Keskenmeno sykkeen toteamisen jälkeen

[Tiitu]

Meillä näkyi viikoja vastaava alkio ja sen syke viikolla 6+3 ja eilen, viikolla 11+2 todettiin ultrassa, että alkion kehitys on loppunut jossain viikon 7 paikkeilla, eli heti ar-ultran jälkeen. Nyt sitten lääkkeellinen tyjennys, niin että saadan alkio ja vielä toimiva istukka ulos...

[-Heidi-]

..

Edited November 30, 2009 by -Heidi-

[Dragonpride]

Ikävä lukea, että kohtalotovereita on näin paljon. Itse olin myös lukenut noita tutkimuksia ja myös alku-ultrassa lääkäri sanoi keskenmenoprosentin olevan enää noin3. Meillä ultrassa 6+4 vahva syke ja kakki ok. Koko vastasi viikkoja hyvin. Spontaani keskenmeno alkoi edellispäivänä ja ultrassa todettin viikkoja 8+ vastannut sikiökaiku Nyt vaan yritettävä toipua ja suunnata katseet tulevaan.

Koko raskauden ajan mulla oli jotenkin erittäin pelokas ja epävarma olo, en sit tiedä voiko muka vaistota ettei kaikki ole hyvin? Onneksi tietää, ettei ole itse voinut moista kamaluutta aiheuttaa, vaikka väkisin sitä kaikkea miettii. Voimia kaikille kohtalotovereille.

[Kia.]

Ar. ultrassa syke viikolla 9.

Neuvolassa sydänäänet kuuluivat viikolla 11.

Raskaus meni spontaanisti kesken viikolla 12.

[mymii]

Alkuraskauden ultrassa näkyi ruskuaispussi ja alkio, jolla todettiin vahvasti ja säännöllisesti sykkivä sydän. Meillekin lääkäri sanoi keskenmenon mahdollisuuden olevan tässä vaiheessa enää hyvin pienen.

 

Vaikka pieni epävarmuus kyti takaraivossa koko ajan, niin kaksi kuukautta sitä ehti jo elämään raskautta ja suunnittelemaan tulevaisuutta nelihenkisenä perheenä. Rv 11+3 menin pienen vuodon takia tutkimuksiin ja isku tuli vasten kasvoja, kun ultraäänimonitorin ruudulla näkyi eloton sikiö, joka vastasi kooltaan rv 8+6. Vaikka tiedostinkin varsin hyvin myös tällaisen mahdollisuuden olemassaolon, niin silti sitä on vain vaikea kuvitella sattuvaksi omalle kohdalle. Ja vaikka pelkäsin aivan kauheasti tutkimuksiin menoa, niin pohjimmiltani luulin kaiken olevan loppujen lopuksi aivan hyvin. Jos raskaana vielä joskus (toivottavasti) olen, niin luulen että pelko pahimmasta on hyvin pitkään läsnä.

 

Sitten sitä miettii, mitä erikoista on tapahtunut juuri tuolloin kun sikiön oletetaan menehtyneen ...söinkö jotain pilaantunutta, olinko liian rajussa jumpassa yms.... vaikka oikeasti tiedän, etten ole voinut omilla toimillani saada sikiön sydäntä pysähtymään.

 

Voimia kaikille!

[Rakkauden tähden]

Myös täällä kävi niin. Alkuraskauden ultrassa todettiin syke rv 6+2. Ruskea vuoto alkoi viikolla 10+6. Sikiö oli kehityksessään jäänyt viikolle 8. Lääkkeellinen keskeytys tehtiin viikolla 11 kun selvisi tuon verenvuodon jälkeen, ettei sykettä löydy. Nyt keskeytyksestä yksi päivä. Täällä toivon, että kaikki menisi jatkossa hyvin, enkä saisi mitään kohtutulehduksia tms..

[ayashe]

Ar-ultrassa rv 6+6 syke ja kaikki niinkuin pitää, alkio vastasi ovulaatiosta laskettuja päiviä. Ultrannut lääkäri sanoi että sykkeen toteamisen jälkeen keskenmenoprosentti on noin 10%. 9+6 vuoto, ei sykettä ja keskenmeno, pieni ei ollut tuon ar-ultran jälkeen enää paljon kasvanut. Oon jälkeenpäin miettinyt että näkikö lääkäri jo ar-ultrassa jotain epänormaalia kuitenkin, kun ei ihan varauksetta onnitellut. Sykkikö sydän jotenkin laiskasti tms, mutta lääkäri ei halunnut turhaan pelästyttää. No, en voi tietää, enkä enää muista miltä se syke näytti ruudulla, oliko se nopea vai hitaampi. Siinä hetkessä olin vaan niin onnellinen ja helpottunut että alkio oli oikeassa paikassa ja että syke löytyi. Jos seuraava raskaus alkaa oon kunnolla onnellinen luultavasti vasta jos saan lapsen syliin asti.

