Sign in to follow this  
Followers 0
Nepsukka

Kotisynnytys!

24 posts in this topic

Löytyyköhän täältä kotisynnytyksen (siis suunnitellun sellaisen) kokeneita? Kaikki tieto aiheesta kiinnostaa! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysymyksiä kotisynnytyskonkareille:

 

Miten lähipiiri suhtautui suunnitelmiinne? Meillä isovanhemmat eivät (ainakaan toistaiseksi) tiedä koko asiasta, koska en kaipaa lisästressiä, jota (todennäköisesti) ikävät kommentit aiheuttaisivat. Esikoisen hoito pitäisi kuitenkin järjestää anopin avulla, joten asiaa ei varmaan voi loppuun asti salata.

 

Missä vaiheessa vauva kävi ensimmäisessä varsinaisessa tarkastuksessa? Vai tuliko lastenlääkäri kotikäynnille?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen synnyttänyt suunnitellusti kotona :) voin palailla asiaan kunhan saan tuon kuopuksen nukkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käyn täällä vaukkareissa nykyään aika harvoin nykyään, mutta kiva että täälläkin on oma (tyhjä :D ) ketju kotisynnytyksiä varten. Kovin sydäntä lähellä oleva aihe  :tender:

 

Meillä kerrottiin omille perheille, ollaan aika läheisiä. Miehen vanhemmat totuttuun tapaansa eivät tehneet asiasta suurta numeroa, mutta toki kerroin vähän taustatietoa heillekin ja tutkimuksista jne. ettei heidän ihan tarvinnut jännittää, että mitäs tämä tällainen on  :girl_crazy: molempien sisarukset suhtautui asiaan aika neutraalin positiivisesti. Kavereille en kertonut, koska en usko että he olisivat oikein osanneet suhtautua asiaan. Toisekseen ehkä jännitin, että entä jos se ei olisi jostain syystä onnistunutkaan, olisin tällöin halunnut purkaa asiaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ymmärtävät. Kotisynnytys voi olla joillekin (suurimmalle osalle?) aika pelottava ja tuntematon juttu. Mulla on useampi tuttu, joka on synnytttänyt kotona, sekä Suomessa, että ulkomailla. Briteissä ja Hollannissahan se on aivan eri tavalla yleistä. Suomi on muuten Pohjoismaista ainoa, jossa kotisynnytys ei ole vaihtoehto julkisella puolella.. Ihmeellinen pelon ilmapiiri täällä.

 

Itse koen, että kyllä sen tietää, kenelle voi asiasta puhua (tosin mun äiti sai asiasta kamalan slaagin, mutta hällä oli silloin muitakin menetystraumoja meneillään ja sitten hän pelkäsi, että kaiken kukkuraksi vielä tämäkin vauva kuolee, mun itsekkyyden takia, jep jep  :rolleyes: noh, jälkikäteen sitten on ollut tosi otettu ja ylpeä. Silloin vaan sai irrationaaliset pelot vallan). Mä en usko, että olsiin voinut hältä sitä salatakaan, olisi loukkaantunut siitä sydänjuuriaan myöten. Ollaan kuitenkin ihan läheisiä ja hän on ihana ihminen. Kun mikään tieto kotisynnytysten turvallisuudesta ei mennyt jakeluun, niin päätin, että parempi sitten, että en hänen kanssaan puhu koko synnytysaiheesta sitten sen enempää. Oltiin sovittu mun siskon ja anopin kanssa, että tarvittaessa pääsevät sitten esikoisen lapsenvahdiksi. Eihän sitä välttämättä tarvi kertoa, että ollaan jäämässä kotiin, eikä menossa sairaalaan, mutta itse tunnet anoppisi parhaiten, sekin on ikävää, jos itse synnytyksen ollessa jo käynnissä tulisi jotain lisäjännitystä tai skismaa siitä. Tiedän kyllä monia, jotka eivät ole etukäteen läheisilleen kertoneet. TIlanteet ovat niin erilaisia ja kun on varma asiastaan, niin itsekin halusin suojata sitä mun ihanaa synnytyskuplaani muiden ihmisten ihmettelyltä ja tuomitsemiselta. Se hyvä fiilis kantoi läpi synnytyksen.

