Indigo

Muistiko mies lahjalla?

296 posts in this topic

Kotona keittiön pöydällä odotti Muumimamma-muki. Itkin koko illan (muutenkin varmaan liikuttuneessa tilassa), ihana lahja ja niin osuva :rolleyes: Kuulema "meidän mammalle" :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain mieheltäni esikoisen syntymän jälkeen solitaire-sormuksen, johon oli kaiverrettu tyttäremme etunimi ja syntymäaika.

 

Ajatukseni on, että jos neiti sormuksen aikuistuttuaan haluaa, hän saa sen omakseen. Sormuksen muotoilu on varsin klassinen, eli jatkokäyttö lienee mahdollista jos sormus vaan neitiä tulevaisuudessa miellyttää. Ja jos tämä äiti raaskii sormuksesta luopua... :)

Edited by Sharonah

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain Kalevalan Talon sydän -ranneketjun. Tiesin kyllä että saan ton kun taisin joskus miehelle mainita että tollanen olis kiva saada muistoksi lapsen syntymästä. Se on viel ihana kun mies osti mulle toisenlaisen Kalevalan ranneketjun 1-vuotis hääpäivälahjaks, ja meidän tyttö syntyi meidän 2-vuotis hääpäivänä niin noi ketjut muodostaa nyt kivan kokonaisuuden.

 

Mies toi myös sairaalaan kukkia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä sain mieheltä 20 isoa tulipunaista ruusua sairaalaan :wub: . Mitään koruja tms. en olisi kaivannutkaan. Pieni poikamme on paras yhteinen lahjamme!

edit. itseasiassa tarkemmin ajatellessani minusta olisi ollut oikeastaan aika hassua, jos mies olisi hankkinut minulle esimerkiksi jonkin korun. Niin yhteinen juttu tämä meille on, että en hoksaa miksi äitiä pitäisi erikseen lahjoa?

Edited by marlee

Share this post


Link to post
Share on other sites

edit. itseasiassa tarkemmin ajatellessani minusta olisi ollut oikeastaan aika hassua, jos mies olisi hankkinut minulle esimerkiksi jonkin korun. Niin yhteinen juttu tämä meille on, että en hoksaa miksi äitiä pitäisi erikseen lahjoa?

Sama homma.

Sain "vaan" kasan suklaata :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain Kalevala Korun hopeisen äiti-lapsi korun. Kuten myös esikoiseta pari vuotta sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain sormuksen (ja minä annoin miehelle kellon).

 

En tiedä kaipaako kukaan aikuinen lahjoja, mutta ei minusta sormukseni tai mieheni kello ole mitenkään pois tältä elämää suuremmalta ihmeeltämme. Minusta on ihana muistaa lahjalla henkilöitä, oli lahjaan sitten tällainen elämää suurempi syy tai sitten ihan vain siksi että haluan ilahduttaa lahjansaajaa syyttäkin. Minusta lahjoissa ei ole mitään kummasteltavaa tms. Ja kyllä minä kukat ja suklaatkin lasken lahjoiksi vaikka mies tuo niitä keskiviikkona.

 

Kai tämä on tapa kysymys, meillä annetaan "vähemmästäkin" lahjoja ihmisille tosiaan. :rolleyes: Tosin en kyllä pidä lahjana talouden- tai pojanhoitoa. (voiko edes isä olla hoitaja, kun hänhän on isä :rolleyes::lol: ) Minulle on itsestäänselvyys että mies tekee ruokaa, tarttuu imuriin tai on poikansa kanssa pyytämättäkin. Tosin jos nämäkin on lahjoja, niin kylläpä minä elän lahjojen yltäkylläisyydessä sitten. Tietysti olen kiitollinen että minulla on mies joka osallistuu kaikkeen. (Sekin on hyvä syy antaa lahja hänelle.)

 

Lahjojen kummastelu on kummallista. Ei aikuinen kai syntymäpäivä- tai joululahjaaka kaipaa, mutta minusta on kyllä kiva antaa niitäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tweety

 

viestisi oli kuin suoraan näppikseltäni :)

 

Minusta tuntui hienolta, että mies itse halusi antaa lahjan jolla hän halusi juhlistaa lapsen syntymää. Vaikka lapsi onkin yhteinen asia ja lasta hoidetaan yhdessä, minusta tuntui hyvälle, että mies ajatteli raskauden ja synnytyksen olleen sen verran suuri ponnistus, että hän halusi extrahemmotella vaimoaan ja teki sen lahjan kautta.

