Guest Penni

keskosperheet

124 posts in this topic

Smultron, nyt vasta huomasin tällaisen ja toivon että voin vielä auttaa. Omasta mielestäni tärkeintä on säännöllisesti kysyä lapsen voinnista ja äidin jaksamisesta vaikka tekstiviesteillä, vastasi kaverisi niihin tai ei. Meillä tyttö syntyi 31+3 ja sairaalassa meni vajaa 2 kk, joka oli elämäni raskainta aikaa. Aikaa ystäville ei silloin juuri ollut, mutta oli äärimmäisen tärkeää tietää, että lähimmäiset elivät jollain tavalla mukana. Monet kaverit ilmeisesti ajattelivat kuitenkin, että ottavat meihin yhteyttä sitten, kun "tilanne on rauhoittunut". Näiden kavereiden yhteydenpito on jäänyt lähes täysin tapahtuneen jälkeen :(.

 

Mutta ne oikeat sanat, onpa vaikea kysymys. Itselleni oli äärimmäisen tärkeää, että sain myös onnitteluja vauvan syntymästä ja kaiken huolen keskellä myös iloittiin uudesta lapsesta. Kuitenkin kokemus oli oman elämäni järkyttävin, ja oli hyvä että juuri minun pelkoni ja ahdistukseni otettiin vakavasti, vaikka "naapurin serkun kaverille syntyi 500-grammainen ja sekin selvisi, ja puolet pienemmätkin nykyisin toipuu ja onneksi on hyvä hoito Suomessa" jne. "Onnea ja voimia" ja "päivä kerrallaan" oli ehkä parhaimpia toivotuksia joita kuulin.

 

Onko kaverillasi jo ennestään lapsia, tai lemmikkejä tai pakollisia hoidettavia asioita? Paras konkreettinen apu jota me saimme, taisi olla se, kun joku kävi puolestamme ruokakaupassa tai haki esikoisen päiväkodista kun olimme sairaalalla. Sairaalaelämä on aika raskasta ja todella aikaavievää, eikä siinä aina ehdi edes syömään saatikka kaupoille. Yksi konkreettinen idea voisi olla vaikka viedä kaveri hetkeksi pois sairaalaympäristöstä syömään hyvin ja juttelemaan kaikesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tuli tosi paljon onnittelukortteja, kukkia ja lahjoja (siis ihan tavallisia vauvaonnitteluita) ja se oli kyllä ihanaa ja jotenkin "normalisoi" tilannetta. Tekstareita oli aina kiva saada, mutta puhelut sattui usein hankalaan aikaan. Leivonnaisia tms olisi ollut mukava saada, en muista saatiinko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdyn edellisiin, on tarkeaa etta vauvasta onnitellaan niinkuin taysiaikaisestakin.

 

Ma vietin kaiken aikani sairaalassa pojan kanssa, en muistanut syoda, koti oli kaaoksessa ja mies oli paivat toissa ja illat sairaalassa. 

 

Mulle on jaanyt mieleen parhaiten seuraavat jutut.

Kaly kavi tekemassa meille ison satsin ruokaa valmiiksi ja toi jaakaappiin perusjuttuja.

Hyva ystava tuli lounasaikaan mua tapaamaan sairaalan kulmille ja vei mut syomaan, vaikka halusinkin olla koko ajan vauvan luona niin tauot tulivat todella tarpeeseen. Toinen ystava oli kaynyt ostamassa pikkuruisia vaatteita vauvalle kun kaikki mita meilla oli valmiina oli tietenkin liian suuria eika mulla ollut aikaa shoppailla, se oli paitsi tosi huomaavainen ja kaunis ele myos tuikitarpeellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille syntyi pieni prinssi 28.8.13 rv33+1 41cm 1,800g... Poika oli 3 päivää teho hoidossa kunnes pääsi tavalliseen huoneeseen :) Tällä hetkellä on enään

