Possu

Repeäminen synnytyksessä


290 posts in this topic

Synnytys jouduttiin saattamaan loppuun imukupilla, jolloin kätilö leikkasi epparin. Tuossa tiimmellyksessä kuitenkin sain myös emättimeen toisen asteen repeämän. Tikkien määrää kyselin, mutta kätilön mukan niitä ei ole tapana laskea. Ilmeisesti niitä tuli kuitenkin useampaan kerrokseen. Istuminen onnistui pehmeällä heti synnytyksen jälkeen, mutta pitkään istuminen tuntui ikävältä. Samoin vessakäynnit olivat melkoinen operaatio n. kuukauden ajan. Viimeiset tikit irtoilivat vasta kuukauden synnytyksen jälkeen.

 

Eppari on parantunut ihan hyvin, mutta tuo emättimen repeämä vielä kovasti kiristelee yhdynnässä, vaikka synnytyksestä on jo lähes 5kk aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1. Alatiesynnytys: vauva 2320g 46cm py 33cm. Ei eparia. Pieni repeämä = Yksi tikki (Ponnistusvaihe 15min).

 

2.Alatiesynnytys. vauva 3100g 49cm py 34cm. Ei epari. Ei repeämää= Ei tikkejä. (Ponnistusvaihe 10min).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neljä synnytystä, ei ole koskaan tehty epparia. Kahdesta isoimmasta sain muutaman nirhauman limakalvoille ja kahdesta pienimmästä en naarmuakaan. Revennyt en ole..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppari tehtiin ja lisäksi tuli vielä 2-asteen repeämä useammassa kerroksessa. Tikkien märää en tiedä, mutta kauan sitä tikattiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka lapsi syntyi sektiolla, toinen alateitse.

 

Ponnistusvaihe oli pitkä (2,5 tuntia) ja vauvalla oli iso pää (37 cm). Kätilö leikkasi epparin, koska hänen mielestään pää ei olisi muuten mahtunut tulemaan. Tämän lisäksi tuli vielä lievähkö 3. asteen repeämä (3 a): väliliha repeytyi ja peräaukon ulomman sulkijalihaksen säikeestä neljäsosa. Repeytymisen aiheutti se, että vauvalla oli käsi koukussa ylävartaloa vasten. Kätilön mukaan repeämistä ei olisi voinut välttää oikein mitenkään. Vammat paikannut gyne oli sitä mieltä, että sulkijalihasvamma oli onneksi hyvin pinnallinen - kaiken pitäisi palautua normaaliksi ja ei estettä alatiesynnytykselle jatkossa. Pääsin heti operaation jälkeen jaloilleni ja pystyin kävelemään ja istumaan ongelmitta (parina ekana päivänä ei kyllä tehnyt mieli istua kovilla tuoleilla).

 

Synnytyksestä on nyt viikko, eikä alapää ole pahasti kipeä. Vessassakäynti sujuu normaalisti ja kaikki tuntuu pelittävän. Uskon, että paranen tosi nopeasti. :) Sektiosta toipumiseen verrattuna nämä repeämät tuntuvat pikku jutulta - eivät ole vaikeuttaneet liikkumista ja vauvan (ja esikoisen) hoitamista, toisin kuin sektiohaava.

Edited by Nox

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika 4000 g, py 36,5, ei tehty epparia, mistä positiivisesti yllätyin. Sain toki pienen 2. asteen repeämän, mutta koin että pääsin helpommalla kuin jos eppari olisi leikattu. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elän osalta tehtiin imukupin vuoksi eppari ja tuli joku tikattava repeämäkin. Lapsi 3,6 kiloinen.

Toinen sata grammaa painavampi. Jonkin tikin ne laittoivat pieneen repeämään.

 

Oli kyllä huima ero miten näistä toipui! Eppari tuntui varmaan vielä puolenkin vuoden päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin "ei tehty epparia ja repesin".

 

Mun "repeämät" oli kaksi tikkiä vaatinut nirhauma välilihassa ja yhden tikin tälli häpyhuulessa eli mielestäni tosi pienet vauriot, jotka eivät ole vaivanneet jäljestäpäinkään.

