star

SATKS

120 posts in this topic

Uusia kokemuksia olis kiva kuulla. Mulla ekaa kerta matka SATKS:iin edessä, kaksi edellistä olen synnyttänyt muualla.

 

- monen hengen huoneita tuolla on?

- mulla tarkoitus synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä jos vaan pystyn, miten tähän kannustetaan ja annetaan keinoja helpottaa kipua?

- saako kuinka helposti apua imetysohjaukseen?

- onko ruoka hyvää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä synnytin joulukuun alussa SatKS:ssa. Hyvät muistot jäi sekä synnäriltä että lapsivuodeosastolta. Synnärillä osui kohdalle hyvät kätilöt, mulla havaittiin yllärinä perätila kun saavuttiin laitokselle. Synnytin alakautta, olisin kyllä halutessani saanut sektionkin. Lääkäri oli perätilan takia myös synnytyksessä ja avusti vauvan maailmaan, hän oli kanssa ihan mukava mies vaikka ulkonäkö saikin mut melkein pitelemään pokkaa. Sain häneltä ja kätilöltä hienosti tietoa tuosta miten perätila vaikuttaa synnytykseen. Mun toiveita kivunlievityksestä kuunneltiin hyvin ja edettiinkin pitkälle luonnonmukaisin keinoin. Lopuksi sain puudutteet ensin paraservikaalin ja lopuksi vielä pudendaalin, kun en enää ilman niitä pärjännyt.

 

Vuodeosastolla kohdalleni sattui kivat hoitajat, koska oli hiljaista sain olla aluksi yksin kolmen hengen huoneessa, viimeiseksi yöksi sain huonekaverin. Ruoka oli minusta hyvää, nälkä ei tullut. Imetykseenkin tarjottiin apua, meillä se lähti sujumaan heti joten en siihen paljon apua kaipaillut. Näin kolmannella kerralla en tarvinnut muuten opastusta vauvan hoitoon. Lastenhoitaja käytti vauvan suihkussa ja samalla näytti nuo navan putsaukset ja muut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on vähän toisenlainen synnytys SatKS:ssa, mutta ei mitään negatiivista sanottavaa. Päinvastoin, aivan uskomatonta henkilökuntaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensisynnyttäjänä en saanut tarpeeksi tietoa ja minulle tuli myös olo, että "anteeksi kun olen vaivananne". Pyytelinkin anteeksi synnyttäessäni. Mutta kyllä se ihan hieno kokemus silti oli! Jää ainutkertaiseksi minulla:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä koettiin raskausmyrkytyksen takia monen moista satkussa, mutta huonoin fiilis jäi synnytysvuodeosastolta ja alituisesta odottelusta, vaikkei osastolla mitenkään kuulemma ollut täyttä...

Edited by sarah-87

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on pelkkää hyvää sanottavaa synnäristä, leikkaussalin henkilökunnasta, vuodeosastosya ja vastasyntyneiden teholta. Joka paikassa sain ystävällistä ja asiantuntevaa kohtelua, minulle selitettiin tilanteet kun äkisti ja yllättäen ennenaikaisesti jouduin sektioon ja sain paljon kuuntelevia korvia kun masennuksissa vuodatin elämäntilannetta. Ja hienosti opastettiin keskosen imetyksessä. Jäi hyvä mieli :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvät kokemukset jäi. Kätilö tarjosi erilaisia kivunlievitysvaihtoehtoja oma-aloitteisesti, eikä niiden saantia tarvinnut odotella. Lopuksi ponnistusvaiheessa hän tsemppasi joka ponnistuksella. Ruuhkaa oli paljon, ja olimme miehen kanssa aika paljon kahdestaan salissa, mutta säännöllisesti tultiin tarkastamaan tilanne, ja tietty heti napinpainalluksesta tultiin paikalle. Kätilö ja eräs hoitaja olivat melko topakoita, mutta oikein ammattitaitoisia!

Myös osastolla henkilökunta oli oikein mukavaa, imetysohjausta annettiin aika pikaisesti, mutta imetys lähtikin niin kivasti käyntiin, ettei enempää olisi tarvittukaan. Kovasti kyseltiin, tarvitaanko jotakin, yöpalaa, lääkettä tms. :) Ruoka-aika tuntui olevan jatkuvasti :D Sain olla lähes koko ajan yksin kolmen hengen huoneessa, vaikka ruuhkaista oli ollutkin  :blink:

Koko ajan oli sellainen fiilis, että ollaan hyvissä käsissä!

