kultanen

Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan..

500 posts in this topic

No minusta on väärin jokatapauksessa, että kun tiedetään, että lapsi alkaa välittömästi itkeä äidin poistuessa, hänet jätetään muiden kyläilijöiden rauhoiteltavaksi (joka ei muuten toimi ikinä), kun äiti vain katoaa maisemista. Minusta se kannustaa ja rohkaisee lasta kun hänen kanssa leikitään esim. lattialla. Tuttuja leluja. Minusta on väärin että "vieras paikka" on aina koettu vain sylissä, ja sitten lapsi vain jätetään muiden vieraiden hoidettavaksi.

 

Ei minusta toiset äidit ole huonoja äitejä siksi kun antavat lapsen nukkua kylässä muuallakin kuin sylissä, ja antavat lasten opetella ryömimään ja konttaamaan kylässäkin. Eikä se äidistä tee huonoa, jos hän lapsen kanssa istuu lattialla. Mutta minusta on väärin silti, että huusi lapsi syystä tai toisesta, ja varsinkin jos kyseessä on ahdistus, oletetaan että muut rauhoittavat lapsen jollain mystisellä taikavoimalla.

 

* * * * *

 

takaisin aiheeseen.

 

Karkit. Minusta ne eivät kuulu leikkilapsien ruokavalioon säännöllisenä karkkipäivänä tms. Joskus juhlapäivinä voisin karkkia sallia. Karkkipäivistä puhutaan vasta paljon myöhemmin, jos tarve vaatii...

 

hese-ateriat yms eivät ole myöskään lasten ruokaa. Olkoot ihan miten tahansa iloinen happy meali. :lol: Pitää kyllä olla todella harvinainen tilaisuus jos lastani hesellä syöttäisin.

 

Koitan pitää lapsen harrastusmäärät inhimillisellä tasolla. Lapsi tarvitsee myös lepoa ja yhdessä vietettyä aikaa perheen kanssa. Jos lapsi haluaa harrastuksen lopettaa siihen hänellä on oikeus. Mutta mielelläni keskustelen asiasta, jotta selviää syy... jos taustalla on kiusaamista tms, miksi lasta tuttu harrastus ahdistaa, haluan siitä tietää.

 

Kaikki sisarukset ansaitsevat yhtä ylitse vuotavat kehut hyvin tehdystä työstä. Esim koe tuloksista. Jos yksi sisarus menestyy helpolla koulussa, ansaitsee hän silti kehut, vaikka toinen suuremmalla työllä olisi vastaavan arvosanan ansainnut. Minusta on kamalaa kuulla miten toisen menestys kuitataan lauseella, no mutta sehän saa aina niin hyviä numeroita. Ja toisen tsemppaus ylistetään pilviin.

 

Viikkoraha ei ole palkinto kotihommista tai käytöksestä. Kotiahommia ja hyvää käytöstä odotan muutenkin.

 

En kuvittele että lapseni olisi herranterttu. Ja yritän olla käyttämättä lauseita:

-minua ei kiinnosta mitä pikku-Liisa tekee, mutta sinä et niin tee!

-hyppäisitkö kaivoonkin jos pikku-Liisa hyppäisi?

 

En anna lapsen kulkea naapureiden pihojen poikki. Tiet on kulkemista varten. En myöskään anna naapurin pihaa käyttää omiin leikkeihin (siis oletetaan ettei naapurilla ole lapsia siis, joiden kanssa lapseni leikkisi.) nimim. helliä hetkiä kotisohvalla viettänyt koki järkytyksen kun naapurin pojat olivat meidän pihalla potkimassa palloa (siinnä oli niin hyvä tila). Pallo lensi oven raosta sisälle ja pojat tulivat perässä...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tein naikkareiden yleisiin pollin tuosta kauppa-aiheesta. :)

 

 

Kiva juttu. Ihan mielenkiinnosta kävin lukemassa mielipiteitä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ajatellut että ei mentäisi Heseen tai vastaaviin, vaan vois oikeesti tutustua lounasravintoloihin jos tarvii kaupungilla syödä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta sitten ihan uteliaisuuttani heittäisin ilmaan kysymyksen, että miten pikkuiselle vauvalle voi ylipäätään opettaa mitään, siitä puhumattakaan, että voisi opettaa että kaikki on ok vaikka äitiä ei näy - kun eikös nimenomaan pieni vauva ajattele, että se mitä ei näy ei ole olemassakaan?