 

Lääkärintarkastuksista on vähän erilaisia käytäntöjä. Mieluiten olisimme halunneet lääkärin kotiin, mutta kotikäyntejä tekeviä neonatalogeja ei taida kauheasti olla. Yksityiselle voi toki mennä, mutta me haluttiin mennä sairaalaan, koska siellä kuitenkin yleensä on paras ammattitaito noiden ihan pikkuisten kanssa. Lääkäriasemilla olevat lääkärit eivät paljon vastasyntyneiden tarkistuksia tee :D täällä Turussa on hyvät systeemit olemassa, TYKS:istä varataan aika tarkistusta varten, vastaavasti kun jos olisi ollut polikliininen synnytys kyseessä :) toisekseen haluttiin normalisoida kotisynnytyksiä muutenkin käyttämällä näitä virallisia reittejä hyväksi. Ymmärtääkseni lain mukaan sairaalasta ei voida myydä ei-oota kotisynnyttäjien kanssa noiden lääkärintarkastusten osalta. Perhe toki päättää itse miten sen hoitaa. Yleensä tarkastus tehdään 2-3 päivän iässä. Meillä 2 vrk iässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos mei kokemuksesi jakamisesta!

 

Asun Espanjassa, ja täällä kotisynnytys on täsmälleen samassa (laillisessakin) tyhjiössä kuten Suomessa, eli ei kiellettyä, mutta ei toisaalta missään määrin tuettua julkisen terveydenhuollon puolesta. Mulla on tulossa synnytykseen mukaan gynekologi, joka on siis hoitanut koko raskauden seurannan, ja hänen työryhmäänsä kuuluva doula. Vastasyntyneen lääkärintarkastusta kotona mietin lähinnä sen kätevyyden kannalta, jatkossa sitten tietenkin julkiselle. Gynekologini tuntee kotisynnytysmyönteisen lastenlääkärin, joka asuu suht lähellä, mutta toisaalta meillä olisi samassa rapussa (!) vastaanottoa pitävä lastenlääkäri, mutta en ole ko. lekurin kanssa koskaan edes puhunut, ja on aika korkea kynnys lähteä kyselemään mielipidettä asiaan. Itselläni on vahva luotto kotisynnytyksen onnistumiseen ja tosiaan olen lukenut paljon tutkimuksia aiheesta, liittyen nimenomaan turvallisuuteen, mutta silti en haluaisi ikäviä kommentteja mainitsemaasi "synnytyskuplaa" pilaamaan.

 

Kertomisesta; lopulta varmaan joudumme kertomaan anopille etukäteen, ja toisaalta muutenkin uskon sen tuomitsevamman mielipiteen tulevan omilta vanhemmiltani (tai isä nyt lähinnä muutenkin komppailee äitiäni, eikä juuri omia mielipiteitä esitä). Anoppi ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa esim. taapero- ja nyt raskaana imetyksestä, äitini sen sijaan on kritisoinut useampaan kertaan. Anoppi vaan on hieman paljon adhd-henkinen, enkä todella halua synnytyksen käynnistyttyä joutua katselemaan anopin hössötystä. Vaikeaa, vaikeaa... Omat vanhempani ovat Suomessa, joten siinä mielessä salaaminen onnistuisi helposti, mutta voisin kuvitella, että loukkaantuisivat. Ongelma tässä koko kertomisasiassa on se, että varsinkin kotisynnytykseen pitäisi päästä lähtemään vapaana muiden ihmisten ennakkoluuloista, koska kyllähän ne -varsinkin läheisiltä ja tärkeiltä ihmisiltä tulevina- vaikuttavat alitajunnan tasolla, ja voivat häiritä synnytyksen kulkua. Gynekologikin itse asiassa pyysi miettimään tarkkaan kertomista juuri tästä syystä, ei siis siksi että kotisynnytys olisi mitään mystistä hippeilyä ja istukansyöntiä :grin:

 

Toivon, että pääsen heinäkuussa kertomaan miten (hyvin) kaikki sujui, siihen asti toivon, että asiasta tulisi enemmän keskustelua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinhän se on, että muut ihmiset ehkä eivät ole tutustuneet tutkimukseen ja muuhun, eivätkä aidosti usko kotisynnysten olevan turvallisia, vaikka mihin vetoaisi. Itse en halunnut ryhtyä muiden terapeutiksi etukäteen :D yleisellä tasolla puhuin kyllä kotisynnytysten puolesta paljonkin etukäteen, kun on niin paljon harhaluuloja liikenteessä, että pakko niitä vähän oikoa.

