Aasa

Kummivalinta loukkaa

261 posts in this topic

Hei,

 

Miten olette selittäneet / jättäneet selittämättä kummivalintanne?

 

Päätimme valita esikoisemme kummeiksi hyvän ystäväpariskuntamme sekä mieheni toisen veljen (sylikummi). Valinnasta siis jäi muun muassa sisareni miehensä kanssa ulkopuolelle.

Harkinta-aika oli pitkä ja valinta vaikea, jolloin pohdimme mm.

- kummeiksi pyydettävien muiden kummilasten määrää

- suku on kuitenkin luonnollisena osana lapsemme elämää vaikka kummina ei olisikaan

- kummien maantieteellistä sijaintia ja kontaktia lapseen

 

Nyt sitten oma äitini kysyi, että olemmeko jo kummeja ajatelleet. Noh, menin sitten möläyttämään, että ketä olimme suunnitelleet (ja jo pyytäneetkin). Siihen tuli sitten vastaus tyyliin: "Miksi ihmeessä? Sisaresikin kuitenkin odottaa kummiutta NIIIIN kovasti, kylläpäs nyt loukkaatte heitä. - No SEURAAVAN lapsen kummeiksi sitten PITÄÄ pytää sisaresi miehensä kanssa ja tuo miehesi toinen veli."

 

Kyllä siinä vähän hernettä nenään meni, kun reaktio oli heti tuollainen. Ihan kuin tuo valinta olisi ollut edes helppo. Seuraavaksi sitten loukkaamme ilmeisesti setiä, tätejä, serkkuja, ystäviä - riippuu tietenkin kysyjästä.

 

Olisihan se tietenkin kiva, jos kaikki mukavat läheiset ihmiset voisi kummiksi pyytää, mutta rajansa kaikella. Sopivia kandidaatteja olisi vaikka muille jakaa: sisareni miehineen, paras ystäväni miehineen, mieheni toinen veli, mieheni serkku miehineen... Näin nopeasti laskettuna olisi helposti 10 kummia kasassa - mahtuisikohan lapsikin vielä sinne kastemaljan ääreen???

 

Kuinkas muilla? Onko tullut suvulta tai muilta läheisiltä närkästynyttä kommenttia kummivalinnasta? Onko pitänyt oikein selitellä valintaa vai ovatko "loukatut" tyytyneet osaansa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää sitä, että ihmiset puuttuvat toisten valintoihin asiassa kuin asiassa. Meillä kummivaihtoehtoja oli rajallisesti, joten sikäli ei ongelmaa ollut, mutta toisaalta, eipä niistä valinnoista kukaan tullut rutisemaankaan, enkä olisi kyllä kuunnellutkaan.

Mielestäni kummeja ei ole helppo valita, eikä kaikkia voi kerralla kuitenkaan pyytää, sitä paitsi olisi kiva, että vielä niille mahdollisesti tuleville lapsillekin riittäisi luotettavia kummeja. Mun mielestä kukaan ei voi tai saa odottaa tulevansa valituksi kummiksi, jos sellaista ei koskaan ole puhuttu tai luvattu.

Samaan kastiin mun mielestä kuuluu ihmiset jotka arvostelee toisten nimivalintoja.... mitä ne kenellekään kuuluu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös meidän kummivalintoja arvosteltiin aika rankalla kädellä, mutta pidimme mieheni kanssa päämme. Olemme saaneet kuulla edelleen nurinaa kummivalinnostamme, mutta emme korviamme lopsauta enää.

Mä en yksinkertaisesti jaksa ihmisiä, jotka jaksaa vänkätä jostain kummiudesta. Ja kun nää samat ihmiset nurisee vähän kaikesta muustakin :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tajua miksi vanhempien tulisi selittää muille miksi jotkus on ja miksei joitain ihmisiä ole kummeiksi pyydetty.

Minulle on tultu pahoittelemaan sitä, ettei minua pyydetty kummiksi.

Olin ihan wtf? :blink: En minä tajua mitä loukkaantumista siinä on, ettei valita kummiksi. Syy miksi minua ei pyydetty oli vielä sama miksi olisin kieltäytynyt kunniasta. Voin olla osa lapsen elämää muutenkin.

