Sign in to follow this  
Followers 0
Vilmasvaan

Taas kotihoidontuesta...

186 posts in this topic

Iso kiitos Hibi ja Schnappi kommenteistanne! Toki me säästetään koko ajan rahaa tulevaisuutta varten. Jotenkin oon kuitenkin ajatellut, että ne rahat menis niihin lapsen hankintoihin (eli just vaunut, autokaukalo, vaatteet jne.) eikä siihen varsinaiseen elämiseen sitten kotihoidontuella. 300 e edellisen kauden vaunut riittäis meille mainiosti, mutta on sekin iso summa, ja sit kun laittaa siihen kaikki muut hankinnat, niin rahaa kuluu hurja summa vaikka ostaisi käytettyä tai muuten halpaa. Joku autokaukalo esimerkiksi on nyt suhteellisen pakollinen hankinta, jos autolla liikkuu ja ei halua laittaa lastansa hengenvaaraan.

 

Mä en itse asiassa tiennyt että asuntolainan lyhennyksen voi puolittaa, mä luulin että saa korkeintaan sen kaksi (vai montako se oli) lyhennysvapaata kuukautta per vuosi, mutta lyhennyksen puolittaminenhan auttais jo hurjasti. Asuntolaina on nimittäin se mikä mua eniten ahdistaa, vaikka ei todellakaan oo vedetty lyhennyksiä mitenkään tiukalle. Nyt työssäkäyvänä laitetaan lyhennystilille kuukausittain reilusti yli lyhennyssumma, joten sinne on nyt jo kertynyt usemman kuukauden "ylimääräiset" lyhennykset sitä äitiysloma-/vanhempainvapaa-/kodinhoidontukikautta varten eli useampi tuhat euroa. Lisäksi kummallekin jää säästöä omalle käyttötilille.

 

Meillä on vaan yks auto, joka on pakollinen sillä mies käy töissä Helsinki-Vantaa-Espoo -akselin ulkopuolella ja tekee epäsäännöllisiä työvuoroja (loppuvat esim. klo 23). Toista autoa en talouteemme missään nimessä halua, mä kuljen työmatkat julkisilla ja en halua tonne ruuhkaan tööttäilemään muiden kanssa. Olenkin jo nähnyt painajaisia siitä, että meidän muksu saa päiväkotipaikan jostain hevon kuusesta ja miten mä sen saan julkisilla sinne, jos mies on töissä...

 

En mä tiedä, nyt kun luen tekstiäni niin tulee sellainen tunne että ehkä ollaan kuitenkin ihan hyvin varauduttu tulevaisuuteen ja pärjätään ihan hyvin. Kai sitä vaan tuntuu, että "kaikilla muilla" on useita kymmeniä tuhansia euroja säästössä ennen lapsen saamista jotta voisi olla pitkään lapsen kanssa kotona ja sit ne omat ehkä viiden tonnin säästöt tuntuu ihan riittämättömiltä.

 

EDIT. Mekin ollaan itse asiassa pohdittu muuttoa pk-seudun ulkopuolelle, se ei ois ainakaan mulle mikään kynnys sillä olen sieltä susirajan toiselta puolelta myös kotoisin, mutta mulle ei oikein löydy mielekkäitä töitä sieltä :( Ehkä joku päivä... Monella tapaa lapsetkin olisi kivempi kasvattaa siellä maalla :)

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu ei todellakaan ole mitään tuhansia säästössä kotihoidontuki-aikaa ajatellen. Pari tonnia jos saan säästymään niin oon ihan tyytyväinen.kuitenkin tässä näistä viimeisistä palkoista pitää kaikki isot hankinnat tehdä vielä ja remontoida.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Surullisinta tässä ketjussa on että vaikka ketju sijaitsee äiti-palstalla niin tässäkin ketjussa on käytetty useampaan kertaan sanoja kotona lusmuilu kun on puhuttu kodinhoidotuen käytöstä. On kaamea että äidit (jotka ilmeisesti itsekin ovat oikeasti halunneet äidiksi) pitävät pahana asiana sitä että osa oikeasti haluaa olla niiden lastensa kanssa paljon.

 

***

 

 Yleensä tämä (meillä ainakin) johtaa kyllä just siihen hoidontason huonontumiseen kun äiti lukee tenttiin lasten syödessä ja hyödyntää tavallista enemmän lasten aamuohjelmia telkkarista ;) Itse en siis suinkaan olis nostamassa hattua sille että hoitovapaa pitäs jotenkin käyttää tehokkaasti, kyllä se mun mielestä on ensisijaisesti niin että lasten takia ollaan kotona jos ollaan. Kyllä mäkin pääosin iltayöstä opiskelen, mutta kyllä se univelkakin sit lapsissa näkyy eli emmä nyt sitä opiskelua todellakaan minään hyveenä ja tavoittelun arvoisena niin pitäs.