 

Jos mahdollista, niin kyllä pyytäisin lääkärin kotiin :) itseä jotenkin hirvitti viedä vauvaa sinne sairaalaan infektioriskin vuoksi, mutta pidin vauvan koko ajan liinassa suojassa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitten jälkikäteen kun olen asiasta kertonut, niin ihan positiivisesti on ihmiset suhtautuneet :) kun ketään ei sitten kuollutkaan ja silleen.. Meillä oli kyllä selvät kuviot hätätilanteiden varalta ja aika vähän sellaisia tilanteita on, joita ei kätilö pysty hoitamaan tai ainakin aloittamaan hoitoa. Kätilön jatkuva läsnäolo ja synnytykseen puuttumattomuus suojaavat paljon. Ei sillä, että ihan suht yleistä on sekin, että synnytys etenee niin sujuvasti ja nopeasti, että kätilö ei ehdi paikallekaan tai sitten ehtii ihan vikojen minuuttien ajaksi vaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ jep, meilläkään ei tuo gyne "kelpuuta" kotisynnytysasiakkaaksi, jos esim. asuu liian kaukana sairaalasta. Tuo gyne hoitaa synnytyksiä myös yhdessä yksityissairaalassa, eli sinne mennään jos on tarvetta (n. 10 minuutin matka) ja jos jotain isompaa hätää tulisi niin sitten keskussairaalaan, jossa siis vastasyntyneiden teho jne (myös n. 10 minuutin matka). Ollaan jo juteltu esim. parkkimahdollisuuksista ja tulevat kotikäynnille viikolla 36, jolloin siis käydään läpi kodin varustetasoon ja vastaavaan liittyvät jutut. Lisäksi ollaan miehen kanssa gynen tiiminsä kanssa järjestämällä synnytysvalmennuskurssilla, jossa käydään synnytyksen fysiologian ja käytännön juttujen lisäksi läpi myös psyykkistä puolta. Tuolla kurssilla on yksi kolmatta lastaan odottava pariskunta, jonka keskimmäinen syntyi kotona ko. gynen avustamana, eli myös jo kokeneen asiakkaan näkökulmaa on tarjolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkan yksin(kaksin)puhelua aiheesta eli tulin kertomaan, että kotisynnytys on nyt kunnialla takana. Ei lopulta kerrottu perheille, mutta vastaanotto oli hyvä, ja sekin ymmärrettiin miksi ei oltu kerrottu. Lastenlääkäri kävi tarkastamassa tytön 24 ja 48 tuntia synnytyksestä. Sairaalaan pitää mennä kuulokokeeseen ja metaboliakokeen toiseen osaan (ekan teki lastenlääkäri kotona) ja tervariin antavat ajan ekaan hepatiittirokotukseen. Tervarin kanssa alkunatinoiden jälkeen ok, sairaalan kanssa selvitellään vielä kun "kukaan ei tiedä mitään".

 

Itse synnytyksestä; hieno ja intensiivinen kokemus, myös miehen mielestä. Toipuminen on ollut erittäin nopeaa, tikkejä ei tullut ja tyttökin sai syntymähetkellä 9 pistettä ja 5 minsan kohdalla 10, eli oli selkeästi oksitosiini-epiduraali-imukuppi -kombolla tullutta veljeään parempivointinen. Sattumaa?

 

Mielelläni kerron lisää ihan vaikka yksityiskohtia, jos täällä joku kotisynnytystä suunnittelee tai aihe muutoin kiinnostaa :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa kuulla, että kotisynnytys oli noin myönteinen kokemus ja että läheisetkin ottivat asian lunkisti. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ juu, ja taisi tapahtua jonkin sortin hurahdus, ja miehelle myös. Jotenkin kovin suloista kuinka ihan täpinöissään haluaa kertoa asiasta ystäville ja sukulaisille.

 

Lorena, onko sulla edessä lopulta synnytys "birthing centerin" kaltaisessa himassa vai menetkö sairaalaan? Seurantahan sulla on siellä "hippiklinikalla", eikös?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin vihdoin rustata synnytyskertomuksen.