Edited by Lelle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme valinneet ihmisiä, joilla on säännöllinen yhteys meihin ja joilla voisi olla jotain annettavaa lapselle. Sukulaisuudella ei ole ollut mitään painoarvoa kummivalinnoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen sisko loukkaantui ettei hänestä tullut kummia. Muistan kun raskaus oli ihan alkumetreillä niin miehen sisko ilmoitti, että hänestä tulee sitten kummi! Olin siinä sitten hieman, että katsotaan nyt ja antaa sen vauvan ekaksi syntyä.

Sisko ei sitten hirveesti meidän elämään kuulu, vaan hänellä on hyvin kiireinen elämä ja lupailee aina turhia lupauksia tulla käymään meillä. Sit kun kummit oli vihdoin valittu, kuulin siskon olevan asiasta loukkaantunu.

Siinä vaiheessa mua kyrsi. Se että hän on mieheni sisko ei oikeuta häntä kummiksi vaan se, että on osallisena meidän elmämään.

 

Sisko on nähnyt pojan 5kk aikana noin 4 kertaa <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me varmaan pyydetään mun veli pikkukakkosen "kummiksi" (ei kasteta mutta halutaan joku "aikuisystävä" molemmille), muttei hänen avovaimoaan. Tämä tulee loukkaamaan varmasti ainakin mun isää, mutta kun oikeasti me ei tulla toimeen keskenämme avokin kans (en minä eikä mies, ja tunne on käsittääkseni molemminpuoleinen) ja toisekseen, he kun ei ole naimisissa niin en halua sellaista kummia joka ei virallisesti kuulu sukuun - etenkään jos sellaisen kanssa ei ole kunnon väleissä. Ja jos mun veli kieltäytyy niin sit kieltäytyy, oma on valintansa enkä halua pakottaakaan, kyllä me joku toinen löydetään.

 

Ja lisäyksenä että sukulaisuus ei ole mikään must meilläkään, kunhan on (tulee olemaan) lapsen kanssa tekemisissä.

Edited by Katz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä "innolla" odotan minkälaisen vastaanoton saan veljeltäni kun hälle paljastuu että pyysin siskoni ja bestikseni pojan kummeiksi, enkä häntä...Mutta syynä on siis se, etten halua kaikkia tärkeitä ihmisiä kummiksi tälle ekalle, että mahdollinen seuraava lapsi saisi myös meille läheisen ihmisen kummikseen...Toiv velikin tämän syyn ymmärtää :unsure: Ja mitäs sitten jos sitä toista lasta ei tulekaan...

 

Kun en samojakaan kummeja sitten lapsille haluais...Noh, ehkä tuun infoo tänne kun olen veljelleni uskaltautunut kertomaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sisko on nähnyt pojan 5kk aikana noin 4 kertaa <_<

 

Menee vähän ohi, mutta tulipa huono kummi -olo, kun olen nähnyt meidän kummityttöä vain 4 kertaa ja hän on kuitenkin jo 11 kuukautta vanha. :unsure: Toivottavasti hänen vanhempansa eivät ajattele näin, koska olen kyllä täysillä hengessä mukana, vaikka en häntä pääsekään usein katsomaan...

 

Mutta ei sovi oikein mun päähän olla loukkaantunut, jos ei valinta osu kohdalle. Aika moni varmaan tahtoisi toisen tai useammankin lapsen ja olisihan se kivaa, jos niillekin vielä riittäisi kummiehdokkaita. Ei ainakaan itselle ole tullut mieleenkään purnata, vaikka nyt ajateltuna sellaiseenkin olisi ollut tilaisuus.

 

