Prätkämimmien fiiliksiä plussaamisen jälkeen?

[Rellu_]

Hei!
Eli kysymys kuuluu onko täällä motoristihenkisiä vaukkaroijia ja mitä olet mieltä harrastuksestasi plussaamisen jälkeen? 

Minä olin varma, että ajan niin pitkään kunnes maha ottaa tankkiin kiinni ja prätkäily käy tukalaksi, mutta nyt plussattuani prätkäilyinto on jotenkin tyystin laantunut. Mulla on oma prätkä, jolla viime vuonna kuljin kaikkialle, mutta jo hieman ennen plussaa tunsin mutkissa hartialukon eli jännitin vauhtia ja mutkia - nyt plussattuani epäilys on kasvanut entisestään. Toki asiaan voi vaikuttaa myös se, että mummini (läheinen ihminen, jonka kanssa keskustelen kaikesta) on sitä mieltä että moottoripyöräily on vähintään täydellinen ehkäisykeino ja satavarma abortti. Luonto on nyt kyllä aika voimakas ja työntää nyt kapulaa rattaisiin.

 

- Oletko kuskina vai kyytiläisenä?

- Oletko jatkanut ajeluita / kyydissä istumisia mihin asti vai luopunut rakkaasta harrastuksesta odotuksen ajaksi? 

- Milloin olet uskaltanut takaisin pyörän selkään vai oletko lopettanut kokonaan? 

- Mitä neuvola on sanonut moottoripyöräilystä, jos olet sen siellä maininnut?

 

Vapaa keskustelu sallittu. Toki kuumeilijat saa vastata omia fiiliksiään ja ajatuksiaan tulevaisuudesta, mikäli plussa tulee.

[virgot]

Olin aina ajatellut ettei raskaus vaikuttaisi sen kummemmin moottoripyöräilyyn, mutta kappas vaan kun testi näytti plussaa talvella, yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, että ajelut on nyt ajeltu, ainakin pitkäksi hetkeksi Tuli heti jotenkin sellainen suojeluvaisto, ettei tulis mieleenkään ajaa nyt, kun on niin kallis lasti mukana Enkä kyllä mahtuisi viereenkään omia ajovarusteita

 

Kyytiin en mene myöskään edelleenkään, en ole tehnyt sitä sitten teinivuosien kevariaikojen

[Maikki85]

Täälläkin yksi kaksosia odottava oman pyörän omistava immeinen. Harrastus alkoi 3v sitten kun suoritimme pärräkortit, joka puolelle pitäbyt pärrän kanssa päästä. Ja itsekkin ajattelin että niin kauan ajelen kunnes maha tulee tielle.

En kuitenkaan plussan jälkeen uskaltanut lähteä ajamaan. Koska eihän se ole pelkästään mun ajotaidoista kiinni jos joku törttöilee.

 

Eli pyörä meni suoraan seisontaan odottamaan ensi kesää. Tällä hetkellä en ota sitä riskiä että kaatuisin ja menettäisin pienokaiset!

[Girandola]

Kyytiläisenä tuli ennen ekaa raskautta matkustettua aina silloin tällöin, mutta plussatestin jälkeen he hommat jäi kokonaan enkä ole pyörän kyytiin sen koommin noussut ja luultavasti en enää nousekaan. Mieskin ajelee enää todella satunnaisesti liikenteessä, enimmäkseen ajaa siis moottoriradoilla.

[Rellu_]

Täytyy myöntää että kun alkujärkytyksestä selvisin niin oon kyllä työmatkaa ajanut pari kertaa prätkällä.

[Olivia82]

Keskenmenoista johtuen olin päättänyt, että en laita ekan kolmanneksen aikana harrastusta jäihin, sillä jos olisin tehnyt niin joka raskauden alettua, en olisi paljon mitään viimeisempään kolmeen vuoteen harrastastanutkaan. Nooh, ajelin vielä rv 8 viimeisen kerran, mutta enää ei edes huvita. Nyt siis rv 11+3. Jotenkin kova väsymys, pahoinvointi ym. on vienyt ajohalut luonnostaan. Pyörää en vielä ole kuitenkaan seisontaan laittanut, odottelen vielä muutaman viikon. JOS jotain ikävää raskaudessa tapahtuisi, niin se kuitenkin on mulle se ykkösjuttu "pääntuuletukseen".

Edited August 13, 2014 by Olivia82

[heiffi]

Aluksi pistin jäihin kyytiläisenä olon mutta ihan normaalisti nyt ollut kyydissä. En kyllä myöhemmässä vaiheessa enää mutta eipä kelejä kauaa enää ole

 

Rv 16+0

[Sunrize]

Ehdin ostaa itselle oman pyörän vähän ennen plussaa ja jotenkin kaikki se alkuraskauden pahoinvointi ja jännitys raskauden kulusta (kaksoset), vei ajohalut kokonaan ja pyörä on seissyt tallissa koko kesän. Lajina siis enduro, joten riskit oli ehkä sen verran suuremmat, kuin normiajelussa, niin sekin vaikutti asiaan. Mies on kyllä ajanut normaalisti ja on sitten totutettu masuasukkeja ääniin radan varrelta käsin

[rimmy]

Kiva et löytyi tällainenkin ketju ja muita samaa asiaa miettineitä! Mä on ajanut sekä kadulla että enduroa, ja jälkimmäinen on kyllä ainakin nyt toistaiseksi jäissä, metsässä kun teen voltteja säännöllisesti. Katupyörän varmaan ajan ainakin fiksumpaan säilytyspaikkaan vielä (kunhan keksin minne), mut huviajelut taitaa jäädä hetkeksi. Tosin, ajan mä fillarilla, ja ei kai ne riskit nyt kauheasti suuremmat prätkällä olisi. Viimeistään sit loppuu kun ei takki ja housut mene kiinni!

[Rellu_]

Mä ajoin viel vikan ajon niin ettei housut menneet enää lähellekään kiinni ja takki meni hädintuskin... Oisko ollu syys-lokakuussa kun oli noin 5-6. Raskauskk.. Nyt ootanki et säät lämpenee niin saa tyttö jäädä hetkeksi isin kaa kun äiti lähtee kokeilee toimiiko pyörä talven jäljiltä moitteettomasti..

[Dacoit]

Hei, täällä on muitakin 

 

Minun oli tarkoitus vihdoin ajaa pyöräkortti tänä keväänä, mutta se nyt sitten jää ensi vuoteen. Kyytiläisenä olen ollut aikaisemmin, ja muistan että esikoisesta lopetin kyydissä istumisen kun asento alkoi olla tukala. Olisiko se ollut jo rv 15 tienoilla, mutta voitte kuvitella millaista on olla kyykkypyörän kyydissä noin muutenkin. Lisäksi mieleen hiipi erilainen pelko kuin ennen, ja sellainen tunne että vaikka se oli ihanaa, piti kuitenkin suojella sitä mahassa kasvavaa pientä. Kuopusta odotin syksystä kevääseen, joten tätä huolta ei ollut.

 

Nyt miehellä ei ole pariin vuoteen ollut pyörää laisinkaan, ja tänä keväänä on kyllä puhunut jo siihen malliin että taas olisi sen osto edessä. Ostakoot Fiilistelen sitten täällä kotona ja suunnitelen oman hankintaa ensi vuodelle.