 

40+4 päivän iltana tulivat ensimmäistä kipeät supistukset, mutta homma ei lähtenyt käyntiin, osittain varmasti siksi, että esikoinen oli kotona. Seuraavan päivänä, 40+5, menin normaalisti käyrille, joilla ei näkynyt lievää supistusta kummempia. Verensekaista limaa tuli kuitenkin pitkin päivää, joten hälytimme kälyn hakemaan esikoisen varmuuden vuoksi tarhasta. Iltapäivällä homman etenemättömyys alkoi tympiä, joten lähdimme miehen kanssa reippaalle kävelylle. Matkaan varrelta ostin vadelmanlehtiteetä, epätoivoisuus alkoi jo painaa.

 

Kotona söimme ja laitoin teen hautumaan. En ehtinyt kuppiakaan juomaan kun kunnolliset supistukset alkoivat joskus ennen klo 23. Tehokasta kamaa kun pannusta käsin toimii ;-) Kellottelin supistuksia, mutta kännykän kanssa puljaaminen teki niiden vastaanottamisen hankalammaksi ja ounastelin, ettei gyneni olisi kovin kiinnostunut tiedosta, joten puolen tunnin jälkeen lopetin ja soitin gynelle. Tässä vaiheessa tiesin, että synnytys oli varmasti käynnissä ja aloin etsimään kivunlievityskeinoja tulevan varalle ja mies samalla suojasi olohuoneen sohvan ja maton.

 

Joskus ennen puoltayötä gyne ja doula saapuivat paikalle, kuuntelivat sydänäänet ja kysyivät halusinko sisätutkimuksen. Ajattelin tiedon lisäävän tuskaa vielä tuossa vaiheessa, joten kieltäydyin. Vauvalla oli kaikki hyvin, joten gyne ja doula menivät toiseen huoneeseen lukemaan. Otin supistuksia vastaan polviltani, nojaten samalla sohvaan ja mies painoi selästä. Yllätyksekseni omat endorfiinit saivat mukavan pehmeään pöllyyn, joten supistusten välillä halailin ja pussailin hyvin yllättynyttä miestä. Aikaisemmasta oksitosiinitippa-kokemuksesta poiketen supistukset eivät vahvistuneet jatkuvasti vaan välillä tuli "helpompia" supistuksia, niiden aikana ehdin miettiä uusia selviytymiskeinoja. "Lauloin" eri vokaaleja riippuen kivun vahvuudesta ja sijainnista.

 

Joskus aamuneljää ennen "laulu" alkoi miehen mukaan mennä vibraaton puolelle ;-) joten päätin kokeilla suihkua, ja totesin, että olisi kannattanut paljon aikaisemmin, kipu putosi puoleen. Tässä vaiheessa gyne oli kuulemma sanonut miehelle, että pyytäisi minua hiljalleen pois suihkusta, koska "laulustani" oli päätellyt että avautuminen olisi jo pitkällä. Ja omaksi yllätyksekseni olinkin jo 8cm auki kun suihkusta könysin. Tässä vaiheessa kivut olivat muuttuneet enemmän selässä tuntuviksi ja tunsin tarvetta ottaa kiinni esim. sängynpäädystä. Sain luvan alkaa ponnistelemaan vauvaa alaspäin, mutta yllätyksekseni en tuntenut minkäänlaista ponnistustarvetta. Olin kuvitellut homman menevän nopeasti kun täysi avautuminen oli saavutettu.

 

Koitin ponnistaa polviltani sängyn reunaan nojaten, miehen kaulassa riippuen ja nelinkontin. Kipu tuntui selässä, eikä siihen tuntunut löytyvän lievitystä. Kävin istumassa vessassa, mutta mitään kuuluisaa kakkoshädän tuntua ei tullut. Tässä vaiheessa totesin, että haluan nukkua ja menin sängylle pötköttämään. Tässä vaiheessa supistukset lieventyivät kuin antaakseen tauon. Nukahtelin hetken aikaa supistusten välillä ja rapsuttelin kissaa, ja myöhemmin selvisi, että mieskin oli torkkunut selän takana. Pyörittelin vaihtoehtoja mielestäni, ja tulin siihen tulokseen, että tilanteesta pääsisi pois vain synnyttämällä enkä todella ollut valmis lähtemään sairaalaan. Kysyin gyneltä, mitä voisin tehdä ja hän vastasi yksinkertaisesti, että minun täytyi auttaa vauvaa tulemaan ulos.

