Possu

Repeäminen synnytyksessä


290 posts in this topic

Ekasta tehtiin eppari, jonka kiukkuinen kätilö saksi todella kivuliaasti päin p*rsettä... 

Oho, olen kuvitellut olevani ehkä maailman ainoa ihminen jonka epparin ompelemisen kätilö on mokannut, sillä ikinä ennen en ole muiden kuulleen siitä valittavan. Mulle leikattiin imukuppiulosauton yhteydessä mojova eppari. Kätilö oli nuori ja synnytyksen vaikeassa loppuvaiheessa selvästi vähän epävarma, mitä sitten kompensoi olemalla ammatillisen kylmä. Lääkäri leikkasi epparin jota kätilö kursi kasaan. Haava oli kuulemma nelisen senttiä pitkä eikä hän suostunut kertomaan kuinka monta tikkiä tuli, kuulemman kahteen kerrokseen joutui tikkaamaan. 

 

Olin ekat päivät synnytyksen jälkeen kä-sit-tä-mät-tö-män kipeä alapäästä. Kipulääkkeet ei tuntuneet riittävän mitenkään vaan kaikki liike sattui. Kolmantena päivänä katsoin osaston vessassa peilistä ja huomasin että haavasta roikkuu jotain. Pyysin hoitajaa katsomaan ja hän kertoi että siellä on kunnon palkeenkieli. Kun kysyin mistä moinen on voinut tulla, hän kertoi että haava on luultavasti ommeltu vähän huonosti, ehkä turvotuksen takia. Itse epäilen syyksi kätilön surkeita taitoja. Tuo palkeenkieli oli kuin ulospäin roikkuva avohaava ja hankasi aina liikkuessani housuun tai siteeseen. Söin Buranaa ja Panadolia maksimiannoksella pari viikkoa synnytyksen jälkeen, se piti pahimman tuskan poissa. Ainoa mikä vei kivun kunnolla oli Tramal jota sain osastolla näytettyäni haavaa hoitajalle. 

 

Synnytys itsessään oli traumaattinen ja sen jälkeinen kipu jotain mitä en olisi ikinä osannut kuvitella. Mahdollinen seuraava syntyköön sektiolla, tuolta alakautta ei enää tarvitse kenenkään yrittää ulos. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja repesin pahasti. Tikkejä ommeltiin kahteen kerrokseen, kätilökään ei laskenut tikkien määrää, mutta useita kymmeniä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen synnytystä pelkäsin repeytymistä paljon, mutta lopulta en edes huomannut, missä vaiheessa se tapahtui! Eli repeytyminen ei ollutkaan omalla kohdallani ollenkaan niin kamalaa kuin olin luullut ja se oli minulle synnytyksessä kaikkein positiivisin yllätys. Mulle ei tehty epparia ja sain 2.asteen repeämät välilihaan, emättimeen ja häpyhuuleen. Tikkejä tuli parikymmentä. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että epparia ei tehty, koska se olisi ollut mulle henkisesti vaikeampaa ja vauriot olisivat olleet yhtä suuret. Pystyin alusta alkaen istumaan, mutta särkylääkkeitä jouduin syömään melkein kolme viikkoa, koska alapäätä särki kovasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia. 2. asteen repeämä tuli, mutta enpä mä sitä olisi tiennyt/huomannut, ellen papereista olisi lukenut. Eli ei vaikuttanut muuhun kuin, että tikkejä piti laittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, ja tuli 1. asteen pinnallinen repeämä välilihaan eli kolme tikkiä. Tunsin kyllä venymisen tunteen, mutta etukäteen olin luullut että se olisi sattunut paaaaljon enemmän :)

Edited by Damanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin eppari eikä siinä paljoa kyselty kun vauvan sydänäänet oli romahtaneet aiemmin oli vissiin vähän kiire saada poikaa pihalle. Imukupista puhuivat ennen ponnistusvaiheen alkamista mutta totesivat nopeasti että ei tarvitse kun äiti on niin hyvä ponnistaja. Epparista huolimatta sain 2 asteen repeämän emättimeen ja nirhauman virtsaputken suulle. Esikoisen synnytys siis kyseessä ja ponnistusvaihe kesti vaan 8 min eli aikamoinen rytinä oli.