Toisella kierroksella ei tehty epparia ja ei repeämiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epparia ei ole tehty yhdessäkään synnytyksessä. Jokaisessa synnytyksessä on jouduttu laittamaan 1-3tikkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia ja repesin hieman. Sain kaksi pientä nirhaumaa, joihin ei tikkejä laitettu, ja yhden isomman, mikä tikattiin jokusella tikillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pieni eppari, johon jatkoksi mojovat repeämät (2. asteen), sekä vähän nirhaumaa vielä, joihin ei tikkejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin oikeanpuolinen eppari ja jatkeeksi tuli onkalorepeämä, jonka paikkaamiseen tarvittiin lääkäri. Lisäksi parit nirhaumat. Istun nyt kolmen viikon jälkeen vihdoin normaalisti, vielä välillä tuntuu kiristystä (tikit eivät siis ole vielä lähteneet). Kätilön paranemisarvio olikin kolme viikkoa, joten en ole yllättynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pieni repeämä tuli ja joku nirhauma lisäksi toisaalle. Ei vaivannut juuri lainkaan ja parani tosi nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli pieni repeämä, muistaakseni kaksi tikkiä. Eivät juurikaan vaivanneet synnytyksen jälkeen kyllä. Jos lapsi ei ollut syntynyt käsi poskella, tuskin olisi tullut mitään :D toka lapsi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tehty epparia, pieni ensimmäisen asteen repeämä (kaksi tikkiä) ja nirhauma (yksi tikki). Noitakaan ei välttämättä olisi tullut, ellei kätilö olisi joutunut vähän hoputtamaan ponnistusta, koska vauvan sydänäänet laskivat hieman. Eivät ole vaivanneet juuri ollenkaan, heti pystyi istumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

3. asteen repeämä; vähän sulkijalihasta, oletan että väliliha, ja papereiden mukaan "syvä, pitkä repeämä". Syvemmät tikit tais olla sulamiskestoltaan 4 ja päälimmäiset 2 viikkoa. Ainakin niillä kohdin tuntui että tuli sellaista tihkuverta kun lähtivät pois. 

 

Itse repeäminen ei tuntunut yhtään, tikkaaminenkin lähinnä kiristyksenä ja puudutukset. Ensimmäiset 7 päivää oli ikävimmät, erityisesti varmaan välilihan turvotuksen ollessa pahimmillaan, mutta niistäkin ensimmäiset olin niin hyvissä lääkepöllyissä sairaalassa ja muutenkin kanveesissa (hb 72) että en tiennyt asiasta juuri mitään. Syvemmät ompeleet ei ole tuntuneet missään vaiheessa. Mahanpehmennin teki vessassa käynnistä mukavaa ja hyödynsinkin sitä kotonakin aika pitkään. Sen verran täytyy myöntää, että koska paperissa näytti pahalta niin en pahemmin paranemisaikana viitsinyt tiirailla. 

 

Jälkitarkastuksessa ei ollut mitään häikkää eikä estettä alatiesynnytykselle ole jatkossakaan. Kuulemma korkeintaan koittavat hidastaa ulostulovaihetta (sen, että miten en tiedä, eipä tämäkään paljon käskystä hidastanut..). Mikään ei enää tunnu inhalta tai erikoiselta, vaikka siihen epäilemättä normaalia pidempään menikin. 6. viikkoon asti ohjeet oli aika samat kuin sektiopotilailla, ja ainakin tarkastuksen mukaan myös lantionpohjalihakset ja sulkijalihas on palautuneet hyviksi. 

 

Mitään kammoa ei kyllä ainakaan vielä ole tullut, en jotenkin usko että näitä voisi omalla tahdollaan mitenkään välttää. En myöskään oikein osaa edes ajatella että synnytykseni olisi ollut niin "vaikea" tai vauriot niin kamalat mitä tuo epikriisi kertoo. :P

Edited by talventakoja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja repesin lisäksi. Ei sattunut itse tilanteessa, eikä ompelukaan kamalasti. Toipuminen kesti 2 vkoa, aika tasan.