 

Tässä vaiheessa siis "ryhdistäydyin" ja napakat supistuksetkin palasivat. Aloin ponnistaa ilman varsinaista tarvetta ja etukäteissuunnitelmasta poiketen sängyllä istuen, koska en sisätutkimuksen jälkeen pystynyt enää tulemaan alas. Varsinainen vauvan ulosponnistaminen (edelleen ilman varsinaista ponnistamisen tarvetta) kesti n.10 minuuttia, mutta tuntui pieneltä ikuisuudelta. Lopulta pää kuitenkin tuli ulos ja seuraavalla ponnistuksella muu vartalo. Gyne tuki hienosti välilihaa ja itse pystyin kontrolloimaan hyvin ponnistusten voimaa, joten paria nirhaumaa lukuunottamatta ei tullut mitään vammoja. Tyttö sai syntymähetkellä aamuseitsemältä 9 pistettä ja hetkeä myöhemmin 10, joten sain hänet heti rinnalle. Mies leikkasi napanuoran kun syke oli loppunut. Istukka syntyi ehkä n. 10 minuutin kuluttua helposti vaikka tuossa vaiheessa en juuri olisi enää huvittanut ponnistella.

 

Eli synnytyksen "teknisinä" tietoina avautuminen reilut 4 tuntia, ponnistus n.3 tuntia, noista 10 minuuttia varsinaista "tukka näkyy jo" -vaihetta + 3. vaihe n. 10 minuuttia. En missään vaiheessa katsonut kelloa, joten en ihan tarkkoja aikoja tiedä. Kokemuksena todella hieno, intiimi ja "eläimellinen". Oma "blokki" ponnistusvaiheessa tuli yllätyksenä, mutta onneksi siitä päästiin yli tiimityönä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tuun heti tänne pommittamaan (ehkä sinällään vähän kotisynnytys-aiheen ulkopuolisillakin) kysymyksillä...

Menikö sulla vedet missään vaiheessa vai syntyikö niiden kanssa?

Sulla ei ollut mitään kivunlievitystä suihkua lukuunottamatta? (Tens ois tehnyt gutaa! ;) )

Ootko nyt jälkikäteen ehtinyt miettiä, että oisitko kuitenkin voinut tuon lepovaiheen aukeamisen ja ponnistuksen välissä vaan odotella, josko se pakkoponnistus"tarve" ois sieltä kuitenkin kohta iskenyt?

Saiko vauva K-vitamiinipistosta kotona tai missään?

Oisitko tehnyt saman ilman gynea ja / tai doulaa, vaikka pelkän miehen kanssa? Tai tekisitkö seuraavalla kerralla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja mähän vastaan mielelläni :-)

 

Vedet meni viimeisessä sisätutkimuksessa eli silloin joskus 10-15 minuuttia ennen syntymää. Olin valmiiksi jo siinä "alusastian" päällä, joten ei tarvinnut luututa lattioita. Todennäköisesti olisi voinut hyvinkin syntyä vesineen jos tuota vikaa tsekkausta ei olisi tehty.

 

Kivunlievitystä ei tosiaan ollut suihkun lisäksi kun kaurapussikin jäi muuton jälkeen paikkaan x. Jumppapallolla en voinut missään vaiheessa istua, ja esim. suihkussa seisoin samasta syystä vaikka tuoli olisi ollut. En tosin kyllä varsinaisesti kaivannutkaan mitään tuohon n. 8 senttiin asti kun olin jossain ihan omalla planeetalla ja olo oli tietyllä tavalla jopa kiihottunut, siis seksuaalisessa mielessä. Tämä tuli yllätyksenä.

 

Musta tuntuu, että tuon ponnistusvaihe ongelma oli siinä, että odottelin tietynlaista tunnetta, jota mun kroppa ei välttämättä näköjään tuota. Liikaa luettuja synnytyskertomuksia varmaan. Ja tietty se, että esikoisesta en tuntenut mitään epin takia ja poika tosiaan tuli imukupilla eli aikaisempaa kokemusta ei ollut. Järjen tasolla ymmärsin, että vauvaa piti saada alemmas kanavassa, mutta en osannut työskennellä supistusten kanssa. Tuntui vaan, että selkä katkeaa eikä homma edisty. Siinä vaiheessa kun sisuunnuin, otin hommaan eläimellisen otteen ihan mielikuvienkin tasolla, avautumisvaiheen "hörhöilyn" jälkeen, ja se itse asiassa auttoi.