Repeämä ja nirhauma tuntuvat nyt ihan ok mutta epparihaavan ylempi tikkaus repesi pois ja nyt haava on pirun kipeä ja kirvelee :skilletgirl: . Onneksi sai jotain niin mielettömän ihanaa palkaksi ettei se kovasti haittaa :lipsrsealed:

 

Muoks. Kävipä vielä niin että epparin avoin haava tulehtui eli nyt ollaan antibiooteilla seuraavan viikon ajan.

 

Kakkonen kun syntyi ei leikattu välilihaa, sitä lämmitettiin ja tuettiin ja ainoa repeämä oli mun vanha epparihaava johon pistettiin 3 tikkiä. Istuin heti synnytyksen jälkeen ja alapää on parantunut ihan eri tavalla kun esikoisen kanssa. Muutama nirhasu tuli repeämän lisäksi mutta ei mitään isoa vaikka kakkonen oli syntyessään isompi kun esikoinen. Kai se että paikat on jo kerran venynyt vaikuttaa aika paljon myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin, eikä mullakaan siinä tilanteessa juuri kyselty että haluanko sen vai en, kun vauva piti pitkän ponnistusvaiheen jälkeen saada maailmaan. Epparin lisäksi tuli pieni repeämä emättimestä peräaukkoon päin. Ponnistustilanteessa en tuntenut repeämistä tai epparia ollenkaan, sen verran hyvin alapää oli puudutettu. Jälkeenpäin on tietty ollut kipeä alapää, mutta tärkeintä oli kuitenkin saada tuo ihana palkinto hyvävointisena maailmaan, joten omat haavat tuntuu pieniltä uhrauksilta. Laitoksella söin kipulääkkeitä päivittäin, kotona en ole enää ottanut ja vessareissutkin sujuu ihan hyvin. Lähinnä istuminen tuntuu inhalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei edes puhuttu epparista ja kätilö oli hyvin hämmästynyt kun sain 2. ja 3. asteen repeämät. Synnytys oli kuulema hieno ja sopivalla nopeudella, joten kai se sitten oli vain huonoa tuuria tai jotenkin kudostyypistä johtuvaa. Itse en niiden tapahtumista huomannut. Emättimen 2. asteen ja sulkijalihaksen 3. asteen repeämät tikattiin leikkaussalissa. Toisesta päivästä lähtien pystyin jo istumaan ja Burana ja Panadol pitivät kivut täysin poissa. Söin särkylääkkeitä reilun viikon kunnes en enää tarvinnut. Vessassakäynti sujui hyvin jo heti sairaalassa ja nyt kuukausi synnytyksestä arki on täysin normalisoitunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on leikattu eppari, toisen asteen repeämä emättimessä sekä kahdessa kohtaa tikattu suonia umpeen. Synnytyksestä on nyt 2 viikkoa ja 1 päivä ja edelleenkään ei kärsi istua kunnolla. Pikkuhiljaa oon aloittanut rauhallisen liikkumisen. En tuntenut repeämistä enkä epparin leikkaamista synnytyksessä ja vessakäynnit on onneksi olleet helppoja koko ajan. Lääkäri "pelotteli" synnytyksen jälkeen että voi kestää puoli vuotta ennen kuin paikat paranee kokonaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika syntyi imukupilla, niin siinä sitten jouduttiin myös eppari tekemään. Sen lisäksi repesin kaiketi muutamasta kohtaa. Istuminen ja käveleminen on aikamoisen kivuliasta, mutta ehkä tämä tästä! Vessakäynnit kyllä sujuu ihan ongelmitta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi imukupin avulla, joten silloin tehtiin eppari. Vaikka kätilöopiskelija tikkasi niin hän teki tosi hyvää työtä. Tikkaus ei tehnyt kipeää ja eppari parani hyvin! Epparin takia en tarvinnut särkylääkettä, mutta istumista varoin. Pystyin kyllä istumaan, mutta vähän toisella kankulla.