Edited by hansQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on takana kaksi synnytystä SATKssa. Molemmista on vain hyviä muistoja.

 

Ensimmäisen synnytyksen kohdalla tarjottiin mahdollisuutta lievittää avautumisvaiheen kipuja ammeessa, hoitajat kiikuttelivat kauratyynyä ja pitivät huolen sen lämpimänä pysymisestä, kivunlievitystä tarjottiin ja henkilökunta oli oikeinkin ystävällistä. Toinenkin synnytys sujui hienosti, tosin se kesti yhteensä vain pari tuntia, joten kivunlievitykset jäivät vähän taka-alalle.

 

Esikoisen kohdalla päästiin perhehuoneeseen ja toisen kohdalla ihan tavalliseen vuodeosaston jaettuun huoneeseen. Usein, tai ainakin minun mielestäni usein, käytiin kyselemässä ja tarkastamassa sekä omaa, että vauvan vointia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaiken kaikkiaan mulle jäi sairaalasta hyvä fiilis. Molemmat synnytyksessä olleet kätilöt ja kätilöopiskelija olivat mukavia ja asiantuntevia ja toiveitani kuunneltiin. Esim. kun makuulla olo tuntui musta todella tukalalta niin yhdessä kohtaa käyrää otettiin niin, että istuin jumppapallon päällä. Osastolla myös hoitajat olivat mukavia. Imetysohjaus oli ihan ok. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti.

 

Hiukan lisää ohjeistusta olisin kaivannut joissain jutuissa näin ensikertalaisena. Olisi ollut kiva, jos pian osastolle tulon jälkeen olisi selitetty kaikki oleellinen, mutta itse joutui jonkin verran kyselemään, esim. näyttämään miten vaipanvaihdossa toimitaan kun en ollut sitä aikaisemmin tehnyt tai mistä saa puhtaita vaatteita. Kysymällä apua sai kuitenkin ihan hyvin.

 

Toinen mihin olin hieman pettynyt oli synnytyksestä saatu tieto. Sanottiin, että kotiin tulee epikriisi, mutta se oli kyllä todella suppea, siinä luki tyyliin käytetyt kivunlievitykset ja paljonko vauva on saanut pisteitä. En esim. saanut tietää synnytyksen eri vaiheiden kestoa, kun en sitä erikseen kysynyt. No neuvolakortissa noi kai on ja sen saa sit jälkitarkastuksessa, mutta olis ollu kiva tietää aiemminkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kahdesti SATKssa synnyttänyt olen, keskimäärin ihan tyytyväinen.

 

Henkilökunta on ollut mukavaa, kestänyt mun huumoria, ollut avuliasta. Mulla on ollut kummallakin kerralla hyvin topakka kätilö, mikä loi muhun turvallisuudentunnetta. Vain kerran synnyttäneiden osastolla jäi eräästä hoitajasta vähän p-maku suuhun. Tuli vaikutelma että hänellä on pelkkää kiirettä, ei hän ehdi neuvomaan.

 

Ekalla kerralla olisin toivonut kyllä enemmän ohjeistusta imetyksessä, se kun on ensikertalaiselle vähän uusi juttu. Rintakumit kyllä sieltä sain, niillä saatiin aloitettua. Sain myös ekana yönä nukkua rauhassa muutaman tunnin kun hoitajan ottivat vauvan hetkeksi kansliaan, olin siinä vaiheessa valvonut putkeen melkein kaksi vuorokautta. Siitä en pitänyt että episotomia leikattiin multa kysymättä ja lapselleni annettiin sairaalassa tutti. Positiiviseksi koin nopeasti saadut kipulääkkeet ja ruoka oli tosiaan hyvää. Olin myös kahden hengen huoneessa erittäin mukavan huonetoverin kanssa, se auttoi paljon asiaa viihtymisen kannalta. Vauvan hoidossa sekä minua ja isää neuvottiin hyvin. Kuitenkin oli vähän ulalla oleva olo, mutta se nyt ei johtunut sairaalasta vaan ekasta synnytyskerrasta.