 

K-vitskut annetaan oraalisesti, ekana päivänä eka satsi, sitten 5 päivän iässä ja vielä kuukauden päästä syntymästä.

 

Ja ei, en olisi lähtenyt tai lähtisi synnyttämään miehen kanssa tai vaikka pelkän (ei kätilö / gyne) doulan kanssa. Mielenrauhan kannalta oli tärkeää, että oli koulutettua ja kokenutta porukkaa mukana.

Edited by Mininas

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä jään kanssa seurailemaan, kotisynnytys kiehtoo todella paljon, vaikka ei olekaan juuri nyt ajankohtaista :) musta on ihanaa, että tästä puhutaan, kotisynnytyksestä on ihmisillä niin paljon vääriä mielikuvia ja ajatuksia.

 

Todella kaunis ja ihana synnytyskertomus, kiitos siitä :) piti tuosta omasta tilasta ja kiihottumisen tunteesta vielä kirjoittaa, olen katsonut yhden synnytysvideon missä synnyttäjä sai orgasmin synnytyksen aikana! Uskomatonta miten mahtava ja viisas naisen keho on!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo kiihotus on kyllä jännä! Oon kuullut siitä, mutten mielestäni kokenut. Itelläkin on molemmissa synnytyksissä kyllä ollut alusta loppuun järjettömän tyyni, itsevarma ja "viriilin seesteinen" olo, ettei tuo oudolta sinällään kuulosta. Itse räpsin paljon synnytys-selfieitäkin kännyllä kun valvoin yksin supistusten kanssa (vielä) kotona, kun tunsin (pitkästä aikaa) näyttäväni ihan hyvältä. :)

 

Vielä jankkaan tuosta lepovaiheesta, kun joillainhan se vaan saattaa kestääkin. Mulla on itellä molemmilla kerroilla supistanut läpi tuon laskeutumisen, mikä on tapahtunut pystyssä roikkuen jostain (=miehestä). Sen jälkeen on järjetön ponnistustarve iskenyt. Mutta ilmeisesti jopa pitkä lepovaihe tuossa välissä on normaali ja ponnistustarvee tulee kun tulee.

Edited by Terppatirppa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olihan Mininaksella vissiin kivunlievityksenä se konttaaminen, niinku miullakin? Ainakin miulla se toimi paremmin kun mikään suihku tai jumppapallo. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ "kätilö, nyt tarvittaisiin epiduraali! Valitan, pelkkää konttaamista olisi tarjolla" ;-P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana lukea sun kotisynnytyksestä, kiitos  :give_heart: tosiaan kivunlievitykseen kuuluu vaikka ja mitä, jos laajemmin ajattelee. Synnytyslaulu ehdottomasti musta myös, se tasaa hengitystä ja tekee hallinnantunnetta. Sen äänen resonointi vaikuttaa myös kohtuun. Ja kaikki liikkumiset ja muut. Nykyaikana jotenkin ajatellaan, että sen pitäisi olla joku mitä joku antaa tai tekee sulle, vaikka suuri osa kipua lievittävistä jutuista on ihan simppeleitä ja arkisia. Musta se kotiympäristö, turvallinen olo ja rakkaiden läsnäolo jo on kivunlievitystä! Ja doula :D pelkästään jo se, kun se tuli paikalle, helpotti tosi paljon, vaikka mies hyvänä tukena olikin. Se ei kuitenkaan ole synnytyksen ammattilainen. Mulla oli siis myös kätilöt paikalla.

 

Sulla ilmeisesti liippasi sitä kohuttua orgastista synnytystä? Eihän se tarkoita just pelkästään sitä, että kirjaimellisesti saisi orgasmin. Synnytyksen aikanahan on parhaimmillaan sellaisissa oksitosiinipöllyissä, että ei ihme jos vähän pussailuttaa  :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ juu, kai tuo voisi mennä orgastisen synnytyksen piiriin. Jos ponnistus olisi ollut vähän lyhyempi, tunne olisi voinut kantaa läpi synnytyksen.