 

Kuopuksesta tuli vain vähän nirhaumaa, joten tikkejä ei tarvinnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia kummallakaan kerralla. Ekasta tuli 1-2 tikkiä pieneen nirhaumaan ja tokasta ei tullu yhtään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin, lisäksi tuli joku pieni repeämä. Sekin ommeltiin, mutta tuskin on kovin monta tikkiä laitettu, kun en ole itse edes varma missä kohdassa tuo repeämä on  :rolleyes: Mielestäni eppari on aika pitkälle leikattu, eli olis voinut tulla mojovat repeämät ilman sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epparia ei tehty kummassakaan synnytyksessä. Ekalla kerralla ei repeämiä, ei edes kunnon nirhautumia mutta vauva oli pieni, alle 3kg (rv 36+5). Toisella kerralla ei taaskaan repeämiä, jokunen nirhauma ja naarmu. Ärsyttävin oli naarmu virtsa-aukon suulla, joka kirveli yllättävän pitkään ja ekoina päivinä pisut eivät olleet todellakaan lempipuuhaa tuon takia. Kakkonen oli kilon isoveikkaansa suurempi.

 

Kolmas kerta tulossa ja taas tuo repeämisen uhka/eppari pelottaa ihan sikana. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty eppari. 3. asteen repeämät. Sulkijalihaksesta meni jotain säikeitä. Emättiimeen tuli joku 5 sentin vekki. Viimeiset tikit lähti 4 kk synnytyksestä :D

 

 

 

Toisella kierroksella 2 tikkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei leikattu epparia, puudutettiin kyllä varmuudeksi jos olisi pitänyt leikata. Välilihaan ja kohdunsuulle tuli 1. astee repeämät yhteensä 5 tikkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

3. asteen repeämä. Emättimen takaseinä rikki, väliliha kokonaan auki ja sulkijalihas poikki. Tunnin korjausleikkaus, tikkejä ei laskettu, 20-50kpl.. Ihan spontaanisti tuli tämä, ei imukupilla ja vauva oli normaalin kokoinen.

2 viikkoa makasin, sen jälkeen lyhyitä aikoja istuen. Kävelin pieniä matkoja 4vko kohdalla ja lopetin kipulääkkeiden syönnin 5vkoa synnytyksestä, istuminen kovalla alustalla 6 viikon kohdalla, samoihin aikoihin onnistui lattialla risti-istunta, ylösnousu on silti vielä vaikeaa, kyykyssä oleminen ei vielä onnistu. 8vko synnytyksestä, vauvaa jaksan kantaa lyhyitä aikoja, paine on nopeasti liian suuri alapäässä. Vessassa käynti on vielä kivuliasta, mutta ulostuslääkkeet auttaa kovaan vatsaan. Tikit pistelee vielä jonkin verran ja alapää on äärimmäisen hellä ja kosketus sattuu paljon (sisätutkimukset on helvettiä). Virtsankarkailua ei ole, mutta hädän sattuessa vessaan on mentävä muutamassa minuutissa. Uutta synnytystä alateitse ei suositella. Henkinen toipuminen fyysistä puolta rankempaa. Traumat jäi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tarvinnut epparia, 1 asteen repeämä/nirhaumia. Muutama tikki sinne laitettiin, mutta esim. väliliha säästyi repeämiseltä, lähinnä emättimen suulla tikit, ei sisäpuolella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeks off topic, mutta mulle tulee tosta otsikosta mieleen vaan, että kesken synnytyksen revetään nauruun sillee *reps* :girl_crazy:Hauskat mielikuvat, kun kuvittelen synnyttäjiä ponnistamassa ja kikattamassa samaan aikaan - liikaa ilokaasua kenties?! :girl_haha:

 

Joo.... yks väsynyt huonon huumorintajun omistava opiskelija pitkän koulupäivän jälkeen täällä hei, lähen pois...... :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä säästyin kokonaan tikeiltä ja epparilta. Lääkäri sanoi 3 pv synnytyksen jälkeen, että ainoa näkyvä synnytysmuisto on mustelma välilihassa. Eli pääsin mahdollisimman helpolla tuolta osin. Vauva oli kyllä pienikokoinen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epparia ei tullut, pari tikkiä laitettiin varmuuden vuoksi, välttämättä niitä ei ois tarvittu, mut kätilö halus laittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin episiotomia ja silti tuli toisen asteen repeämä (labiassa), tikkejä piti muutama laittaa. 

 

Miten teillä muilla joilla tullut repeämiä. Onko ollut kipuja yhdynnän aikana vaikka itse synnytyksestä olisi jo pari vuotta aikaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joku aivan pieni repeämä tuli, kätilö puudutti alueen jollain tukolla valmiiksi, jos tarvitsee ommella. Ei tarvinnut koska oli lakannut vuotamasta puudutuksen aikana. Ja ilmoitin kyllä aika selkeästi että annetaan sen olla, eli olisin tarvinnut hyvät perustelut ompeluun. Yhtä hyvin nuo pienet repeämät paranevat ompelemattakin. Eli jos repeää itsestään eikä repeämä ole iso, se korjaantuu kudosten palautuessa. Minusta helpompaa kun ei jää tikkejä kiusaamaan, mutta tuo on tietty makuasia.

 

Istuin ongelmitta jo samana päivänä. Ja ensimmäinen lapsi kyseessä, joskin pienikokoinen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei leikattu epparia, koska pää syntyi ongelmitta, mutta vartalon syntyessä olikin sitten yllättäen käsi koukussa ja repesin. En tuntenut mitään ja kätilökin havaitsi repeämän vasta synnytyksen jälkeen.

 

Paperien mukaan 3.-4. asteen repeämä, väliliha repesi koko matkalta ja ulommainen sulkijalihas osittain. Synnytyksen jälkeen lääkäri teki pikaisen kursimisen ja seuraavana aamuna oli varsinainen korjausompelu leikkaussalissa spinaalissa. Tikkien määrää en tiedä ja tokkopa niitä kukaan laskikaan, kun vahinkoa oli pitkältä matkalta useammassa kerroksessa.

 

Ulostuslääkkeen ansiosta vessakäynnit sujuivat alusta asti kivuttomasti, antibioottia söin yhteensä 1,5 viikkoa ja särkylääkkeitä varmuuden vuoksi hieman kauemmin. Istuminen onnistui parin päivän jälkeen, mutta edelleen (nyt synnytyksestä vajaat 6 viikkoa) pitkäaikaisesta istumisesta tulee paineen tunne ja lantionpohjalihakset tuntuvat tavallista heikommilta. Juoksemista tai hyppimistä ei voi ajatellakaan, mutta eipä tuosta ole muuta haittaa normiarjessa.

 

Synnytyksen aikana kerroin, etten halua turhaan epparia, ja jälkikäteen kätilö sanoi mieltähuojentavasti, ettei tuossa tilanteessa eppari olisi auttanutkaan mitään ja reilu repeäminen oli oikeastaan väistämätön. Mitään traumoja ei jäänyt, koska synnytyksessä, operoinnissa ja niiden jälkeen kivunlievitys oli kohdillaan ja repeämästä on tähän päivään asti aiheutunut vain epämukavuutta, ei laisinkaan kipua. Ihan turhaan pelkäsin repeämistä etukäteen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now