 

Ensinnäkin, onko tämä nyt joku hemmetin kisa, että kuka tykkää lapsistaan eniten? :o :O Voi että, joku haluaa olla lapsensa kanssa noin paljon? Ei tulis mieleenkään ajatella noin.. Ja lusmuilusta taisi alun perin puhua VTT:n Juhana Vartiainen, ei mitenkään erityisen tyylikkäästi, mutta tyyppi nyt on muutenkin varsin erikoinen. Tosin eipä toi päivähoidosta "säilytyspaikkana" puhuminen sen tyylikkäämpää ole, jos tässä nyt semantiikkaan lähdetään.

 

Ja jos hoidon taso heikkenee opiskelusta, niin ei ehkä kannata harrastaa sitä ;) . Ei täällä olla ketään kai jalustalle nostettu, sanottu vain, että sen töitä tekevän ja opiskelevan ihmisen ei ehkä ensimmäisen tartte olla huolissaan siitä omasta syrjäytymisestään. 

 

 

Mikä mua eniten rassaa on se, että keskusteltaessa päivähoidosta, sen laadusta ja kehittämisestä, ei koskaan tunnuta oikeasti kuitenkaan keskusteltavan päivähoidosta, vaan siitä, kuinka paljon parempaa kotihoito on. Ja siihen päälle vaatimus parantaa avoimia palveluja ja kunnan kerhotoimintaa (koska jotenkin mystisesti ne neljän tunnin kerhot on paljon autuaampia paikkoja kuin esim. 6 tunnin päivähoitopäivä..) Keittiöpsykologina sanoisin, että tarkoitus on vaan nostaa niitä omia ratkaisuja jalustalle. Varmaan puolin ja toisin (?). 

Tää nyt oli varmaan suoraan mulle tarkoitettu kun peräänkuulutin sitä avointa toimintaa ja kerhoja. Kerhoilla tarkoitan suunnilleen samaa kuin meidän lapsilla eli 2 tuntia kerralla kahtena päivänä viikossa ja se riittää mun mielestä ihan vallan mainiosti. En nyt mielestäni mitenkään omaa ratkaisua jalustalle nosta :huh: vaan ihan mietin kustannustenkin kautta näitä juttuja. Kun sitä laadukasta varhaiskasvatusta voisi saada muullakin tavalla kuin lapset 8-16 päiväkodissa ja äiti saman ajan kaupan kassalla tai toimistolla virkistäytymässä. Ja maahanmuuttajia mä kauhean mielelläni houkuttelisin koko perheen voimalla avoimeen toimintaan "integroitumaan ja sosialisoimaan paikallisväestön kanssa". Eli sii joo, ihan hirveän mielelläni näkisin lisää kerhoja ja avointa toimintaa, omasta perhetilanteesta riippumatta.

Ei henkilökohtaisesti sulle, vaan sille linjalle se aina lähtee. Kerhot on loistavia ja ihania ja avoin toiminta suorastaan fantastista, MUTTA ei ne ratkaise päivähoidon ongelmia. Ja, ennen kaikkea, ne ei ole ratkaisua subjektiivisen päivähoidon rajoittamiseen. Ehkä jossain pk-seudulla joo, missä on kerhoja ja paikkoja joka notkelmassa ja kakaroita korttelissa niin paljon, että täydet ryhmät tulee silmänräpäyksessä. Mutta en todella halua ajatella tilannetta, jossa subjektiivisen päivähoidon rajoittamisen jälkeen pikkupaikkakunnalla ei ole tarjolla enää yhtään mitään (kun ei ole painetta enää järjestää niitä avoimia palveluja). 

 

Mutta näinhän tämä aina menee, loppujen lopuksi kotihoito on niin ylivoimaista, että pitäisi varmaan lopettaa koko laitosmaisen hoidon subventointi.  Kun päivähoito maksaisi 1500 € kuussa per lapsi, niin saatais tosiaan vain ne motivoituneimmat töihin.. Kamalaahan se on, että on vaihtoehtoja, kun on kuitenkin vain yksi oikea ratkaisu, sille rakastavalle äidille. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aiemmin tässä ketjussa jonkin verran puoltanut lasten kotihoitoa, koska omasta näkökulmastani se antaa mahdollisuuden hyvään ja kiireettömään yhdessäoloon vanhemman kanssa. En missään nimessä lähtisi arvottamaan hoitomuotoja esimerkiksi käyttämällä sanaa laadukkuus. Mitä ihmettä sekin pienen lapsen kohdalla edes on?! Inhottaakin pelkkä ajatus siitä, että lapsia kasvatettaisiin alusta lähtien jonkinlaiseen suorittamiseen ja ulkoiseen tekemiseen: sen arvoinen olet, mitä enemmän osaat tehdä. Perustaidot on hyvä hankkia, mutta aina vähän vastustusta minussa aiheuttaa pienten lasten kohdalla sellainen "pakko tehdä kun kerta muutkin" -asenne. Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii siinä oravanpyörässä olla sitten kouluiässä ja myöhempänäkin.

