Muistiko mies lahjalla?

[-Helmi-]

Mites muuten te, joilla on useampi lapsi. Kun jotkut sanoo, että jos yhdessä helassa on kaksi (tai useempi) kiveä, niin se merkkais kaksosia (jne) ja sitten useempi synnytys, niin useempi hela. Onko näin, vai pidättekö yhtä helaa ja siihen upotetaan sitten aina kiviä lisää?

 

En usko että tähän on mitään yhtä oikeaa tapaa. Anoppi, joka on Kalevala korun jälleenmyyjä, vihjasi, että samaan helaan saa useamman lapsen kiven. Mutta muusta ei ollut puhetta. Itselläni on samassa helassa kummankin lapsen kivi ja vielä kolmaskin mahtuu. Nuo "muut raskaudet" on sitten omina irrallisina heloinaan ranneketjussa.

[Sisi]

Mä sain esikoisesta sormuksen, jossa oli kolme rubiinia ja kaksi pientä timanttia. Nyt toisesta sain korvikset, joissa on kummassakin yksi timantti (aika paljon isommat kuin siinä esikoissormuksessa ) ja iso helmi.

[Tättärä]

Mä en saanut esikoisen kunniaksi lahjaa, mutta en sellaista kyllä kaivannutkaan. Esim. koruja en kaipaa yhtään enempää. Kun lahja-asiasta juttelimme raskausaikana, toivoin, että mies kustantaisi minulle personal trainerin synnytyksen jälkeen. Pienen suostuttelun jälkeen mies tähän suostui, mutta vannotti, etten saa kertoa kenellekään, että se on lahja häneltä. Luulisivat vielä, että se on hänen ideansa. No, lahjan ajankohtaa siirrettiin eteenpäin, ja nyt odotellaan uuden tulokkaan syntymistä, ja sitten mamma alkaa treenata.

Edited October 10, 2008 by Tättärä

[JackieO]

Mä sain mieheltä lahjaksi timanttisormuksen ja mies oli minulta jo ennen vauvan syntymää kysellyt, että mitä haluaisin lahjaksi ja että hän haluaa ostaa minulle jotain... Olen samaa mieltä Julian kanssa, että miksi ei vauvan syntymän hetkeä voisi juhlistaa lahjalla. Ei lahjan tarvitse olla koru tms.

 

Meillä on myös suvussa muistaa äitiä jollain ja isäni on ostanut äidilleni jokaisesta lapsesta timanttisormuksen. Edesmennyt isoäitini sai myös jokaisesta neljästä lapsestaan korun edesmenneeltä isoisältäni. Ensimmäisen lapsen kohdalla koru oli vaatimaton, kun rahaa oli vähän ja sotakin oli juuri päättynyt. Neljännen lapsen kohdalla rahaa oli jo enemmän ja koruna toimi kultakello...

[Teresa82]

---

Edited May 5, 2012 by Teresa82

[Rudy]

Mies toi oman kimpun minulle ja tytölle...

[Guest Macilla]

Mä olen aina vierastanut lahjoja, jotka ostetaan velvoitteesta. Tietenkään en annettua lahjaa palauta ja ihan kiitollinen olen, mutta siltikin pohdin väkisin lahjan antajan vilpittömyyttä.

 

Mikään ei ole surkeampaa, kuin mies lahjatavarakaupassa valitsemassa tapalahjaa vaimolleen hieman hämmentyneenä ja nolona. Tai on... Se sama mies samassa kaupassa vielä nolompana vaihtamassa lahjaansa toiseen, kun akka on pahana.

 

Mut on pienestä asti kasvatettu siihen, ettei lahjoja ja tuliaisia odoteta ja pyydetä, eikä niitä todellakaan valkata ja vaadita. Meillä on aina perheessä ja suvussa ollut vilpitön ja toimiva tapa, että me ostamme lahjoja kun sopiva tulee eteen ja kuvastaa saajaansa tai sen tiedetään olevan tarpeeseen. Emme siis vaihda joulu-, synttäri- tms lahjoja.

 

Mies harrastaa lahjoja vielä vähemmän, kuin mä, joten en todellakaan saanut mitään ponnistuslahjaa. Ihmekyllä sain äitienpäivänä ihanan paksun kylpytakin, "jotta hän saa omansa takaisin".

 

Minulle ajatus lahjasta isältä/mieheltä äidille/naiselle on on sinällään kaunis, mutta vieras.

