Xim

Kohdunulkoinen raskaus

387 posts in this topic

Keväällä 2009 oli kohdunulkoinen raskaus. olikohan 6+ viikko menossa. Oli alaselkäjomotusta ja haaleaa tuhrua, töissä olin normaalisti. Kotimatkalla alkoi ihan hirveä kipu selässä/mahassa, ei voinut olla kuin sängyllä sikiöasennossa jos niinkään. Särkylääke ei auttanut ja sitten oli kipukohtaus jo niskaan asti. Päivystyksessä aika nopsaan pääsin lääkärille joka ultrasi ja näki jotain jossain. Monen monta putkea verta ottivat labroja varten ja sitten taisi päivystävä gynekin ultrata ja passittivat osastolle koska oli vaara että joutuvat leikkaamaan. Arvot ei enää onneksi alkaneet nousta vaan vuoto alkoi. tuskanen yö oli kyllä. Sen jälkeen taisin olla viikon sairauslomalla ja sitten vaihdoinkin työpaikkaa. Puhuin tuolloin lääkärille että on yritetty lasta jo pidemmän aikaa ja pitäisi tutkimuksiin päästä ja sitten jos raskaudun niin olisi hyvä että katsottaisiin että on oikeassa paikassa. Tuo oli huhtikuuta. Tein positiivisen raskaustestin elokuun alussa just  viimeisestä kierrosta ennen kui alkaisi lapsettomuustutkimukset, kävin yksityisellä ensin kun oli rv 6, ja pääsin kuitenkin gynen polillekin heti seuraavalla viikolla jossa ultrattiin. Kaikki oli hyvin ja esikoinen syntyi huhtikuussa. Edelleenhän tuo kummittelee, toivon mukaan yksi kerta riitti kohdunulkoisia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni oli reilu vuosi sitten ku ja se päättyi leikkaukseen, munanjohtimen poistoon jonne alkio oli alkanut kasvamaan. Kaikki oli siihen saakka hyvin kunnes tunsin viiltävää kipua alavatsalla poikaa hakiessa eskarista. Sen jälkeen kävely olikin yhtä tuskaa ja kotiin ei onneksi ollut pitkä matka. Minulla ei ollut mitään ennakkoon varoittavia merkkejä; ei vuotoa, ei erityisempiä kipuja. Kivut vain yltyi iltaa kohden ja yöllä ei nukuttu yhtään. Kipu oli niin valtavaa että en pystynyt ollenkaan olemaan selälläni. Kotona vessassa käydessä piti ottaa lavuaarista tukea että pysyin pystyssä sillä silmissä oli pimentyä kun oloni oli niin heikko. Seuraavana aamuna menin sitten heti klo 8 tk päivystykseen. Pääsin heti lääkärille. Siellä vielä lääkäri tutki ja paineli vatsaa sekä kyseli asioita. Pissanäytteen annoin vielä kun varmistettiin että kyse on raskaudesta. Lääkäri antoi heti lähetteen gyne polille ja siellä sitten vielä passitettiin varalta verikokeisiin josta otettiin kaikenlaisia vereen liittyviä juttuja mm. veriryhmä yms. Gyne ultrasi minut ja totesi että kohtu ja sen ympäristö täynnä verta ja hyytymiä. Pääsin sieltä suoraan osastolle ja odottelemaan leikkausta. Sain samantien kipulääkettä, verta ja muita juttuja tipan kautta. Molemmissa käsissä oli tipat. Samana iltapäivänä pääsin leikkaukseen.

Leikkauksen jälkeen (seuraavana päivänä) lääkäri kertoi että olin vuotanut verta vatsaonteloon melkein 2 litraa! :girl_impossible: Oli kyllä lähellä etten kuollut kotiin edellisenä yönä. Sain ohjeen että seuraavien kuukautisten jälkeen saa yrittää uudelleen.

 

 

Nyt vähän päälle vuosi tuon jälkeen olen saanut plussan testiin ja nyt pelottaa mutta onneksi täällä on neuvola lääkärillä ultralaite niin voi ultrata kun käyn siellä ensi maanantaina. Kaikki on toistaiseksi vaikuttanut olevan hyvin. Ja nyt pidetään peukkuja ja rukoillaan että seuraavassa ultrassa näkyisi jotain ja olisi oikeassa paikassa muru kasvamassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen lukenut koko ketjun läpi ja pahoittelut kaikille teille jotka ovat joutuneet käymään kohdunulkoisen raskauden läpi. Ihanaa että monet on onnistuneet plussaamaan sen jälkeen!