 

Mutta en halua tästä keskustelusta tehdä mitään kissanhännänvetoa hoitomuotojen paremmuudesta. Minusta kotihoito kiistatta on lapselle parempi silloin, kun kaikki on kunnossa, mutta luojan kiitos meillä on myös olemassa suhteellisen toimiva päivähoitojärjestelmä, koska suurin osa vanhemmista päivähoitoa tulee tarvitsemaan jossain vaiheessa. Meillä on varmaan melko harvinainen tilanne, ettei syksyllä eskariin menevä esikoisemme ole ollut päivähoidossa kuin kolmisen kuukautta. Tarkoitus oli olla pitempäänkin, mutta syntyi kolmaskin lapsi, joka mahdollisti kotonaolon. Koen tilanteemme myös jollain tavalla etuoikeutettuna siksi, että olemme vanhempina saaneet jaettua näitä hoitovapaita mielekkäällä tavalla. Jaksaminen on ollut parempaa, kun ei ole tarvinnut molempien käydä töissä ja siihen vielä päälle hoitaa kolmen lapsen hoitorumbaa.

 

Sitä, mitä haluaisin peräänkuuluttaa, on osa-aikatyön ja osittaisen hoitovapaan paremmat mahdollisuudet. Oikeutta tähän pitäisi laajentaa niin, ettei ole pakko olla vakituista työsuhdetta tai sitä vuoden(?) työhistoriaa samalla työnantajalla. Lisäksi oikeus osittaiseen hoitovapaaseen pitäisi olla vaikka niinkin kauan kuin lapsi on alaikäinen. Millaista se sitten olisi, siihen en osaa sanoa, mutta mun on kauhean vaikea sisäistää omalla kohdallani ajatusta, että elämän tarkoitus olisi tehdä töitä ulkopuoliselle. Vaikka minäkin pidän työstäni, niin kyllä ne suurimmat ilonaiheet koetaan kotona ja sydän sykkii sinnepäin. Koen olevani paljon hyödyllisempi kotona ja lasteni kanssa kuin työpaikalla, vaikka työni merkityksellistä onkin. Kokoaikainen kotiäitiys ei sovi minulle, mutta ei kokoaikainen työssäkäyntikään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkkä oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ei kuitenkaan ketään tee autuaaksi, koska se hoitovapaa yleensä tarkoittaa ainakin asiantuntijatyössä sitä, että teet samat hommat 80 %:lla palkalla ja työ on yhtä säätämistä kun kaikki aikataulutukset vaikkapa palavereille toimii sillä ajatuksella että töissä ollaan kahdeksasta neljään. Niin kauan kun työnantajilta puuttuu halu aidosti kehittää sitä osa-aikaista asiantuntijuustyötä niin se mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen on aika teoreettinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei eletä erityisen pihisti, mutta kyllä meillä toinen vanhemmista olis kotona ilman kodinhoidontukeakin vaikka molemmilla on sellaset keskitason just ja just kolmosella alkavat tulot. En siis ymmärrä sitä ainaista lässytystä siitä taloudellisesta pakosta. Jos mies tienais alle 2000 niin sit olis varmaan taloudellinen hankkia lisärahaa jollain systeemillä muttei se sittenkään olis mikään täyspäiväinen työ. Meillä siis arvovalintana on kyllä selvästi että lapset on kotona jomman kumman vanhemman kanssa, sillä ei ole niin väliä kumman mut mieluumin molempien ajallaan tietysti. OK-talosta lainaa tietenkin on, mutta lapset ei kulje ticketeissä, ei se sen kummempia ratkaisuja vaadi.

 

Ai no me ollaan sitten matalapalkka-aloilla, mä oon kuvitellut että ollaan keskituloisia. Miehen tulot on alle 2500e ja mun vajaa 2000 (no oman palkan tiesinkin että on ehkä keskivertoa vähän pienempi). Ja siis meillä todellakin on taloudellinen pakko, ilman mitään lässytystä. Osa-aikanen homma ehkä riittäisi, mutta ei ole mahdollista omalla alalla tai edes sinnepäin omalla alalla. Ja itse koen kyllä tärkeäksi myös oman työn mielekkyyden, että en mitä vaan hommaa lähtis tekemään vain sen osa-aikaisen palkan takia, vaikka se kuinka tarkoittaisi yhtä tai kahta kiireetöntä aamua lisää viikkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä mua eniten rassaa on se, että keskusteltaessa päivähoidosta, sen laadusta ja kehittämisestä, ei koskaan tunnuta oikeasti kuitenkaan keskusteltavan päivähoidosta, vaan siitä, kuinka paljon parempaa kotihoito on. Ja siihen päälle vaatimus parantaa avoimia palveluja ja kunnan kerhotoimintaa (koska jotenkin mystisesti ne neljän tunnin kerhot on paljon autuaampia paikkoja kuin esim. 6 tunnin päivähoitopäivä..) Keittiöpsykologina sanoisin, että tarkoitus on vaan nostaa niitä omia ratkaisuja jalustalle. Varmaan puolin ja toisin (?).