 

Kyselin muuten noista luokituksista, kun mullekin kirjattiin "pitkä ja syvä emätinrepeämä", ja niitähän ei tosiaan samalla lailla luokitella asteilla jos on eppari ohessa. Mutta mielenkiintoista oli se, että kuulema kätilöiden kielessä ja papereihin merkaten ei ole epparin kaverina olemassa kuin kahdenlaisia repeämiä; joko "pitkä ja syvä" tai "pinnallinen ja lyhyt". Ei siis voi olla "pitkä ja pinnallinen" tai "syvä ja lyhyt", vaikka ne parhaiten kuvaisikin tilannetta. :D Paperilla voi siis näyttää pahemmalta, kun joku sitä tuossa aiemmin kauhisteli. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä 3.asteen repeämä. Kovat kivut pitkän aikaa enkä voinut istua tai seistä pitkiä aikoja moneen viikkoon. Leikkaussalissa ommeltiin ja siinä meni aikaa. Ehkä meni noin vuosi ennen kuin aloin olla kohtuullisessa kunnossa. Seksi ja vessajutut ei ole enää tuntuneet sen jälkeen normaaleilta. Nyt uudestaan raskaana ja tällä kertaa haluan sektion. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla toipuminen on mennyt kyllä yllättävänkin hyvin. Synnytyksestä on nyt viitisen kuukautta aikaa. Repeämä (molemmat sulkijat ja peräsuolen limakalvoa) korjattiin heti leikkurissa aamuyöstä. Toki menetin reippaasti verta ja pyysin punasolutankkauksen synnärillä, kun pelkkä sängystä nousu huippasi niin kovasti (ja kotona on kaksi kerrosta joten portaidennousua vauvan kanssa oli tiedossa). Kipua oli yllättävänkin vähän, ja Burana auttoi hyvin. Yksi kkristävä ommel kun otettiin pois, elämä kirkastui huomattavasti. Pissa- ja kakkahommat onnistuu melko normaalisti, pissa karkaa helpommin ja samoin pierun pidättäminen on huonompaa. En ole kyllä juurikaan muistanut jumpata alakertaa. Yhdynnässäkään ei kummempia tuntunut ja samoin kuukautiskupin käyttö onnistui normaalisti.

Kuitenkin mietin, että jos repeän uudestaan seuraavassa mahdollisessa synnytyksessä, voi lopputulos olla jotain ihan muuta. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehtiin eppari ja siitä toipuminen oli vaikeaa, koska esim. vessajutut eivät onnistuneet ollenkaan, enkä voinut istuakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta tehtii eppari (syntymän nopeuttamiseksi sydänäänten laskujen vuoksi, napanuora tiukasti kaulan ympärillä), toipuminen kesti jonkun hetken. Keskimmäisestä toisen asteen lievät repeämät, tikkejä ymmärtääkseni 10+ (ponnistusvaiheessa ei voitu turhia himmailla sydänäänten laskun vuoksi, napanuora kerran kaulan ja kerran vartalon ympäri), toipuminen helpompaa ja nopeampaa kuin esikoisesta. Vanhalle eppariarvelle ei käynyt mitään, eroa synnytyksillä reilut 1v 8kk.

 

Kolmannella kerralla sydänäänet pysyivät hyvinä, ei kiertynyttä napanuoraa, ja ponnistusvaihe kesti vähän pidempään kun edelliskerroilla, mutta ilmeisesti kudokset saivat rauhassa venyä. Joku pienen pieni repeämä yhdellä tikillä ja olo mitä helpoin melkein heti synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en näköjään ollutkaan kommentoinut tähän ketjuun tarkemmin aiemmin: 4. asteen repeämä esikoisen (rv 39+5, 4,4 kg ja 54 cm) synnytyksessä. Synnytys meni muuten mielestäni hyvin vaikka käynnistykseen jouduttiinkin. Ponnistusvaihe oli epiduraalin takia täysin kivuton ja nopea (n. 10-15 min), episiotomiaa ei tehty enkä kyllä muista yhtään tukiko kätilö välilihaa mitenkään. Sydänäänet laskivat ponnistusvaiheessa, joten päättelin itse että nyt annetaan palaa eikä himmailla.

Tyttären koko ilmeisesti oli suurin syy repeämään. Ja kenties kudostyyppi.

Edited by sarvis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pieni ensimmäisen asteen repeämä ja pieni nirhauma tuli. Laitettiin kaksi tikkiä ja olin kyllä heti melko hyvässä kunnossa. Pari päivää taisi olla pyrstö vähän hellänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now