Sign in to follow this  
Followers 0
aamuaurinko

Sektiosta toipuminen + isomman lapsen hoitaminen

7 posts in this topic

Meillä olisi mitä todennäköisimmin edessä sektio tämän pikkusisaruksen synnytystapana, ja mietityttää kovasti, että miten sitä sitten arjesta selviää vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, kun sektiohaavan kanssa ei saa juuri mitään nostella? Ihan semmoisia käytännön vinkkejä kaipaisin. Tuo 3-vuotias kun kaipaa kyllä nostelua päivittäin, kun se on ihan mahdoton apina välillä, ja kiipeilee ties minne ja sieltä huutelee sitten apua, ottakaa minut täältä pois :D. Ja toki pyllypesut ja pukemispainit on ihan päivittäisiä juttuja myöskin. Miehen ei ole meillä mahdollisuutta olla kotona muutamaa päivää pidempään, opiskelija kun on eikä amk:ssa mitään isyyslomia tunneta, eikä muutakaan apua tänne kotiin ole saatavilla (sukulaiset ym. asuu kaukana ja niillä on tietysti omat elämänsä ja työnsä), joten päivistä pitäisi ihan itsekseen selviytyä jo aika alusta asti. Esikoisen sektion jälkeen oli paaaaljon helpompaa, kun saattoi vaan nysvätä vauva sylissä sohvalla vaikka koko päivän, jos vauva niin toivoi :D. Esikoinen on kyllä päiväkodissa pari-kolme päivää viikossa, mutta jäähän siitä kuitenkin semmoinen 4-5 päivää viikossa jäljelle, kun hän on kotona. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen verrattain vähän yksin kotona lasten kanssa, kun mies on töissä 24h - 72h vapaalla rytmillä eli viikossa sen kaksi vuorokautta vain touhuan itsekseni. Mutta molemmilla kerroilla olen jäänyt kotiin itsekseni alta viikko sektiosta ja kaikesta ollaan selvitty. Ekalla kerralla kotona oli 2v 8kk joka ohjautui aika hyvin ja ymmärsi sen, että äidin vatsassa on haava joka on vielä kipeä. Sen selityksen (ja muistuttamisen) avulla poika teki paljon itse ja ymmärsi miksei voida painia/riehua/jne. Kyllähän silti niitä välttämättömiä nostoja tuli, mutta pyrin tekemään ne sitten hyyyyyvin varovaisesti. Sylittelystä ohjasin sen verran, että syliin pääsee sohvalla/lattialla, kunhan sinne kapuaa itse ja on siinä nätisti, riehumista ei sallittu. Lisäksi isoveljelle oli hyvä korostaa hänen roolinsa tärkeyttä (tavaroiden hakua, jne.) ja samalla sai kulutettua energiaakin kun juoksutti poikaa eestaas.

 

Toisella kerralla kotona oli 4v ja 1v 4kk, jolloin nostelua oli tiedossa heti runsaasti. Mä tein ne nostelut kun vaihtoehtoja ei ollut, mutta toki pyrin minimoimaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Taas syliin kiivettiin mielellään lattialla kun sinne pienempikin pääsi itse, luettiin paljon kirjoja (=rauhallisuutta), leluista valittiin aina muutamat jotka sai olla olohuoneessa leväällään jotta sain oltua sohvalla katsomassa leikkejä, leikkien johtamista hoidettiin puheella, jne. Tukivyön hommasin tälle kertaa ja uskon sen myös olleen apuna kun vatsa sai tukea sieltä eikä siten ollut niin altis potkuille, tms. 

 

Mulla on ollut kaksi jälkimmäistä sektiota hyvin helppoja toipumisen suhteen, olen voinut nopeasti hyvin ja päässyt liikkumaan paljon. En sairaalasta kotiutumisen jälkeen ole juurikaan särkylääkkeitä kaipaillut, joten olen samalla uskaltanut myös touhuta melkolailla kun ei tuntemuksia ole ollut. Olen luottanut siihen, että kipu on hyvä opas tekemisen määrälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä koetin keksiä apuvälineitä jos piti nostaa isompaa, esim. nousi porrasjakkaralle jottein maasta asti tarvinnut nostaa, auton istuimeen noustessa kiipesi mun reiden päälle ja siitä keploteltiin istuimeen. Vaikka oma kunto oli nopeasti hyvä niin kun jouduin reippaammin välillä nostelemaan niin haava oli kipeä, mutta ajan kanssa helpotti kun muisti sitten taas ottaa iisimmin.

Sylittelyt samoin kun Lauralla että sohvalla sai kiivetä syliin (tosin eihän äiti kelvannut aluksi mihinkään kun toi sellaisen rääkyvän hirviön kotiin)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikkukakkonen syntyi suunnitellulla sektiolla esikoisen ollessa reilu 2v. Me ollaan siitä onnellisessa asemassa että meillä on hyvä tukiverkosto. Itsekin pelkäsin miten toipuminen lähtee käyntiin ja miten pystyn olemaan nostamatta esikoista. No, leikkaus meni hyvin ja toipuminen oli huippunopeaa. Anoppi oli meillä jonkun aikaa apuna, samoin oma äitini ja siskoni. Mies otti kolme viikkoa isyyslomaa ja jäi heti sektiosta kotiin. Mies keskittyi esikoiseen ja minä vauvaan. Vältin nostelua edelleen kolmen viikon kuluttua kun jäin lasten kanssa päivisin kotiin miehen palattua töihin. Keksin kaikenlaisia helpottavia juttuja. Esikoinen istui tavallisella tuolilla pöydän ääressä ettei tarvinnut nostaa syöttötuoliin. Hän myös kiipesi itse portaat yläkertaan. Pyllyn puhdistamisen hoidin pesulapuilla miehen ollessa töissä ettei tarvinnut lavuaarille nostella. Ulkoillessa poika käveli mahdollisimman paljon, vältin nostelua rattaisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun esikoinen oli 2-vuotias kun kaksoset syntyi kiireellisellä sektiolla. Mä olin aika pitkään haavasta kipeä ja varoin vatsaani enkä tiedä miten olisin selvinnyt jos mies ei olisi ollut kotona niin kauan kuin haava oli suunnilleen parantunut (oli siis kotona ekat 3kk, kun piti isyysloman ja tuplista saatavan vanhempainvapaan monikkopidennyksen yhteen syssyyn). Muistaakseni noin kuukauden päästä sektiosta alkoi tuntua siltä, että uskallan varovasti nostaa esikoisen esim. rattaisiin. Jos miehellä ei olisi ollut mahdollisuutta olla meidän kanssa kotona esikoinen olisi varmaan syönyt ruokansa lattialla, pyllyn puhdistus olisi hoidettu wipeseilla ja me ei oltaisi ulkoilu missään muualla kuin omalla takapihalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen lähes 5vee vauvan syntyessä. Ja verraten esikoisen sektioon, tää toipuminen on ollut tuskien taival. Esikoisen kohdalla ehti enemmän levätä ja hoitaa haavaa. Nyt esikoinen pomppas suoraan tuoreen haavan päälle, sinne kehittyi vaktava hematooma, haava repes ja tulehtui. Onneksi lääkäri sai synnärin päivystyksessä suurimman osan verestä puristeltua pois vatsasta ja paraneminen on (toivottavasti) viimein alkanut. Mutta tuskaa tää on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0