 

Toisella kertaa tiesin jo hyvin mitä haluan. Episotomiaa ei leikattu vaan välilihaa venytettiin käsin. Tämän ansiosta en tuntenut istukan ulostulon jälkeen enää mitään kipua, olin ihan normaali. Ekalla kerralla eppari tulehtui ja muutenkin alapään toipuminen kesti ja kesti. Lisäksi osasin toivoa paremmin kivunlievityksiä, pyörin jumppapallolla, käytin lämpimiä kauratyynyjä, pääsin siihen ihanaan altaaseen (mulla kuuma suihku vatsalle supistuksen tullessa tuntui taivaalliselta) ja sain ilokaasut ja epiduraalit toivoessani. Tällä kertaa oikein huomasin että kätilöt olivat kunnolla lukeneet esitietolomakkeen ja siinä olevat toiveeni. Osastolla ei sitten ollutkaan niin mukavaa, oli "ruuhka-aikaa", olin samassa huoneessa 3-4 äidin kanssa. Siellä ei paljoa nukuttu. Varsinkaan kun lapseni oli niellyt lapsivettä synnytyksessä ja itki ensimmäisen yön pulautellen... Toisen äidin lapsi itki sitten seuraavan yön. Onneksi pääsin silloin jo kahden yön kuluttua kotiin, kun hoputtelin hoitajia ja olivat varmaan vain iloisia että tilaa tuli. Tällöin muuten tutteja ei enää näkynyt, ja huomasin kätilöiden katselevan karsaasti äitejä jotka olivat tuoneet tutin mukanaan vauvoilleen. Kuopus olikin sitten jatkuvasti mun kanssa, en luopunut hänestä hetkeksikään. Onneksi niissä sairaalan lasten sängyissä oli pyörät alla :girl_crazy:

Tokalla kerralla hoitajat tahtoivat vain nähdä että osaan yhä hoitaa lapseni, muuten eivät kummemmin puuttuneet asioihini. Sain muuten tosi hyvää nännirasvaa sairaalasta kotiinkin asti. Tällä kertaa ei imetyksessä ollut mitään ihmeellistä, koska kuopus oli alusta asti sitä mieltä että mikään maapallolla ei ole tissiä parempaa ja hänhän roikkuu ja syö siinä ihan sama miten häntä siinä piteli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmas kerta takana, tällä kertaa siellä uudessa naisten- ja lastentalossa.

 

Henkilökunta edelleen mukavaa ja asiansa tuntevaa, joskin olivat vähän hukassa vielä upouusissa tiloissaan. Jälleen vuodeosastolla oli eräs vanhempi hoitaja, joka jätti p-maun suuhun, mutta sen hän tekee ilmeisesti kaikille kun vähän kyselin. Olin siis käynnistyksen takia osastolla ja ko.hoitaja mm.unohti tuoda mulle kipulääkkeitä, eikä edes pahoitellut todetessaan unohtaneensa mut.

 

Sain jälleen epiduraalin. Jossakin olen kuullut huhuja ettei uudelleen synnyttäjät saisi epiä, kysyin tätä kätilöltä ja hän totesi, että tottakai saat epiduraalin, jos vaan synnytys vaikuttaa edistyvän suht maltillisesti, usein uudelleensynnyttäjille ei ehditä laittaa epiä/sen pitkäaikainen vaikutus on turha nopeassa synnytyksessä.

Kätilöt synnytyksessä olivat kyllä mahtavia, kolmannen lapsemme ison koon takia hänet hivutettiin pikkuhiljaa ulos, enkä revennyt yhtään, vaikka vauvan hartiat olivat tosi tiukoilla.

 

Muuten tuolla tuntui kyllä olevan kauhean kiireistä, jouduimme usein odottelemaan henkilökunnan apua. Päivät olivat pitkiä, mutta se johtui ehkä enemmän itse tilanteesta ja ikävästä kotiin.

 

Uudet synnytyssalit itsessään olivat mielestäni todella hienoja. Erittäin isot tilat, mutta kauniit ja valoisat, viihtyisät. Loistavat musiikkivehkeet, joihin sai tuotua omaa musiikkia muistitikulla. Ammehuone oli todella mahtava, harmi kun en tipan takia saanut mennä lillumaan.

 

Vauva pääsi heti syntymän jälkeen rinnalle ja mun ollessa suihkussa oli isällään kenguruhoidossa. Sieltä sai tällä kertaa lapselle omat villasukat ja myssyn kotiin asti. Ensimmäisen vuorokauden toivovat vanhemman pitävän vauvaa vaippasillaan jatkuvassa ihokontaktissa paidan alla, oman halun mukaan saa pitää kauemminkin.

 

Osastolla olivat valmiita auttamaan jos apua tarvittiin ja kuuntelivat ja pyrkivät hyvin toteuttamaan kotiutumistoiveet. Ruoka oli hyvää.