Itselläni todettiin ku noin 6 viikkoa sitten, menkat tuli normaalisti ja ei sitten yllättäen loppuneet ja ihmettelin tilannetta, tein testin varmuuden vuoksi ja voimakas positiivinen pärähti heti testiin. Hetken iloitsimme mutta vuotoni vain voimistui ja epäilin keskenmenoa. Olemme tän vuoden alussa alottaneet lapsettomuustutkimukset ja mulle oli juuri tehty aukkari, olin kauhuissani oliko aukkari aiheuttanut keskenmenon. Menin aika pian yksityiselle ultraan ja heti huomattiin munanjohtimessa ku. Se oli siis lymyillyt siellä jo aukkaria tehdessä.

Ku oli kamala järkytys ja shokki. Pelkäsin niin paljon että munanjohdin repeää. Ja olin tietysti surullinen tilanteesta. Sain heti ultrasta seuraavana päivänä metotreksaatin. Se ei auttanut, hcg oli vielä hiukan noussut siitä mitä oli ollut (korkeimmillaan yli 3000-luokkaa). Sain vielä toisen annoksen joka käänsi hcgn laskuun. Nuo viikot olivat kauheita. Voin pahoin, olin väsynyt ja surullinen. En edes muista juuri mitään tuolta ajalta. Hcg arvo kääntyi hyvin laskuun ja oli nyt tällä viikolla alle 10 viimein. Tänään ultrassa näkyi vielä hematoomaa.

 

Aikaisemmin meille sanottiin että kahden metotreksaatin jälkeen ei ole varoaikaa, saa alkaa heti yrittämään. Meille oli tarkoitus aloittaa letrozol heti yhden normikierron jälkeen, mutta tänään lääkäri sanoi että 3 kk varoaika pidettävä. Turhauttaa niin!! Nyt jo näkyi ultrassa kohta tapahtuva ovis ja surettaa että emme sitä voi hyödyntää. Tapahtumassa vielä eri puolella kuin ku.. miksi lääkärit sanoivat eri tavalla? Onko kellään tietoa onko 2 meton jälkeen vielä yleinen ohje odottaa 3 kk?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Käypä hoito -suosituksen mukaan valitettavasti teidän tosiaan kannattaa kahden metotreksaatti-annoksen jälkeen pitää tuo kolmen kuukauden varoaika: "Koska metotreksaatti on teratogeeninen, uutta raskautta tulee välttää kuukauden ajan kerta-annoshoidon jälkeen ja kolme kuukautta toistetun hoidon jälkeen. Metotreksaatin teratogeenisuus voi johtaa sikiön epämuodostumiin. Altistuminen organogeneesivaiheessa metoreksaattiannokselle voi olla merkittävä riski sikiölle".

 

Voimia kovasti :lipsrsealed: Ymmärrän kyllä hyvin turhautumisen, sillä mulle näissä hoidoissa "turhaan" odottelu on yleensä ollut lähes suurinta myrkkyä. Koitahan mahdollisuuksien mukaan kuitenkin yrittää keskittyä nauttimaan kesästä, sillä onneksi kolme kuukautta menee lopulta tosi nopeasti. Ja jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin: itsekin jatkan IVF-hoidoissa ensi kerran vasta elokuulla, joten sitä odotellessa ajattelin pari kuukautta tuuletella päätäni koko lapsiasiasta ja sen sijaan täyttää kalenteriani kaikilla ihanilla kesä- ja lomamenoilla ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Töhö! <3 Ja joo, tämä odottelu on lähes pahinta kestää, tuntuu että aina vaan odottaa jotain.. Tsemppiä sullekin ja onneksi tosiaan tuo kesä tulossa! :) Pään tuuletus kuulostaa oikein hyvältä ja tulee varmasti meille kummallekin tarpeeseen..