 

Näinhän se onkin, ettei pikkuvauvoja vielä varsinaisesti voi kasvattaa, heidän minäkuvan kehitykselleen on tärkeää kiinteä vuorovaikutussuhde ensisijaisiin hoitajiin ja se, että heidän tarpeisiinsa vastataan.

 

Tässä keskustelussa on osittain mennyt välillä sekaisin vauvat ja isommat lapset. Pienen vauvan hoitoa suunnittelessaan tuskin kannattaa edes miettiä ns. kasvatusnäkökohtia, taaperoikäiset ja isommat on sitten asia erikseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, siis jotkut vauvat ovat sellaisia että oikeasti kaipaavat ihan alusta asti sitä syliä koko ajan!! Meillä tyttö oli tällainen ensimmäiset 3 kuukautta ja yritä siinä sitten "opettaa" toista olemaan yksin lattialla, kun huuto alkaa heti lasta laskiessa. Pakkohan sitä oli välillä huudattaa sitterissä tai lattialla, että sai tiettyjä juttuja tehtyä, mutta jossain tuttavien luona ei sitten halunnut "pilata" iltaa sillä että huudattaa tyttöä lattialla. Onneksi hän viihtyi jonkin verran myös muiden ihmisten sylissä ja muita sylittelijöitä kyllä riitti :) Ja tässä "pahinta" oli vielä se, että sylissä sohvalla ei välttämättä riittänyt vaan piti olla liikkeessä, että "neiti kaikkivaltias" ( ;) ) näki vähän muitakin maisemia. Ensimmäiset kaksi viikkoa tuo vaan söi ja nukkui ja sitten se alkoi.. teki kyllä pahaa kuunnella välilä kommentteja, että olemme opettaneet tytön siihen :( Nyt tyttö on reipas ja energinen yksivuotias, eikä pahemmin edes jaksa istua sylissä ;)

 

Sitten takaisin aiheeseen..

 

Ei todellakin on EI!!! Dr. Phil sanoi joskus hyvin lapsenkasvatuksen suhteen: "you choose your battle and then you win it". Eli jos lapsi piirtää seinään ja alusta asti jätät huomioimatta sen, niin siinäs sitten piirtelee. Jos seinäänpiirtäminen kielletään heti, niin sitten myös katsotaan ettei se töherrä sinne seinään enää mitään!

Edited by h4izuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä nyt ei ehkä ole varsinainen "äitipiirre", mutta en aio mahdollisesti äidiksi tultuani kyseenalaistaa muiden väsymistä. Minulle eräs äiti kerran totesi tyyliin "Ai sinuako väsyttää, eikä sinulla edes ole lapsia." Kyllä minun mielestäni ihminen muistakin syistä voi väsyä kuin vain lapsen vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä pointti Minette! Ja vaikka en synnytystä vielä ole kokenut, lupaan olla vähättelemättä muiden kipuja synnytyskipuhin verraten. Mutta mäkin luulen ettei tuo muiden vähättely niinkään äitiyteen liity, vaan tietynlaiseen luonteeseen. Äitiys vaan helposti antaa sille jonkinlaisen oikeutuksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen ajatellut samantapaista kasvatustapaa kuin mitä vanhemmat ovat antaneet minulle. Melko vapaata elämää, mutta kuria on silti ollut - ja on kyllä vieläkin :lol: - ja löytyy käytöstavat ja kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan. Eläimiä nyt on aina ollut sen verran että on ollut jo alusta asti itsestään selvää että niitä ei kiusata ollenkaan. Ainut asia minkä lisän ottaisin vanhempien kasvatustyyliin, olis se, että lapsien kanssa leikkisin ja hellisin niitä. En muista kertaakaan että vanhempani olisivat leikkineet kanssani tai hellineet, tästä olen heille katkera :rolleyes: Parhana kaverini äiti vieläkin pussailee häntä aina välillä ja itse siinä vieressä katselee kateellisena et "saanko minäkin tulla mukaan.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on tullut jo paljon samoja juttuja mitä itsekin olen miettinyt.

