonkin aikaa sen jälkeen, vaikka asuivat melkein naapurissa.

 

Oman lapseni kohdalla varamaan turvaudun kertomaan aikuisten tavasta ja varoittamaan (myöhemmin saarnaamaan) tupakasta.

[Leonor]

Tupakasta: jos lapsi kysyy tupakasta, aion kertoa että jotkut ihmiset tupakoivat, mutta sisätiloissa esim. ei ole sopivaa tupakoida. Tupakan terveysvaaroista en aio ihan pienelle saarnailla, mutta vähitellen kerron, miten vaarallista se voi olla.

 

Lasten saamisesta kerron heti, kun lasta alkaa kiinnostaa. Useinhan kiinnostaa jo tuossa 3-5 -vuotiaana. Ikätason mukaan, enkä aio sanoa että lapsi tulee mahasta vaan että äidillä on kohtu-niminen paikka jossa se lapsi kasvaa. Tämä siksi, että tosi usein lapset luulevat, että lapsi on siellä ruoan ja sisäelinten seassa sikin sokin Mitään haikarajuttuja ei meidän perheeseen tule vaan ihan suoraan puhutaan asioista.

 

Kuolemakin on sellainen asia, että jostain syystä aikuisten on vaikea puhua siitä lapsille. Minä en puhu mistään enkeleistä tai taivaista, vaan sanon ihan suoraan että kuollut on kuollut. Luulen, että peittely ja muu ahdistaa lasta enemmän kuin totuus. Jotkut eivät uskalla edes käyttää oikeita nimityksiä, puhutaan taivaaseen siirtymisestä tms. ja sekös onkin hämmentävää.

[Wenya]

En ole ihan varma miten vanhempani siinä onnistuivat, mutta minulle tupakka on aina ollut tyhmä ja ikävä tapa jota en ole edes harkinnut kokeilevani. Kummallisen tästä tekee se, että sekä isäni että setäni polttavat toisinaan. Tiettyihin positiivisiin muistoihin littyy hyvin vahvasti setäni piipputupakan tuoksu vaikka normaalisti inhoan tupakan hajua. Ilmeisesti selkeä "tämä on hölmö tapa"-asenne vaikutti lopulta enemmän kuin konkreettinen esimerkki.

 

Minulle myös kerrottiin esimerkiksi seksiin liittyvistä asioista niiden oikeilla nimillä. Joulupukkiinkaan en ole uskonut parin ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Muistan etäisesti miten päiväkodissa kerroin muille lapsille kuinka asiat oikeasti ovat ja he olivat kovin hämmentyneitä

[Pupuliin]

Haikara-asiat varmaan lankeaa tässä perheessä mun kerrottaviks, isi saa hoitaa sitten "teknisiin yksityiskohtiin" liittyvien asioiden selvittämisen pojalle. Haikaraa tosin ei tässä talossa vauvantuonnilla kuormiteta, vaan kerrotaan kuinka asia on. Eli äidin masussa on oma paikka, missä vauva kasvaa ja syntyy sitten ihan sitä varten olevasta aukosta äidin jalkojen välissä (sitten kun tämä kysymys joskus esitetään). JOulupukki meille varmaan tulee, miehen tahdosta, mutta enköhän mä siitä selviä

 

Tupakan ja muiden vastaavien haitoista puhutaan lapsen iän mukaan, en halua pojan kuuluttavan jossain julkisella paikalla että "täti polttaa, se saa varmaan syövän!" tms. Noiden miettimiseen on onneksi vielä ainakin muutama vuosi aikaa...

[ester]

Minua mietitytää se, mitä sanoa pienelle lapselle kun tämä kysyy, miten vauva alunperin päätyy sinne äidin mahaan? En koe mitenkään kiusallisena tai ihmeellisenä sitä, että pitäisi selittää missä vauva kasvaa ja mistä se tulee ulos, mutta entä ihan itse seksistä ja yhdynnästä kertominen?

 

Miehen nelivuotias tenttasi meiltä vauva-asiaa ja kun päästiin tuohon kohtaan, mies meni hiljaiseksi. Minä sitten tokaisin, että kannattaa kysyä äidiltänsä, kun tämä on sairaalassa töissä ja tietää varmaan parhaiten. Olisin vonnut vastata jotain muutakin, mutta kun en ole tuon pojan äidin kanssa missään tekemisissä, niin en tiedä sen kantaa tällaisten juttujen kertomiseen.

 

Rupesi jälkeenpäin vaan mietityttämään, että millä lailla kannattaisi omille muksuille tuota asia kertoilla? Ihan pieni ei varmaan kovin yksityiskohtasta tietoa kaipaa, mutta toisaalta en halua satuillakkaan.

[Pupuliin]

Mulle selitettiin pienenä, että äiti saa isältä vauvansiemeniä, joista sitten kasvaa vauva. Enempää en muista k.o selvityksestä, mutta saattaisihan tuokin jo jollekin riittää...

[ezmi]

Uskon, että aion kertoa asioista heti suoraan ku lapsi rupee niistä kyselemään. Sokeroituna versiona tietenkin Joulupukki, hammaskeiju yms. on asioita joista haluaisin kertoa, mutta en taas haluu sitä että että muksu sitte koulussa/päiväkodissa huutelee kaikille että meijän äiti sano että joulupukkia ei oo olemassa..

[Kasma]

Mut eikö lapset ymmärrä leikkiä? Mä ainakin ajattelin selittää joulupukit ja tv:n mainokset leikkinä. Ne eivät ole totta, mutta antaa toisten leikkiä rauhassa, että ne on.

 

Ja yhdynnän selittäisin sillä, että aikuisten kehot ovat erilaisia kuin lasten. Äideillä on vauvan kasvupaikan (=kohdun) lisäksi myös piilossa paikka, johon vauvan siemen sopii. Lapsilla sitä paikkaa ei ole, mutta eihän lapset vauvoja saakaan, vaan ainoastaan äidit.

 

Ihanaa, kun vauvamme ei ole vielä syntynyt ja voi kuvitella tietävänsä kaiken. Veikkaan, että parin vuoden päästä olen paljon epävarmempi näissä asioissa.

 

Enemmän mua jännittää kerjäläisten, pultsareiden ja kaupasta näpistäjien selittäminen. En haluaisi lapsen kysyvän kirkkaalla äänellä, että "miksi toi setä pistää kaljatölkkejä hihaan?" nähdessään varkaan itse teossa, koska musta humalaiset näpistelijät ovat pelottavia.

[ezmi]

Tuo pultsari/näpistelijä juttu on kyllä aika paha.. Ite varmaan selittäisin jotaki vähempiosaisuudesta ja rahattomuudesta, ja tietty painottasin sitä että se on väärin. Ite pelkäsin kans hirveesti muksuna kaikkia spurguja, ja kyllä ne vieläkin karmii, varsinki jos ne jotain vielä huuteleekin..