 

Tosin mun mielestä on ihan täyttä roskaa, että kunnallinen päivähoito on yksioikoisesti laadutonta ja päiväkoti kamala paikka. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Onglemia päivähoidossa varmasti usein on, toisilla paikkakunnilla isompia kuin toisilla, mutta jos halutaan keskustella päivähoidon kehittämisestä, ei se ratkea sillä jankkauksella, että kotihoito on parempaa - piste.

Oi, mä olen ihan täysin samaa mieltä! Nälvitään kyllä äitejä jotka palaavat töihin nopeasti ja nostetaan kotihoito pyhälle jalustalle ja haukutaan päivähoito kuormittavana, stressaavana ja ties minä helvetin esikartanona. Miksei sitten puhuta siitä, että miten sitä päivähoidon tasoa saataisiin nostettua? Olisi varmasti aika paljon hedelmällisempi keskustelu, kun se kodin ulkopuolinen hoito kuitenkin aika suurelle osalle viimeistään 2-vuotiaista (puhumattakaan 3-vuotiaista) on ihan arkipäivää.

 

Olen myös ihan omakohtaisten kokemusten (siis omien lapsuuskokemusteni - en ollut päivääkään kodin ulkopuolisessa hoidossa ja kouluun meno olikin aikamoinen kylmä suihku) perusteella sitä mieltä, että kotihoito ei ole todellakaan automaattisesti parempi vaihtoehto lapselle kuin päivähoito kodin ulkopuolella. Mun mielestä on erittäin tervettä että lapsi oppii olemaan toisten samanikäisten kanssa ja toimimaan ryhmässä. Lisäksi voi monissa tapauksissa olla erittäin tervettä myös se, että lapsi näkee muitakin aikuisten ihmisten malleja kuin omat vanhempansa.

 

Lisään väärinymmärrysten välttämiseksi vielä että tottakai myös kotihoidossa olevat lapset oppivat tai ainakin voivat oppia ryhmätoimintaa ja sosiaalisia taitoja. Pointtini oli se että mielestäni on hassua väittää että normaaliperheenkin tapauksessa kotihoito olisi aina automaattisesti parempi vaihtoehto. Kyllä kodin ulkopuolinen hoito voi olla yhtä hyvää ja siellä voi harjaantua sellaisiin taitoihin ja tilanteisiin jotka helpottavat myöhempää elämää. Se riippuu hoitopaikasta, kodista, lapsesta ja tilanteesta.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisätään vielä, että ongelman ydin on kuitenkin mielestäni ennen kaikkea siinä, miten saadaan myös isät jäämään kotiin eikä se, miten saadaan äidit patistettua takaisin töihin. Uskon että vain edellinen vaihtoehto tuo ihan oikeaa tasa-arvoa myös palkkaukseen, työsuhteisiin ja työllisyysasteeseen. (Täälläkin keskustelussa on kyllä mainittu että pienten lasten äitien työllisyysaste on korkeampi kuin monen muun ryhmän - kuitenkin huomattavasti pienempi kuin pienten lasten isien, ja entäpä palkkaerot?) Enkä usko että tilanne muuttuu juurikaan ilman yhteiskunnan aika voimakasta ohjausta - kannatankin nykyistä huomattavasti tasajakoisempaa vanhempainvapaamallia. Kannatan toki myös osa-aikatyön mahdollisuuksien parantamista mutta vain yhdessä tuon tasajakoisemman vanhempainvapaamallin kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hibin teksti lähinnä hymyilytti. Jos asia on sulle tärkeä niin toki saat lapsesi hoitaa kotona vaikka siihen asti että muuttavat omilleen. Jokainen tavallaan. Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule rahoittaa tällaista yksilön valintaa montaa vuotta. Lapsistaan tykkäämisen vetäminen keskusteluun taas on ala-arvoista.

 

Elämä on valintoja, ja jos jonkin kokee itselleen todella tärkeäksi niin järjestää elämänsä niin että ne tärkeät asiat toteutuvat.

 

Minä en saa kiinni tästä kotihoito vs. päiväkoti -keskustelusta. Lapsi käy päiväkodissa, koska tarvitsee (päivä)hoitoa. Yksinkertaista. Peräänkuuluttaisin mieluummin keskustelua päiväkotihoidon laadun parantamista, sekä lasten ja työnteon yhdistämisen joustavuutta tukevien ratkaisujen tekemistä. Fakta on, että yhteiskunta ei pyöri sillä että äidit jäävät vuosikausiksi kotiin rakastamaan lapsiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja pitikös sitä sitten miettiä sitä lapsen etua vai eikö pitänyt.