 

Ei meillä lahjoilla "osteta" vapautusta lapsenhoidosta tai kotitöistä. Meillä on tapana hankkia lahjoja toisillemme muutenkin. Mies matkustelee töidensä takia paljon ulkomailla ja tuo reissuiltaan tuliaisia, vaikka reissuja onkin lähes joka viikko. Tämä on meille tapa ja minusta mukava sellainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain mieheltä vauvalahjaksi rannekorun, jossa valko- ja keltakultaa ja siinä roikkuu kultainen sydän ja sen vieressä laatta, johon on kaiverrettu meidän hääpäivä, ja lisäksi pieni kultainen töppönen ja sen vieressä laatta, johon kaiverretaan vauvan syntymäpäivä. Aivan ihana! :wub: Lisäksi mies toi sairaalaan kukkia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole kummastakaan saanut mitään lahjaa, enkä sitä odota tästä kolmannestakaan. :)

Olen miehelleni sanonut, että kun lapset on hankittu(tää kolmas on meidän viimeinen) niin haluan kihlasormukseeni timantit kuvaamaan lasten lukumäärää. Jos se ei helposti onnistu niin sitten haluan sellaisen timanttisormuksen jossa on niin monta timanttia kuin on lapsiakin. Se on sitten mun lahja itselleni kolmesta synnytyksestä... B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain paapulaisen kastepäivänä Kalevalan korun Helinä-korun. Tuon aviomies oli käynyt ostamassa heti paapulaisen syntymän jälkeen, mutta halusi antaa vasta kastepäivänä minulle. (Lapsi-hela tuli sitten 1.äitienpäivänä kaulaketjua koristamaan). Lahjat ovat kaunis tapa muistaa ja tuovat ajatuksen esille kauniisti, mutta mitään välttämättömyyksi ne eivät todellakaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei varsinaista lahjaa tuonut enkä sellaista odottanutkaan. Mies tosin kärräsi mulle sairaalaan kaikenmaailman herkkuja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
edit. itseasiassa tarkemmin ajatellessani minusta olisi ollut oikeastaan aika hassua, jos mies olisi hankkinut minulle esimerkiksi jonkin korun. Niin yhteinen juttu tämä meille on, että en hoksaa miksi äitiä pitäisi erikseen lahjoa?

 

Oih, minä kyllä ymmärrän oikein hyvin, miksi äitiä pitäisi erikseen lahjoa, yhdeksän kuukauden raskausajan ja synnytyksen jälkeen. :) Ja olen oikein iloinen ja otettu jos mies jotenkin muistaa.

 

Ja pidän lähinnä huonona vitsinä mitään "mies osallistuu kodinhoitoon tai lapsenhoitoon" -juttuja meidän perheessä koskien tällaisia muistamisjuttuja. Meillä on kahden aikuisen ihmisen tasa-arvoinen koti ja miehen osallistuminen em. juttuihin on meillä edellytys ja normaalikäytäntö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä varmaan pahottaisin mieleni jos mies ei mitään piristystä sairaalaan toisi. Esimerkiksi isäpuoleni vei äidilleni sairaalaan, kun heidän ensimmäinen yhteinen lapsi puoli vuotta sitten syntyi, sellaisen "patsaan". Ikään kuin valkoisesta savesta olisi tehty ihmisen käsi, jonka päällä lepäsi pieni vauva. Se oli sellainen ehkä 20-30 senttiä korkea, aivan ihastuttava. En nyt saa päähäni, että mitä materiaalia sellainen voisi olla, kuvailisin sitä valkoiseksi saveksi vain :D:D Sehän nyt ei ole varsinaisesti äitille henk.kohtaisesti mitään tavaraa, mutta ihana ajatus ja tosi kaunis "patsas".

Mieheni on aika huono ostamaan lahjoja, kyllä hän minua aina syntymäpäivinä ja jouluna muistaa, mutta aika huono keksimään ideoita, saati sitten marssimaan esim. kultasepänliikkeeseen ja katselemaan vain jotain. Olen iloinen jos hän tajuaa edes tuoda minulle jotain herkkuja sairaalaan sitten. Hän on niin ihmeissään vielä tämän raskauden kanssa, olemmehan niin nuoriakin, joten en ihmettelisi vaikka hän ei tajuaisi edes suklaata tuoda. En siitä siinä vaiheessa tietysti hänelle suuttuisi, itsekseni ehkä vähän märehtisin kurjaa oloani :D;)

 

Vielä tuohon, että hän on huono keksimään lahjoja. Joudun hänelle näin joulun aikaankin aina erikseen sanoa, että "pistä tämä korvan taa" :D Olen esimerkiksi puhunut ihan muuten vain, että tarvisin/haluaisin saunatakin ja jotain muutakin olen maininnut. Itse ei kuitenkaan tulisi välttämättä tälläisiä ostettua joten olenkin nauranut hänelle, että sinulle joutuu ihan oikeasti sanoa, että tajuaksä, että tämäkin voisi olla hyvä vinkki :D Me naiset, tai itse ainakin, olemme kuitenkin sellaisia, että osaamme poimia korvan taakse kaikki miehen mainitsemat asiat ja hyödyntää niitä sitten jouluna. Minulla ainakin on mielessä ihan jotain juttuja, joita hän on jo kesälläkin sanonut tai jopa aiemmin. Sellaisia mitä hän ei osaa yhtään edes odottaa minun muistavan tai tajuavan. Sori, OT ;)

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sain nomination koruun palasen :) .

Samoin täällä! Oli todella mieluinen lahja :) en kauheasti muita koruja pidä kuin niitä nominationeita ranteissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei muistanut, ei ole ennenkään muistettu, enkä moista osaa edes kaivata. Minusta ne vauvat on tarpeeksi suuria lahjoja, molemmille :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuusi lasta tehneenä ja enkä yhestäkään lapsesta ole lahjaa saanu :huh:

No empä ole asiaa ukolle hirmuisesti mainostanukkaan että jotain vois hommata, jos ei ite tajua niin olkoon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now