Mulle itselle on aina ollut jotenkin tärkeää, että lapsen kummit olisivat sukulaisia. Mutta on toisten perheiden kautta ajatellut asiaa uudelta kantilta... Eräs tuttava perhe ei halunnut pyytää äidin siskoa kummiksi ja isällä ei sisaruksia ollutkaan. Tämä sen vuoksi, että näin lapsella olisi äidin siskon lisäksi myös muita aikuisia elämässään kummien kautta. Tämän jälkeen osaisin vielä vähemmän ottaa nokkiini, jos en pääsisikään siskoni lapsen kummiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulee ihan mieleen naikkareissa käytävää keskustelua kaasoksipyytämisestä. Lapsellisa touhua monelta. Voisi melkein heti todeta, ettei halua lapselleen sellaista kummia, joka ei pysty käyttäytymään kypsästi ja näyttämään hyvää esimerkkiä lapselle niin, ettei suutu/loukkaannu turhista asioista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ajateltiin, että vanhempien sisarukset on jo tavallaan erityisasemassa vauvaan kun ovat täti, setä ja eno, niin kummeiksi valittiin ystäviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katz, meillä on vähän sama tilanne kuin teillä. Eli ei kasteta lasta, mutta 'kummiksi' pyydetään veljeäni. Itse muuten olen siskoni pojan kummi, mutta mieheni ei. Eikä kukaan tätä heidän päätöstään mitenkään ihmetellyt, ei edes me miehen kanssa. :)

 

Me ei vielä olla jouduttu perustelemaan kenellekään kummiasiaa, mutta appivanhemmat on siinä uskossa, että ollaan pyytämässä miehen siskoa kummiksi. No ei olla. Joten sieltä varmaan tulee kyselyä tai ainakin paheksuntaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkia mahdollisia ei kuitenkaan yleensä voi kerralla pyytää, joten lienee ihan luonnollista että osa jää odottamaan mahdollista seuraavaa tulokasta. ;) Me valittiin mun sisaruksista semmonen jolla ei jo kummilapsia ollut, samoin miehen sukulaisista ja yhteisistä ystävistä. Mutta ei se ehdoton edellytys kyllä ollut, eli mahdollinen kummilapsi ei olisi torpedoinut valintaamme.

 

Meidän esikoinen syntyi reilu kuukausi serkkuaan aiemmin. Kun kyselimme serkun tulevista kummeista saimme todella kierteleviä ja selitteleviä sepostuksia kuinka meitä ei oltu valittu jne jne. Me ei kyllä ajateltukaan että meitä ois pyydetty mutta kysyttiin juurikin sen takia että samaa sukua oltiin ja kahdet ristiäiset oli kahden viikon sisällä. Ettei vaan ois samat kummit molemmilla. :D No näin ei käynyt ja meistä tais jäädä semmonen katkeranpettynyt kuva pienokaisen vanhemmille. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikoinaan ihmetystä aiheutti se, kun ex-miehen siskoa ei pyydetty kummiksi, mutta siskon mies kyllä. Kummallakin pojalla on yksi kummitäti ja yksi kummisetä. Kummitädit puhuvat lapsille suomea ja kummisedät ruotsia. En halunnut, että kuopuksella olisi yksi kummi enemmän kuin esikoisella ja kun ex-miehen siskon mies tuntui meistä parhaalta vaihtoehdolta kummisedäksi, niin sen takia pyysimme häntä. Sisko on joka tapauksessa kummankin pojan täti, ainoa täti, eikä pojilla ole enoja tai setiä. Sisko on siis jo erikoisasemassa olemalla se ns. oikea täti.

 

Esikoisen kummeja ovat mun hyvä ystäväni ja ex-miehen hyvä ystävä. Kuopuksen kummeina ovat mun hyvä ystäväni ja miehen siskon mies, joka on myös ex-miehen ystävä. Toinen kummitädeistä on myös sukua mulle, mutta ajattelen häntä aina enemmän ystävänä (jopa siskona) kuin serkkuna, koska ystävä on musta "korkeempi arvonimi" smile.gif

 

 

Päivitetty :)