 

Ja näin se vissiin sit oltava.. ihmetyttää miksi se yksi lääkäri ei meitä ohjeistanut oikein. Mua alkoi vähän huolestuttamaan, koska kun luulin että yrittäminen sallittua jo nyt niin aloitimme periaatteessa jo. Maanantaina siis oli seksiä ja nyt tänään perjantaina tunsin ilmeisesti oviskivut oik puolelta jossa tänään nähtiin myös hyvänkokoinen johtofolli eli ovulaatio kai mahdollinen. Ja raskaus myös periaatteessa vaikka yhdynnästä on jo useampi päivä. Mitäköhän kävisi jos nyt tulisinkin raskaaksi, joutuisinko mahdollisesti keskeyttämään raskauden? Aika kaukaa haettua tämä mutta periaatteessa mahdollista. Ihan kamala olo kun edes mietin asiaa.. :'(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysymys kohdunulkoisesta raskaudesta! Te keillä siihen on liittynyt tätä paljon puhuttua hartiakipua, niin minkälaista se on ollut? Onko verrattavissa lihasjumikipuun vai onko aivan omaa luokkaansa? Onko se sellasta kipua, joka tuntuu koko ajan asennon vaihdosta huolimatta, vai onko senkin osalta enemmän saman tyyppistä, kuin lihaskivut?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti Kirsty huolesi on lopulta turha, mutta ymmärrän kyllä, että se aiheuttaa levottomuutta. Jos raskaus nyt kumminkin olisi sattunut alkamaan tästä kierrosta, niin on myös huomioitava, että tuo varoaikahan johtuu siitä, että metotreksaatin teratogeenisuus voi johtaa sikiön epämuodostumiin, mutta niin ei välttämättä kuitenkaan käy kaikissa tapauksissa.

 

Ainakin omalla kohdallani Oliivia hartiapistos oli niin viiltävää, että se leikkasi hengen melkein kiinni. Sitä ei voi oikein verrata mihinkään muuhun kipuun, vaan sen vain tiesi, että tämä on nyt sitä itseään. Ei ainakaan mulla ollut niinkään lihaskivun tyyppistä, vaan enemmänkin ikään kuin jotain hermorataa vihloisi hartiassa.

Edited by Töhö

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämmösen löysin ja ehkä ihan paras keskustelu, jonka olen löytänyt. 

On tää kohdunulkoisen kokeminen sellaista jännitysnäytelmää, jota ei kyllä toivoisi kenelläkään. 

Mulla on vielä tilanne päällä. 

Kaksi viikkoa sitten ke-to yönä heräsin outoon ovulaatiokipuun. Oli Kp12, mutta yleensä ovis vasta kp16. Edellisessä kierossa olin näkevinäni testeissä hailakkaa viivaa, mutta koska vuoto kuitenkin alkoi kaksi päivää myöhässä, lopetin testailun. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen että pms-oireet puuttuivat ja kivut olivat normaalia kovemmat. Vuoto mielestäni yhtä runsasta kuin yleensäkin. No, yöllä sitten mietin että mitä ihmettä teen. Oviksen luulin yllättäneen ja tein kuitenkin liuska r-testin. Siihen tuli haiu viiva ja mietin, että se reagoi LH-piikkiin. Tein siis digitaalisen ovistestin, koska muita ei ollut. Ja näytti hymynaamaa. Oli jättänyt pissat vielä purkkiin. Menin nukkumaan ja harmittelin ettei ovista nyt ole hyödynnetty. R-testin viiva oli kuitenkin jotenkin niin tumma aamulla kun heräsin, että oli pakko kastaa PC ja rsfu. Ja niihin tuli vieläkin tummemmat viivat. Sitten alkoi hälytyskellot soimaan ja tein vielä CB digin, joka näytti raskaana 2-3. 

Olin ihan sekaisin ja hoin miehelle, etten voi olla raskaana ja missä se on!? Heti tiesin mistä oli kyse, koska seksiä oli viimeksi ollut 4 viikkoa ja kunnon kuukautiset tuli. En silti tiedä miten päädyin näiden perusteella kohdunulkoiseen, mutta niin vaan intuitio sanoi. 1% minusta halusi uskoa että kyseessä on normaali raskaus. Soitin neuvolaan ja sieltä sain ajan lääkärille piinavien tuntien päähän. No, eihän tk-lääkärillä ollut ultralaitteita ja hän laittoi mut lähetteellä naisten--ja äitiyspolille. Lisää piinaavia tunteja pari. 

Ja niin ultrassa ei näkynyt mitään. Eka lääkäri ei kuitenkaan uskonut kohdunulkoiseen vaan alkuraskauden keskenmenooon tai siihen, että oli vasta niin pienet viikot ettei kohdussa näkynyt mitään. 

Hcg oli 360. Sain kontrollin seuraavalle päivälle ja hcg oli 270. Olin helpottunut. Kivut kuitenkin lisääntyivät kuten vuotokin perjantaina. Lähdin polille, kuten olivat ohjeistaneet. Taas ultrattiin eikä missään näkynyt mitään. Toinen lääkäri. Oikealla normaali ovario ja vasemmalla huono näkyvyys ja ehkä kysta tms. Oliko kivut aiheutuneet kystan puhkeamisesta? Selittääkö se jotain? Missä raskaus? 