[reiki]

Itse olen myös hieman skeptinen tällaisten "pitää antaa lahja" asioiden kanssa. Lahjoja on siis mielestäni mukava saada ja antaa, mutta ne eivät ole velvoitteita. Enkä koskaan jäisi suremaan ns. saamatonta lahjaa...Se mikä lahja on, on ihan sama kunhan se on annettu sydämestä.

[Guest Macilla]

Ps. Jos minä valitsen jonkun korun tai tavaran jonka mies sitten maksaa, koska on velvoitettu niin mä en kyllä oikein osaa ajatella tavaraa lahjana.

Tai jotenkin koko jutulta putoaa pohja jos pitää potkia ja vihjailla tai jopa sanoa suoraan, että "Sinä ostat minulle sitten TUON."

 

Hmmm... Olisihan se toisaaltaan ollut mukava jos olisimme lapsen syntymän jälkeen käynyt yhdessä hankkimassa jonkin muiston.

[ihanko]

Mulle ei tullut edes mieleen että olisi ollut jotenkin lahjan paikka. Ilmeisesti ei miehellekään kun ei mulle mitään hankkinut.

[Tättärä]

Macilla, mäkin olen nyt myöhemmin ajatellut, että olisi ollut kiva yhdessä miehen kanssa ostaa jotain lapsen kunniaksi. Toisaalta, eihän vieläkään ole liian myöhäistä. Nyt kun pää ja elämä ei ole enää (täydessä) kaaoksessa, ja typyäkin on oppinut tuntemaan, niin voisi olla oikea aika hankkia typyn kunniaksi esim. grafiikan lehti.

Edited October 16, 2008 by Tättärä

[Lara]

^ Me ostimme pojalle grafiikanlehden "ristiäislahjaksi" sillä ajatuksella, että kun lapsi aikuistuttuaan muuttaa joskus pois kotoa, hän saa sen mukaansa. Siihen saakka se ilahduttaa meitä kaikkia kotimme seinällä. Olisiko tällainen juttu mitään teillekin?

[Spelttipiirakka]

Mä olen aina vierastanut lahjoja, jotka ostetaan velvoitteesta. Tietenkään en annettua lahjaa palauta ja ihan kiitollinen olen, mutta siltikin pohdin väkisin lahjan antajan vilpittömyyttä.

 

Mikään ei ole surkeampaa, kuin mies lahjatavarakaupassa valitsemassa tapalahjaa vaimolleen hieman hämmentyneenä ja nolona. Tai on... Se sama mies samassa kaupassa vielä nolompana vaihtamassa lahjaansa toiseen, kun akka on pahana.

 

Mut on pienestä asti kasvatettu siihen, ettei lahjoja ja tuliaisia odoteta ja pyydetä, eikä niitä todellakaan valkata ja vaadita. Meillä on aina perheessä ja suvussa ollut vilpitön ja toimiva tapa, että me ostamme lahjoja kun sopiva tulee eteen ja kuvastaa saajaansa tai sen tiedetään olevan tarpeeseen. Emme siis vaihda joulu-, synttäri- tms lahjoja.

 

Mies harrastaa lahjoja vielä vähemmän, kuin mä, joten en todellakaan saanut mitään ponnistuslahjaa. Ihmekyllä sain äitienpäivänä ihanan paksun kylpytakin, "jotta hän saa omansa takaisin".

 

Minulle ajatus lahjasta isältä/mieheltä äidille/naiselle on on sinällään kaunis, mutta vieras.

 

Tämä oli todella hyvin sanottu! Ilmaisit omat ajatukseni täydellisesti.

[Annie]

En usko että tähän on mitään yhtä oikeaa tapaa. Anoppi, joka on Kalevala korun jälleenmyyjä, vihjasi, että samaan helaan saa useamman lapsen kiven. Mutta muusta ei ollut puhetta.

 

Anteeksi OT, mutta onko kellään tietoa kuinka monta kiveä voidaan istuttaa samaan helaan?

[Namina]

Eipä tullut virallista synnytyslahjaa. Sain yhden huolella valitun ruusun (mut sitä en laskenut lahjaksi)

 

Meillä oli selviö, että huusholli on jotakuinkin kunnossa ja koirat hoidettuna, kun on kotiintulon aika, joten sekään ei ollut mikään lahja mieheltä minulle.

[Tiinuska]

Minä en saanut mieheltä kuin ruusuja tytön synnyttyä ja olin niistä kyllä todella otettu. Mies oli kotona pahimmat sotkut siivonnut ennenkuin kotiuduttiin. Mies ostit minulle sitten tytön kanssa yhdessä sormuksen joululahjaksi, että menköönsä se sit lahjana

[JackieO]

Mä olen aina vierastanut lahjoja, jotka ostetaan velvoitteesta.