[Nappula]

Ar-ultrassa näkyi sikiö ja vahvasti sykkivä sydän. Sikiön koko n. 6 rv ei vastannut viikkoja joita olisi pitänyt olla jo 7+6. Kahden viikon päästä oli kontrolliultra, jossa sikiö vastasi n. kokoa 8+2 (olisi pitänyt olla jo 9+6), mutta sydän ei enää sykkinyt. Kyllähän sen aavisti, että jokin ongelma on, kun koko oli niin paljon pienempi. Nyt takana onnistunut kaavinta.

[Cressie]

Ar-ultrassa näkyi sydämensyke ja alkio oli muutaman päivän pienempi. Kahden viikon päästä menin kontrolliin ja alkio oli kasvanut jonkin verran (silloin rv8+5, alkio vastasi rv6+6), mutta sykettä ei enää näkynyt. Vaikka pelkäsinkin pahinta ja koitin asennoitua siihen, shokki oli aikamoinen. En halua edes muistella sitä hetkeä.

[Guest jipsis]

Hei kaikille!

 

Meillä yritystä keväästä -07 ja ensimmäinen plussa 1/09 ja sen jälkeen kkm 3/09, tm 7/09 ja kkm 11/09 (kaikki oireettomia ja todettu varhaisuä:ssä, ekan km:n 1. ultrassa näkyi vielä heikko syke). Viimeisen km:n jälkeen yksityiselle km-tutkimuksiin (tulos: selittämätön), jonka jälkeen päädyttiin yrittämään vielä kerran ja jos ei onnistu, aloitetaan hoidot. Nyt ollaan rv 7+, tulevalla viikolla uä ja henkisesti yritän valmistautua 4. km:oon.

 

Ihmetyttää täälläkin nuo tilastotiedot km-todennäköisyydestä. Nettipinoja lukiessa tuntuu, että rv 13:n jälkeenkin tapahtuu vielä tosi paljon km:ja. Että jos tästä ekasta uä:stä selvitään, on edessä 40 vkoa kaikkea muuta kuin odotuksen onnea...

[ayashe]

Jipsis, onnea matkaan ja tsemppiä ultraan, toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.

 

Kysyisin vielä että onko tuo yleinen käytäntö että vasta 4. km jälkeen aletaan hoitaa jos km-tutkimusten tulos on selittämätön? Vai saitteko itse valita että 4. kerta yritetään ilman?

[Guest jipsis]

Hei taas ja kiitos tsempityksestä!

 

Tutkimuksiin (ja hoitoon) olisi päässyt jo 3 km:n jälkeen, mutta menimme siis suoraan yksityiselle, koska julkisella ajan saaminen olisi kestänyt pidempään. Yksityisen lapsettomuuslääkäri tosin piti mahdollisena, ettei meitä olisi hyväksytty julkisella tutkimuksiinkaan, koska yksi km:ista oli tm ja sitä ei siksi välttämättä laskettaisi, koska syy on eri. Lääkäri ehdotti myös ensin, että luomuiltaisiin vielä 6 kk ja aloitettaisiin vasta sitten hoidot, koska näköjään plussaan suht helposti. Itse toivottiin kuitenkin, että yritettäisiin luomuna vielä yksi kierto ja jos ei tärppää tai tulee km, aloitetaan ivf.

[M_H]

Meillä alkio kehittyi jatkuvasti oikeista viikoistaan jäljessä, joten kyllähän sitä jo arvasi, miten raskaus tulee päättymään. Viimeisessä ultrassa nähtiin kuitenkin sykekin, vaikkakin heikko sellainen. Siinä vaiheessa alkion olisi kuitenkin pitänyt olla vähintään 9 viikkoinen, mutta vastasi vain 7 viikkoista. Eilen (11+0 kuukautisten mukaan laskettuna) kohtu sitten tyhjentyi itsestään. Vuoto alkoi jo torstaina, mutta oli silloin vielä hyvin niukkaa.