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kummit ovat suvusta, Siipan sisko ja oma veljeni. Kumpikin on tahollaan vakiintuneessa suhteessa (toinen avo- ja toinen avioliitossa) mutta puolisoita ei kummeiksi pyydetty. Muualta ei kuulunut nurinaa valinnoista, paitsi mutkan kautta veljen vaimolta. :huh: Marmatti että miksei häntä ollut kummiksi kelpuutettu. Vaan eipä aikanaan minunkaan Siippaani heidän lapselleen kummiksi pyydetty vaikka itse lapselle kummi olenkin... Siitä ei jäänyt mitään meille hampaankoloon, eikä veljen vaimoa jätetty kummilistalta sen takia pois, vaan ihan sen takia, etten ihmisestä tykkää yhtään. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon samaa mieltä kuin muutkin, eli en tajua että miksi muut ihmiset puuttuvat vanhempien kummivalintoihin. Mielestäni vanhemmilla on täysi oikeus päättää, että millaisia "kriteerejä" he kummeille asettavat ja ketkä ovat kummeiksi sopivimpia. Eihän läheisillä sukulaisuussuhteilla ole tämän kanssa mitään tekemistä. Joku saattaa haluta lapselleen kummin, jonka kanssa pidetään paljon muutenkin yhteyttä niin lapsi näkee kummiaan usein, joku taas näkee kummin nimenomaan kristillisenä kasvattajana lapselle jne. ja tämän pohjalta sitten valitaan sopivimmat henkilöt. Jotkut ajattelevat niinkin, että jos he pitävät esim. sisarusten kanssa muutenkin paljon yhteyttä, niin he ovat lapselle läheisiä aikuisia joka tapauksessa ja kummiksi halutaan sitten joku muu, josta lapsi saa vielä yhden uuden spesiaaliaikuisen itselleen. Minusta on ihan hassua edes ajatella, että loukkaantuisin siitä, että minua ei ole jollekin lapselle valittu kummiksi kun niistä vanhempien odotuksista kummia kohtaan ei tosiaan voi tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sinänsä olen myös sitä mieltä että kummivalinnat on vanhempien oma asia, mutta sitä kyllä vähän kummastelen, ettei pariskunnan molempia osapuolia pyydetä kummiksi, kummejahan tosiaan saa olla enemmän kuin yksi nais- ja mieskummi. Tietenkin jos kummiksi pyydettävä pariskunta ei ole kihloissa/naimisissa eikä vanhemmat toivo sellaista kummia lapselle joka sitten saattaisi häipyä kuvioista niin silloin ymmärrän miksi puoliso jätetään pyytämättä. Mutta kyllä omassa tuttavapiirissäni ainakin pidetään vain ihan hyvien tapojen mukaisena, että molemmat aviopuolisot pyydetään kummeiksi, vaikka toisinaan se toinen osapuoli onkin perheelle läheisempi. Saattaisin itse loukkaantua, jos vain mieheni pyydettäisiin, siinähän ikäänkuin korostetaan sitä että meistä vain mies on pyytäjälle tärkeä.

 

Itselläni on muuten kummi, joka ei ollut kummikseni tullessaan vielä naimissa. Nykyisin hän on ollut jo pitkään, ja tietenkin häntä tavatessani tapaan myös hänen miestään ja pidänkin häntä vähän niinkuin kummisetänäni vaikkei hän virallisesti sitä olekaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sinänsä olen myös sitä mieltä että kummivalinnat on vanhempien oma asia, mutta sitä kyllä vähän kummastelen, ettei pariskunnan molempia osapuolia pyydetä kummiksi, kummejahan tosiaan saa olla enemmän kuin yksi nais- ja mieskummi.

 

Meillä ihan siksi, että halusimme kummallekin lapselle kaksi kummia, yhden kummitädin ja yhden kummisedän. Koska lapset ovat kaksikielisiä, piti kieliasiankin mennä vielä puoliksi eli toinen kummi puhuu lapsille suomea ja toinen ruotsia. Mun mielestä kaksi hyvää kummia on parempi kuin neljä, joista kahta ei mahdollisesti kiinnosta koko kummiasia, vaan ovat suostuneet siksi, että heitä pyydettiin, kun ovat varsinaisen kummin puolisoita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka meille ei vielä pienokaista olekaan tulossa, olemme jo mieheni kanssa hieman miettineet tätä kummiasiaa(kin)

Meiheni suvussa on tapana, että ensimmäisen lapsen kummiksi valitaan vanhin sisarus ja toisen lapsen kummiksi toisiksi vanhin jne. Mutta itse en pidä tästä tavasta ollenkaan. Päätimme, että kumpikin saa valita omasta suvustaan tai ystävistään yhden henkilön tai pariskunnan ja heistä sitten tulee lapsen kummeja. Minä valitsin vuotta nuoremman pikkusiskoni joka on minulle hyvin läheinen. Mieheni taas ajatteli kummiksi toisiksi vanhinta siskoaan ja tämän miestä (vanhimmalla siskolla kun noita kummilapsia on varmaan kymmenen) Ajattelin vielä saada tuon minun siskoni sylikummiksi...sitten olisin tyytyväinen.