Taas kivut ja vuodot helpotti seuraavana päivänä (la) . Jäin pariksi päiväksi saikulle, koska eihän työnteosta olisi tullut mitään ensin kipujen takia ja toisekseen tilanteen kaaoottisuuden takia. 

Kontrollilabra maanantaina ja nyt hcg oli taas noussut. Nyt en muista miten luvut meni, mutta palaan laittamaan ne tarkemmin ylös kun saan tän kirjoitettua. Keskiviikoksi sovittiin ultra ja verikokeet taas. Edelleen hcg korkealla ja kohdussa olisi pitänyt näkyä jotain. Kaksi lääkäriä kävi. Todettiin ettei raskautta missään, ja hoidoksi metotreksaatti pistos. Kontrollilabrat sovittiin viikon päähän eli eiliseen. Olin koko viikon voinut hyvin,ollut lasten kanssa kylpylässä. Sitten lääkäri soitti ja pamautti, että hcg edelleen sama kuin viikko sitten. Siihen romahdin töissä ja päätin että lähden kotiin. Itkua pidätellen sanoin että nyt ei voi olla töissä. En ole jotenkin osannut surra koko asiaa ja toivonut vaan, että koko painajainen on ohi. 

Olen tehnyt liuskatestejä joka aamu ja ne on vaihdelleet vahvaa ja heikompaa plussaa. Tänä aamuna heikommat kuin eilen. Joten ei ne mitään sano. 

Eilen olisi siis pitänyt käydä hakemassa uusi piikki, mutta halusin tälle aamulle hcg-kontrollin. Ja tänään kai pakko suostua piikkiin, jos vielä yli 1000 arvo, mitä se nyt korkeimmillaan on viime viikosta ollut. 1100+ 

Eli matala arvo kuitenkin. Mietin että eikö voisi vielä seurata sitä? 

Eilen sitten kai järkytyin niin että alavatsaa /munasarjoja alkoi sattumaan. Ne oli ihan turvonneet ja liikkuminen oli hankalaa. Lisäksi kuukautismainen kipu alkoi alavatsalla ja selässä. Nyt on normaalin kierron mukaan 4 päivää kuukautisiin. Olin paniikissa illalla ja nukkumaan mennessä sanoin miehelle, että pelottaa jos kivut yltyy. Sain kuitenkin nukuttua ja alavatsa vähän parempi; mitä nyt lievää kk-maista jomottelua. 

Täällä on ollut puhetta folaatista. Olen sitä syönyt metotreksaatin pistoon asti melkein 1mg joka päivä. Sitten luin käypähoitoa, jossa mainittiin ettei saa käyttää hoidon aikana. Jätin sitten pois. Kuten kaikki kymmenet muutkin vitamiinit ettei olematon raskaus saa voimaa. 

Otin kuitenkin mietoa rautavalmistetta, koska mulla todettiin kesäkuussa raudanpuute ja siihen määrättiin vahvat raudat. Jätin ne pois ja otin toista valmistetta... Vasta eilen tajusin että siinäkin on folaattia 0,2mg. Argh. Joku voi ajatella että mitä sitten, mutta mä uskon noiden voimaan näissä vauvajutuissa eikä niitä huvikseen käypähoidossa mainita sekä tässä yhteydessä että lapsettomuuden hoidossa /raskauden yrittämisessä. 

Miksi haluaisin välttää toisen piikin? No, sen 3kk varoajan takia. Olen jo yli 40v. Lapsia on mutta miehen kanssa ajateltiin helmikuussa että toinen yhteinen saisi tulla. Heti maaliskuussa oli biokemiallinen, joka viivästytti kuukautisia 4pv.

Nyt sitten tämä. En osaa vieläkään kategorioida itseäni keskenmenon kokeneisiin. Eihän mitään raskautta edes ole. Oli vain mahdollisuus. 

Mutta tosta metotreksaatista; olisiko parempi vaan ottaa se, jotta kaikki materiaali varmasti lähtee pois? Jos en ota niin toipuminen kestää kuitenkin kuukausia ja se olematon raskaus voi siellä jossain hankaloittaa yritystä? 

En tiedä. Ahdistaa. 

Kiitos hyvästä keskustelusta ja olisi kiva jos joku kommentoisi; näyttää viimeisestä kommentista jo olevan aikaa. 