 

Kivunlievityksestä; mua itse asiassa auttoi tieto siitä, ettei mitään ollut tarjolla vaan oli pakko itse olla aktiivinen toimija. Ja äänenkäyttö on munkin mielestä ihan ehdoton juttu. Kipu ei ollut aina samanlainen joten vaihtelin vokaaleita sen mukaan mikä "taajuus" tuntui parhaimmalta.

 

Kaipaisin (ja mei:kin varmasti) lisää keskustelua tähän ketjuun. Kaikki eivät toki voi kotisynnyttää mutta aika usea voisi, eikä kyseessä oikeasti ole mikään vastuuton hippeily jos asiat tehdään oikein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on jo 5 lasta,viimeisen kohdalla olisin halunnut koti synnytyksen koska tiesin miten kroppaani kuunnella ja kaksi edellistä synnytystä meni ilman kivunlievitystä pienen väännön jälkeen kätilön kanssa.mutta ei tosiaan ollut vaihtoehto kunnallisella ja yksityisen kautta tulisi aika kalliiksi.Neuvolassa oltiin myös tosi negatiivisella asenteella kun asiasta puhuttiin. Ja kun vauva nro4 tuli niin nopeasti käytiin valmennuksessa missä opastettiin nimen omaan tilanteessa että lapsi syntyy kotona.vähän jo toivoin että niin kävisi,mutta sitten tarkastuksessa lääkäri päättikin että koska tulee varmasti nopeasti jäädään samantien sairaalaan ja puhkastaan kalvot.olin vasta 4cm auki ja kohdun kaulaa jäljellä.ei mitään synnytys tuntemuksia ollut kyllä sairaalaan mennessä.No puhkoivat kalvot ja sanoin kätilölle että ei kannata kauas mennä,edellinen tuli 4 minuutissa puhkeamisesta,kätilö lähti huoneesta ja ryminällä oli jo alkanut supistukset...parin supistukset jälkeen sanoin miehelle että soita kelloa se tulee nyt.kätilö tuli juuri ottamaan ns koppia...synnytys kesti 20 minuuttia...nyt kun viimeistä yritetään olenkin miettinyt että paljonkohan suomessa maksaisi kotisynnytys,jos alkaisi jo säästämään siihen. Moni säästää naurettaviin asioihin rahaa,joten miksi ei säästää loppuelämän muistoksi jäävään asiaan ja ainutlaatuisen kokemuksen takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mammamutti, mei kotisynnytti Suomessa, joten osaa varmaan sanoa jotain. Mulla duunin vakuutus korvaa 100%, mutta periaatteessa tuon olisin voinut itsekin maksaa (1600€). Neuvola nyt taatusti tulee tylyttämään; meidän tytsyn lastenlääkäri lähetti (kysyttyään ensiksi idioottimaisia kysymyksiä synnytyksestä) kiireellisenä fyssarille hypotonian takia ja lähetteessä mainitsi kotisynnytyksen. Mitään "vikaa" tytössä nyt ei toki ole, sairaalan lääkärin ja fyssarin mukaan ikätasolla tai jopa hieman edellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä maksaa 1000-2500e, riippuu siitä mitä haluaa ja onko valmis tinkimään siitä varmuudesta, että kätilö ehtii paikalle tai etukäteistapaamisista. Osa tekee työtä pareina, jolloin tietysti kulutkin ovat suuremmat, kun kaksi ihmistä päivystää 24/7. Se päivystyshän siinä usein on se suurin osa kätilön palkkiosta, parhaimmillaan he päivystävät yli neljäkin viikkoa ympäri vuorokauden.

 

Meillä itse asiassa suhtauduttiin sekä neuvolassa, että sairaalassa ihan asiallisesti kotisynnytykseen koko ajan, myös neuvolalääkärit. Tiedän, että tuolla meidän sairaalassa (TYKS) on yksi ilmeisesti hieman skeptinen lääkäri, mutta en itse törmännyt häneen, vaan vauvan tarkastuksenkin teki joku toinen. Tosin mekin päästiin vielä kontrolliin (painokontrolli? :D ) uudelleen parin päivän päästä, mutta edelleen oli vauva täysin priimaa  :grin: Meilläkin kaikin puolin hurjan nopeasti kehittynyt ja fiksu kaveri. Mitä nyt ei paljoa puhele vieläkään, se johtuu varmaan siitä kotisynnytyksestä sitten  :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0