 

Ei lapsi ole mikään perheestään irrallinen tekijä. Perheen etu on lapsen etu.

 

Heh, ja voisinpa itsekin kotihoidontuen riittävyyteen. Hyvin riittää, koska kotihoidontuella jaa muutaman satasen plussalle normaalitilaan (=opintotukeen) verrattuna :D Onneksi on tullut lapset hankittua opiskeluaikana, eipä tarvitse valittaa kht:n pienuutta. Ja silti lapset saavat kulkea PoPin ja Molon ym. puvuissa. Eikä ole edes rikasta miestä. Ja tämä ihan tosissaan sanottuna, voisi olla karu tiputus kht:lle vaikka 4000 e tuloista. Kaikki on suhteellista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iso kiitos Hibi ja Schnappi kommenteistanne! Toki me säästetään koko ajan rahaa tulevaisuutta varten. Jotenkin oon kuitenkin ajatellut, että ne rahat menis niihin lapsen hankintoihin (eli just vaunut, autokaukalo, vaatteet jne.) eikä siihen varsinaiseen elämiseen sitten kotihoidontuella. 300 e edellisen kauden vaunut riittäis meille mainiosti, mutta on sekin iso summa, ja sit kun laittaa siihen kaikki muut hankinnat, niin rahaa kuluu hurja summa vaikka ostaisi käytettyä tai muuten halpaa. Joku autokaukalo esimerkiksi on nyt suhteellisen pakollinen hankinta, jos autolla liikkuu ja ei halua laittaa lastansa hengenvaaraan.

 

Mä en itse asiassa tiennyt että asuntolainan lyhennyksen voi puolittaa, mä luulin että saa korkeintaan sen kaksi (vai montako se oli) lyhennysvapaata kuukautta per vuosi, mutta lyhennyksen puolittaminenhan auttais jo hurjasti. Asuntolaina on nimittäin se mikä mua eniten ahdistaa, vaikka ei todellakaan oo vedetty lyhennyksiä mitenkään tiukalle. Nyt työssäkäyvänä laitetaan lyhennystilille kuukausittain reilusti yli lyhennyssumma, joten sinne on nyt jo kertynyt usemman kuukauden "ylimääräiset" lyhennykset sitä äitiysloma-/vanhempainvapaa-/kodinhoidontukikautta varten eli useampi tuhat euroa. Lisäksi kummallekin jää säästöä omalle käyttötilille.

 

Meillä on vaan yks auto, joka on pakollinen sillä mies käy töissä Helsinki-Vantaa-Espoo -akselin ulkopuolella ja tekee epäsäännöllisiä työvuoroja (loppuvat esim. klo 23). Toista autoa en talouteemme missään nimessä halua, mä kuljen työmatkat julkisilla ja en halua tonne ruuhkaan tööttäilemään muiden kanssa. Olenkin jo nähnyt painajaisia siitä, että meidän muksu saa päiväkotipaikan jostain hevon kuusesta ja miten mä sen saan julkisilla sinne, jos mies on töissä...

 

En mä tiedä, nyt kun luen tekstiäni niin tulee sellainen tunne että ehkä ollaan kuitenkin ihan hyvin varauduttu tulevaisuuteen ja pärjätään ihan hyvin. Kai sitä vaan tuntuu, että "kaikilla muilla" on useita kymmeniä tuhansia euroja säästössä ennen lapsen saamista jotta voisi olla pitkään lapsen kanssa kotona ja sit ne omat ehkä viiden tonnin säästöt tuntuu ihan riittämättömiltä.

 

EDIT. Mekin ollaan itse asiassa pohdittu muuttoa pk-seudun ulkopuolelle, se ei ois ainakaan mulle mikään kynnys sillä olen sieltä susirajan toiselta puolelta myös kotoisin, mutta mulle ei oikein löydy mielekkäitä töitä sieltä :( Ehkä joku päivä... Monella tapaa lapsetkin olisi kivempi kasvattaa siellä maalla :)