Vielä yksi lisää

 

- En käytä telkkaria lapsenvahtina.

 

Minusta olisi paras jos lapsi ei edes kovin pienenä katsoisi ollenkaan telkkaria.

 

Muoks. Tuo ei kyllä ole mikään "Ärsyttävä äitipiirre" vaan ennemminkin vanhempien päätös.

Edited by Hippo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melkein pisti huvittamaan kun tätä ketjua luki.

Minullakin oli kasa periaatteita ja pyhiä päätöksiä, mutta niin vaan on Siperia opettanut ja on pitänyt ruveta joustamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kovasti on minullakin vielä tässä vaiheessa yleviä periaatteita ja hienoja ideologioita, mutta takaraivossa kummittelee tunne, että suurimmasta osasta varmaan tulee luopumaan ja mielipiteet muuttumaan kun vauva saadaan tänne mahan toiselle puolen. Siksi oonkin koittanut välttää huutelemasta isoon ääneen että meillä sitten ainakin/meillä ei ainakaan...

 

Ainut periaate, josta en halua luopua on se, että kasvattajina minä ja mies olemme lapsen edessä yhtenä rintamana, ja toisen sanomisia/tekemisiä ei kumota lapsen edessä. Vaikka eri mieltä olisikin, haluan siitä keskustella kun lapsi ei ole kuulemassa. En halua meille sellaista tilannetta kuin jossain määrin oli omien vanhempien kanssa, että kun toinen kieltää, niin kysytään toiselta ja sieltä se lupa sitten heltiää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
- En käytä telkkaria lapsenvahtina.

 

Näin myös mulla oli ajatuksena, mutta ei toiminut. :rolleyes:

 

Mies sitten yks kaunis päivä esitti kaino vienon pyynnön että telkkari pysyisi kiinni edes aamuisin.. Sanoin että mulle sopii, jos hän viihdyttää neitiä sen aikaa. Tulin sitten pari päivää myöhemmin aamusella alas ja mies oli laittanut telkan päälle :lol: Huomattavasti helpompaa elämää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En opeta lasta nukkumaan hiljaisuudessa. Tiedän että esikoisen kohdalla näin helposti käy mutta aion koittaa esim. radiota pitää auki ettei ole täysin hiljaista. Ystäväni pyytää meitä kylään usein, asuvat 200km päässä eli yöksi, ja sit kun lapsi menee nukkumaan klo 20 täytyy kaikkien olla hiljaa, tv:n ääni laitetaan äärettömän pienelle eikä mitään ääniä saa kuulua. Kiva siinä sitten kyläillä ja saurustella..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Noin mäkin ajattelin. Nyt jos illalla saa nää sänkyyn hiljaiseksi, kyllä siinä ruma sana pääsee jos itse kolauttaa jotain ja taas herätään huutamaan. <_< Ja samaiset lapset kyllä nukkuivat ihan pieninä vaikka vieressä pelattiin Rock bandia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin ajattelin, että en opeta lasta nukkumaan hiljaisuudessa ja kovasti aina ihmettelin joitain tapauksia, jotka näin tekivät.

Mutta mutta aina se ei mene niinkuin suunnittelee...

Meidän vauva sattuu olemaan TODELLA herkkäuninen(äitiinsä tullut) ja on vauvasta lähtien herännyt pieniinkin ääniin. Yritettiin alussa kyllä nukuttaa "metelissä", mutta vauva vaan valvoi ja kiukutteli..