 

Mut on pienestä asti kasvatettu siihen, ettei lahjoja ja tuliaisia odoteta ja pyydetä, eikä niitä todellakaan valkata ja vaadita.

 

Meillä ei ainakaan mies ostanut minulle vauvalahjaa velvoitteesta vaan itse otti asian esille ja halusi juhlistaa vauvan syntymää lahjalla. Mun mies on ainakin saanut jostain hyvät lahjanvalitsemistaidot, sillä kaikki mitä hän on minulle antanut ovat olleet tosi mieleisiä ja just mun tyyppisiä. Kuuntelee siis mitä mä sanon, kun luen lehtiä, katson telkkaria, näen jonkun kaupungilla tms. Eli mun mies ei ainakaan ole nolona vaihtamassa mitään lahjoja missään, kun "akka" on vihainen...

 

Toinen mikä osui silmään tuosta Macillan viestistä oli tuo, ettei lahjoja valkata. Mä en tykkää erityisesti valita lahjojani etukäteen vaan tykkään siitä, että mies tai kuka tahansa lahjanantaja on sen itse todennut juuri minulle sopivaksi. Toisaalta en myöskään halua esim. äidiltäni jouluna mitä tahansa "turhaa" ja kun hän haluaa jotain joka tapauksessa hankkia niin useimmiten kysyy, että mikä olisi mieleinen juttu. Mun mielestä sekin on järkevää, ettei kaappiin kerry kaikenlaista tarpeetonta.

 

Meni ehkä vähän OT...

Edited October 31, 2008 by JackieO

[Snowflake]

Minusta olis tosi hellyyttävää jos mies hankkisi minulle lahjan beben synnyttyä. En katso sen olevan mikään palkinto raskaasta kokemuksesta tms, vaan nimenomaan jonkinlainen symboli.

 

Jos lahjuksia ei heru, niin enpä siitä ole tosin moksiskaan. Mutta ajatuksena se on kuitenkin kaunis.

 

Näin minustakin. Mies itse halusi muistaa korulla ja sain valkokultaisen timanttisormuksen.

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Mä sain ruusut laitokselle ja lapsen ristiäisten aikoihin sain timanttisormuksen. Olin hyvissä ajoin etukäteen (vihkisormusta valitessani eli useampi vuosi sitten) ilmoittanut, että jos meille joskus tulee lapsi, niin haluan "vauvasormuksen". Lisäksi valitsin itse korun. Nyt vauvasormus on vihkisormukseni kaverina ja tunnelmaa ei yhtään latista se, että olen korua "vaatinut" ja itse sen valinnut.

[Untu]

Itse sain sairaalaan ison ruusukimpun ja irtokarkkia (ja voi että ne salmiakit oli hyviä!!!!). Muutaman viikon päästä mies sitten muisti sormuksella.

[Minnie]

Sain sairaalaan Geisha-suklaata ja kettu-karkkeja, juuri sitä mitä halusin. En raskausaikana saanut ollenkaan syödä suklaata, niin tuo oli parasta mitä olla voi.

[Jumputin]

Sain mieheltä ranneketjuun uuden riipuksen (tutti) ja Kalevalakorun lapsi-helan ketjuineen. Ihanat lahjat

[Guest]

Anteeksi OT, mutta onko kellään tietoa kuinka monta kiveä voidaan istuttaa samaan helaan?

Minusta tuossa on kolme paikkaa kiville. Muitakin "kraatereita" siinä on, mutta mielestäni niissä pitää olla aika pienet kivet jos ne saa siihen istutettua...

[Mammu]

Onpa teillä monella huomaavaisia miehiä, osaavat hemmotella vaimoaan. Meillä mies on todella huono ostamaan lahjoja, joten en edes odottanut mitään saavani synnytyksen jälkeen. Osallistuu kuitenkin tosi paljon kotitöihin ja vauvanhoitoon, joten se lienee tavaralahjoja tärkeämpää.

[Annie]

Minusta tuossa on kolme paikkaa kiville. Muitakin "kraatereita" siinä on, mutta mielestäni niissä pitää olla aika pienet kivet jos ne saa siihen istutettua...

 

Jatkan vielä OT:tä: Soitin ja kysyin tuota istutusta, ja tosiaan noita "normaalikokoisia" kiviä voi istuttaa kolme ja lisäksi voi istuttaa pienempiä kiviä. Haisu_Vanukas olit siis aivan oikeassa

Edited November 12, 2008 by Annie