 

Vuodeosasto muodostui neljästä käytävästä, jotka muodostivat neliön. Yhdellä käytävällä oli syvennys, jossa oli keittiö ja ruokapöytiä, sai syödä siellä tai hakea sieltä ruokaa huoneeseen. Astiat palautettiin samaan tilaan ja laitettiin itse tiskikoneeseen. Samassa paikassa oli myös syntyneiden taulu, lämmön mittauspaikka, sanomalehtien ilmoitus kansio ja muut sellaiset. Sieltä sai myös hakea maljakoita kukille jos tarpeen oli.

 

Huoneet eivät olleet mitään ekstraisoja, pääasiassa 1-2 hengen huoneita, mutta kaikissa lähes poikkeuksetta 2 äitiä lapsineen. Viihtyisiä, hoitopöytä systeemi oli aivan mahtava, sillä sen korkeutta sai nappulasta säädettyä. Muuten eivät mitenkään kovin erikoisia.

Hiukan hassua oli, että niitä isoimpia siteitä, joita itse ainakin tarvitsin ekoina öinä ja päivinä, ei ollut vessassa, vaan niitä säilytettiin huoneessa yhdessä kaapissa. Kesti hetken, että muisti napata niitä sieltä. Vaatteet olivat edelleen samoja vanhoja harhailukaapuja aamutakkeineen, alusverkkopikkuhousut niitä kertakäyttöisiä. Puhtaita vaatteita ja vuodevaatteita sai hakea käytävällä olevasta vaaterekistä, käytävällä oli myös likavaatekori. Paitsi vauvanvaatteille oli huoneessa oma likavaatekori.

 

Pari hoitajaa totesi mulle, että uusi vuodeosasto on aivan liian pieni, jatkuvaa ylibuukkausta, että ei tainnut talon suunnittelija olla ihan kärryillä tilan tarpeiden suhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos JoHe seikkaperäisestä selostuksesta! :) Mä en tiennytkään, että siellä on uudet tilat. En siis pääse enää kolmatta tekemään samaan saliin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos JoHe uusien tilojen selostuksesta. Kuulin itse tästä rempasta ja muutoksista alkuvuodesta ja asia muistui vasta nyt mieleen, kun muutaman viikon sisään pitäisi sairaalaan sitten synnyttämään lähteä. Jotenkin jännittää millaiset tilat ovat ja ovatko toimivat. Yllätyin itsekin nettisivuja lukiessa, että huoneet ovat 1-3 hlö huoneita ja potilaspaikkoja on 30. Miten musta ne aikasemmat tilat tuntui isommilta vai vääristääkö muisti? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neitoperho huomasin sun kysymyksen tuolla kk-ketjussa. :) Tensistä en tiedä mut jumppapalloja ei ole. :D Joten jos haluat sellaisen niin tuo oma. Meillä oli mutten sit käyttänyt kuitenkaan.

 

Uudet salit oli tilavia. Ammeeseen en päässy niin niistä en tiedä. Mulla oli ihana kätilö ja toivelista oli selvästi luettu niin että sitä haluttiin kunnioittaa. Opiskelijoita oli mukana, mukavia eikä haitannut.

 

Osastolla oli myös ok olla, huoneessa oli aika kylmä ja ilmastointi tuntui vähän raa'alta. Mut silloin oli vasta lauhtumassa kovat pakkaset. Vessoissa on nyt automaattihanat jotka tekee käsisuihkun käytön helpoksi. :) Ruokatila oli ihan mun huoneen vieressä ni menin huoneeseen syömään. Ruuasta ei valittamista, kelpasi mulle ja gluteeniton oli selvästi tarjolla.

 

Kysy jos on jotain erityistä mitä haluut tietää. :) Ja mukavaa synnytystä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on sitten neljäskin kerta takana tuolla. Toisin kuin viimevuonna, niin enää ei tarvinnut mittailla omia lämpöjä siellä enää lainkaan.

Lisäksi nyt oli entistä pahemmin ruuhkaa, ei tahtonut oikein olla huoneissa tilaa ja koko ajan kuuli kätilöiden puhuvan siitä, kuinka synnytyssalit ovat ihan täynnä ja jännäsivät, että toivottavasti ei tulis lisää synnyttäjiä!

Muuten mä kyllä tykkään edelleen käydä tuolla synnyttämässä, kaikesta ruuhkasta huolimatta täytyy antaa arvoa sille, että en ikinä ole joutunut oottelemaan puudutteita, jos oon sellaista halunnut vaan oon saanut nopsaan anestesialääkärin luokseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now