Jos halutaan, että neiti nukkuu, niin joudutaan kyllä laittaa illalla telkkari pienelle muuten menee huudoksi koko ilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tapana ilmeisesti olla liiankin hiljaa iltaisin. Naapuritkin ihmettelee kun koskaan ei mitään kuulu (No minusta on kummallista jos kaksi aikuista ihmistä mekastaisi ihan hirveästi). Toinen naapureista kuuntelee suomi-iskelmää aina perjantaisin ja toinen jotain scooooooooooooter-humputusta, mutta eipä se meitä ole haitannut. Ei ole meidän ongelma, jos heillä on huono musiikkimaku. Pelkäämpä vain että lapsemme ei osaa nukkua pienessäkään metelissä, kun meillä on aina hiljaista. :rolleyes: Minua ottaa päähän kun vieraat laittaa television liian lujalle, joten käyn aina muutenkin sitä hiljentämässä. Haluan kuulla ihmisten puheen, enkä halua huutaa. Se mikä muille on normaalia on meille liian lujalla. Tästä ei varmaan hyvää seuraa :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Me ollaan ihan samanlaisia, minä varsinkin. Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta ja olen itse tooosi herkkäuninen. Vauvan synnyttyä ei olla mitenkään oltu erityisen hiljaa, aluksi onnistui jopa imurointi vauvan nukkuessa(vaikka ihan vauvan pinniksen vieressäkin). Kun tyttö sitten kasvoi niin hänestä vaan tuli herkkäuninen ja nykyään herää siis siihen että vessa vedetään, tms. Että yrittäkää vaan pitää ne normit äänet mutta siis jos lapsesta tulee herkkäuninen niin sille ei voi mtn... Se vaan syö tosi paljon sitä normia perhe-elämää lapsen nukkuessa. Ollaan yritetty kaikin keinoin pientä siedätyshoitoa, meille kun tulee toinen elokuussa. Vauvaa kun ei voi käskeä olemaan hiljaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli myös tuo 'pidetään normaalit äänet' -ajattelu ennen vauvaa. Mä en aikaisemmin niin perustanut hiljaisuudesta, aina piti olla esim. radio päällä. Vauvaa ei elämän äänet juuri häirinneetkään, mutta musta tuli sellainen, että kun vauva nukkui niin oikein nautin siitä hiljaisuudesta.. (Vaikka siis vauva ei ollut mitenkään erityisen itkuinen tms.) Kotitöitä tehtiin kyllä päikkäriaikaan. Päivällä ns. normaalit äänet ja illalla sitten vähän maltillisemmin, koska eihän sitä itekään hyvin nuku jos joku pitää bileitä seinän takana.

 

Hyväuninen tuo muksu on, esim. uutena vuotena ei herännyt raketteihin eikä muutaman ihmisen tasaiseen mekastukseen (ei nyt ihan rymyämistä mutta suht kova puheääni ja musiikkikaan ei ihan hissunhiljaisella ollut). Ilmeisesti lapsia ei kuitenkaan oikein voi 'totuttaa' ääniin, tai voi yrittää, mutta se on loppupeleissä lapsesta kiinni onko hän sitä tyyppiä joka herää polven naksahdukseenkin vai ei. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kyllä nukutaan melussa jos on siihen nukahtanut eli telkarin ääni, musiikki tai normaali puhe ei häiritse tuo. Mutta jos poika on nukahtanut hiljaisuudessa niin pienikin ääni niin saattaa herätä.