Mä mietin myös aika paljonkin taloudellisia asioita mutta nyt voin sanoa että ihan hyvin tässä on pärjätty - asutaan Helsingissä perheasunnossa kerrostalossa, ihan kohtuurapsakka asuntolaina (ei muita lainoja) ja tulot suunnilleen samat tai vähän pienemmät kuin teillä. Asumiskulut samaa luokkaa kuin vastaavasta asunnosta maksettaisiin vuokraa. Ei edes tarvinnut ottaa lyhennysvapaata asuntolainasta vaikka siihen varauduinkin. Meillä tilanne se että itse palasin töihin lapsen ollessa 1 v 2 kk ja mies jäi kotiin ja on vielä kesän yli kotona, hoitovapaalla siis. Vaikka lapsi tuo myös uusia kulueriä, tietyt jutut sitten vähenee, kuten ulkona syöminen ja juominen ja omat harrastukset. Näin ainakin meillä kävi. Ja lapselle saa todella hyvin hankittua vaatteita ja tarvikkeita myös käytettynä. Ja tosiaan pankit kyllä myöntää yleensä lyhennysvapaata asuntolainasta vähän pidemmäksikin aikaa jos tarvis on. En itse ainakaan ekana olisi muuttamassa pois pk-seudulta, sillä tottumatonta saattaa aika nopeasti alkaa ahdistaa esim. huonot julkisen liikenteen yhteydet - vauvan kanssa ei niin vain oteta ja lähdetä vaan menoja on melkein pakko aikatauluttaa vauvan ja isommankin lapsen rytmin mukaan. Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aiemmin tässä ketjussa jonkin verran puoltanut lasten kotihoitoa, koska omasta näkökulmastani se antaa mahdollisuuden hyvään ja kiireettömään yhdessäoloon vanhemman kanssa. En missään nimessä lähtisi arvottamaan hoitomuotoja esimerkiksi käyttämällä sanaa laadukkuus. Mitä ihmettä sekin pienen lapsen kohdalla edes on?! Inhottaakin pelkkä ajatus siitä, että lapsia kasvatettaisiin alusta lähtien jonkinlaiseen suorittamiseen ja ulkoiseen tekemiseen: sen arvoinen olet, mitä enemmän osaat tehdä. Perustaidot on hyvä hankkia, mutta aina vähän vastustusta minussa aiheuttaa pienten lasten kohdalla sellainen "pakko tehdä kun kerta muutkin" -asenne. Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii siinä oravanpyörässä olla sitten kouluiässä ja myöhempänäkin.

Pakko vielä kysyä tästä, että tarkoitatko tuolla ajatuksella laadukkuudesta sitä että lasta päivähoidossa jotenkin painostetaan suorittamaan ja arvostetaan häntä vain osaamisen perusteella? Koska kyllä sitä voi tapahtua aivan yhtä hyvin myös kotona, jopa ihan niissä normaaleissa perheissäkin joissa kaikki on sinänsä ihan hyvin. Meillä ei ole vielä kokemusta päivähoidosta mutta uskon että noin yleisesti ottaen varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat tukea lapsen itsetunnon ja psyyken kehitystä ihan hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kannatankin nykyistä huomattavasti tasajakoisempaa vanhempainvapaamallia.

 

Olen varmaan tyhmä, mutta vanhempainvapaanhan voi (käsittääkseni) pitää kumpi tahansa vanhemmista, miten malli voisi olla sen tasajakoisempi? Itse hieman vastustan sitä että yhteiskunta ohjaa voimakkailla kannustimilla isiä jäämään kotiin, koska mielestäni asennemuutoksen pitäisi lähteä isistä itsestään ts. myös isien pitäisi HALUTA olla lastensa kanssa kotona ilman että yhteiskunnan pitää siihen voimakkaasti ohjata. Minun on hieman vaikea ymmärtää miksi niin harva isä nykyisin käyttää tätä mahdollisuutta.

 

Mä en tiedä onko tämä nyt vähän punainen vaate, mutta mielestäni myös perheen riittävät tulot voi olla lapsen hyvinvointia tukeva tekijä. Riittävillä tuloilla tarkoitan ainoastaan sitä, ettei joka kuukausi tarvitse kahta viikkoa syödä purkkitonnikalaa ja itkeä rahojen vähyyttä. Omakotitaloa Westendissä ja kahta purjevenettä ei tarvitse olla :D Raha ei tee onnelliseksi, mutta riittävä tulotaso _keskimäärin_ vähentää vanhempien stressiä ja riitoja ja parantaa perheen ilmapiiriä. Oma äitini oli pitkään työttömänä omassa lapsuudessani, ja muistan miten äiti itki rahojen riittävyyttä ja huusi minulle jos joskus uskaltauduin jotain pyytämään eikä se tehnyt lapsuudestani ainakaan onnellisempaa. Ei me edes oltu köyhiä millään mittapuulla, mutta kai äiti otti tilanteen aika raskaasti. Itse raha ei siis ole lapsen onnellisuutta lisäävä tekijä, mutta jos riittävillä tuloilla vältytään riidoilta ja kireältä ilmapiiriltä, niin kyllä se voi parantaa lapsen vointia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelen, että pitkä kotihoito voi olla huono asia lapselle ainakin silloin, jos sen takia äiti  (yleensä siis äiti) syrjäytyy työelämästä. Ongelma koskee ilmeisesti lähinnä matalasti koulutettuja äitejä, joiden asema työmarkkinoilla on muutenkin heikko. Mutta lapsen ja vanhemman etua ei voi erottaa täysin toisistaan. Eikä ole lapsen etu, että äiti on vain äiti, vaan ihmisen identiteettiin kuuluu muutakin. Mun mielestä on vain positiivista, että hoitovapaalla olevalla on omia harrastuksia, opiskelua tai töitäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