 

Olo on kovin tyhjä. Kudospalojen ja istukan ulos tuleminen olivat jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa ja kivut olivat todella pahat. Runsaan verenvuodon seurauksena olo on vielä nyt aamullakin todella heikko. Itkettää, mutta en vain vielä osaa itkeä. Tänään pääsen toivottavasti ultrattavaksi, jotta nähdään onko kohtu varmasti kunnolla tyhjä.

 

Lohduttava ajatus on se, että tulin helposti raskaaksi. Ehkäpä se onnistuu nopeasti uudelleenkin. Kunhan ei vain tätä enää tarvitsisi toista kertaa käydä läpi..

[Mairo]

Halit ja jaksamista M_H!

[Saara09]

Mä oon kanssa osunu tuohon 2%:iin. Kivut alkoi rv6, syke näkyi. Rv7 meni kesken.....

[Cressie]

Mikähän tuo prosentti ihan oikeasti on? Meitä on niin monta ja tiedän monta vielä lisää joilla on kkm tapahtunut. Tuntuu, että prosentti olisi oikeasti lähes 10 pintaan.

[alannee]

Noin 10–15 % raskauksista päätyy keskenmenoon, yleensä ennen 12. raskausviikon täyttymistä.

Terveyskirjasto

 

Suurin osa keskenmenoista tapahtuu hyvin varhain. On arvioitu että noin 50-60% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon ennen kuin raskautta on edes todettu. Todetuista raskauksista keskeytyy n. 12-15 %.

PeSU

[Liilu]

Mulla meni kesken viikolla 12 ja syke oli todettu viikolla 7.

[Cressie]

Kiitos faktoista Alannee!

[Starlite]

Ar-ultrassa näkyi muutaman päivän odotettua pienempi alkio 6+3 ja syke näkyi heikosti. Silloin kätilö oli sitä mieltä, että kaikki on kunnossa, mutta otettiin uusi aika, jotta nähdään syke kunnolla. Puolitoista viikkoa myöhemmin ultrassa näkyi edelleen saman kokoinen alkio eikä enää sykettä eli todettiin keskenmenoksi. Nämä ultraukset tehtiin vatsan päältä. Nyt viikkoa myöhemmin menin naistentautien polille tyhjennystä varten ja aamulla alkoi rusehtava vuotokin. Lääkäri ultrasi alakautta ja totesi, että jokin siellä sykkii edelleen!! Alkio oli kuitenkin edelleen tuota 6+ luokkaa vaikka pitäisi olla jo 9+. Lääkäri ei kuitenkaan voinut antaa lääkkeitä ilman kontrollia, joten nyt taas odotetaan 2 viikkoa. Itse en nyt todellakaan usko, että tässä on mitään tehtävissä, koska raskaus ei vain voi olla noin pienillä viikoilla menossa vaikka lääkäri jotakin toivoakin yritti antaa. Sitäpaitsi luonto taitaa hoitaa tämän nyt ihan itsekseen ja ehkä parempikin niin että säästyisi lääkkeelliseltä tyhjennykseltä.

 

Ihmettelen vain, että kauanko alkio/sikiö voi olla kehittymättä, mutta kuitenkin olla elossa?

[waver]

Syke todettiin varhaisultrassa 5+6, rv 11+1 ultrassa löytyi eloton pieni, jonka kehitys oli päättynyt rv 8-9 aikoihin.

[Puhalluskukka]

Hei! Todella suuret pahoittelut teille, vauvanne menettäneille!

 

Täällä kuulutaan kanssa huono-onnisiin odottajiin. Marraskuussa meille tuli kohdunulkoinen raskaus, joka jouduttiin tähystyksessä leikkaamaan. En kuulunut mihinkään riskiryhmään, mitään syytä ei löytynyt.

 

Pian tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi, pelko uudesta kohdunulkoisesta oli kova. Kaikki meni kuitenkin hienosti, ultrattiin monesti, syke näkyi, niskapoimu-ultrassa oli hienosti kasvanut, sydän sykki vahvasti, aivoista lääkäri sanoi, että ne ovat kauniit. Sikiö oli oikein vilkas, olimme onneissamme ja luottavaisia, että nyt mennään loppuun asti. Aloimme tekemään hankintoja.

 

16.4.2010 Rv 14+6 neuvolassa ei kuitenkaan löytynyt sydänääniä. Sydän oli pysähtynyt. Synnytin lapsemme vielä samana iltana. Häneltä ei löydetty mitään epämuodostumia, lääkäri sanoi että täysin normaali sikiö. Verikokeista sitten paljastui, että sairastin oireettomana parvorokkoa. Se voi olla sikiölle kohtalokas, aiheuttaa sydänlihastulehdusta, ja siihen meidän pienemme todennäköisesti oli menehtynyt.