Edited by Surutsurettava

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Surutsurettava

Mä ehkä ottaisin sen metotreksaattin, vaikka sitten tuleekin se 3kk varoaika. Koska sitten ainakin tietää koska pääsee yrittäämään uudelleen. Jos odottaa, että tilanne ratkeaa itsekseen ei voi koskaa olla varma siitä, miten tilanne etenee ja koska asiat on siinä pisteessä että uusi raskaus on mahdollinen. 

Mun kohdunulkoinen leikattiin. Ja vaikka menetin samalla munanjohtimen oli tosi helpottavaa kun asia saatiin sillä tavalla nopeasti päätökseen ja pääsi aloittamaan toipumisen heti leikkauksen jälkeen. 

Edited by anjusha

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitti @anjusha

No, vältin toisen piikin kun hcg oli sitten laskenut seuraavalle päivälle 750 ja sitten taas 250 ja nyt jo alle 100. 

Eli kuukausi tuli "karenssia". 

Mietin että mitä se "kuukausi" tarkoittaa... Kalenterikuukausi? Yksi kuukautiskierto? Yksi ovulaatio välissä? Kun nyt 24.8. tulee kalenterikuukausi piikistä, ja ovis on ennusteen mukaan just siinä vaiheilla että voisi tärpätä jos 24. tai 25. päivä puuhailee. Eihän sitä silti tiedä miten sekaisin tämä seuraava kierto on. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin @Surutsurettava viestisi vasta nyt, kun tulee näin kesäisin käytyä foorumilla vähän harvakseltaan. Pahoittelut kokemastasi :lipsrsealed: Mulla on myös ollut kohdunulkoinen raskaus vasemmassa munatorvessa ja kokemukseni on siinä mielessä samantyyppinen kuin sulla, että myöskään mun kohdalla ensimmäisen ultran tehnyt lääkäri ei löytänyt raskautta munatorvesta, vaan epäili kohdun tyhjentymisen vuoksi normaaliksi keskenmenoksi. Lisäksi mä vältin kokonaan metotreksaatti-annoksen, sillä hcg-arvo lähti viime hetkellä itsekseen laskuun. Sitä sun ei tarvitse murehtia, että metotreksaatti auttaisi raskausmateriaalia poistumaan paremmin. Se auttaa tuhoamaan vielä jakautuvan alkion, mutta mikäli alkio on jo kuollut eli hcg-arvo on lähtenyt laskuun, ei sen ottamisesta ole enää mitään hyötyä.

Itse laskin kohdunulkoisen jälkeen kuukauden yritystauon siten, että odotin seuraaviin kuukautisiin asti ja niiden jälkeen alkaneesta kierrosta alettiin jälleen yrittää. Tosin mulla tosiaan kohdunulkoinen poistui itsekseen, joten kyseessä sikäli eri tilanne. Mutta jos sulla tulee pistoksesta jo tasan kuukausi seuraavan ovulaation aikaan, niin mäkin päättelisin, että lääkärin määräämä kuukausi on siinä kohtaa täynnä.

Tokihan se pelko uudesta kohdunulkoisesta väijyi siinä uuden yrityksen taustalla sitten, mutta omalla kohdalla sellaista ei ole onneksi toista kertaa näkynyt - vaan eipä tosin luomuraskauttakaan ilman lapsettomuushoitoja :rolleyes: Mulla oli kohdunulkoisen jäljiltä useamman kierron ajan ovulaation aikaan sellaista jomottavaa pistoskipua siellä vasemmassa munasarjassa, mutta pikkuhiljaa se siitä sitten jäi pois. Että jos sellaistakin ilmenee, niin ei kannata ihmetellä. Kierto sen sijaan palautui aika nopeasti normaaliksi. Onnea matkaan, toivottavasti saatte normaalin raskauden pian alulle! :)

Edited by Töhö

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos @Töhö tämä palsta lienee hiljentynyt, mutta ehdottomasti paras keskustelu ketju netissä aiheesta.

Tänään hcg 15. Vajaa 3 viikkoa laski hcg 1100:sta. 

Mielenkiinnolla odotan, että milloin ovulaatio tapahtuu. Luulisin että kp16, koska viime kiertokin oli 30pv. Ja niin on ollut yli vuoden ajan 29-30. Tänään taitaa kyl olla jo kp7,että tiukille menee tämän kierron ovis. 

Ehkä se seuraava on sitten parempikin? Mietin vaan just tota että mahtaako kipuilla enemmän ku:n jälkeen, vaikkei nyt mitään ehtinyt tapahtua. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now