lobiti, esim. 6+6+6 malli on yksi mitä on esitetty. Yksi pätkä korvamerkitty äidille, yksi pätkä korvamerkitty isälle, ja yksi jaettavaksi kummalle tahansa. Onhan noita keinoja :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Korvamerkissä on vähän se ongelma, että sitten se yksi kutonen vain yksinkertaisesti jäisi käyttämättä. Olen pitänyt itseäni onnellisessa asemassa olevana, kun mies piti sekä täyden isyysloman että isäkuukauden kokonaisuudessaan, mutta isäkutonen sen sijaan jäisi ehdottomasti pitämättä. Sama monissa kodeissa, yhtäältä juuri taloussyistä, toisaalta siksi, että äidin mahdollinen työ ei välttämättä mahdollista sitä, että äiti menee pyörimään työpaikalla nurkkiin vaikka sen puolenkin vuoden ajaksi. Toisaalta, jos vanhemmat ovat talousmielessä tasa-arvoisia (lue: nainen ei ole pienpalkka-alalla ja mies ei ns. tuplapalkka-alalla...) + työ mahdollistaa puolenkin vuoden jakson, ihmeessä kannustettavaa. Ennustan kuitenkin synkeästi, että korvamerkillä ei saavuteta toivottua lopputulosta.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^juuri tuota mä tarkoitan. En usko että isät jäävät kotiin jos ei tiettyä osuutta korvamerkitä heille. Onhan nyt isäkuukausi mutta lyhyt aikahan se edelleen on. Osasyy siihen että isät eivät jää kotiin on ihan varmasti kulttuurissa, työnantajien valmiudessa ja halussa järjestää asiat ja asenteissa muutenkin. Niin kauan kuin koti-isyys on marginaali-ilmiö, tuskin näissäkään kummempaa muutosta nähdään. Nyky-Suomessa isille on helppoa ja luontevaa käydä töissä, äideille helppoa ja luontevaa olla kotona (tämä näin yleistettynä ja hieman kärjistettynäkin). Esim. Ruotsissa on ihan tavallista että isät hoitavat lapsiaan kotona kuukausia ja siellä on korvamerkitty tietty osa vanhempainvapaasta kummallekin vanhemmalle.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä uskon, että mikäli yksipätkä olisi korvamerkitty isälle, kummasti alkaisi asia onnistua niiltäkin kenelle isän kotonaolo nyt on mahdottomuus ;) Muutosvastarintaa varmasti tulisi, mutta uskon että pikkuhiljaa asiaan totuttaisiin ja isien hoitovapaa pätkä tulisi normaaliksi käytännöksi.

 

muoks. ja ne jotka eivät sitä mahdollisuutta halua tai "voi" käyttää, toki voisivat jättää käyttämättä tai rahoittaa isän sijaan kotona olevan äidin kotonaolon jotenkin muuten.

Edited by Roosi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkoittaako tuo 6+6+6 malli, että isän olisi pakko olla kotona? Tarkoittaako se sitä, että isä ei voisi olla joustavasti 0-6kk väliltä sitä jaksoa, mikä sopii perheen tilanteeseen? Vastaus on ei. Miten ihmeessä sitten tuo korvamerkintä ei ole suositeltava :D?

Share this post


Link to post
Share on other sites

lobiti, esim. 6+6+6 malli on yksi mitä on esitetty. Yksi pätkä korvamerkitty äidille, yksi pätkä korvamerkitty isälle, ja yksi jaettavaksi kummalle tahansa. Onhan noita keinoja :)

Onko sekään sitten reilua, että äidin on "pakko" pitää se yksi pätkä? Tällä hetkellähän vanhempainvapaan saa pitää ihan kumpi tahansa. Mielestäni pakko suuntaan tai toiseen ei ole hyvä, perheitä on erilaisissa tilanteissa ja jokaisen pitää löytää se itselle parhaiten sopiva ratkaisu, oli syy sitten taloudellinen tai ihan mikä tahansa. Onko se oikeasti lapsenkaan edun mukaista, että äiti tai isä on "pakotettu" kotiin, vaikka ei haluaisi siellä olla?