 

 

Otan osaa suureen suruunne. Meillä ainakin puhuminen on auttanut. Tässä suurena apuna ollut ihana neuvolantätimme. Netistä voi lukea monia keskenmenotarinoita, mutta koskaan et voi tietää, mikä pitää paikkansa juuri sinun kohdallasi. Meitä on auttanut, kun saimme kuulla, että parvorokon voi sairastaa vain kerran elämässään, että olen voinut saada sen mistä hyvänsä, vaikka kaupasta, että syyllistä ei pidä etsiä, vaan se on vain hyväksyttävä ja sen kanssa on elettävä. Että minä eikä puolisoni oltaisi voitu tehdä mitään voidaksemme suojautua tartunnalta, kyseessä oli vain äärettömän huonoa tuuria. Mitään ei myöskään olisi voitu tehdä, jos olisi huomattu, että olen saanut tartunnan. Parvorokkoon ei ole olemassa lääkettä.

 

Valitettava tosiasia on myös se, että yleensä keskenmenoihin ei löydy syytä. Samoin kuin se, että keskenmenot vielä sykkeen näkemisen jälkeenkin ovat yleisiä, lähinnä siinä vaiheessa kai tuulimunaraskaudet sulkeutuneet pois riskeistä. Meille sairaalassa sanottiin, että heillä on kaltaisiamme potilaita päivittäin, niin kurjaa kuin se onkin.

[Iiris]

Hei kohtalotoverit

 

Yritän nyt alkaa purkaa tätä surua jotenkin ja josko tämän kirjoittaminen tänne ketjuun auttaisi.

 

Meillä näkyi vahvasti sykkivä sydän viikolla 6+2. Oli muutamia päiviä pienempi kuin mitä olin odottanut. Toissa päivänä nt-ultrassa viikolla 11+5 ei kukaan enää tervehtinytkään näytöllä. Sydän oli lakannut lyömästä ja kehitys loppunut 9+2. Aamuyöllä alkoi keskenmeno spontaanisti.

 

En tiedä vaistoaako näitä sitten jotenkin jollain tasolla. Pieni kun oli ollut kuolleena jo pari viikkoa. Pahoja raskausoireita mulla ei ollut missään vaiheessa mutta ällötysolo oli alkanut jo helpottaa minkä osin laitoin viikkojenkin piikkiin. Mulla oli tosin tullut pientä ruskeaa tuhrua pyyhittäessä perjantaista asti ja vaikka kuinka ajattelin sen voivan olla normaalia aloin myös jo varautua pahimpaan. Mutta jo sitä ennen, vaikka olimme sopineet että raskaudesta voi jo kertoa kun kerran syke on näkynyt, olen monessa tilanteessa jättänyt raskaudesta vielä mainitsematta.

 

Jos meille vielä onni suodaan ja tulen raskaaksi en varmaan kerro kenellekään mitään. Ennen kuin lapsi syntyy? Mietin myös että haluanko kuumeilla täällä jo heti uudestaan. Täältä tosin saa paljon tukea ja lohtua.

 

En vain yhtään tiedä miten tätä asiaa käsitellä. Yrittääkö puhua vaiko olla hiljaa. Nyt olen koittanut vain olla reipas.

[linnea78]

Pahoittelut Iiris ja paljon jaksamista. Niin, tietty kannattaa tehdä sen mukaan kuin parhaalta tuntuu, jokainen käsittelee tavallaan, mutta jos et jaksa olla reipas, niin älä itseäsi siihen pakota. Suru on surtava, niin siitä pääsee yli... Mulla lähestyy km:n la ja tunnen edelleen surua keskenmenosta, vaikka mielestäni olen asian käsitellytkin. Onneksi sinullakin on esikoinen elämää ilostuttamassa

[Hanuli]

Minulla oli pikkuista verenvuotoa ja hakeuduin lääkäriin ja pääsin ultraan. Sydän sykki (en muista viikkoja enää, about 7?) mutta sikiö oli pienempi kuin mitä sen siinä vaiheessa piti olla. Se syke kuitenkin jotenkin antoi toivoa. Neljä päivää myöhemmin sain keskenmenon ja viidentenä päivänä ultrassa oli jo ihan tyhjää