Happisaturaatio mittari ja nenämahaletku

käytössä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emppu78, mites teidän keskonen siellä nyt voi? Ainakin tuon edellisen viestin perusteella toipuminen alkoi tosi hyvää vauhtia! Meillä keskimmäinen syntyi melkein samankokoisena viikoilla 31+3 ja nyt on pirtsakka 2,5-vuotias ja täysiaikaisena (!!) syntyneen vauvan isosisko. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä onkin aika hiljainen ketju, mutta ilmoittaudun nyt kuitenkin. Meidän kolmas lapsi syntyi 17.3.14 rv 34+5 kiireellisellä sektiolla. Mitat 2340g ja 46cm. Sektio oli suunniteltu etisen istukan vuoksi, mutta aikaistui muutamalla tunnilla lapsivesien menon vuoksi.

 

Poika on hyvävointinen, alusta asti hengittänyt itse. Nenämahaletkua tarvitsee vielä, kun ei oikein jaksa syödä. Oltiin ensin vastasyntyneiden valvontaosastolla kolme päivää, sitten siirryttiin toiseen sairaalaan lasten vuodeosastolle. Nyt seurataan vielä hemoglobiinia, se oli syntymän jälkeen laskenut. Toivottavasti päästää pian kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Scarlet pikkuisesta! Meidänkin keskonen syntyi etisen istukan vuoksi ennen aikojaan. Tuo on kyllä hyvä merkki, että hän hengittää itse. Syöntihommat on raskaita, me päästiin kotiin sitten kun vauva jaksoi syödä itse sen verran, että paino pysyi nousussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Kamilla :) Oliko teidän vauva pitkään sairaalassa? Meillä pojalla menee vielä suurin osa maidosta nenä-mahaletkulla. Välillä jaksaa syödä pullosta osan, rinnasta ei saa vielä oikein mitään irti, vaikka mulla on maito noussut jo hyvin. Ei vaan jaksa imeä tarpeeksi vielä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Scarlet! Meidan poika syntyi samoilla viikoilla ja syominen tuotti meillakin isoimmat ongelmat, nena-mahaletku oli ainakin osittain kaytossa suurimman osan sairaala-ajasta (muistaakseni 2,5 viikkoa kolmesta) vaikka pikkuhiljaa oppikin juomaan pullosta, imetys ei oikein onnistunut. Miten teilla sujuu?

 

Meidan keskonen tayttaa ihan just jo 2 vee ja kasvaa hurjaa vauhtia eika mitaan eroa taysiaikaisiin enaa ole :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Fifi, ja ihanaa kuulla että teillä on mennyt hyvin :) Onnistuiko teillä imetys sitten myöhemmin?

 

Meillä menee mukavasti, päästiin viime viikon perjantaina sairaalasta kotilomalle ja maanantaina kotiutettiin. Samalla otettiin nenä-mahaletku pois, poika jaksaa nyt itse syödä ruokansa ja paino on noussut hyvin. Tosin edelleen mennään pulloruokinnalla, rinnalla ei jaksa vieläkään imeä tarpeeksi tehokkaasti ja imuotekin on hakusessa. Syö siis pumpattua maitoa pullosta. Sain neuvolasta vaa'an lainaan ja sen mukaan saa nyt edes jotain rinnasta, mutta tosi vähän vielä.

Kovasti toivon että imetys tästä vielä kuitenkin onnistuisi, siitä kaipasin kokemuksia. Imetys olisi niin paljon helpompaa kuin tämä pullorumba.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa, olette päässeet kotiin! Meillä poika oli sairaalassa neljä viikkoa ja ihan viimeisinä päivinä otettin nml pois, samoin happisaturaatiomittari. Meillä ei imetys onnistunut, imuotetta ei tahtonut saada millään. Pumppasin sitten maitoa pitkään. Minun vinkki on, että vaan kovasti tarjoat rintaa =) Sinulla ilmeisesti on kokemusta imetyksestä (mitä minulla ei silloin ollut) niin varmasti pääsee vauvakin pian jyvälle!