 

Mutta olen huomannut sen, että poika ei nuku hirveen pitkään meluisassa ympäristössä. Mutta toisaalta eipä meistä kukaan varmaankaan kykene nukkumaan jos koko ajan taustalla melutaan...En ainakaan minä pysty vaan uni jää katkonaiseksi ja pinnalliseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuohon unijuttuun vielä: Meillä äijä nukkuu illalla/yöllä (kun on väsynyt) ihan reilussa melussakin kuin tukki, mutta aamulla sitten hyvin nukutun yön jäljiltä pitää jättää vessa vetämättä, jos meinaa saada omia puuhia tehtyä ennen kuin ukko tulee seuramieheksi. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
En opeta lasta nukkumaan hiljaisuudessa. Tiedän että esikoisen kohdalla näin helposti käy mutta aion koittaa esim. radiota pitää auki ettei ole täysin hiljaista. Ystäväni pyytää meitä kylään usein, asuvat 200km päässä eli yöksi, ja sit kun lapsi menee nukkumaan klo 20 täytyy kaikkien olla hiljaa, tv:n ääni laitetaan äärettömän pienelle eikä mitään ääniä saa kuulua. Kiva siinä sitten kyläillä ja saurustella..

Meillä ei vieraita oteta käymään enää klo 18 jälkeen :P Poika menee nukkumaan klo 19, ja päiväunilla sun muilla pitää se pari ekaa minuuttia olla hiljaa, koska se on pojan nukahtamisvaihe, eli sama kun aikuisillakin. Siinä saa sitten vieraat ja muut olla sen pari minuuttia äänetönnä ja sit saa tulla vaikka höpöttämään samaan huoneeseen missä poika on. Alussa poika nukahteli missä vain, ja milloin vai ja mihinkä ääneen vain, nykyään se ei oo niin helppoa. Tosin ulkona saa olla mölyä, siihen poika oikein autuaasti nukahtaa :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

apua, meidän jätkä nukahtaa vielä toistaiseksi miten vaan ja missä vaan. mä en kestä jos joutuu kotona kuiskailemaan. :(

 

jos meille ei tulisi vieraita klo 18 jälkeen niin ei paljoo ketään näkyisi, meillä käydään lähinnä klo 18 jälkeen :P

meillä tosin rytmitkin on sellaisiia että yöunille jätkä menee n klo 23, joskus myöhemminkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En salli lapsiltani enkä heidän kavereiltakaan:

1) keskeyttää toisen puhetta ellei ole hirveä hätä

 

2)aikuisten asiat on aikuisten ja lapsen ei pidä niitä kuunnella. ystävälläni on lapsi joka jo viisivuotiaana osaa kertoilla erilaisia synnytystarinoita... Muistan itse kuunnelleeni äitini vieressä kaikki puhelinkeskustelut. Äidin olisi pitänyt opastaa minut jatkamaan leikkejäni omassa huoneessani kun puhelin soi ja hänellä kestää. Lapset kun helposti käsittävät asioiden mittasuhteet väärin.

 

3) en koskaan sano "eihän meidän ville koskaan sellaista tekis, ethän?"

 

4)Ruoasta ei koskaan sanota hyi! ruoka ei ole koskaan pahaa vaan lapsikin voi sanoa ettei pidä kovin paljon siitä. Yökkäily lautasen yllä tartuttaa inhon helposti myös muihin lapsiin. (kielsin hoitolapsilta yökkäilyn ja enää ei koskaan koko poppoo jättänyt syömättä.)

 

on sitten täysin eri asia miten nämä periaatteet saadaan lapselle opetettua. Oikeita kasvatustapoja taitaa olla yhtä monta kuin lastakin tässä maassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on loistava ketju! :D

 

Mä harkitsin vakavasti jo aikoja sitten, että perustan vihon, johon kirjaan ärsyttäviä piirteitä toisten tavoissa olla lastensa kanssa, että sitten voisin lukea "nuoremman itseni" mietteitä, kun itse olisin siinä tilanteessa. No, en ole perustanut... ;)

 

Eniveis, tässä muutama:

- en anna vauvan/lapsen dominoida kaikkea aikuisten välistä keskustelua/yhdessäoloa

- en rupea ylihysteeriseksi hygienian suhteen

- en pelkää kieltää lasta tai "olla aikuinen"

- puhun muustakin kuin lapseeni liittyvistä asioista

- kysyn juhliin kutsuttaessa "koskeeko kutsu vain aikuisia?" tms.

 

Todennäköisesti tulen tekemään kaiken päinvastoin... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now