 

Olen poikkeuksellisessa tilanteessa, koska mieheni on hyvin motivoitunut olemaan kotona lapsen kanssa ja minulla on selkeästi parempi palkka kuin miehellä. Itsekin kyllä haluan olla lapsen kanssa kotona, mutta voisin kuvitella, että jos prioriteetit olisivat hieman erilaiset voisimme taloudellisista syistä päätyä myös sellaiseen ratkaisuun jossa mies pitäisi valtaosan vanhempainvapaasta. Oma visioni tällä hetkellä olisi siis, että itse pitäisin suurimman osan vanhempainvapaasta ja mies jäisi sitten kotihoidon tuella lapsen kanssa kotiin ideaalitilanteessa 6 - 9 kk ajaksi. Mutta saa nähdä, helppohan se on lapsettomana huudella.

 

EDIT. Ja ehkä oman miehen asenteen vuoksi mun on oikeasti vaikea ymmärtää sitä, miksi isät eivät haluaisi jäädä kotiin. Myös lähipiirissä monet isät ovat hoitaneet lapsia kotona pitkiäkin aikoja, myös oma isäni hoiti minua aikanaan. Uskon että myös isälle on suuri rikkaus saada tutustua lapseensa ja viettää aikaa hänen kanssaan ja saada viettää välillä hetki toisenlaista elämää poissa työelämän paineista, siksi onkin vaikea ymmärtää miksi isät suostuvat siihen vain ns. "pakotettuina".

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en myöskään ymmärrä, miksi 6 kk:n korvamerkintä isälle on huono asia, jos tällä hetkellä vanhempainvapaa on max 9 kk, ja uudella systeemillä pelkästään äiti voisi jo pitää 12 kk.. Vaikka se ei itselle sopisikaan, niin mitä porattavaa siinä on, jos se kuitenkin täyttäisi tehtävänsä, eli saisi yhä useamman isänkin jäämään kotiin? 

 

Työelämän joustot on toki toivottavia, samoin se, että aloille kohdistuvaa rasitusta tasattaisiin ihan joillain valtiovallan keinoilla. Näin ajattelen järjellä, toisaalta kuristaa ajatella, kuinka paljon pitää työnantajan vielä joustaa, kaikki työnantajat kun ei ole niitä miljoonavoittoja kääriviä suuryrityksiä ja kasvottomia kuntia ja valtioita..  :girl_sigh:  Vaan itsekin pienituloisia pienyrittäjiä, jotka pitää kyllä mielellään hyvistä työntekijöistä kiinni, vaikka hirvittävän kalliiksi se käy ja näkyy suoraan ihan omassa kukkarossa.. Yhden tuttuni kanssa juuri asiaa sivuten puhuin - pienen mutta vahvasti kasvuhakuisen firman tj, naisvaltaisella alalla, ja sanoi suoraan, että kalliiksi se naisvaltainen ala tulee.. Kaksi on äitiys-/vanhempainvapaalla ja viittä kuulemma vilkuillaan paniikinomaisesti. Tj on itsekin suht tuore äiti, ja inhimilliseltä kannalta toki ymmärrystä riittää, mutta ottaa se silti koville. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en myöskään ymmärrä, miksi 6 kk:n korvamerkintä isälle on huono asia, jos tällä hetkellä vanhempainvapaa on max 9 kk, ja uudella systeemillä pelkästään äiti voisi jo pitää 12 kk.. Vaikka se ei itselle sopisikaan, niin mitä porattavaa siinä on, jos se kuitenkin täyttäisi tehtävänsä, eli saisi yhä useamman isänkin jäämään kotiin? 

 

Samaa mieltä. Lisäksi uskon, että tarvitaan keppiä että miehetkin saadaan jäämään kotiin, ja näinollen naisille tasarvoisempi asema työmarkkinoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^juuri näin. Muutosvastarintaa varmasti on aina ja kaikkien tilanteeseen ei tämäkään malli olisi ideaali, mutta sellaista vaihtoehtoa nyt ei liene olemassakaan mikä kaikille olisi juuri se paras ja sopivin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fakta on, että yhteiskunta ei pyöri sillä että äidit jäävät vuosikausiksi kotiin rakastamaan lapsiaan.

Ja yhäkin kotihoidotukea voi nostaa vain siihen asti kun lapsi on 3-vuotias. Siis kaksi vuotta vanhempainvapaan jälkeen. Yhäkin kaikesta työssäkäymättömyydestä kotihoidontukijaksot ovat häviävän pieni osa. Yhteiskunnan kannalta pitkäaikaistyöttömyys ja työkyvyttömyys ovat pahin ongelma.

 

Päivähoidon kustannukset ovat kasvaneet huomattavasti ja vuonna 2009 ne kattoivat jo 14% kaikista sosiaali- ja terveysmenoista. (Lähde THL) Kaikista eniten kustannuksia ovat nostaneet kokopäiväisessä päivähoidossa olevien lasten osuuden kasvu.

 

Ei sitä yhteiskuntaa kotihoidontukea poistamallakaan pyöritetä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0