Toisen lapsen kanssa minullakin onnistui imetys ja olihan se tosiaan paljon helpompaa.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kakkonen syntyi rv.33+3 ja imetyksen kanssa takkusi niin kauan kunnes luovutin ja siirryimme kokonaan pulloon. Opettelimme sairaalassa imetystä ja teimme syöttöpunnituksia mutta poika ei jaksanut imeä tarpeeksi kauan ja loppu maito meni aina pullosta. Pumppasin kolmisen kuukautta ja imettää koitin noin kaksi kotiin pääsyn jälkeen mutta koko ajan sai stressata kasvusta ja siitä että vaikka kuinka imetin niin pullorumbana se vaan jatkui. En jaksanut enää varsinkaan öiseen aikaan tuota että syötöissä meni tunti tai ylikin kun imetys kesti ja kesti ja sitten vielä lämmitimme maitoa pullosta. En tiedä olisiko pitänyt jatkaa sitkeämmin mutta kyllä se elämä helpottui kun luovutimme ja maito tuli vain vastikkeena. Poika alkoi kasvaa ja stressi syömisen suhteen helpotti.

 

Tsemppiä kaikille keskosvauvan kanssa! ♡ Ihanaa jos saatte imetyksen onnistumaan ja arjen rullaamaan. Meidän keskospoika täyttää huomenna viisi vuotta ja elää normaalia elämää! Nyt odotellaan pikkukolmosta kesälle ja raskautta seurataan tiukasti että saisimme tällä kertaa täysiaikaisen vauvan vaikka riski ennenaikaisuuteen on taas. Jännittää, pelottaa ja raskaudesta normaalisti nauttiminen on vaikeaa, mutta päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin. Tänään on rv.22+6.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Scarlet, onnea kotiutumisesta! Meilla ei imetys koskaan onnistunut kunnolla,  Multa tuli maitoa tosi huonosti, kolme kuukautta ma pumppasin ja imetin ja silti piti tarjota korviketta kun ei maitoa vaan tullut tarpeeksi. Kolmen kuukauden kuluttua paatin etta sai riittaa kun en ikina ehtinyt tehda muuta kuin istua pumppu tai vauva tississa kiinni ja loppuaika oli sitten pullorumbaa joten siirryttiin kokonaan korvikkeisiin. No se mika imetyksessa menetettiin niin younissa saatiin,  meilla on ollut taysia oita nukkuva lapsi 3kk1pv ikaisesta. 

 

Mutta sulla tosiaan imetys on onnistunut aiemmin niin uskoisin etta se onnistuu nytkin. Jos pullorumbaan on pakko ryhtya niin hoyrysterilointilaite pulloille on ihan ehdoton, helpottaa elamaa tosi paljon, toinen iso apu on vauvan totuttaminen huoneenlampoiseen maitoon.

Edited by Fifi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli myös ongelmia imetyksen kanssa, ei tullut maitoa kuin yhdestä rinnasta ja sitäkin tuli vähän (söin primperaniakin). Pumppasinkin aluksi siis tosi paljon ja kun vauva kasvoi ja oppi imemään paremmin niin päästiin jopa kuukaudeksi täysimetykseen (sitten aloitettiinkin jo kiinteät). Eli tsemppiä vaan, se kova työ kyllä palkitaan :)

 

Pullorumbaan helpotusta, meille ainakin sanottiin sairaalasta että jos on astianpesukone missä on yli 60asteen pesuohjelma, niin tuttipullot voi laittaa astianpesukoneeseen missä ne siellä steriloituu. Eli mitään erillistä steriloijaa ei ainakaan meillä ollut, en tiedä miten ne toimii, voihan ne olla helpompia kun astianpesukone.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa kuulla että täysimetys on mahdollista :) Meillä on Aventin mikrosteriloija ja se on ihan kätevä, mutta onhan tuo pullorumba rasittavaa kuitenkin. Meidän astianpesukoneessa on 75 asteen ohjelma, joten hyvä tietää että välillä voisi pestä siinäkin. Tässä vaiheessa vauvaa pitää vielä öisinkin herätellä syömään, joten pitkistä yöunista ei ole vielä toivoa.