Näihin ajatuksiin ja päätöksiin on kenenkään turha tulla nipottamaan...ja ainakin omasta suvustani tiedän että ovat valintaan tyytyväisiä ja ymmärtävät miksi en valinnut vanhempia sisaruksiani.

 

Niin sitten tarvitankin enää se mukula :lol:

Edited by Pola

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kyllä omiin kummeihini suhtautunut aina "pariskuntayksiköinä", joten musta mulla on kahdet kummit: täti&setä sekä isän serkku, ei suinkaan kolmea eri kummia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan kummalliseksi mennyt joillain koko kummitouhu. Miehen kanssa päätimme jo ennen lapsen syntymää, että lastamme ei kasteta, joten myöskään kummeja emme tule valitsemaan. Myöskään "siviilikummeja" emme halunneet. Kaikenlaisesta hössötyksestä asian tiimoilta olemme säästyneet, eikä kovin moni ainakaan meille ääneen ole asiaa ihmetellyt. Omapa on asiamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kanssa nyt se tilanne että valitaan me kummeiksi ketä vaan niin joku loukkaantuu. Tai ainakin mulle tulee sellainen olo että joku voi loukkaantua.

Tästä selviää vain ottamalla kummeiksi kaikki jotka nyt ovat ns. ehdolla. Eihän 6 kummia ole liikaa? eihän? :rolleyes::D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä julistin jo raskausaikana kaikille että meidän lapselle valitaan kummitukset kaveripiiristä, ei siis sukulaisista jotka on lähellä ja tekemisissä lapsen kanssa kuitenkin.

Tyttö syntyi ja anoppi oli ainut joka sanoi ääneen mielipiteensä asiasta. Oli sitä mieltä että miehen veli (ilman silloista kihlattua, nykyistä vaimoa) ja mun pikkuveli olis parhaat kummitusvaihtoehdot. Ilmoitin heti ettei tuu olemaan ja pahoitin vähän miehen veljen vaimon puolesta mielenikin että hänet jätettäisiin ulkopuolelle..

 

Lopulta miehen kanssa haluttiin kuitenkin ne meille kaikista tärkeimmät ihmiset kummeiksi, valittiin siis miehen veli vaimonsa kanssa, mun sisko miehensä kanssa ja mun läheinen ystävä. Kaikki pyynnöstä yllättyi (meidän raskausajan julistuksen takia :lol:) mutta ilomielin otti tittelin vastaan :wub:

 

Nyt onkin ongelma pikkukakkosen kanssa ..jos voisin niin samat kummit valitsisin :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nousi jo haloo siittä, ketä ristiäisiin kutsutaan. "Jos kutsuu noi, niin nää suuttuu, jos niitä ei kutsuta". Voi tuska!!

 

Kummeiksi halusimme ihmiset, jotka ovat tärkeitä ja mielellään aika lähellä. Omat kummilapseni ovat satojen kilometrien päässä, enkä näe heitä niin usein, kuin haluaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies ei kuulu kirkkoon. Minä taas kuulun. Kasteen kanssa olen kiikun kaakun, kastaisko vai eikö. Näitä luettuani taidan valita sen, ettei tulevaa vauvaa kasteta B) .

 

Ärsyttää jo nyt, kun mun äitini on jo julistanut, että tuleva vauva pitää kastaa...siis TÄH, eipä ole hänen asiansa. Ja vielä toisena julistuksena, että veljeni ja hänen tuleva vaimonsa ovat sitten sopivia kummeja, kun he muka odottavat sitä ja pahastuvat, jos heitä ei valita!!! Mua ei juurikaan tällainen naurettavuus kiinnosta. Enkä halua tällaiseen soppaan lastani laittaa.

 

Ja sitten kun ajattelen sitä, jos valitsen jonkun kaverini ja hän "tylsistyy" hommaansa ja minä sitten katkeroidun hänelle ja välimme poikkeavat - juupa juu, ei kiitos.

 

Eli johtopäätöksenä. Taidan elää onnellisempana, jos en kasta lastani ja hanki hänelle kummeja. Kaikki väkinäiset suhteet ovat niin kuluttavia... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now