 

Me alotettiin rautalisä jo eilen, kolmen viikon iässä. Tuliko teidän vauvoille siitä masuvaivoja?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiän pojalla tuli raudasta ihan mustaa kakkaa ja oli kovaa (oli tosi paljon mahavaivoja aluksi niin en oikeen tiiä että mikä aine mitäkin aiheutti). Saatiin sairaalasta mukaan Pegorionia, mitä annettiin jos kovin maha oli kovana. Kaipa se on vähän lapsesta kiinni että miten reagoi, joillain ei tuu mitään. Mutta siis ainakin se kakan väri voi muuttua ihan mustaks siitä raudasta johtuen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei tullut raudasta vatsavaivoja mutta ai että kirosin niitä pulautteluja raudan annon jälkeen! Joka vaate oli täynnä ruskeita tahroja jotka eivät tahtoneet irrota. Meillä molemmat pojat, niin täysiaikainen kuin keskonenkin, ovat pulautelleet paljon mutta onneksi se ei ole vaikuttanut kasvuun. Keskosella käytimme vastikkeena jotain jauhetta josta maito oli paksumpaa. Se helpotti jonkun verran pulauttelua.

 

Onko täällä muita jotka odottavat keskosvauvan jälkeen uudelleen? Millaiset on tuntemukset raskauden suhteen?

 

Piitukka 23+2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon vasta rv 6 ja on ollu kyll aika rankkaa. En oo vieläkään päässy yli koko syntymä-ajasta ja kaikesta mitä sen jälkeen on ollu. Plus nää hormonit ei kyllä yhtään auta, tuntuu että itken koko ajan :D Vielä nyt ei pelota että kohta se syntyy, mutta varmana sitten kun ollaan niissä esikoisen viikoissa niin voi olla rankkaa. Plus en kyllä uskalla mennä yhtään mihinkään matkalle 3kk ennen laskettua aikaa, Suomen sisälläkään.

 

Mites Piitukalla?

Edited by chaste

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla menee vähän vaihdellen. Jos raskaus menee normaalisti niin olen ihan hyvällä mielellä mutta nyt on taas alkanut supistella joten aika paniikissa olen aika ajoin. Lasken päiviä ja viikkoja että koska vauva selviää jos alkaa taas syntyä ennen aikojaan. Neuvolassa mua tarkkaillaan nyt jo 2-3 viikon välein ja jotenkin ne käynnit aina nostavat vaan enemmän pelkoa pintaan. Ensi viikolla napataan kai ekat tulehduskokeet kun juuri oireettoman tulehduksen vuoksi kakkonen tuli etuajassa. Virtsis katsottiin jo kun supistukset lisääntyivät. Vauva voi siis hyvin ja sen suhteen ei ole huolta mutta oma mieli myllertää. Jään kotiin viimeistään rv.30 ja rapiat ja pidän kesäloman ennen äippistä. Kesälle en uskalla suunnitella yhtään mitään, pyörin kotona poikien kanssa ja toivon että vauva pysyy mahassa ainakin Juhannuksen yli eli noin rv.34 jolloin olisimme jo yli pojan syntymäviikkojen. Mies jännittää ihan yhtä paljon ja luulen että hän ei päästä mua kohta enää mihinkään. Jotenkin tää on aika raastavaa. Toisaalta olemme äärettömän onnellisia että kolmonen on matkalla maailmaan mutta ei tästä raskaudesta osaa oikein nauttia. Kai se helpottaa kun viikot alkavat kolmosella. Itselleni rv.30 on joku turvallinen raja jota odotan kuin kuuta nousevaa.

 

Tsemppiä chaste raskauteen ja tunteiden myllerrykseen. ♡ Onko teillä nyt myös sama "vaara" ennenaikaisuuteen vai onko todennäköistä että vauva syntyy täysiaikaisena tällä kertaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, kylhän tää varmaan siihen menee että odottaa vaan että ne viikot nopeesti täyttyy ja pääsee sen 'edellisen' ohi. Mun poika on muuten ollu ihan samanpainonen syntyessään ku sun kakkonen :)

 

Mä meinasin että tällä kertaa oon kyllä ihan reilusti sairaslomalla jos on vähänki sellanen olo että supistelee tms. Koska vuodelevolla kuulemma voi todella paljon edesauttaa sitä ettei synny liian aikasin. Ei viitti ottaa kyllä mitään riskejä. Meillä ei koskaan selvinny että miksi poika synty aikasemmin. Mä ite veikkaan että mulle ois tullu raskausmyrkytys, mä voin todella huonosti sillon loppuaikoina ja olin ihan super turvonnu ja ihan vähän kohos verenpaineetkin. Mutta proteiinia ei ollu eli mitään raskausmyrkytysdiagnoosia ei tullu ja sit lapsi vaan synty. Mulla alko siis lapsivesi tihkumaan ja 4 päivää sen jälkeen oli vauva maailmassa. Supistuksiakin oli tosi paljon, mutta mä vaan luulin että se kuuluu asiaan vaikka ne sitten avaskin jo paikkoja.

 

Nyt ei oo vielä ollu mitään lääkärikäyntiä ku on nii aikasilla viikoilla vasta. Mulla on kans diabetes ja usein diabeetikot muutenkin käynnistetään aikasemmin jos vauva on kauheen iso, eli täysaikaseksi toivon että päästään mutta laskettuun aikaan ei kyllä mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli rautalisän takia kakka ihan vihreän mustaa, mutta erityisemmin ei ollut vatsavaivaa, maha toimi tosi hyvin. Ne värjäävät puklut oli tosiaan ärsyttäviä, oon kuullut että sitruuna(mehu) auttaisi niihin. 

 

Toinen raskaus oli tosi hermostuttava, vaikka keskosuuden syy ei ollut mitenkään uusiutuvaa sorttia (etinen istukka). Tsemppiä teille raskaana oleville! Yrittäkää elää hetkessä ja nauttiakin, edes välillä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitystä meidän tilanteeseen, ollaan päästy täysimetykselle :) Poika on nyt seitsemän viikkoa, korjattua ikää vajaa kaksi viikkoa. Olen tosi tyytyväinen, imetys helpottaa elämää huomattavasti.

Rautalisä ei ole meillä värjännyt kakkaa, ilmavaivoja on, mutta kovin itkuinen poika ei kuitenkaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Missä iässä teidän keskosvauvoille aloitettiin kiinteät? Meidän terkka sanoi että keskosilla kiinteät _pitää_ aloittaa 3kk kalenteri-iässä, enkä mä ole oikein mistään löytänyt tuolle perusteita. Sairaalasta saadussa kotihoito-ohjeessa sanotaan, että alotetaan samalla tavalla kuin täysiaikaisina syntyneille ja Keskosvanhempien yhdistyksen sivuilla että 3-6kk kalenteri-iässä.

Mä haluaisin mennä täysimetyksellä mahdollisimman pitkään, vauvan kasvusta riippuen tietysti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

3kk iässä suositeltiin mutta meillä meni 4kk ikään kun oli allergiaepäily ja olin imetysdieetillä yms. Sen takia aloitetaan ajoissa että päästäis nopeesti lihoihin ja sitä kautta sais rautaa. Veikkaan kyllä että tässäkin on ihan lapsikohtaisia ohjeita, varmaan syntymäpainolla ja viikoilla on merkitystä näihinkin ohjeisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now